huomasin koulussa yhden tytön olevan ihastunut minuun. musta tuntuu että se haluais tulla juttelemaan mutta ei uskalla. tyhmin juttu on se että en itsekään uskalla. haluaisin ujoudestani eroon. nyt sitten kävikin niin ikävästi että juuri kun olin uskaltautumaisillani juttelemaan hänen kanssan, hän yllätti minut ja yhden toisen luokkalaisen tytön keskustelemassa ihan viattomia. hän taisi kuitenkin ymmärtää sen väärin ja nyt vain katselee poispäin seinille kun kävelen ohi. harmittaa kun haluaisin niin tutustua häneen ja juuri kun olisimme saaneet tilaisuuden tutustua, kävikin sitten näin. miten avaan keskustelun hänen kanssaan ja miten saan hänet vakuuttuneeksi että pidän hänestä paljon?
epäonnistuin... miten korjaan asian
:'(
111613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuskinpa se sinä kuitenkaan oot :) mikä päivä se oli kun juttelit sen toisen tytön kanssa?
tänään, tuskinpa se sinä kuitenkaan oot :)
mulle kävi alkuviikosta niin.
Olen saattanut muidenkin tyttöjen kanssa joitain sanoja vaihtanut, mutta se tämänpäiväinen oli viimeinen pisara.
se tyttö kai luulee, että en ole kiinnostunut, koska hän näyttää kiinnostuksensa selvästi enkä minä ole kuin katsekontaktilla pystynyt vastaamaan.
harmittaa kun sählään aina nämä hommat ja jäädyn kun pitäisi toimia
..ihan saman tyyppinen tapaus, paitsi että en ole rohjennut mennä juttusille.. Tuntuu kuin tyttö olisi kiinnostunut, mutta ujostelee..niin kuin myös minäkin..
Kiskase hihasta sopivan paikan tullen ja kerro miten asiat on, eiköhän asiat järjesty. Tsemppiä.
...minulla on samankaltainen tapaus just meneillä, että minusta ainakin tuntuu et me molemmat olemme jokseenkin kiinnostuneita toisista kerta niin monia katseita ollaan jo jaettu viime vuodesta lähtien, mutta siltikään kumpikaan ei tee mitään, olemme kait niin ujoja.. itse en laittais sitä ujouden piikkiin vaan sen et se poika on niin helvetin hyvänäkönen et niinku se vois saada kenet vaan niin sitä on sit vähän hankala tämmösen normaalin tyttösen mennä iskeen, mut en tiedä sit pitääkö hän "esteenä" sitä et olen vuoden vanhempi....mut olen päättänyt et jos vielä saan mahdollisuuden niin hittolainen minähän meen morjenstaan..kävi sit miten kävi! (noo tässähän on helppoo luvatata vaikka kuu taivaalta mut oikeesti aijon yrittää..)
minä myös olen itselleni lupaillut, että heti seuraavan kerran kun saan tilaisuuden, vähintäänkin tervehdin sitä tyttöä. tänään tuli sellainen tilanne ja olin jo sanomaisillani jotain, mutta en sitten sanonutkaan ja kävelin kylmästi ohi. koko loppu ilta on ollut masentava. niin hyviä tilanteita harvoin tulee.
lupaanpa nyt teille mennä heti huomisaamusta juttelemaan sille tytölle. muuten viikonlopusta tulee pitkä... tiedän sen
toivottavasti onnistut...ois joillain meistä jotain ilon aiheita:) minun viikonlopustani tulee ainakin pitkä..hoah..toivottavasti näen häntä kummiskin huomenna....ainut ilonaiheeni...
olen tullut siihen tulokseen, että jos niinkin mukava tyttö on minusta kiinnostunut, ei kannata missään nimessä olla noteeraamatta häntä. kerran sitä vain eletään ja kun kerran tiedän hänen pitävän minusta, on jutteleminen paljon helpompaa, kuin jos menisit yhtäkkiä jollekin pamauttamaan.
ei se helppoa tule olemaan, menen aina lukkoon hänen seurassaan, enkä uskalla puhua. jos en nyt toimi, hän todennäköisesti jättää toiveet minusta ja siirtyy katselemaan jotain muuta. en anna häntä noin vain pois...
kokemusta on
En suostu ottamaan nyt ketään muuta, koska me molemmat pidämme toisistamme ja se tyttö on oikein mukava. nyt vain hän ei enää edes katso minuun päin. Pettyi niin kun en reagoinut hänelle mitenkään.
Munasin taas tänään.
mulla oli taas ainakin kaksi tilaisuutta mennä puhumaan sille ja kerran seisoinkin siinä noin 20cm päässä, mutta ei, en saanut sanaa suustani.
vitutti koko loppupäivän taas
miten pääsen tästä typerästä ujoudestani eroon. se tyttö ei uskalla tulla puhumaan minulle, joten minun on jotenkin onnistuttava siinä.