Mietinpä tässä,että kuinka monella teistä anorektikoista on suhteet omiin sukulaisiin ja ystäviin katkennut?Jos ystäviä ja sukulaisia on edelleen elämässänne, niin miten suhtautuvat anoreksiaanne?En tee tutkimusta,esseetä tai muutakaan, olen suoraansanottuna vaan utelias.
Suoraansanottuna..
..utelias
2663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla ei muutenkaan ole kovin läheisiä välejä sukulaisiini, paitsi kummitätiini joka on edelleen yksi parhaista ystävistäni ja hänelle olen sama henkilö oli syömishäiriö tai ei. Serkkuni oli ennen minulle melko läheinen mutta tänä kesänä kun hän sai tietää häiriöstäni hän katkaisi välinsä minuun. Ei suoraan, mutta ei enää vastaile sähköpostiin ym. Muut sukulaiset eivät osaa suhtautua ja heidän seurassaan olo on väkinäistä, he ovat vaivautuneita. Äiti meni kertomaan koko suvulle. Ystäviä minulla ei enää ole, he eivät halua olla kanssani tekemisissä enkä minä enää heidän. Vain äiti ja kummitäätini osaavat suhtautua minuun, he ovat kuin mitään sh:tä ei olisikaan ja juttelevat siitä silloin kun minulle sopii.
Yrittävätkö sukulaisesi sitten saada sinua hakemaan apua syömishäiriöösi?Vai ovatko niinkuin ei mitään?Itse en voisi katsoa vierestä kuinka lapseni tuhoaa elämänsä. Näin on tietysti helppo sanoa, kun ei ole sellaista tilannetta eteen tullut..