Olen kiinnostuneena lukenut mielipiteitä ja ohjeita niille, jotka täällä kyselevät neuvoja ensimmäisen purjeveneensä hankintaan. Monia hyviä ja asiallisia vastauksia täältä on löytynytkin.
Ihmetystä on kuitenkin herättänyt se, että lähes tärkeimpänä vertailuperusteista esiintyy hyvin usein veneen nopeus. Eikös purjehtija siis olekaan "perillä, kun narut irtoaa laiturista"?
Onhan se selvä, että hitaampaa voi harmittaa, kun toinen menee ohi. Muuttuuko rentouttava purjehdusreissu stressaavaksi kilpailuksi? Ehkäpä kokemuksen, taitojen ja itseluottamuksen kehittyessä oppii vähitellen seilaamaan omalla tavallaan ja ajallaan ilman turhia paineita ?
Ihmetystä on kuitenkin herättänyt se, että lähes tärkeimpänä vertailuperusteista esiintyy hyvin usein veneen nopeus. Eikös purjehtija siis olekaan "perillä, kun narut irtoaa laiturista"?
Onhan se selvä, että hitaampaa voi harmittaa, kun toinen menee ohi. Muuttuuko rentouttava purjehdusreissu stressaavaksi kilpailuksi? Ehkäpä kokemuksen, taitojen ja itseluottamuksen kehittyessä oppii vähitellen seilaamaan omalla tavallaan ja ajallaan ilman turhia paineita ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt itsekin. Tuntuu merkilliseltä, että näistä nopeuksista on tullut kohtalokkaan tärkeä kriteeri. Varsinkin kun muistaa, että kaikki purret ovat loppujen lopuksi hitaita.
Osasyynä näyttää olevan koko purjehduskulttuurin muutos. Nykysin arvostetaan heikon tuulen ja vähäisen merenkäynnin ominaisuuksia. Kun tuulee enemmän ja vastaisesti, ajetaan koneella. Ennen oli toisinpäin.
Itselläni on suhteellisen raskas matkapursi (LYS 1.02), joka ei ole mikään raketti alle 3 ms:n tuulilla. Huomaan silloin helposti siirtyväni koneajoon, varsinkin luoviosuuksilla. Eikä yhtään ota päähän.
Kun tuuli nousee ja alkaa olla yli 8-10 ms, vauhtia on yllin kyllin. Maljamainen pohja on hyvä suuremmassakin vasta-allokossa ja hauskaa riittää. Koskaan en ole murehtinut suorituskyvystä. Ihmettelen vain, kun nämä "nopeat" purret puskevat samaan aikaan koneella vastaiseen.
Mielenkiintosta myös havaita ero suomalaisen ja ruotsalaisen purjehduskulttuurin välillä. Tuntuu siltä, että ruotsalaiset osaavat tyytyväisinä seilata pienemmillä ja hitaammila pursilla meikeläisiin verrattuna. Just oli jossain ruotsalaisessa venelehdesä juttua arvokkaan näköisestä keski-iän ylitänneestä pariskunnasta, joka vietti tyytyväisenä lomaansa pienessä Marieholmin MS 20:ssa. Aika vaikea kuvitella tyypillistä suomalaista uus- tai kokenutta purjehtijaa tuollaisessa kuusimetrisessä... Kolkytjalkanenhan se pitää olla ja heti.
Luultavasti syy on siinä että purjehdus on saanut enemmän ja enemmän nuoria harrastuksen pariin. Purjehdus ei enää ole pelkästään miljonäärien "ukkojen" laji vaan myös hieman nuoremmat voivat ostaa veneen. Nuorille varmaan enemmän vauhti merkkaa kuin vanhemmille ja näin ollen venetyypiltä haetaan aina vaan enemmän suorituskykyä. Suorituskykyhän monesti merkkaa tasaisia pohjia ja ja suuri purjepinta-aloja ja niillä kun ei kovin mielellään purjehdita enään 15 m/s tuulissa. Tämän lisäksi jos veneessä on vielä pikkulapsia tai kallistuskammoinen vaimo niin yhtälöhän on valmis.
Ja jos asiaa vielä tarkistelee siltä kantilta että monenko 50 vuotiaan tiedätte vaihtavan X:ään tai johonkin vielä urheilullisempaan veneeseen? Niin, kyllä ne aika harvassa on. Enemmänkin siinä iässä kaipaa Najadin tai Halbergin turvallista ja rauhallista menoa. Eläkepäivillä sitä kun ei ole kiire minnekään. Viikonloput voivat helposti venyä pitkiksikin.
Ostin Albin Expressin yli viisikymppisenä. Taas maistuu purjehdus!
Tuskin ihan totta puhuisin, jos väittäisin, että toisen ohittaminen on täysin merkityksetöntä. Itselle kuitenkin purjehduksen hauskuus syntyy kohtalaiselta osin siitä, että vene kulkee niinkuin sen pitäisi, vaikka horisontissa ei olisi toista purjetta näkyvissä. Siitä on stressaava kilpailu kaukana. Toisessa laidassa on koneella ajo, tosi vaivatonta, mutta stressaavan tylsää. Ja toisaalta mitään paremmin stressiä laukaisevaa tilannetta en tiedä kuin pitkä avomerikisa, viikonloppu vastaa hyvinkin parin viikon lomaa. Valitkoon kukin veneensä omien tarpeidensa mukaan. Jos jonkun mielestä tärkeintä on vaivattomuus, joutuu tietysti tinkimään nopeudesta, mutta häntä se tuskin surettaa. Hän rentoutuu omalla tavallaan, eikä silloin pitäisi harmistua siitä, että tulee ohitetuksi.
Perillä ei olla heti kun köydet on irrotettu, mutta heti kun moottori on sammutettu. Siitä alkaa se, minkä takia ne köydet irroitettiin. Siihen voi sisältyä muutakin kuin meren ja tuulen äänistä nauttiminen. Ja silloin tuntuu mukavammalta, jos alla on vene, jossa on haastetta kipparille.
Saariston all-round purjehtijalle nopeus tarkoittaa sitä, että vene liikkuu kryssillä sen verran hyvin ettei jokaisessa kapeikossa tarvitse turvautua moottorivoimaan. Tämä on olennaista jos nimenomaan on ihastunut rentoon matkapurjehdukseen. Kisailijalla nopeus tarkoittaa eri asiaa ja hosuja joka haluaisi olla jo seuraavassa satamassa oluella kokee nopeuden myös eri tavalla. Meitä on moneen junaan.
Esimerkki:
Express (LYS 1,11 LOA 7,8)on nopea vene
FE83 (LYS 1,07 LOA 8,3) on hitaampi kuin express
Najad37 (LYS 1,09 LOA 11,3) on hitain kolmesta
Najad on kuitenkin ainakin lyssin mukaan nopeampi kuin FE83?!?
Elikkä yleesä nopea tarkoittaakin oikeasti kokoisekseen nopea ja hidas tarkoittaa kokoisekseen hidas.
Kun ostaja on ostamassa venettä, kokoluokka on yleensä ainakin suunnilleen päätetty mm. budjettisyistä.
Sitten kun verrataan suunnilleen samankokoisia veneitä, niin helposti unohtaa tuon kokoisekseen sanan ja puhutaan vain nopeista ja hitaista.
Mutta hommassa on ihan paljon järkeä, koska nopeat veneet ovat ketterämpiä, urheilullisempia mutta usein myös askeettisempia, märempiä ja vaativampia.
Hitaat veneet on rauhallisempia, vakaampia jne. jne.
Elikkä kun puhutaan saman kokoisista veneistä, veneen nopeus on antaa oikein hyvän yleiskuvan minkä luonteisesta veneestä on kyse. Sporttisesta purjehtijan veneestä vai rauhallisemmasta retkeilijän kesämökistä.
Vähän niinkuin vaikka urheiluautoissa. Ei sillä huippunopeudella ole mitään tekemistä sen kanssa missä ajassa henkilö pääsee Turkuun (tai pois).
Harmi vaan että yleisestä kielenkäytöstä kieltämättä saa herkästi vääränlaisen kuvan.