Puolisoni juo minulta salaa. Sitä tapahtuu aina tilaisuuden salliessa eli käytännössä lähes päivittäin. Hän on yrittänyt tavastaan eroon, mutta retkahti taas uudelleen ja yrittää jälleen.
Olenkin nyt huolestunut lähinnä siitä, että olen alkanut kyyläämään. Kierrän päivittäin mahdolliset täysien ja tyhjien pullojen piilot. Tapa on puolisoani kohtaan alentava, mutta haluan näin "tietää missä mennään". Varmasti muillakin on kokemuksia, joko kyylääjänä tai kyylättävänä olemisesta. Haluaisinkin saada asiaan kommentteja ja neuvoja.
Olenkin nyt huolestunut lähinnä siitä, että olen alkanut kyyläämään. Kierrän päivittäin mahdolliset täysien ja tyhjien pullojen piilot. Tapa on puolisoani kohtaan alentava, mutta haluan näin "tietää missä mennään". Varmasti muillakin on kokemuksia, joko kyylääjänä tai kyylättävänä olemisesta. Haluaisinkin saada asiaan kommentteja ja neuvoja.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toimit juuri kuin ex puolisoni. Hän kyyläsi kaiken mahdollisen. Ja löysi myös. Eikä hän raitistanut minua, päin vastoin. Juoppo juo jos hän haluaa juoda. Sinun kyyläämisesi ei sitä lopeta. Ei vaikka vielä nalkuttaisit siitä.
Juoppo raitistuu silloin kun hän SITÄ ITSE HALUAA!
Minäkin raitistuin vasta sitten kun seinä nousi eteen. Terveys mennyt, henkinen olotila rappiolla ja asiat päin seiniä. Kyylääminen ei siihen auttanut.
P.S. Olen ollut OMASTA HALUSTANI raittiina jo liki kymmenen vuotta.
ellet jo ole .... mutta ei sille voi mitään, parempi kuitenkin että tiedät missä mennään.
Tuurijuopon tuuria ei voi läheskään aina ennalta aavistaa :(
Miks kysyt että tuleeko kun näemmä on tullut jo kyylä...
Sinänsä on hyvä, että kyseenalaistat käytöksesi, etkä pidä sitä luonnostaan sinulle lankenneena tehtävänä. Peli meneillään... Vallasta kysymys.
On siitä kysymys elätkö omaa elämääsi vai pyritkö elämään myös miehesi elämää asettamalla omia sääntöjäsi ja kahlitsemalla häntä kun ei elä niinkuin sinusta oikein on. Ota huomioon, että kyseessä on toinen aikuinen ihminen. Alkoholismi on sairaus, mutta se ei ole järjen sairaus eikä se poista vastuuta.
Oo varovainen... Esimerkiksi Al-Anonista löytyy ihmisiä jotka ovat kokeneet samaa. Ovat sairastuneet itse kuvailemaasi tautiin mutta ovat löytäneet uuden sävelen elämäänsä. Voisi olla hyvä vaihtoehto paikkojen penkomiselle.
haeskelee piilopaikkoja ja haistelee hengitystä niin sairastuu. En ymmärrä mikä ihmeen voima saa puolisot kyttäämään toistensa salajuopotteluja - se on aivan kuin jotain peliä. Juopon piilopaikkojen löytämisestä seuraa joka kerran pettymys ja suuttumus löytäjälleen ja juoppo ei tässä suhteessa petä koskaan - se nokkeluudessaan keksii vielä paremman piilon. Ja peli jatkuu ja koko perhe sairastuu.
Viisainta olisi kenties ottaa asia ja koko alkoholinkäyttö puheeksi nenät vastakkain. Jos miehellä on halua raitistua, niin paikat hän kyllä tietää mistä apua saa.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että itse hyväksyt miehesi alkoholinkäytön juo hän sitten salaa tai julkisesti ja lakkaat etsimästä pullopiiloja.
suurimman syyn tähän peliin olevan tietämättömyyden.
Puolisot usein vilpittömästi uskovat voivansa auttaa alkoholistia, he eivät todellakan tiedä, ettei mitään ole tehtävissä ennen kuin alkoholisti itse tajuaa todellisen tilanteensa.
Vasta toivottomuuden tunnustamisen jälkeen annetaan juopon juoda kunnes pohja tulee vastaan, jos tulee ennen viikatemiestä.
Kuulkaas nyt, kun ekan kerran löytää piilopulloja niin eihän sitä halua todeksi uskoa! Ja sitten haluaa varmistua, että olihan se vain joku erehdys ja etsii toistekin- toivoen, ettei löydä. Ja löytää. Ja etsii ja löytää. Ja ahdistuu, ja syyttelee itseään, ja miettii mitä pitäisi tehdä. Ei sitä ensimmäisenä tuollaista asiaa järkytykseltään ota lauantai-iltapäivän pöytäpuheenaiheeksi! Mutta sekin aika tulee. Ja mielestäni pitääkin ottaa puheeksi, etenkin jos perheessä on lapsia: ei ole tarpeen, että lapset löytävät kummallisista paikoista pulloja- millaisen mallin he silloin saavatkaan alkoholin käytöstä?
Kyllä alkoholiongelmaisen puolisona eläminen ON NIIN RASKASTA, että ihan sama, kutsutaanko häntä kyyläksi vai miksi! Vaikka kuinka tietää - ja kantapään kautta ainakin karvaasti oppi - että mikään keskustelu,riitely, ymmärtäminen, painostaminen EI AUTA, niin eihän sitä voi uskoa! Sitä panee itsensä likoon ja yrittää jotenkin selvitä arjesta ja lasten hoidosta - ja öisin itkee ahdistustaan ja miettii miten meidänkin elämä tästä oikein jatkuu! Jos toinen AIKUINEN ihminen on niin muuttunut - minä ainakaan en mennyt naimisiin alkoholistin kanssa - että hän vähät välittää puolisonsa ja lastensa hyvinvoinnista niin minua saa kutsua miksi kyyläksi vain, kunhan vain itse jotenkuten selviän päivästä toiseen ja henkisesti jaksan! Ja yrittää selitellä lapsille, minä ainakaan en voi täräyttää 10-vuotiaalle että isi on nyt vähän kännissä ja näyttää olevan p...t housuissa. Nuo puheet "nosta kissa pöydälle" ja älä mene piiloleikkiin mukaan - ovat kyllä teoriassa ok, mutta käytönnössä sitä joutuu ainakin jossain määrin menemään salailuun ja piilotteluun mukaan, esim. lapsia ja vanhempia sukulaisia ajatellen!
Siksi toiseksi: KUKAAN ei varmasti jaksa joka kerta nostaa kissaa pöydälle ja aloittaa perheriitaa (jos sellainen siitä yleensä syntyy)! Ainakin minulle on valehdeltu, että homma hoidossa nyt, piilottelu loppui - eikä loppunutkaan. Kuulkaas ihan rehellisesti kerron että välillä olen vain hakenut hyviä kirjoja kirjastosta ja vetäytynyt aikaisin lueskelemaan ja yrittänyt pitää ajatukseni poissa toisen valehtelusta - tulipa ainakin yksi rauhallinen ilta lapsille!
Aivan niin, jätä hänet! Kertomasi perusteella tilanne menee vaan pahemmaksi ja koko perhe on sairastunut. Tuolla salailullasi ja peittelyllä vain mahdollistat ongelman jatkumisen ja pahenemisen.
Minut, joka myös piilottelin pulloja, minut jätettiin ilman vaihtoehtoja. Puolisoni lähti ja jätti minut. Saatesanoin: "Olen niin kauan odottanut lupaamasi raitistumista, ja sitä kun ei tule näköjään koskaan, nyt riitti, minä lähden!"
Ja lähti myös.
Vasta nyt silmäni aukesivat ja kiersin korkin kiinni. Tapahtumasta on yli kymmenen vuotta ja olen raitis edelleen, päivän kerrallaan. Kiitos AA:n.
Eikä vaimoni ole palannut. Olen kuitenkin hänelle ikuisesti kiitollinen. Ilman hänen tomeraa menettelyään olisin jo varmasti haudassa.
Tee sinäkin samoin, voipi olla ainoa keino auttaa miestäsi.
Lapset ovat useimmiten tarkkasilmäisempiä kuin aikuiset. He varmasti ovat jo aikaa sitten huomanneet, että asiat eivät ole oikealla tolalla. Mutta, heillä ei saata olla ymmärrystä käsitellä asiaa vaan helposti rupeavat syyttämään itseään. Asioiden salaaminen lapsilta saattaa olla karhunpalvelus.
Naapurit ja sukulaiset haistavat "salaisuudet" jo ilmavirtauksista.