Tuolla Jippiin sivuilla taitettiin joskus peistä jommankumman puolesta, voimakkaastikin.
Olen itse kaupunkilaistunut maalainen. Tämä kerrostaloasuminen helppouksineen on nyt paikallaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoa oikea kasvualusta on maaseutu - ihmisellekin.
Ottakaapa kantaa!
Olen itse kaupunkilaistunut maalainen. Tämä kerrostaloasuminen helppouksineen on nyt paikallaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoa oikea kasvualusta on maaseutu - ihmisellekin.
Ottakaapa kantaa!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Paluumuuttaja maalle olen ja pahalta näyttää.
Ilmapiiri on nyt semmoinen, että maaseutua autioitetaan urakalla ja täällä ei kohta pärjää kuin eläkeläiset ja jotkut harvat ja valitut, joilla on mahdollisuus tehdä työnsä sähköisten viestinten välityksellä. Alkutuotannon ehdot ja mahdollisuudet on eu:n ja demarivetoisen politiikan myötä vedetty siihen jamaan, että vain kaheli tai muuta osaamaton enää ryhtyy.
Hyvin kävi, että itselleni löytyi työpaikka kohtuullisen matkan päästä siinä vaiheessa, kun viljely kävi kannattamattomaksi. Luuleeko nuo Lipposen perässähiihtäjät, että Suomen budjetti kestää ostaa ruuan rajojen ulkopuolelta, kun oma tuotanto loppuu?!
"Olen kuitenkin sitä mieltä, että ainoa oikea kasvualusta on maaseutu - ihmisellekin."
Täysin samaa mieltä olen ja täytyy vain toivoa, että Helsingissä herätään, ennenkuin on liian myöhäistä.
Viihdyn kotonani, enkä takaisin kaupunkiin enää lähde, vaikka mikä olisi. En siltikään, vaikka maailma houkutti pois morsion... ja yksinäisen miehen yksinäinen elämä on toisinaan aika alakuloista.
Nyt Nestor lähtee kokemaan pitkäsiimaa: kalaa tulee ja perunat kasvaa. Metsästä saa sienet ja marjat ja osa-aikatyöstä suolarahat.
Mihin tarvitaan kaupunkia?
Minun mielestäni ei mihinkään!
On mukavaa, että joku sen vallallaolevan maalaivihan sijasta näkee sen arvon. Erityisen suurena näen maaseudun arvon lasten kannalta. Kaupunkilaiset eivät taida oppia kuin varhaisen ryyppäämisen, tupakoinnin ja huumeiden käytön. Rikollisillekin kaupunki on sopiva rotankolo. Kala-ja muutakin onnea! Kirjoittele taas! Minä lähden päivätansseihin klo 13.
käydä isossa kaupungissa shoppailemassa, vain huomatakseen kuinka kivaa on päästä sieltä pois.
Heitteleppä viestejä Nestori, se vähän piristää.
Minä itse olen ollut kaupunkilainen ikäni ja paljon pitäisi muuttua, että osaisin pysyvästi asua maalla - ilman yhtään hyvää naapuria. Toki lyhytaikaisesti maallakin on mukava olla. Mutta miksi viihdyn kaupungissa:
- vaikka siksi, että jos haluan lähteä päivätansseille yllättäen niin se onnistuu
- voin helposti käydä erilaisissa kulttuuririennoissa ja tavata ystäviä tosta vain
- saan kaikki tarvikkeet mitä haluan vaivatta ja myös terveydenhuolto onnistuu jos niin on.
Kertaakaan ei minulle ole tullut eteen huumausainenuoria (tai en niitä tunnista), tavallisia ihmisiä kaupungissakin on. Samanlaiset surut ja ilot sekä toiveet elämiseen. Olen sitä mieltä että enemmän kuin ympäristö niin oma asenne vaikuttaa siihen, missä viihtyy. Jos on avoin mieli ja ei liikaa ennakkoasenteita niin hyvin onnistuu juurettuminenkin (sekä maalle että kaupunkiin)....
Tärkeitä on et tuntee itsensä ja noudattaa sitä.
Hauen perkuuseen tässä on alettava, vaan ei niin hätää, etteikö pientä viestinpätkää kahvitellessa kerkee. Pari pienempää tuli pannussa paistettavaksi, yksi vähän isompi pääsi pakoon ja rapsakan viiskilosen laitan fileeksi ja pakkaseen oottelemaan niitä päiviä, kun ei nappaakaan.
On se tuo pakastin taivahallisen hyvä keksintö tämmöisen omavaraistaloutta elävän huusholliin. Sinne saa kerätä talvivarastoja kuin hamsteri ikään.
Oiskos Muorilla hyvää uunikalan reseptiä kertoa?
Minäkin olen asunut m.m. Helsingissä n. 30-vuotta.
Meillä on aika erilaiset näkemykset naapureista ja ystävistä. Maalla tunnetaan koko kyläkunta, kaikkia tervehditään, jutellaankin. Kaupungissa saatetaan elää vuosikymmeniä tuntematta saman talon asukkaita, ei edes tervehditä. Et ollenkaan ottanut kantaa siihen missä on lapsen parempi kasvaa, turvallisempaa, kehittävämpää. En nyt halua tuomita kaupunkilaisuutta mutta sen elämänlaatu on huonompi (huom. minusta!) vaikka määrä on suurempi ja riskit. On varmaan hyviä, onnistuneita kaupunkilaisia, myös maalaisia, riippuen yksilöistä. Maaseudun tuhoaminen kaupunkilaisuuden kustannuksella on mieletöntä. Kiitos muuten osallistumisesta ja hyviä päiviä niin kaupungille. Ei ollut muuten Kekkosen aikana näin sateisia, huonoja kesäpäiviä.
Asiaa laitat, Kati. Ne on hyvät ja huonot puolet kumpaisessakin ja on sitten omasta arvomaailmasta kiinni, viihtyykö maalla vai kaupungissa.
Liekö sitten asenteesta kiinni, mutta minä en koskaan sopeutunut kaupungissa asumaan, vaikka sitä kymmenkunnan vuotta opettelin tässä välillä. Liikaa ihmisiä, liikaa ruuhkaa ja aivan liian vähän tilaa ja vapautta omaan makuuni.
"Tärkeitä on et tuntee itsensä ja noudattaa sitä."
Siinä se onkin. Tuntuu, että nykyiset nuoret eivät tunne itseään ensinkään, eivätkä edes uskalla tustustua henkilöön nimeltä minä. Sen näkee niin hyvin tuolla tansseissa käydessään: päivän puheenaiheesta ja iltapäivälehtien lööppiteemoista saa aikaiseksi keskustelua, mutta siinä vaiheessa, kun alkaa kääntyä puhe henkilökohtaiseen arvomaailmaan tai mielipiteisiin, loppuu sanottava lyhyeen kuin kananlento. Surullista, mutta totta.
kyllä se visiin niin on ko nestori sanno et leivän tienaaminen maanviljelyksel on nykyää vaikeeta,pittää olla niin suuret hommat,et pien tilallisil ei juurikaa oo mahollisuuksii.
niinhän monet on keksineet vaik mitä tulloa sen lisäks.
maatilamatkailu on yks semmonen ,mielestäin parhaimmasta päästä.
mie oon ikäni asunu maalla,et en oo ees käynny yhessäkkään kerrostalo asunnos.niin en oikein tiiä mimmosta siel on sisäl ja kuuluuko äänet naapurista.
oon kyllä kuullu et ko vessan vettää se kuuluu naapuriin,ja ykskii kerto et ko naapuri käyp yöllä lirillä,niin se yön hiljasuuessa lorina kuuluu.
sen puolest minul se asuminen ei vissiin sovi,kun touhuun joskus yöllä vaik mitä ja ei oo tarvinnu äänii varoo,minust tulis vissiin kauhean arka,ko muutenkin aina aattelen etten vaan häiritse muita.
mut sit siel toisien ympäröimänä on turvallisempi assuu yksinäisenkin. ja ukkosta ei tarvii pelätä ikinä, siel on katot täys kaikenlaista ukkosenkarkotinta.
sitten myös näin vanhemman silmis työtä on vähemmän, siivoo vain asuntonsa nurkat,raputkin teetetään siivous firmoilla nykyään.
kaupat on lähempänä ja tavaraa saap halvemmalla ko on niin paljo kilpailua.
kaik on käden ulottuvil ei montaa askelta tarvii ottaa. kyl kaupungis asues on hyvät puoletkii ,joita arvostaa ko tullee lissää ikkää.
minul on täs kesäl niin mahottomasti työtä pittää paikat kunnossa ulkonakkii,haravoida korjailla, aina on joku paikka rempallaa.
mut sitte on se et mie voin kulkee vaik ilkosillain ei oo naapureita lähel.tämä vapaus, astuu ovest ulos vaik puolipukeis,ei tuu poliisit korjaa,se on vissii kaikist suurin maalla asues.
saap istuu mieteissään pihakeinus ja vaikka ottaa torkut siin auringon lämmittäes.
kyl miekin meinaan olla tääl ikäni en mie lähe mihinkää hoitokottiin ,pittää vaan toivoo et pää pyssyy ehjänä,siithän se kaik riippuu,sillo sitä voip lähtee kotoaan sille viimeselle matkalle.
Eikös toimettomuus ja työttömyys ole myös maalla nykypäivää? Ja niiden mukana tulevat myös lieveilmiöinä alkoholi, huumeet, rikollisuus yms. Näin minusta ainakin näyttää, kun lehtiuutisia katson. Ei taida lapsilla ja nuorilla enää maalla niin auvoista olla, jos ei kaupungissakaan. Olenko väärässä?
"Meidän maalla" lapsuuden maisemissani ei saa enää edes nuppineulaa ja lankaa kaupasta. Kaupunkiin on matkattava niitä hankkimaan. Mutta entäs sitten, kun ei jaksa enää kaupunkiin mennä shoppailemaan?
Siinäpä riittäisi pohtimista, jos alkaisimme ko. asiaa miettiä. Minä kun luulen, ettei ympäristönä kaupunki tai maaseutu ole sen parempi tai huononpi kumpikaan. Virikkeitä saa molemmista - ne ovat vain erilaisia. Turvallisuus on myös niin ja näin. Kaupungissa saa avun nopeasti jos tosi tarvis on (tosin kaupungissa on helpompi löytää väkivaltaisia tyyppejä - huom. luulen).
Lapselle ja nuorelle on tärkeintä hyvä kotiympäristö. Jos kodin sisällä ovat ihmissuhteet sotkussa niin se heijastuu kaikkeen kehitykseen.
Summa summarum - olkaamme toisille rehellisiä ja ystävällisiä - yrittäkäämme elää ihmisen arvoista elämää, kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiä - siinä on hyvä kasvu- ja elämänpohja meille jokaiselle.
- onkohan sellaista odotettavissa laajemmin, kun suuret ikäluokat tulevat noin v.2010 eläkeikään ( = 65 v ) Tästä on jonkin verran lehdissä jo väläytelty. Tosin tilastojen mukaan suomalaiset jäävät jo nyt eläkkeelle keskimäärin 59-vuotiaina. Onhan meillä jo nytkin eläkeläisvoittoisia kuntia niin maalla kuin kaupungeissakin. Tosiseikka kuitenkin on mielestäni se, että ongelmia on tulossa 10 vuoden sisällä vääjäämättä eläköitymisen myötä Suomeen. Mutta millaisia ovat erot maalla ja kaupungissa, onko ajatuksia? - Tämä pohdinta lähti liikkeelle ajatuksestasi "Täällä ei kohta pärjää kuin eläkeläiset..."
- niin maalla kuin kaupungissakin. Mutta kaupungissa saatetaan mennä liiallisuuksiinkin. Ihminen voi kuolla asuntoonsa ja vasta haju herättää naapurit. Tästä on omakohtainenkin kokemus rapussani. Eikä mistään välinpitämättömyydestä ollut kysymys asukkaiden taholta. Oltiin vaan totuttu naapurin eristäytyneisyyteen. Mutta kyllä se pysäytti: tällaistako on kaupunkiasuminen? Olisiko maalla kuitenkin läheisempää naapurin huomioiminen ja liikkeiden seuraaminen, vaikka yksityisyttä kunnioitettaisiinkin? Minun kokemukseni antavat plussaa maaseudulle.
Kyllä se vähän siltä vaikuttaa, että pienet maaseutukunnat ovat suurimmassa pulassa siinä vaiheessa, kun ns. suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Minun nähdäkseni tulee pulma siitä, että kunnan osin tai kokonaan rahoittamien palveluiden kysyntä kasvaa jyrkästi samalla, kun työssäkäyvä veronmaksukykyinen väki vähenee. Omassa kotikunnassani se kehitys on jo lähtenyt vahvasti alkuun ja muutaman vuoden sisään vauhti senkun kiihtyy. Näissä pienissä kunnissa ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tuotannollisia työpaikkoja kuin muutama ja se karkottaa nuoret suurempiin taajamiin etsimään toimeentuloaan.
Mitä pärjäämiseen tulee, tarkoitin nimenomaan taloudellista toimeentuloa. Palvelujen saatavuus on toinen juttu. Huonompaan ollaan menossa.
Aikalailla tässä on laittanut pohtimaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Olen kanssasi samaa mieltä maaseudun huonoista tulevaisuudennäkymistä. Olen kuitenkin optimistinen ja oletan uuden teknlogiankin antavan uusia mahdollisuuksia, etätyö esimerkkinä.
Olet itse ilmeisesti senverran nuorempi, että kannat suurempaa huolta tulevaisuudestasi kuin me vanhat. Poikkea muulloinkin Meille!
Pitänee poiketa vastakin. Totta se, että lomat loppui ja töihin lähtö tässä on ihan kohtaansa ja niitä lähtöjä on vielä jonossa odottamassa iso joukko vuoden 2010 jälkeenkin. Kiinnostava otsikko houkutti vilkaisemaan.
Nuo oman ikäryhmäni keskustelut näkyvät turhan usein lipsuvan lasten temmellyskentäksi. Viihdettähän nämä kirjoittelemiset ovat ja nykyaikainen versio "saimaan saaren" asukkaan sosiaalisista kontakteista, mutta ei alvariinsa viitsi osallistua vain navan alla pyörivään keskusteluun - on sitä elämässä muutakin.
- samoja asioita minäkin pohdiskelen: palveluiden saatavuutta eläkeläisen näkökulmasta pitemmällä tähtäimellä. Kotiseudullani ovat asunnot todella halpoja tänä päivänä, kun työpaikat ovat kadonneet. Pääkaupunkiseudun kerrostalokaksion hinnalla irtoaa ihan kelvollinen omakotitalo kaikkine mukavuuksineen. Ja valinnan varaa on! Kiinnostaa kovin kuulumisesi paluumuuttajan näkökulmasta. Ajatuksiasi on mukava lukea. Kirjoittelehan!
Kaikkea mielenkiintoistta täällä kuulee. Olen joskus miettinyt, että voisin vielä jonkun vuoden asua omakotitalossa kuin Lyyli konsanaan. Talvi etelässä, kesä maaseudun rauhassa, omenapuiden siimeksessä. Muuttotappiokuntaan muutto voisi hyvinkin sopia kuvaan jos palvelut suht koht pelaavat. Onko naapurissasi mökki myytävänä?
Itse olen asunut maalla ja kaupungissa.
Olosuhteista, elämäntilanteesta ja ikäkaudesta riippuen. Kummassakin omat ihanuutensa ja haittansa.
Maaseudulla on tottakai hyvää oma rauha sitä kaipaavalle. Vuodenaikojen vaihtelun selkeys ja sen mukana tuomat ilot ja murheenkryynitkin.
Aikuisena maaseudun plussapuolia arvostaa ja osaa antaa niille arvon, nähtyään ja koettuaan myös kaupunkiasumista.
Alle parikymppisenä se oli minullakin se vaihe, että johonkin suurempaan kasvukeskukseen pitäisi päästä, jossa olisi sitä "jotain".
Yläasteen kouluaikoina sain myös kuulla jonkin verran kiusaamista, että olen landelta.
Kerrostaloasumisessa on omat helppoutensa. Ei tarvitse nähdä vaivaa, kunhan on vain rahaa millä maksaa vuokra tai yhtiövastike. Lämmitys pelaa, piha- ja lumityöt tehdään valmiiksi.
Mutta kuitenkin kauniina kesäviikonloppuna sieltä vain pitää lähteä joko rannalle,kesämökille, metsään, suolle tai muuhun luontokohteeseen.
Autioituva maaseutu vie myös kaíkki peruspalvelut siellä sinnikkäästi asuvien, etenkin ikäihmisten ulottuvilta. Täällä itäsuomessa se korostuu hyvinkin selvästi. Oma auto onkin lähes välttämätön maalla asuessa. Onneksi on keksitty kotipalvelu ym. auttamissysteemit. Vaikkakin kuntien säästötoimenpiteet iskevät ensimmäisiksi sillekin sektorille.
Lapsille olisi mielestäni paras kasvuympäristö maaseutu, muutaman kilometrin päässä pienestä kaupungista. On leikkikavereita ja matka ei ole niin pitkä, että se hankaloittaisi jonkin mieleisen harrastuksen aloittamista, joita etäisissä syrjäkylissä ei nykyisellään kovinkaan monipuolisesti ole. Vrt. esim. lapin pitkät etäisyydet.
Se mikä itseä huolestuttaa ovat ne pienet, alle 10v nassikat, joita näkee yksin tai kaksin vilistävän tuolla kaupunkiliikenteen seassa polkupyörineen ja pyörimässä iltapäivisin ja iltaisin kaduilla ja kauppaliikkeissä. Nämä viikarit ovat mielestäni liian pieniä omin päin liikkumaan kaupungilla.
Olen asunut lähes koko ikäni maalla .Nythän tämä paikkakunta on kaupunki ja aika tavalla kaupunkimainen ,mutta maaseutu on lähellä. Olen tyytyväinen tässä kaupunginlaidalla asuessani omakotitalossa, vielä niinkauan kuin pystyy.
Kulttuuria ei tietysti ole sillä mitalla kuin suurkaupungissa,mutta läheisiin kaupunkeihin pääsee konserttiin ja muihin kyllä pienellä vaivalla.
Nytkin on ollut yhtäsoittoa 4 vrk konsertteja ja tapahtumia niin ,ettei ole kotona ehtinyt kuin käydä kääntymässä. (terveisiä vaan Vihreiltä Niityiltä)
tunnen olevani tässä maaseutu/kaupunki-jutussa.
Paljon olen myös miettinyt pysyvää maalle muuttoa, kun muutaman vuoden kuluttua osa-työstä kokonaan eläkkeelle jään. Toistaiseksi työ vielä pitää kiinni kaupungissa, joten on aikaa miettiä.
Mutta juuret ovat maalla, ei siitä mihinkään pääse. Parikymmentä vuotta olen maalla asunut ja kaupungissa tulee kohta neljäkymmentä vuotta täyteen. Kai se unelma sitten eläkevuosien asumismuodosta on jotain tällaista kuin HALUAISIN ASUA OMAKOTITALOSSA, JÄRVEN RANNALLA, KESKELLÄ KAUPUNKIA. Siinähän se.
Minä myös asun "pienessä maapaikassa" keskellä tätä 3,5 milj.asukkaan suurkaupunkia. On oma talo sekä "pottumaata" 1400 neliötä. Vihannekset kasvatamme itse, merestä haemme kalaa, kauppakeskus y.m. palvelut parin kilometrin päässä. Tosin puutarhassa riittää ympäri vuoden työtä mutta onhan eläkeläisellä aikaa. Kyllä ollaan tyytyväisiä, maalaisia ollaan vaikka kaupungissa asutaan. Hyvää kesän jatkoa teille kaikille sinne Suomeen.
kuulostaa ihan uskomattomalta! Ettäkö 3,5 miljoonan asukkaan suurkaupungista ja vielä keskeltä sitä löytyy oma talo ja 1400 neliötä pottumaata? Maalla ja kaupungissa asumisen ilot samassa potissa. On siinä meillä täällä fundeeraamista. Kiinnostaisi tietää, mitä kalaa merestä saatte ja mitä vihanneksia kasvatatte? Hyvää talven jatkoa sinne Aussin maalle niin Sinulle, Annukka kuin myös perheellesi. Kirjoittelehan!
Kun tämän keskustelun aloitin, niin rohkenen myös yrittää jonkinlaista yhteenvetoa. Keskustelu oli kovin asiallista puolesta ja vastaankin. Oikein hykertelin käsiäni kun niin moni uusikin hyvä kirjoittaja, entisten lisäsksi, ilmestyi forumille ja keskusteli "Meidän hengessä".
Olen edelleenkin sitä mieltä, että maaseutu on kasvuympäristönä kaupunkia turvallisempi ja parempi. Ne erilaiset sosiaaliset valmiudet mitä kaupungissa tarvitaan oppii kyllä. Olen itse lähtenyt maalta nuorena, vammaisena ja arkana ja selvinnyt kaupungissakin vuosikymmeniä (30 vuotta Helsingissäkin). Kiitos mielipiteistä! Pysykää mukana keskusteluissa. Pienet kojamiinit taitaisi olla paikallaan. Kippis ja Hyvää Yötä!