Miksi elatusavun laskennassa ei huomioida ollenkaan sitä seikkaa, että joutuisi se vanhempi joka tapauksessa asumaan jossakin, vaikka hänen luonaan ei olisikaan lapsia. Mahdollisesti pienemmässä asunnossa, mutta kuitenkin. Samoin ihmetyttää esim. sähkölaskun jakaminen tasan kaikkien asukkaiden kesken, vaikka todellisuudessa yksi henkilö kuluttaa sähköä lähes sen saman kuin esim. aikuinen ja pari lasta. Samoin miksi ajatellaan että lapsen pitää saada kaikki tavaransa uutena ja niitä pitäisi olla paljon, jos vanhemmat ovat hyvä tuloisia. Olen nähnyt sellaisiakin summia, jossa etä maksaa toiselle peräti 1500€ kuukaudessa per lapsi elatusmaksua. Eihän siinä ole mitään järkeä. Vaikka itse olisin kuinka rikas, ei minusta ole mitään järkeä lahjoa lasta lahjoilla. Kyllä kulutuksessakin pitää tolkku olla. Nyky-yhteiskunta, kun on vaan niin kulutusta suosiva. Ei lapsen tarvitse saada muoti leluja tai vaatteita sen vuoksi että kavereillakin on. Ei minulla ainakaan ollut aikoinaan mitään muoti tavaroita, vaikka vanhemmat tulivatkin hyvin toimeen.
Ruokakin oli ihan tavallista, joskin terveellista, mutta ei pöydästä mitään fileitä löytynyt. Harrastus välineitä oli, mutta niidenkin ostossa oli järki mukana ja heti kun vain oli mahdollista piti itse hankkia rahat, jos halusi jotain parempaa.
Nykyään naristaan heti, jos jotain puuttuu tai jos jollakin toisella on asiat taloudellisesti paremmin. Itse olen useamman vuoden maksanut suunnilleen kaikki perheen menot ja tiedän hyvin tarkkaan mitä lasten hoitoon menee ja mitä ei. Nyt vain huvittaa sitten exän vaatimukset elatusmaksuista, kun aiemmin ollaan selvitty huomattavasti pienemmillä summilla.
Lapsi ei kuluta 400-500 euroa kuukaudessa, jos vähänkin on järkeä hommassa mukana. Oli lapsi sitten teini tai vielä vauva. Nuorten osalta tiedän sen omasta kokemuksesta ja teinien osalta siitä, että eipä kovin moni suurempi perhe eläisi ollenkaan, jos kulut olisivat tuollaiset. Ja olenhan minä elänyt opiskeluaikaan myös itsekin hyvin pienillä tuloilla eikä nälkää ja vaatteitakin on riittänyt.
Järki mukaan, kun kuluja lasketaan.
Ruokakin oli ihan tavallista, joskin terveellista, mutta ei pöydästä mitään fileitä löytynyt. Harrastus välineitä oli, mutta niidenkin ostossa oli järki mukana ja heti kun vain oli mahdollista piti itse hankkia rahat, jos halusi jotain parempaa.
Nykyään naristaan heti, jos jotain puuttuu tai jos jollakin toisella on asiat taloudellisesti paremmin. Itse olen useamman vuoden maksanut suunnilleen kaikki perheen menot ja tiedän hyvin tarkkaan mitä lasten hoitoon menee ja mitä ei. Nyt vain huvittaa sitten exän vaatimukset elatusmaksuista, kun aiemmin ollaan selvitty huomattavasti pienemmillä summilla.
Lapsi ei kuluta 400-500 euroa kuukaudessa, jos vähänkin on järkeä hommassa mukana. Oli lapsi sitten teini tai vielä vauva. Nuorten osalta tiedän sen omasta kokemuksesta ja teinien osalta siitä, että eipä kovin moni suurempi perhe eläisi ollenkaan, jos kulut olisivat tuollaiset. Ja olenhan minä elänyt opiskeluaikaan myös itsekin hyvin pienillä tuloilla eikä nälkää ja vaatteitakin on riittänyt.
Järki mukaan, kun kuluja lasketaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Elatusmaksu 118e ja siihen päälle lapslisä 136e ja äitiyspäiväraha 399, ( asumistuki) pakko sanoo et tullaan hyvin toimeen näillä rahoilla. Tosin lapsi vasta puol vuotias, että ei siihen sinänsä paljon menekkään rahaa(vielä ;)). Ostan käytettyä, kierrän kirppikset, ompelen yms.. Säästyy rahaa yllättäviin menoihin, niitä kun aivan varmast tulee. Näin tällähetkellä!
Sen olen huomannut että monet ovat kateellisia toisten parempaan taloudelliseen tilanteeseen. Mutta taas sellaisetkin marisevat kenellä sitä johnny cashia on enemmänkin. Pitäis yrittää iloita siit mitä on eikä itkee sitä mitä ei oo. Eri asii on tietty jos talous on ihan päin honkia, silloin ei paljon hymyilytä.
(viel tuost elarista.. 400-500 euroo jos menee yhteen lapseen per kuukausi ni aika kermapersehommaa)
1oo-150 e/lapsi kuukaudessa. Etähuoltajan osuus on kolmannes lapsen kuluista. Lähihuoltaja maksaa itse yhden kolmanneksen, lapsilisästä tulee toinen kolmannes ja etähuoltaja maksaa sen kolmannen kolmanneksen. Minusta nämä maksut saisivat olla kaikille suunnilleen samansuuruisia. Jokainenhan voi sen lisäksi antaa lahjoja lapsilleen.
Totta turiset; eihän lähipuoliso niitä rahoja saa itselleen, vaan lapsi. Ettei todellakaan edes osittain entise3n elintason ylläpitämiseen. Helpommin etäkin osallistuu mm. lahjojen ja tarpeellisten tavaroiden kustannuksiin. Ei olisi pulinaa puolin eikö toisin, että sisältyykö elareihin se ja se hyödyke.
voisi olla mielestäni se 120€, joka on suunnillee se summa, jonka etä joutuu vähintään maksamaan, oli hän sitten rikas tai köyhä. Vähimmäismäärähän tulee laista lasten elatuksesta. Jos etä maksaa alle sen n.120€, maksaa kunta loppuosan elatusmaksua. Minusta myös lähivanhemman osuudeksi kuuluisi vähintään se 120€.
Näitä juttuja ei varmaan saada loppumaan muuten kuin määrätään lailla että lapsen on asuttava saman verran molempien vanhempien luona.
Olisiko lapsella asiaan jonkinlaisia vaikutusmahdollisuuksia? Olisiko lapsen pakko?
Elareiden määrittäminen ei oikeastaan ole kovin monimutkaista :
- lapsen elatuksen tarve
- lapsilisien jälkeen jäljelle jäävä osuus jaetaan vanhempien maksukykyvyn suhteessa (toiselle max. 100% ... yleensä jossain 50%-70% nurkilla)
Kerrohan missä olet nähnyt 1500 EUR/kk/lapsi elareita?! Vahvistettujen elareiden osalta tilastot loppuvat 300 EUR/kk ja nekin lasketaan promilleissa... Nimittäin 350 EUR/kk/lapsi elareilla etä vastaa jo "keskiarvolapsen" elatuksesta 100%lla.
Ja sitten hieman pidempi pohdinta aiheesta
===========================
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Sosiaalitoimen vahistamista elatusavuista yli 90% on saman suuruinen tai vähemmän kuin elatustuki 118,15 euroa/kk. Turha siis väittää, että elatusavut ovat ylisuuria!!!
Yksinhuoltajien köyhyys on tosiasia, jonka hoitaminen tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.
No ei se ihan 90% ole...
Stakesilta löytyy toi tilasto missä tosiaan käy ilmi sos.toimessa vahvistetut elatusmaksut. Tästä puuttuu siis niitä tapauksia missä on oikeuden päätös (yleensä korkeammat maksut) ja niitä missä vanhemmat ovat sopineet keskenään, siis vahvistamattomat sopimukset. 2003 osalta näyttää tältä, ja tuskin viime aikoina madaltuneet:
Alle 67 e/kk 26.9%
67 - 100 e/kk 10.6%
100 - 134 e/kk 32.4%
134 - 168 e/kk 10.2%
168 - 235 e/kk 7.9%
235 - 302 e/kk 2.1%
yli 302 e/kk 0.8%
Tilasto löytyy täältä:
http://www.stakes.info/files/pdf/tilastotiedotteet/Tt11 _04.pdf
Enkä ainakaan minä väittänyt että elarit yleisesti ovat liian suuret, mutta oikeudenmukaiset niiden oltava ja että etävanhemalla olisi mahdollisuus valvoa että ne käytetään siihen mihin tarkoitettukin.