en tiedä kuka täällä asui ennen minua
katselen huonosti maalattuja seiniä
niihin ripustamiani tauluja
ja kävelen ympyrää kuin matkalla jonnekin
olen tehnyt tämän mieleisekseni
kävelin edellisestä asunnostani
nyrkki kovana ja silmät kosteina
siellä en pitänyt järjestystä yllä
olen lakaissut tällä viikolla kahdesti
huomenna on keskiviikko
tarkoituksenani on juoda pääni täyteen
torstaina ja ehkä perjantaina
ulkona satoi eilen ensi lumi
minun sydämeni on kuorrutettu
raskailla asioilla
niiden pois lakaiseminen
on ollut liian työlästä
hävitin 20-vuotiaana rippiristini
se on elämän ohje rakkaalta mummoltani
olen hukannut nuorani tai
yrittänyt hirttäytyä siihen
kaikkea kurjuuttani en voi muistaa
kynäni ei pysy enää kädessäni
luulin joskus osaavani piirtää
katsoessani töitäsi
silmissäni vilahtaa kimmellys
tunnen itseni huonoksi
enkä sinua läpikotoisin
minun on vaikea elää näin
tunnen sinusta elämän taakkaa
kuin olisit sumupilvi matkalla päämäärääni
en osaa asettaa tavoitteita
tärkeysjärjestyksessäni olet
ensimmäinen, toinen ja kolmas
säikähdän kun tajuan itseni
olen kiitoksenvelkaa sinusta etsivä
alakuloinen ja unensa menettänyt
pelkään epäonnistuvani parisuhteissa jatkumona
tie edessäni on poikki ja takana palaa
uin tänäänkin kilometrin
se ei ole elämässä matka eikä mikään
meidän välissämme niitä on viisi
niin pitkälle en pääsisi uimalla
olen materiaalinen ja
minäkeskeinen ihminen
valittaa osaan pienistäkin asioista
pelkään spermani olevan heikkolaatuista
ja kaljuuntuvani ennen kolmeakymmentä
minä katselin sinua
kun olit yläasteen kuningatar
lukioikäisenä pidin rintojasi
kauneimpina mitä en koskaan ollut nähnyt
saarroit minut pisteenä ulkopuolellani
ajatukseni, sekä kehoni väreet
en tiennyt tuskastasi ja omani oli edessä
keväiset matkat luoksesi
humalassa en osaa käyttäytyä seurassasi
olen harvoin menettänyt järkeäni niin
kun seurassasi eräinä iltoina
aikanaan olin tappelupukari
tapani lyödä oli neitimäinen
nahkatakkini kuvastaa harkitsematonta mielenlaatuani
eräinä hetkinä
säpsähdykseni tulevat
aitoina kuin olisivat
aina olleet
ja minun silmistäni
vilahtaa kyynel
kuin olisin aidosti ihminen
olen itkenyt viimeksi
kun jätin hänet
en saa rutistettua edes pientä pisaraa
joskus toivoisin sitä niin
että suostuisin tulemaan sokeaksi
jumala ei anna anteeksi
en ole ikinä hänen tahtoaan epäillyt
enkä olemassa oloa myöntänyt
katselen huonosti maalattuja seiniä
niihin ripustamiani tauluja
ja kävelen ympyrää kuin matkalla jonnekin
olen tehnyt tämän mieleisekseni
kävelin edellisestä asunnostani
nyrkki kovana ja silmät kosteina
siellä en pitänyt järjestystä yllä
olen lakaissut tällä viikolla kahdesti
huomenna on keskiviikko
tarkoituksenani on juoda pääni täyteen
torstaina ja ehkä perjantaina
ulkona satoi eilen ensi lumi
minun sydämeni on kuorrutettu
raskailla asioilla
niiden pois lakaiseminen
on ollut liian työlästä
hävitin 20-vuotiaana rippiristini
se on elämän ohje rakkaalta mummoltani
olen hukannut nuorani tai
yrittänyt hirttäytyä siihen
kaikkea kurjuuttani en voi muistaa
kynäni ei pysy enää kädessäni
luulin joskus osaavani piirtää
katsoessani töitäsi
silmissäni vilahtaa kimmellys
tunnen itseni huonoksi
enkä sinua läpikotoisin
minun on vaikea elää näin
tunnen sinusta elämän taakkaa
kuin olisit sumupilvi matkalla päämäärääni
en osaa asettaa tavoitteita
tärkeysjärjestyksessäni olet
ensimmäinen, toinen ja kolmas
säikähdän kun tajuan itseni
olen kiitoksenvelkaa sinusta etsivä
alakuloinen ja unensa menettänyt
pelkään epäonnistuvani parisuhteissa jatkumona
tie edessäni on poikki ja takana palaa
uin tänäänkin kilometrin
se ei ole elämässä matka eikä mikään
meidän välissämme niitä on viisi
niin pitkälle en pääsisi uimalla
olen materiaalinen ja
minäkeskeinen ihminen
valittaa osaan pienistäkin asioista
pelkään spermani olevan heikkolaatuista
ja kaljuuntuvani ennen kolmeakymmentä
minä katselin sinua
kun olit yläasteen kuningatar
lukioikäisenä pidin rintojasi
kauneimpina mitä en koskaan ollut nähnyt
saarroit minut pisteenä ulkopuolellani
ajatukseni, sekä kehoni väreet
en tiennyt tuskastasi ja omani oli edessä
keväiset matkat luoksesi
humalassa en osaa käyttäytyä seurassasi
olen harvoin menettänyt järkeäni niin
kun seurassasi eräinä iltoina
aikanaan olin tappelupukari
tapani lyödä oli neitimäinen
nahkatakkini kuvastaa harkitsematonta mielenlaatuani
eräinä hetkinä
säpsähdykseni tulevat
aitoina kuin olisivat
aina olleet
ja minun silmistäni
vilahtaa kyynel
kuin olisin aidosti ihminen
olen itkenyt viimeksi
kun jätin hänet
en saa rutistettua edes pientä pisaraa
joskus toivoisin sitä niin
että suostuisin tulemaan sokeaksi
jumala ei anna anteeksi
en ole ikinä hänen tahtoaan epäillyt
enkä olemassa oloa myöntänyt
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.