KUOLEMANI KUN OLIN KAHDEKSAN
Ei lapsuusmaisemani peltoa, metsää
rantaa järven, aavaa merta
vaan junat ohi kiitävät
liittyy lapsuuteeni joka kerta
Vieläkin tulevat uniini
junat länteen, toiset itään
jos poissa pysyisi painajaiset
ei siinä kai olisi mitään
Saavuimme kaupasta, olin kahdeksan
perässä äitini kulki
pikkuveljeä vaunussa työntäen
minä pyörällä pienellä edeltä
tasoristeykseen saavuin
ei puomeja siinä
kellot soivat vain joskus
ei aina toimineet nekään
ei nytkään
radalle ajoin
kun soineet ei kellot
ja raiteiden väliin pysäytin
pienen pyöräni keltaisen
odottamaan äitiä kukkamekossaan
ja siinä kun seisoin
päässä kymmenen metrin
näin veturin punaisen lähestyvän
kita ammollaan
valmiina jyräämään
pojan pienoisen pyörineen
kaukana takana äitini vielä
ei nähnyt ei kuullut mitä teen
ei nähdä poikaa voinut vielä
siispä pyöräni tankoa takaisin
käänsin vasempaan
päästäkseni äitini luokse
sitten tiesin, että en ehtisi
ja käänsin tangon
takaisin oikealle
ja polkaisin pientä poljinta
kerran – se riitti, tämän kerran
ja läheltä takaa ohitse
suuri punainen veturi sujahti
ja kellot rämähtivät soimaan nyt
kun kymmenen tavaravaunua ylittänyt
oli tasoristeyksen kiireisen
jäi äiti toiselle puolelle veljineni
eikä hetkeen tiennyt
olinko selvinnyt
Vasta mentyä junan vaunuineen
näki äiti junasta selvinneen
poikansa kahdeksanvuotiaan
joka jälleen ajeli fillarillaan
Ei lapsuusmaisemani peltoa, metsää
rantaa järven, aavaa merta
vaan junat ohi kiitävät
liittyy lapsuuteeni joka kerta
Vieläkin tulevat uniini
junat länteen, toiset itään
jos poissa pysyisi painajaiset
ei siinä kai olisi mitään
Saavuimme kaupasta, olin kahdeksan
perässä äitini kulki
pikkuveljeä vaunussa työntäen
minä pyörällä pienellä edeltä
tasoristeykseen saavuin
ei puomeja siinä
kellot soivat vain joskus
ei aina toimineet nekään
ei nytkään
radalle ajoin
kun soineet ei kellot
ja raiteiden väliin pysäytin
pienen pyöräni keltaisen
odottamaan äitiä kukkamekossaan
ja siinä kun seisoin
päässä kymmenen metrin
näin veturin punaisen lähestyvän
kita ammollaan
valmiina jyräämään
pojan pienoisen pyörineen
kaukana takana äitini vielä
ei nähnyt ei kuullut mitä teen
ei nähdä poikaa voinut vielä
siispä pyöräni tankoa takaisin
käänsin vasempaan
päästäkseni äitini luokse
sitten tiesin, että en ehtisi
ja käänsin tangon
takaisin oikealle
ja polkaisin pientä poljinta
kerran – se riitti, tämän kerran
ja läheltä takaa ohitse
suuri punainen veturi sujahti
ja kellot rämähtivät soimaan nyt
kun kymmenen tavaravaunua ylittänyt
oli tasoristeyksen kiireisen
jäi äiti toiselle puolelle veljineni
eikä hetkeen tiennyt
olinko selvinnyt
Vasta mentyä junan vaunuineen
näki äiti junasta selvinneen
poikansa kahdeksanvuotiaan
joka jälleen ajeli fillarillaan
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.