monta vuotta, se oli yksi useista enneunistani.
Olin kauniilla kesämökkirannalla, punainen kaunis mökki ja sauna rannassa, oli valtavan kauniita värejä, puut olivat keväisen vihreitä, ja kukat kirkkaita. Oli ilta ja järvi peilityyni.
Lähdin uimaan ja ajattelin ihan selvästi mielessäni mennä "käänteismaailmaan", sukelsin kirkkaan viileän veden alle ja sen läpi ja tulin lähelle kaunista hiekkarantaa jossa oli laituri, ja laiturilla ihmisiä.
Oli edelleen kaunis tyyni ilta ja nousin ylös vedestä ja kävelin laiturille, missä oli joukko ihmisiä.
He toivottivat minut tervetulleeksi ja paistoimme makkaraa ja juttelimme, ja sitten eräs mies sanoi että minun on aika lähteä takaisin kotiin.
Halasin kaikkia hyvästiksi, ja lähdin uimaan, sukelsin taas viileän raikkaan ja kirkkaan veden läpi, ja tulin samaan mökkirantaan josta olin lähtenytkin.
Nimi "käänteismaailma" oli ihan selvänä aivoissani vielä kun heräsin, ja tänäkin päivänä muistan unen jokaisen yksityiskohdan ja värit ja tunnen viileän veden ihollani.
Pari kuukautta sen jälkeen sairastuin parantumattomasti.
Kun sain rohkaistua itseni menemään ensimäiseen sairausryhmämme kerho-iltaan, niin olin enemmän kuin hämmästynyt. En voinut enkä uskaltanut kertoa kenellekään että olimme tavanneet jo pari kuukautta aikaisemmin unessani.
Ne ihmiset siellä kerhossa olivat samoja jotka olivat toivottaneet minut tervetulleeksi "käänteismaailmaan.
En ole tänä päivänäkään puhunut heille mitään unestani.
Tämä enneuni ei ole lähellekään ainoa laatuaan. näen niitä lähes viikoittain ja olen nähnyt niitä ihan lapsesta lähtien.
Osaan erottaa enneunet tavallisista unista, enneunissa on aina hyvin kirkkaat värit ja tunnen tuulen, kuumuuden ja kylmyyden ihollani.
Kuinka moni teistä näkee enneunia?
En kai sentään ole ainoa?
Olin kauniilla kesämökkirannalla, punainen kaunis mökki ja sauna rannassa, oli valtavan kauniita värejä, puut olivat keväisen vihreitä, ja kukat kirkkaita. Oli ilta ja järvi peilityyni.
Lähdin uimaan ja ajattelin ihan selvästi mielessäni mennä "käänteismaailmaan", sukelsin kirkkaan viileän veden alle ja sen läpi ja tulin lähelle kaunista hiekkarantaa jossa oli laituri, ja laiturilla ihmisiä.
Oli edelleen kaunis tyyni ilta ja nousin ylös vedestä ja kävelin laiturille, missä oli joukko ihmisiä.
He toivottivat minut tervetulleeksi ja paistoimme makkaraa ja juttelimme, ja sitten eräs mies sanoi että minun on aika lähteä takaisin kotiin.
Halasin kaikkia hyvästiksi, ja lähdin uimaan, sukelsin taas viileän raikkaan ja kirkkaan veden läpi, ja tulin samaan mökkirantaan josta olin lähtenytkin.
Nimi "käänteismaailma" oli ihan selvänä aivoissani vielä kun heräsin, ja tänäkin päivänä muistan unen jokaisen yksityiskohdan ja värit ja tunnen viileän veden ihollani.
Pari kuukautta sen jälkeen sairastuin parantumattomasti.
Kun sain rohkaistua itseni menemään ensimäiseen sairausryhmämme kerho-iltaan, niin olin enemmän kuin hämmästynyt. En voinut enkä uskaltanut kertoa kenellekään että olimme tavanneet jo pari kuukautta aikaisemmin unessani.
Ne ihmiset siellä kerhossa olivat samoja jotka olivat toivottaneet minut tervetulleeksi "käänteismaailmaan.
En ole tänä päivänäkään puhunut heille mitään unestani.
Tämä enneuni ei ole lähellekään ainoa laatuaan. näen niitä lähes viikoittain ja olen nähnyt niitä ihan lapsesta lähtien.
Osaan erottaa enneunet tavallisista unista, enneunissa on aina hyvin kirkkaat värit ja tunnen tuulen, kuumuuden ja kylmyyden ihollani.
Kuinka moni teistä näkee enneunia?
En kai sentään ole ainoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jonka näin aikana, jolloin yritin sopeutua ajatukseen parantumattomasta sairaudestani.
Kiipesin korkeaa taivaaseen asti ulottuvaa punatiilistä tornia ylös, tornissa piti kiivetä sisäpuolta kädet ja jalat seinistä tukien,ja se oli aika hankalaa.
Tornin seinissä oli aukkoja, joista näkyi lukemattomasti muita torneja ja alhaalla kaunis hiekkaranta ja ihanan sininen tyyni meri. Katsoin ylöspäin ja totesin olevan noin tornin puolessavälissä.
Katsoin ylhäältä kuinka vanha valkopartainen mies seisoi rannalla ja hänellä oli pitkä sauva kädessään.
Jostakin kallion sisästä virtasi joki, jonka mukana virrassa ajelahti ruumiita, ja vanha mies työnsi hellästi sauvallaan jokaisen ruumiin meren pinnan alle.
Halusin mennä alas ja hypätä mereen, se oli niin rauhallisen kaunis ja rannaton.
Kiipesin alas tornistani ja juoksin rannalle ja olin hyppäämässä ihanan tyyneen siniseen veteen, kun vanha mies tuli viereeni ja sanoi, että en voi vielä hypätä, ensin minun on kiivettävä tornini ylös asti, ja vasta sieltä alkaa virta jota pitkin pääsen alas ja mereen.
Minun oli pakko lähteä kauniilta rannalta, ja kiivetä takaisin torniini.
Täällä tornissani olen sitten vissiin siinä puolessavälissä.
Tämän unen jälkeen en ole enää koskaan surrut sairauttani enkä säälinyt itseäni ajatellen että miksi juuri minä.
Elän täysillä ja olen onnellisempi kuin terveenä ollessani. Jotenkin nuo unet muuttivat tapani ajatella elämää.
En tiedä kuka on sanonut, että monet sairaat ovat terveempiä kuin terveet. Siunausta tiellesi.
vanha valkopartainen mies olisi Jumala?
Kävi antamassa sinulle neuvoja ja samalla uskoa siihen, että olet matkalla kotiin ja olet turvassa. Unen sanoma oli, älä pelkää. Sinun matkasi on varjeltu.
Jumala on aina ollut minulle kaukainen asia.
Ehkä vanha valkopartainen mies voisi kuvata kuitenkin Jumalaa, vaikka en olekaan uskovainen.
Uskon tulevaan ja uskon ihmisten hyvyyteen kaikesta pahasta huolimatta, uskon että löydämme määränpäästämme varmaan jotakin.
Tämä viimeinen unihan ei ollut mikään varsinainen enneuni, se antoi kuitenkin sen uskon tulevaisuuteen, mikä sillä hetkellä puuttui.
Uskoisin että jokaisella ihmisellä on valtava määrä voimaa, kunhan osaamme ottaa sen käyttöömme.
näin unta viime kesänä valkopartaisesta ukkelista.
Sillä oli valkoiset hiukset ja valkoinen parta.
Tuli pilvestä alas ja pieneni maassa aika pieneksi ja katosi sitten.
Meille itsekullekin taidetaan antaa nyt viestejä.
Joista olisi osattava tulkita.
Itsekin haen vastauksia elämääni nyt.
Toívon puhtaalla sydämellä siunausta sinun tiellesi.
Ota kutsu vastaan, kun se annetaan.
Minun päässäni on soinut viime aikoina tämä kappale:
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
2.
Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
3.
Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
4.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.