Olen kohta kaksi viikkoa käyttänyt sepramia masennuksen hoitoon, mutta vähän tuntuu ettei se lääke ole tepsinyt kauheasti. Tosin tiedän että vaikutusten pitäisi tulla vasta joskus 2-3 viikon jälkeen. Aamuisin on ihan tajuttoman vaikea nousta ylös sängystä kun väsyttää (tätä oli ennen lääkitystäkin), luennoilla ei jaksaisi millään keskittyä, haukotuttaa eikä huvita oikein mikään. Alakuloinen en ole ja juttelen parille kaverille, mutta puhti on totaalisesti poissa. Kahvia on pakko jossain välissä hakea että jaksaa olla, sitten kotona ei jaksaisi tehdä muuta kuin maata sohvalla ja katsoa tv:tä. Koulukirjat on nurkassa pölyyntyneinä... tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Mitä ihmettä tämä voi olla?!? Voiko masennus aiheuttaa tällaista? Olen käynyt verikokeissa mutta tuloksista en vielä tiedä, eli saattaa olla jotain "elimellisiä" syitäkin tälle jaksamattomuudelle. Laiska en tavallisesti kuitenkaan ole ollut. Pelkään, että masennun vielä pahemmin tämän jaksamattomuuden ja aikaansaamattmuuden takia. Mutta vaikka kuinka yritän, tuntuu että kaikki on jotenkin vaikeaa ja liian raskasta. En näytä selviävän enää mistään...
Puhti pois, väsyttää, vetämätön olo, voijei!
masiina
81509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla on sama ongelma . väsyttää vaikka kuinka nukkuu ja saamaton olo . ei maistu ruoka mahassa aina öklö olo . oon jutellut yhen ystäväni kanssa tästä väsymyksestä ja se sano että syys väsymystä .voihan se olla sitäkin mutta kestäny jo monta päivää. masentunutkin ehkä jonku verran olen ko työtön ja ei kavereita eli oon yksinäinen sielu. pitää aina päivällä nukkua kun ei milään jaksa. istualteen toisinaan tuntuu että nukkuu. pitänee lääkäriin mennä. voimia sulleki.
minullakin ollut viimeset 2 viikkoa sama ongelma, onneksi aloin syämään cipralexia (minulla on diagnosoitu masennus, ja olen yrittänyt viimeisen vuoden ajan olla syömättä lääkkeitä, mutta nyt oli pakko aloittaa) todella paska fiilis. pärjäilkää ja ahkekaa apua, koska tauti ei ole oma vika. se on vakava tauti, mutta onneksi siihen ei kuole ja lääkkeet on keksitty!
väsymys, mutta se menee ohitse. Tärkeää olisi saada myös säännöllistä keskusteluapua tai käydä vertaistukiryhmissä, osoitteita löytyy netistä.
Ja älkää tunteko syyllisyyttä väsymyksestä, se vaan pahentaa sitä. Jos olet jaksanut harjata hampaasi aamulla, kiitä itseäsi siitäkin!
Hyvää toipumista teille toivottaa jo paremmin voiva masentunut!
ahdistaa käydä töissä, kun mikään ei kiinnosta eikä motivoi. Tyhjänpäiväinen läpänheittokin vaan ärsyttää ja tavallisesti mie niin pirtsakka ja nauravainen ihminen oon nyt muuttunut kireäksi ja väsyneen alakuloiseksi. Joskus on kotosalla iltaisin jopa niin paha mieli, että on pakko itkeä tirauttaa..
Olis kyllä kiva jos joku ottais tämän ahdistuksen pois. Lääkkeitäkään ei tämmöiseen viittisi syödä, kun ei edes tiedä, mikä mulla on. Veriarvot ovat ihan ok, joten anemiaakaan ei ole.. Lisäksi urheilen päivittäin - tosin nyt olen pitänyt pari vapaata ihan sen takia, etten ole jostain syystä ollut edes KIINNOSTUNUT lähtemään kämpästä ulos.
Tsemppiä kuitenkin kaikille.. :) Eikhän se tästä!
Mulla samoja oireita.Olen sairaslomalla työstäni,tää helvetin oravanpyörä imee mehut ihmisestä.itkeskelin vaikken ollut mielestäni edes surullinen,olin tosi hämmästynyt siitä.Sit lapset sanoi että mä olen kiree ja huudan ,enkä itse huomannut ollenkaan sellaista.Olen onnellinen ja asiani on kunnossa..en vaan tahdo jaksaa mitään.olen väsynyt kun herään aamulla.voisin nukkua viikon yhteen putkeen.perhe vaan ajaa mut ylös kun on pakko saada ne muut liikkeelle.vastuu muista pakottaa mut liikkeelle.harrastan laulua ja käsitöitä ja ne tuo iloa mun elämään.tunnen tekeväni jotain hyödyllistä.kaipaan valtavasti kiitosta tekemisistäni.palautetta joka kehittää ja kasvattaa mua.arkirutiinit ei sitä oikein anna.ne on vaan pakko hoitaa.tympii.kai tää jotenki ratkee tästä.työttömyyskään ei oikein innosta.haluaisin opiskella jotain uutta.ei oo rohkeutta eikä varaa siihen.eikä nyt just niitä voimiakaan.aika näyttää miten äijän käy..voimia sulle
Mullakin sama, että pitäis saada jostain jonkinnäköistä positiivista palautetta, mutta työpaikallakin ainoastaan etitään huonosti menneisiin juttuihin syyllisiä, ei kehitä semmonen mun mielestä ketään. Jos asiat tehdään hyvin, niistä ei puhuta mitään (=silloinhan ne on tehty niinkuin pitääkin!)
Tuntuu jotenkin turhalta koko oma oleminen työpaikalla. Ettei mua arvosteta eikä pidetä oikein minään, teinpä mitä tahansa. Se ei motivoi ja se paha olo / mieli lähtee sieltä sitten mukana kotiin.. Helpottuu ehkä hetkeksi, kun saa touhuta omia hommia, reenata, lukea hyvää kirjaa, pelleillä koirien kanssa.. Sitten taas samaan ruljanssiin, työmaalle, yrittämään tekemään jotakin.. Vaikkei jaksaisi eikä edes paljoa kiinnostaisi koko touhu.
Jos se on tämä syksy.. vaikkakin tätä on jo jatkunut hetken pidempään kuin syksy.
positiivista palautetta.KIITOS kun viitsit kirjoittaa.luen joka päivä sähköpostiani ja odotan että joku tässä kylmässä maailmassa muistais vanhaa ystävää ja sit saan kirjeen ihan tuntemattomalta ihmiseltä joka jaksaa välittää ja jakaa taakkaansa mun kans.täytyy sanoa että kaikkein eniten mua ilahduttaa oikeat rehelliset aidot lämpimät ihmiset, jotka taistelee pienillä voimillaan eteenpäin ja jaksaa silti ajatella toisia.iso hali sulle.
Virtuaalihalaus sinullekin! :D