hei!
mielipiteitä ja näkökantoja siihen et onko kukaan muu teistä siellä elänyt sellasen miehen kans jolle pitää olla mieliks joka asiaan ja omat tarpeet ja hyvinvointi on yks ja sama miehelle?? miten olette sellasessa suhteessa jaksaneet? miten olette toimineet ja oletteko menneet itsekkäästi ilman miestä tekemään asioita vai oletteko ajatelleet häntä myös??
puhun asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä. suhde oli mulle hyvin hyvin raskas
mielipiteitä ja näkökantoja siihen et onko kukaan muu teistä siellä elänyt sellasen miehen kans jolle pitää olla mieliks joka asiaan ja omat tarpeet ja hyvinvointi on yks ja sama miehelle?? miten olette sellasessa suhteessa jaksaneet? miten olette toimineet ja oletteko menneet itsekkäästi ilman miestä tekemään asioita vai oletteko ajatelleet häntä myös??
puhun asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä. suhde oli mulle hyvin hyvin raskas
Vastaukset 16
Vanhimmat
nauttii marttyyrina olostaan, en kyllä ymmärrä miksi.
Ei mitään omaa tahtoa.
Olen läheltä seurannut moista juttua. Mies oli alkoholisti eli piti perhettä (siis ei vain vaimoa) pihdeissä kätevästi tyyliin: lähden ryyppäämään jos... kotona on niin kamalaa ja tylsää että ei sitä selvinpäin kestä.. raskas työ vaatii raskaat huvit.. jne aivan loputtomasti. Vaimo kesti aikansa ( siis vuosikausia) yritti olla ja elää ettei herran tarttis lähtee juomaan. No, lopulta meni kuppi nurin, rouvan silmät aukenivat ja sanoi: valitse viina tai perhe, molempia et saa. Pani avioeron vireille. Johan ukko alkoi uskoa että tosi on kyseessä, meni A-klinikalle ja suostui pariterapiaankin. Vuosi on nyt raittiutta takana ja pikkuhiljaa elämä kohentuu.
Naisen ja äidin on oltava myös itsekäs, jokaisella on OMA elämä elettävänä, vaikka olisikin parisuhteessa. Omaa itseään ei saa tukehduttaa.
Toisaalta viina yksin ei tee tuollaista. Ihmisellä saattaa olla perusluonteessa halu manipuloida ja hallita toista , syitä löytyy lapsuudesta asti... yleensä he ovat vielä niin taitavia että toinen ei edes huomaa mihin silmukkaan on joutunut ennekuin ei tosiaan sieltä pääse .ja ainahan sitä odottaa että kun minä nyt uhraudun toinen sen muistaa myöhemmin , mutta sitä saa odottaa...
Varmaan just sen luonnejutun takia onkin näin että toista ihmistä ei voi muuttaa, vaan ainoastaan itseään.
Moi!
kiitos mielipiteestäsi ja anteeksi kun nyt vasta vastaan viestiisi. Olet todella oikeassa ei sitä huomaa ennenkun kaikki on liian myöhäistä ja sen huomasin minkälainen sikä tää mies oli. Ei mitään arvostusta mua tai mun sukua kohtaan. Kunniotus tai tasa-arvo ja tasa-arvo puuttui kokonaan meillä ja ei minkään sortin romantiikkaa tai ymmärtämystä vanhanaikaisia tapoja kohtaan. mut onneks pääsin pois tollasen sian luota.
T:pingu6
mutta uskoisin ettei sellaisessa suhteessa jaksa pitkään ja miksi pitäisikään jaksaa.
Kerranhan me täällä vain ollaan, eikä menetettyjä vuosia saa takaisin. Miksi eläisi onnettomassa suhteessa, parempi olla yksin ja katsoa mitä elämä tuo..
Onneksi kirjoitit että suhde OLI...!!
Minun miesystäväni oli myös sellainen, itsekäs, ei hyväksynyt minua sellaisena kun olin ja ei ottanut toisia ja muiden mielipiteitä huomioon, hän aina oikeassa ja asiat piti tehdä niinkuin hän haluaa. Jos asiat ei menneet kuin halusi, oli mökötystä ja arvostelua.
Kunnioitusta, luottamusta ja arvostusta minua kohtaan ei siis yhtään tällä miehellä. Puhui ala-arvoisesti naisista ja yksinhuoltajista, ulkomaalaisista jne. Yleistystä ja haukkumista koko ajan.
Riideltiin 1,5 vuotta lähes koko ajan kun pistin kampoihin ja oli omiakin mielipiteitä ja menoja sekä lapsi edellisestä suhteesta jonka hyvinvointi minulle tärkeintä. En koskaan alistunut ja katsonut läpi sormien loukkauksia.Puolustin itseäni ja oikeuksiani ehkä liiankin voimakkaasti ja en varmasti ollut hänelle helppo kumppani. Ja minussakin oli tietysti vikani.
Mies sanoi että ei pysty muuttua kun keskustelimme asioista. Olisin itse ollut valmis kehittämään itseäni ja yritämään muuttaa itseäni, mutta en yksin.
Muuten mies olisi ollut ihannemies ja rakastin häntä todella paljon ja yhä vieläkin ja raskasta aikaa ollut myös minulle koko suhde(kesti 2,5v)ja ero.
Mutta paras kuitenkin varmasti näin ja ehkä joskus löydän miehen joka arvostaa ja kunnioittaa minua ja tytärtänikin.
Voimia ja jaksamista sinulle jos haluat jatkaa suhteessanne!!
Hei
Ja Kiitos viestistäsi. Voi kamalan paikka ymmärrän kyllä että sinulla ja lapsellasi on olleet raskaat ajat. kuinka tämän miehesi käytös vaikutti sinunn lapseesi? Minun mieheni sai minut alistettua tosi alas ehkä senkin takia että olen niin herkkä kotinhan minäkin puolustautua mutta ei siitä ollut mitään apua. Välillä oikein pelkäsin häntä.Niin meilläkin oli että hänen mielipiteet olivat ainoat oikeat.Kun teimme remottia niin minä sain kuulla kunniani kun teippaukset oli väärin no hänpä ei niitä minun kanssani aamulla laittanut.Meillä viellä erinlaiset unirytmitkin.Minun olisi pitänyt häntä huomioida 24 h sukulaiset ja kaverit ja ystävät hiiteen ei saanut pitää kontaktia ja sit toisena hetkenä ois saanut. Aivan outoa käytöstä.Olin haaveillut tämän miehen kanssa perustavani perheen mitä olin jo yläasteen ikäisestä haaveillut olen nyt 29 niin karvas oli pettymys kun ei suunnitelmat menneet niinkuin olin ajatellut kaiken huipuksi kun menimme kihloihin minä joduin maksamaan sormuksemme ja en sellaista hyväksy.perinteet kunniaan olen aika vanhanaikaisten tapojen kannalla vaikka nykyaikaa sovellankin tälläisissä asioissa en nyt niin vanha ole mutta jotain hyvää vanhemmatkin on opettaneet ja iso vanhemmat. jaksamista sinulle ja hyvää vointia ymmärrän että elämä on raskasta myös sinulle. Toivottavasti aurinko paistaa myös sinun risukasaasi joskus kyllä se elämä viellä paremmaks muuttuu. Toivossa on hyvä elää sano lapamato.Älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään. itse olin jo valmis lähtemään nunnaks nunnaluostariin kun meni luottamus miehiin kun olen niin monta pettymystä käynyt läpi
Talvea odotellen :pingu6
Meillä oli sellainen tilanne että asuimme melkein koko seurustelu ajan eri paikkakunnilla ja tyttäreni ei kovin paljon ehtinyt olla mukana onneksi. Yleensä silloin kun tyttö oli isällään, matkustin minä n.200km miesystäväni luokse. Kesällä sitten muutin lähemmäs häntä, emme onneksi samaan osoitteeseen ja sitten asiat kärjistyivät järjettömiksi riidoiksi. Onneksi minulla on täällä ystäviä ja vnhempani asuvat melko lähellä.
Sama tilanne oli meilläkin vähän sukulaisten suhteen kun halusin viettää tietysti kesällä tyttäreni kanssa aikaa vanhempieni luona ja sisarteni jotka myös asuvat nyt lähempänä. Miehen tarpeet olivat tärkeämmät kuin meidän, minnekkään ei olisi voitu lähteä vaan odottaa kun hänelle joskus sitten sopii. Sitten vain lähdin ja sanoin että en enää kestä!
Meille molemmille tytön kanssa oli todella rankkaa jo muuttaminen ja irtaantuminen tavallisista ja tutuista ympyröistä, minä jäin työttömäksi, kaverit jäi molemmilta toiseen kaupunkiin..Tyttö ei ole vieläkään toipunut siitä(on ekaluokkalainen)
Muuta en olisi pyytänyt kuin että hän olisi meidät hyväksynyt sellaisina kun olimme.
Suurin haaveeni oli myös perustaa perhe ja saada lisää lapsia. Nyt kolmenkympin kriisissä tulee ajateltua että tuskinpa se haave enää toteutuu.
Mutta muisteaan ajatella positiivisesti vai mitä? :)
Aika samanlaiset miehet on osuneet meidän kohdalle..mukava kuulla toisten samanlaisia kokemuksia.
Hei ja kiitos vastauksestasi.
Meillä oli niin hankala tilanne että minä asuin kokkolassa ja ex mieheni imatran lähellä eli matkaa oli kutakuinkin 550 kilsaa että minun oli siinä tilanteessa pakko muuttaa. aluksi hän käyttäytyi niinkuin unelmamies. no tovottavsti elämä kummallakin lähtee eteenpäin. Kirjota vain minulle minä kyllä vastaan takaisin jos vain haluat. On mukava jakaa mielipiteitä sellaisen kanssa jolla on omakohtaista kokemusta.
T: Pingu6
Kuinka kauan te seurustelitte? Jäitkö asumaan kuitenkin Imatralle erottuanne?
Me asuttiin Tampereella ja nyt siis Vaasassa :)
Oltiin siis kuitenkin molemmat niitä ns. uhrautujia kun miesten perässä muutettin...
Kyllä me tästä selvitään molemmat. Se mikä ei tapa vahvistaa, niinhän sitä sanotaan.
Moi!
En jäänyt onneksi en. Muutin takaisin Kokkolaan heinäkuussa. Ollaanhan me yritetty kaikenlaista sovintoa mutta ihan turhaan tuhlaan sellaseen ihmiseen aikaa joka kohteli mua ja mun sukua ala-arvosesti. Hänel ei ollu mitään kunniotusta sellasta asiaa kohtaankaan miten mun isovanhempia kutsutaan.Sekin ois pitänyt tehdä niinkuin heillä sanotaan mummu ja vaari meil on aina sanottu ukki ja mummi. Nyt ymmärrän hyvin kun mun isovanhempani aikanaan puhui tästä "emmä jaksa " sukupolvesta. mut on opetettu tekemäään töitä niskalimassa kun herraa ei kiinnostanut mikään työnteko ja mähän käytännös katsoen elätin meidät ja se et hänen piti laittaa rahaa ruokaostoksiin oli hänel ihan ylivoimasta ja riitahan siitä synty. no etin sellasen miehen joka osottaa arvostusta ja esittää romantiikkaakin ja ymmärtää vanhanaikaisia tapoja.
mut jos haluat kirjotella niin ilmottele. kirjotan mielelläni :) voimia ja jaksamista
T:pingu6
Moi!
äskeisestä jäi pois toi meidän seurustelu aika. me alettiin kirjotella sähköpostia joskus heinäkuussa 04 ja sit muutin hänen tykö lokakuun lopussa. Se oli niin merkillistä et kun on rakastunut niin sitä tekee kaikkea hullua ja kerran meinasin lähteä liftaamaan sinne hänen luo kun oli niin kova ikävä. niin hänen mielestä se oli jotain aivan typerää et tollasta meinasit tehdä oli sit hänen vastauksensa ja oikein sellasella nälvintä äänellä mä sillon ajattelin et mikähän tää ihminen oikein on mut hän käyttäytyy aika ovelasti ja hänen mieli muuttuu sekunnissa ihan kummaa käytöstä. no ei meil kyl mikään sujunut ei ees seksi elämä hänel niin pieni et ei tuntunu niin missään. no uus ukko kehiin ja perhettä perustamaan
T: pingu6
Heh heh..no jos seksikään ei sujunut niin parempi ettiäkkin uus :) Meillä kyl sujui tosi hyvin se puoli.
Miks se on niin pirun vaikeeta unohtaa, kun muistelee niitä hyviäkin aikoja...? Mun mies oli kyl erilainen siinä suhteessa että töitä hän teki ja oli omakotitalon rakentanut ja vanhanaikaiset periaatteet, arvostin ja ihailin häntä suunnattomasti mut kun ei sitä saanut takasin, mussa oli aina vikaa ja hän esim. pelkäsi että töissä aletaan kiusaamaan häntä kun mun lapsen isä on ulkomaalainen, (vaikka on työssä käyvä ja suomenkansalainen, ihan kunnon ihminen) Piti aina miettiä mitähän toiset ajattelee. Kyllä siinä itsensä tunsi aika huonoksi ja ala-arvoiseksi.
Hänellä itsellä oli vielä masennusta joka varmaan osaltaan aiheutti sitä käytöstä..miehet vaan ei hae apua sellasiin ongelmiin helposti.
Mun on pakko kanssa alkaa vaan elään nyt uutta elämää tytön kanssa ja yrittää unohtaa, hänellä on kai jo joku uusi nainen ja vituttaa et muhun sattuu se niin paljon vaikka oli niin vaikeeta se yhdes olo...rakkaus kun vaan on sokea!!
anteeks vaan miks käytät mun nimimerkkiä jonka olen rekisteröinyt suomi24 sivuilla??
juupa juu et voi muisti tehdä tepposet olin aivan unohtanut itse nämä kirjotukseni siin parantumis vaiheessa ja nyt löysin nämä ja voi hyvänen aika mis sumus elänny sillo. mut nyt oon tostakin ukost päässy erille ja elämä menee eteenpäin.