Miun vanhemmat on todella tiukkoja. Vaativat multa paljon niin kouluaineissa, harrastuksissa, koitöissä ja käyttäytymisessäkin. Minuu stressaa usein, ei aina pahasti, mutta joskus ahristaa todella paljon...
Miusta tuntuu kuin oisin välillä kaksi eri ihmistä. Sisäisesti. Huomaan usein ajattelevani etten halua syödä enää tänään, että se olisi väärin, sitten tajuan mitä ajattelen ja alan sättiä itseäni. Mutta se vain jatkuu. Uudestaan ja uudestaan. Puolitoista kiloa olen laihtunut, ja itse asiassa, nyt kun olen järjissäni, olin jo valmiiksi hoikka. (48 kg/164cm) Olen syönyt todella vähän, muutaman päivän ollut täysin syömättä. Nälän tunne kalvaa hetken, sitten en muista sitä enää. Miun paras ystävä sanoi jokin aikaa sitten, kun puhuin ahdistuneisuudestani vanhempien vaatimusten takia, että varo tyttö ettet vain sairastu anoreksiaan, ja on siitä varoitellut jälkeenkin päin.
Mua pelottaa. Onko miulla oikeasti anoreksia, puhkeamassa vai murehdinko tätäkin turhaan?
Miusta tuntuu kuin oisin välillä kaksi eri ihmistä. Sisäisesti. Huomaan usein ajattelevani etten halua syödä enää tänään, että se olisi väärin, sitten tajuan mitä ajattelen ja alan sättiä itseäni. Mutta se vain jatkuu. Uudestaan ja uudestaan. Puolitoista kiloa olen laihtunut, ja itse asiassa, nyt kun olen järjissäni, olin jo valmiiksi hoikka. (48 kg/164cm) Olen syönyt todella vähän, muutaman päivän ollut täysin syömättä. Nälän tunne kalvaa hetken, sitten en muista sitä enää. Miun paras ystävä sanoi jokin aikaa sitten, kun puhuin ahdistuneisuudestani vanhempien vaatimusten takia, että varo tyttö ettet vain sairastu anoreksiaan, ja on siitä varoitellut jälkeenkin päin.
Mua pelottaa. Onko miulla oikeasti anoreksia, puhkeamassa vai murehdinko tätäkin turhaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jokaisella meillä on joskus huonoja ja hyviä päiviä, mutta sitten kun huonoja päiviä alkaa olla vähemmän kuin hyviä niin kannattaa rueta miettimään, mikä on. on hyvä että itsekkin huolestut syömisesi suhteen, syömis häiriöitä on useita ja anoreksiassa on myös ohi menevä muoto, eli ihminen saattaa olla syömättä tai todella niukalla ruualla pariviikkoa-kuukauden, mutta sen jälkeen taas syö normaalista, joillakin nämä toistuvat kun taas toisilla ei. Sinua tuntematt ja näkemättä on vaikea sanoa, että oletko sairastumassa jonkin laisen syömishäiriöön. Mutta mieti mikä elämässäsi on tärkeää, miksi on syytä elää, jos elämä rupeaa vaikealta tuntumaan niin käyppä vaikka terveydenhoitajalla tai terv.keskuksen sairaanhoitajan kanssa juttelemassa asioistasi, hän osaa varmasti auttaa ja kertoo jos syytä huoleen. Vaikka olisitkin alle 18 vuotias vanhemmillesi ei saa antaa tietoja sinun hoidoista, ellei tarve ole täysin ylitsepääsemätön, en kyllä sitten tiedä mitä hyötyä on pimittää tietoja vanhemmilta.
Olisin kyllä huolissani susta, jos sul alkaa olla tollasia merkkejä!! Älä ihmees ala tollaseen "syömislakkoon"! Oikeesti ei kannata...sä et haluu syömishäiriötä! Se pilaa sun elämän!