Mieheni jäi kiinni uskottomuudesta. Mielisairaalassa. Hän oli hoitojakson alussa sekaisin mieleltään ja lääkkeistäkin. Nuorempi nainen, tyttö oikeastaan, alkoi kulkea perässä ja tilanne ajautui ystävyydestä ja juttelusta halailuun ja suuteluun. Sitähän ei osastolla hyvällä katsottu ja mieheni siirrettiin toiselle osastolle. Yhteydenpito jatkui puhelimitse, kunnes pakotin valitsemaan, minä tai hän! Nyt on yhteydenpito loppunut.
Mutta. Miten eteenpäin? Tämmöinen ei ole hänen tapaistaan, voisi sanoa, että viimeksi tätä olisin odottanut. Odotanko että aika hoitaa? Lasten (6 ja 8) vuoksi pitää tietysti yrittää, mutta tuntuu, ettei jaksa. Luottamus on mennyttä. Pitäisi jaksaa tukeakin häntä psyykkisessä sairaudessaan, mutta tuntuu etten jaksa muuta kuin jauhaa tästä asiasta, mikä ei tosiaankaan muuksi muutu, vaikka puhuisin kuinka. Ja hänen hoitonsa kannalta olisi varmasti parempi, etten puhu, mutta en voi olla mainitsematta asiasta hänelle vähän väliä.
Tuntuu pahalta, tuntuu ettei jaksa, tuntuu etten haluakaan jaksaa.
Mutta. Miten eteenpäin? Tämmöinen ei ole hänen tapaistaan, voisi sanoa, että viimeksi tätä olisin odottanut. Odotanko että aika hoitaa? Lasten (6 ja 8) vuoksi pitää tietysti yrittää, mutta tuntuu, ettei jaksa. Luottamus on mennyttä. Pitäisi jaksaa tukeakin häntä psyykkisessä sairaudessaan, mutta tuntuu etten jaksa muuta kuin jauhaa tästä asiasta, mikä ei tosiaankaan muuksi muutu, vaikka puhuisin kuinka. Ja hänen hoitonsa kannalta olisi varmasti parempi, etten puhu, mutta en voi olla mainitsematta asiasta hänelle vähän väliä.
Tuntuu pahalta, tuntuu ettei jaksa, tuntuu etten haluakaan jaksaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja kasvoi vain. eli huono olosi lisääntyy, ellet pura sitä minnekään. puhu. puhu. ja puhu. selvitä ainakin miehesi kanssa asia juurta jaksain. vaikka hän hoidossa onkin, täytyy teoistaan ottaa vastuu. sekainen olo ei ole tuommoiselle mikään syy. oikestaan sitä suuremmalla syyllä hänen olisi pitänyt pitää tuommoiset touhut kaukana, sillä luulisin, että sinä olet nyt joutunut ottamaan täyden vastuun kodista ja lapsista. ja jaksaa siinä sivussa myös itse. kiitollinenhan hänen olisi pitänyt olla sinulle, eikä langeta ensimmäiseen houkutukseen. hänen käytöksensä on hyvin tuomittavaa.
mutta ajattele sinä vain itseäsi. ellet jaksa tukea miestäsi, älä tee sitä. sinun pitää kuitenkin lastesi takia jaksaa, eli sinun pitää pysyä kunnossa. jos nyt tuntuu pahalta, niin kerro se miehelle ja hänen hoitavalle lääkärilleen ettet jaksa olla tämmöisen jälkeen hänen tukenaan.
voin kuitenkin sanoa, että aika auttaa. nyt olet vereshaavalla, mutta aika arpeuttaa aikanaan.
Olin itse samassa tilanteessa 3 v sitten. Mieheni ihastui nuorempaan naiseen mielisairaalassa ja oli kuin riivatttu tämän perään. Tilanne laukesi myös osaston vaihdokseen, eli poissa silmistä, poissa mielestä - toimi. Kun naista ei näkynyt, mies, jos ei nyt unohtanut, ainakin pääsi irti.
Itselle oli vaikea antaa anteeksi, unohtaa. Olin pitkään kantanut päävastuun kaikesta taloudesta lapsiin ja joutunut kestämään psyykkisistä syistä johtuvat mielialan vaihtelut ja raivoamiset, jotka kohdistuivat minun persoonaani. Kun hän joutui (joutui - ei halunnut) hoitoon, luulin helpottavan ja apua löytyvän, mutta lisäksi tuli tämä kestettäväksi.
Se on vaikeaa, ei sinun tarvikaan jaksaa. Eikä tarvi antaa anteeksi. Liitto jatkuu tai tuhoutuu, mutta lasten takia tietysti kannattaa yrittää. Tiedän että luottamus on mennyt, se palautuu ajan kanssa tai sitten ei.
Itseä helpotti, kun kuulin vahingossa heidän viimeisen puhelinkeskustelunsa. Siinä keskustelussa mies haukkui tämän naisen ja syytti häntä minun luottamukseni menettämisestä ja kertoi, että minä ja lapset olemme hänelle tärkeitä, ei tämä itsetuhoinen, sairas ihminen. Sairasta, mutta se tosiaan helpotti. Sain varmuuden, että mieheni ei enää välitä tästä naisesta, suorastaan inhoaa tätä.
Aikaa ja puhumista tarvitaan, paljon! Puhu muidenkin kuin miehesi kanssa, vaikka perheneuvolassa.
Mutta muista tärkein asia tässä, miehesi ei oikeasti ole omaitsensä nyt. Hän on ehkä itsekin niin eksyksissä itseltään, ettei ymmärrä mitä tekee ja miksi. Yrittää löytää itsensä, ja itsekunnioituksensa väärällä tavalla.
Sinun ei koskaan tarvitse hyväksyä tuota tekoa, mutta voit ymmärtää olosuhteet miksi niin tapahtui. Tapahtuma ei koskaan missään tilanteessa alenna sinun arvoasi miehen mielessä. Hänen mielensä on vain niin sekaisin.
Luottamuksen pystyt rakentamaan takaisin ajan kanssa, mutta se prosessi vaatii paljon ymmärrystä niin sinulta kuin mieheltäsikin.
Muista, että et voi vaatia mieheltäsi saamaa selkeää ajattelua ja toimintaa, kuin terveeltä mieheltä.
Toivon, että hoito auttaa miestäsi, ja saat tervehtyneen miehen kotiin, jonka kanssa pystyt selvittämään ongelmat, ja pääset jatkamaan normaalia yhteiselämää hänen kanssaan.
tuo auttoi. Yhteinen lomareissu tulossa ja viikon katkos hoitoon. Toivottavasti auttaa pieni irtiotto molemmille. Uskon että elämä jatkuu. Kunhan vain saisin varmuuden, että tämä sairas suhde on ohitse myös hänen mielessään.
minä se taisin olla miehesi heila osastolla. ja se oli kyllä niin päin, että hän kulki minun perässäni. ja kyllähän se lekuri siihen puuttui ja äijäs lempattiin toiselle osastolle, mutta ei se yhteydenpito ole loppunut. hän soittelee minulle yhä, vaikka olenkin jo pois päässyt osastolta. olen kuulemma huumetta hänelle ja hän ei voi päästää irtikään. voi kun te akat olette tyhmiä.
hanki oma elämä itsellesi. jos saat perheellisen miehen hetkeksi ihastumaan nuoruuteesi ja pimeisiin ajatuksiisi, ei se ole ihastumista sinuun itseesi. kohottaako itsetuntoasi saada sairas ja sekaisin mieleltään ja lääkkeistä oleva mies pauloihisi? silloin kun mies on haavoittumimmillaan, erossa perheestään ja tosiaan niin sekaisin, ettei erota unta todesta? olet säälittävä. jos todella olet päässyt hoidosta pois, suosittelen palaamista sinne äkkiä. selvästi sinulla ei ole kypsyyttä pärjätä tunteissasi ulkomaailmassa.