niin, tässäpä nyt pohdintaa siitä mitä abortti todella on.
(kopsattua)
..........
ABORTIN PERUSTELUJA
Jos lähdemme etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, niin voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiomme erikseen tutkia. Mikäli sinä henkilönä olet joutunut tämän asian eteen, niin varmaan seuraavat seikat ovat sinulle tuttuja. Nämä seikat ovat:
- 1. "Sikiö ei ole persoona"
- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"
- 3. Myötätunto
1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA"
Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistutakaan ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.
Saatamme kuitenkin kysyä, että pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa, eli tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme näitä kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:
Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajattelemme sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, niin on ensimmäinen kysymys se, että mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Sillä eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy vain kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - aivan samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on siis kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.
Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat myös lisää selvyyttä tähän asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi mm. liikkua, niellä ja nukkua - eli kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:
... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)
Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...
Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)
Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, niin on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, eli varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.
Jos kuitenkin tutkimme tätä teoriaa, voimme löytää siitäkin ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.
Sillä ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, tai jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa siis sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemminkin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Tämä aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.
Niinpä meidän täytyy käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska eihän mikään kehitys voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.
Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei siis tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on siis kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy.
2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN"
Toisena mahdollisena perusteena abortille on siis sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". Sillä on esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin esim. viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.
Tähän edelläolevaan käsitykseen on kuitenkin todettava, ettei se pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa sentähden, että sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken eli n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.
Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, niin ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin myös istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.
Niinpä sikiöstä puheenollen täytyy ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan nimenomaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on siis koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa.
3. MYÖTÄTUNTO
Jos otamme lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, niin on yksi tavallisimmista syistä varmastikin myötätunto. Sillä on saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".
Saatamme kuitenkin kysyä, että onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Sillä vaikka me voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voimmeko sitä silti perustella abortilla? Sillä kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin me voisimme silloin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempienkin lasten surmaamisen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei silloin olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat silloin kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun taas toiset olisivat jo sen ulkopuolella.
Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:
Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?
Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)
MITEN KEHITYS TAPAHTUU?
Kun tutkimme ihmisyksilön kehitystä, niin on tiedossa, että se tapahtuu aina vähitellen prosessin kautta. Sillä kun ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ei hedelmöittynyt munasolu muutu suinkaan heti kolmen kilon tytöksi tai pojaksi tai aikuiseksi ihmiseksi, vaan kaikki tapahtuu vähitellen - useiden kuukausien aikana.
Samasta kehityksestä voimme myös todeta, että se on jatkuvaa - aina aikuisikään asti - niin että ne ruumiinosat, jotka meillä ovat koko ajan, kasvavat ja muuttuvat myös. Niinpä saman kehityksen tähden jokainen meistä on siksi erikokoinen äidin kohdussa kuin esim. 1-, 5-, 12- ja 20-vuotiaana, vaikka koko ajan onkin kyseessä sama yksilö ja samat jäsenet.
Joka tapauksessa, kun pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Näistä kehitysvaiheista voidaan lisäksi huomata, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät ainakin samat ruumiinjäsenet. Katsomme näitä kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
(kopsattua)
..........
ABORTIN PERUSTELUJA
Jos lähdemme etsimään niitä perusteluja, joita abortin yhteydessä on yleensä esitetty, niin voidaan löytää ainakin kolme tärkeää seikkaa, joita jokaista aiomme erikseen tutkia. Mikäli sinä henkilönä olet joutunut tämän asian eteen, niin varmaan seuraavat seikat ovat sinulle tuttuja. Nämä seikat ovat:
- 1. "Sikiö ei ole persoona"
- 2. "Naisella on oikeus päättää omasta ruumiistaan"
- 3. Myötätunto
1. "SIKIÖ EI OLE PERSOONA"
Ensimmäinen peruste abortille on siis saattanut olla se, ettei sikiö olisi mikään oma persoonansa, täydellinen ihminen, vaan että siitä tulisi sellainen vasta syntymän yhteydessä tai jossakin myöhäisessä raskauden vaiheessa. On ajateltu, että kyseessä olisi ikäänkuin jonkinlainen kudosmöykky, joka ei edes muistutakaan ihmistä ja jolla ei siksi tule olla ihmisoikeuksia.
Saatamme kuitenkin kysyä, että pitääkö edelläoleva käsitys paikkansa, eli tuleeko sikiöstä todella persoona vasta syntymän yhteydessä tai jossakin raskauden myöhäisessä vaiheessa? Katsomme näitä kumpaakin vaihtoehtoa erikseen:
Tekeekö syntymä lapsesta persoonan? Jos ensin ajattelemme sikiön tulevan persoonaksi vasta syntymän yhteydessä, niin on ensimmäinen kysymys se, että mikä tekee tästä hetkestä niin merkittävän? Mikä saa aikaan sen, että se tekee sikiön persoonaksi? Sillä eikö syntymän hetki tosiasiassa merkitse vain asuinpaikan vaihdosta - vaihdosta, jossa lapsi siirtyy vain kohdun sisäpuolelta sen ulkopuolelle - aivan samalla tavalla kuin mekin voimme siirtyä talon sisäpuolelta sen ulkopuolelle.
Meidän täytyy sentähden ymmärtää, ettei syntymän hetki tee lapsesta yhtään enempää persoonaa kuin mitä hän oli vaikkapa päivää aikaisemmin ollessaan äitinsä kohdussa. Hänellä on samat ruumiinjäsenet - suu, jalat, kädet... - molemmissa paikoissa, ja hän on myös syntymän jälkeen yhtä riippuvainen äitinsä huolenpidosta. Koko ajan on siis kyseessä sama yksilö, mutta muutos tapahtuu vain asuinpaikassa.
Seuraavat entisen aborttilääkärin selostukset ultraäänikuvauksesta antavat myös lisää selvyyttä tähän asiaan. Hän viittaa siihen, että tämän kuvausmenetelmän avulla voitiin nähdä, miten kohdussa oleva sikiö ei ole vain kudosmöykky ja persoonaton olento, vaan siinä esiintyy jo täysin pienen lapsen piirteet. Se voi mm. liikkua, niellä ja nukkua - eli kaikki asioita, joita me itse ja pienet lapsetkin voivat tehdä kohdun ulkopuolella:
... Se oli ultraääni, joka ensimmäistä kertaa avasi meille ikkunan kohtuun. Me aloimme myös seurata sikiön sydänääniä elektronisilla sydänmonitoreilla. Ensimmäistä kertaa aloin miettiä sitä, mitä me teimme klinikalla. Ultraääni avasi uuden maailman. Ensimmäistä kertaa saatoimme todella nähdä ihmisen sikiön, mitata sitä, tarkkailla sitä, ja kiintyä ja rakastua siihen. Niin minulle kävi. Ultraäänikuvat sikiöstä vaikuttavat tavattoman voimakkaasti katsojaan. New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistiin tutkimus siitä, mitä mahdollisuuksia tällä tekniikalla on. Noin kymmenen vuotta sitten lehdessä julkaistiin tutkimus, jossa kymmenelle raskaana olevalle, aborttiklinikalle tulleelle naiselle näytettiin ultraäänikuva sikiöstä ennen aborttia. Vain yksi heistä teki abortin. Yhdeksän muuta lähti klinikalta edelleen raskaana. Se osoittaa, kuinka voimakasta kiintyminen on. Minäkin huomasin kiintyväni noihin syntymättömiin.(2)
Haluaisin vielä lisätä, että vaikka meillä oli kasapäin (kirjaimellisesti) kokemusperäistä tietoa siitä, että abortissa tuhottiin elävä ihminen, niin vasta ultraäänitekniikan myötä ajatuskaavamme todella vaihtui. Ultraäänen avulla emme ainoastaan nähneet, että sikiö on toimiva organismi, vaan saatoimme myös mitata sen elintoimintoja, punnita sen ja arvioida sen iän, nähdä sen nielevän ja virtsaavan, katsella sitä niin unessa kuin hereillä ja nähdä sen liikuttavan itseään yhtä määrätietoisesti kuin vastasyntynyt lapsikin tekee...
Juuri tästä minä löysin itseni; tämän empiirisen vallankumouksen, kaiken tämän uuden tiedon edessä aloitin tuskallisen prosessin, jossa muutin mieltäni abortin oikeutuksesta. Olin vihdoinkin hyväksynyt paradigman muutoksen.(3)
Tuleeko sikiöstä persoona jossakin raskauden vaiheessa? Kun on esitetty toista vaihtoehtoa persoonaksi tulemiselle, niin on saatettu esittää sen tapahtuvan jossakin raskauden vaiheessa, eli varsinkin jossain sen myöhäisessä vaiheessa.
Jos kuitenkin tutkimme tätä teoriaa, voimme löytää siitäkin ongelmia - seikkoja jotka osoittavat, ettei se ole kovin varmalla pohjalla.
Sillä ongelmana tässä teoriassa ovat ainakin keskosina syntyneet lapset. Ne ovat ongelma, koska monet keskosina syntyneet lapset ovat tulleet tähän maailmaan samanikäisinä kuin abortoidut kanssasisarensa ja -veljensä, tai jopa aikaisemmin. Niinpä kun normaali raskaus kestää yleensä n. 40 viikkoa, niin voivat jotkut lapset syntyä jopa 20 viikkoa sitä ennen keskosina ja jäädä silti eloon. Tämä 20 viikkoa ennen normaalia synnytysaikaa osoittaa siis sen, että sikiön täytyy olla persoona jo tässä vaiheessa, koska se jää eloon kuten myöhemminkin syntyneet lapset. Nykysuuntaus onkin se, että yhä pienempiä keskosia voidaan pitää hengissä äidin kohdun ulkopuolella. Tämä aikaraja niiden iän suhteen on koko ajan pienentynyt.
Niinpä meidän täytyy käsittää, ettei mikään raskauden myöhempi kuten ei varhaisempikaan vaihe voi olla persoonaksi tulemisen ajankohta, koska eihän mikään kehitys voi alkaa ikäänkuin keskeltä, raskauden aikana. Tälle käsitykselle emme voi löytää mitään selviä perusteluja eikä sitä voida todistaa.
Sensijaan ainut järkevä mahdollinen kohta ihmiselämän alulle on hedelmöittymisen hetki, koska hedelmöittynyt munasolu sisältää jo kaiken, mitä ihmisyksilön kehittymiseen tarvitaan. Sen perimään ei siis tarvitse lisätä mitään, vaan siinä on kaikki perintöaines myös kohdunulkoista ehkä 100 vuoden pituista elämää varten. Koko ajan, hedelmöityksestä asti, on siis kyseessä sama yksilö, joka vain kasvaa ja kehittyy.
2. "NAISELLA OIKEUS PÄÄTTÄÄ RUUMIISTAAN"
Toisena mahdollisena perusteena abortille on siis sanottu, että "naisella on oikeus päättää ruumiistaan ja mitä sille tekee". Sillä on esitetty, että abortti on vähän samanlainen toimenpide kuin esim. viisaudenhampaan tai umpilisäkkeen poisto, jossa poistetaan vain tarpeeton ruumiinosa.
Tähän edelläolevaan käsitykseen on kuitenkin todettava, ettei se pidä paikkaansa. Se ei pidä paikkaansa sentähden, että sikiö ei ole samanlainen ruumiinjäsen kuin esim. kädet, jalat tai pää, joka olisi ihmisessä koko elämän ajan, vaan se on äidin kehossa vain määrätyn hetken eli n. 9 kuukautta - tai ehkä vähemmänkin, jos lapsi syntyy keskosena. Sikiö tai lapsi on siis vain kasvamassa äidin kohdussa, mutta ei kuitenkaan ole osa äidin ruumista.
Toiseksi, kun on kyseessä sikiön alku, niin ei se senkään puolesta ole naisen omaa ruumista, vaan se on saanut alkunsa miehen ja naisen sukusolujen yhteensulautumisesta. Muut sitä edeltävät vaiheet kuten sukusolujen valmistuminen ovat olleet vain valmistusta mahdollista hedelmöitystä varten, joka saa aikaan uuden, perimältään ainutlaatuisen, yksilön syntymän. Samoin myös istukka, napanuora ja sikiökalvot, jotka ovat kehityksessä tarpeellisia ja välttämättömiä, eivät nekään ole osa äidin ruumista, vaan kuuluvat sikiön muodostamiin elimiin.
Niinpä sikiöstä puheenollen täytyy ymmärtää, ettei se ole missään vaiheessa osa äitinsä ruumista, vaan nimenomaan ihmisyksilö, joka kehittyy äitinsä kohdussa ja saa ravintonsa tältä. Kyseessä on siis koko ajan lapsi, joka vain kasvaa tässä paikassa.
3. MYÖTÄTUNTO
Jos otamme lisää esille syitä, millä aborttia on voitu perustella, niin on yksi tavallisimmista syistä varmastikin myötätunto. Sillä on saatettu sanoa, että "se on sekä äidille että lapselle hyvä, että abortti suoritetaan".
Saatamme kuitenkin kysyä, että onko myötätunto oikea peruste aborttiin? Sillä vaikka me voimme ymmärtää niiden ihmisten vaikeaa tilannetta, jotka joutuvat tämän asian eteen, voimmeko sitä silti perustella abortilla? Sillä kun on selvästi tiedossa, että abortissa tuhoutuu pieni lapsi eikä vain epämääräinen kudosmöykky, on tämä peruste kyseenalainen. Yhtä hyvin me voisimme silloin hyväksyä vastasyntyneiden ja vähän vanhempienkin lasten surmaamisen, jos he eivät sattuisi meitä miellyttämään. Näiden kahden asian välillä ei silloin olisi muuta eroa kuin lyhyt ajanjakso ja lasten asuinpaikka - toiset heistä olisivat silloin kuollessaan vielä äidin kohdussa, kun taas toiset olisivat jo sen ulkopuolella.
Meidän täytyy sentähden käsittää, ettei pelkkä myötätunto ole hyvä peruste, vaikka se voikin aluksi näyttää siltä. Se on huono peruste, koska se tuhoaa jo alkaneen lapsen elämän:
Minua yllätti se, että havaitsin kummassakin tapauksessa toimivana arvona olevan olevan myötätunnon ja rakkauden. Myötätunnosta naisia neuvottiin hankkimaan abortti. Samasta syystä kehotettiin myös pidättäytymään abortista. Kaikki olivat myötätuntoisia. Mutta kuka oli oikeassa?
Minun oli löydettävä ohjeita, joiden mukaan päättää, kuka oli oikeassa, Mitaksi oli otettava enemmän kuin myötätunto. Minulta meni kauan, kun kävin läpi kaikki tekijät, jotka vaikuttivat abortista tehtävään päätökseen, mutta pitkän, vaikean ja sydäntäluotaavan matkan jälkeen huomasin tulleeni suoraan niiden leiriin, jotka voimakkaasti pyrkivät turvaamaan syntymättömän lapsen elämän mahdollisuudet. Toisin sanoen abortti alkoi tuntua vaihtoehdolta, jota en voinut hyväksyä ratkaisemaan ei -toivottua raskautta.(4)
MITEN KEHITYS TAPAHTUU?
Kun tutkimme ihmisyksilön kehitystä, niin on tiedossa, että se tapahtuu aina vähitellen prosessin kautta. Sillä kun ihmisen elämä alkaa hedelmöityksestä, ei hedelmöittynyt munasolu muutu suinkaan heti kolmen kilon tytöksi tai pojaksi tai aikuiseksi ihmiseksi, vaan kaikki tapahtuu vähitellen - useiden kuukausien aikana.
Samasta kehityksestä voimme myös todeta, että se on jatkuvaa - aina aikuisikään asti - niin että ne ruumiinosat, jotka meillä ovat koko ajan, kasvavat ja muuttuvat myös. Niinpä saman kehityksen tähden jokainen meistä on siksi erikokoinen äidin kohdussa kuin esim. 1-, 5-, 12- ja 20-vuotiaana, vaikka koko ajan onkin kyseessä sama yksilö ja samat jäsenet.
Joka tapauksessa, kun pysytään kohdunsisäisessä kehityksessä, voimme nähdä siinä useita kehitysvaiheita, jotka seuraavat toisiaan. Näistä kehitysvaiheista voidaan lisäksi huomata, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa syntymätön lapsi muistuttaa täysin jo tähän maailmaan syntyneitä ihmisiä niin, että hänellä esiintyvät ainakin samat ruumiinjäsenet. Katsomme näitä kehitysvaiheita luettelomaisesti lävitse:
- Vaikka uusi yksilö on toisena elinviikkonaan omenansiementäkin pienempi, riittää se pysäyttämään äidin kuukautiset. Tästä lähtien syntymätön lapsi vaikuttaa äitinsä ruumiiseen koko raskauden ajan.
- Noin 3 viikon ikäisenä lapsen sydän alkaa pumpata verta sen omassa ruumiissa. Sen veriryhmä voi olla myös aivan eri kuin äidillä. Muutamia päiviä tämän jälkeen tulevat esille käsien ja jalkojen alut.
- Noin 6 viikon ikäiseltä lapselta voidaan mitata aivojen sähkökäyrä eli EEG. Sen mittaaminen on sikäli merkittävää, että ihmiselämän loppuminen määritellään yleensä tämän toiminnon lakkaamisesta.
- 7-8 viikon ikäiselle lapselle ovat jo muodostuneet kädet, jalat, sormet ja varpaat sekä myös kasvot, joissa ovat silmät, nenä ja suu. Myös yksilölliset sormenjäljet muodostuvat pian tämän jälkeen eivätkä ne enää muutu kuin kokonsa puolesta. Tässä vaiheessa lapsi kykenee myös tarttumaan käsillään ja tuntemaan kipua. Useimmat abortit tehdään juuri 8. viikon kohdalla.
- 14 viikon ikäinen lapsi on aikuisen kämmenen kokoinen ja hänen sydämensä pumppaa verta joka päivä 24 litraa. Samoin kasvojen piirteet alkavat muistuttaa vanhempien kasvoja jo tässä vaiheessa.
- 20-21-viikkoisia lapsia lapsia voidaan nykyään pitää hengissä myös kohdun ulkopuolella ja he jäävät elämään. Joissakin maissa abortoidaan vielä tätä vanhempia lapsia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
hei haloo, kukaan ei jaksa lukea tuollaista hehtaarisepustusta, opettele lyhentämään, jäsentämään ja referoimaan vähän nasevammin.
sellaiselta, joka ei jaksa tuollaista tekstinpätkää näin tärkeästä asiasta lukea, ei kai voi odottaa kykyä harkita ja tehdä eettisesti hyviä ratkaisujakaan.
sillä jaksaako kyseisen mittaisen tekstin lukea vai ei, ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten harkittuja tai eettisiä päätöksiä elämässään tekee.
Se kertoo vain siitä, että ihminen ei välttämättä jaksa lukea noin pitkää tekstiä ja silloin sellaisella tekstillä ei ole kaipaamaansa painoarvoa. Itse joudun jatkuvasti referoimaan tutkimuksia ja ne todellakin voi lyhentää täysin luettavaan muotoon jo muutamalla kappaleella ilman, että sisältö kärsii.
Etiikka, moraali ja oikeudentunto sekä harkinta perustuvat aina viimekädessä johonkin muuhun, kuin toisen ihmisen mielipiteeseen tai kirjoitukseen, joten en olisi siihen valintojani muutenkaan perustanut, vaikka olisinkin sen lukenut.
Ja tiedätkös, vaikka en jaksanutkaan lukea tekstiä antaumuksella alusta loppuun, niin imetän tässä juuri "vahinkovauvaa", täysin harkittu ja eettisesti kestävä päätös ihmiseltä, jonka ei mielestäsi pitäisi kyseiseen pystyä!
Älä ole niin hanakka tuomitsemaan ihmisiä, joita et tunne.
Olet oikeassa. Äitinsä kohdussa lapset ovat persoonallisia yksilöitä, joiden tulisi nauttia samaa ihmisarvoa ja oikeusturvaa kuin muidenkin kansalaisten.
Lapsi on todellakin äidistään irrallaan oleva yksilö. Puolet geeneistä tulee äiditä ja puolet isältä. Valitettavasti lapsella ja isällä ei ole juridisia oikeuksia omassa asiassaan.
Lapsien surmaamista pääasiassa mukavuussyistä ja väärin ymmärrettyjen taloudellisten pakkojen vuoksi tullaan tulevaisuudessa yleisesti pitämään raakalaismaisena.
Otsikkoosi vastaan; Monet itkevät heitä ja kantavat kuoleman surua, mutta se ei auta, se ei herätä kuolleita henkiin.
Elämän ja kuoleman peruuttamattoman valinnan edessä auttaa harkinta, tieto ja rakkaus elämään.
Jos ette jaksa lukea koko Pauliinan tekstiä, vierittäkää loppuun ja lukekaa edes viimeiset kappaleet.
Kiitos Pauliina, että laitoit koko tekstin nähtäväksemme.
Monenlaisia ajatuksia herää tällaisesta tekstistä. Oman ajatussuuntani mukaisesti haluan kuitenkin esittää lapsen persoonallisuuden (tai persoonan, niin kuin tekstissäsi oli)kehittymiseen liittyviä asioita.
Biologia ja geenit ovat vain yksi osa meitä ihmisiä. Psykologisesti ajateltuna persoonallisuus, minuus eli luonne muodostuu osin geenien pohjalta, mutta suurelta osin ympäristön vaikutuksesta. Eli kulttuuri, perhe, kaikki se mikä meitä ihmisiä ympäröi vaikuttaa persoonallisuutemme kehitykseen.
Tämä kehitys pääsee alkamaan vasta lapsen syntymän jälkeen, kun vastasyntynyt alkaa havainnoida ympäristöään ja kerätä hoitajiltaan (yleensä vanhemmilta) tietoa siitä, millainen hän on. Vanhempien kasvot ovat lapsen peili, josta lapsi näkee onko hän hyväksytty, haluttu ja tärkeä. Ja tätä kautta syntyy ihmiselämän tärkein tunne eli perusturvallisuuden /-luottamuksen tunne. Ei-toivotut lapset ovat huomattavan usein turvattoman ja itseään mitätöivän oloisia.
Enemmän surettaa eläviltä kidutetut elukat ja ihmiset.
9 kk äitinsä sisässä ja vielä reilun vuoden siitä täysin äidistään riippuvaisena. Sikäli äidillä on kyllä oikeus päättää jos elämäntilanne ei ole sopiva.
Olen täysin samaa mieltä Hertan kanssa tuosta persoonallisuuden kehittymisestä. Onnettomia ovat ei-haluttuina syntyneet ja onnellisia ne joilla on rakastava ja huolehtiva perhe.
Naapurin lapsi yksin huutaa, sossusta käyvät jos ehtivät, kerran viikossa tuomassa mikroaterioita... Ei ole varoja huostaanottoon, kotiin ruokitaan mutta se henkinen hyvinvointi ja persoonallisuuden kasvatus jäävät perustarpeiden alle...
Huolehtisitte hyvät vastustajat noista elävistä onnettomista! Niissä riittää pelastettavaa kyllä riittämiin, eikä heitä ainakaan kukaan itke.
Ihan tuota viimistä virkettä vaan on pakko kommentoida...
Minkä takia adoptio/sijaisvanhemmuus on niin sairaan hankalaa ja kallistakin, ainkain adoptointi. Tuntuu hullulta että jotkut häätää kohduista ne pienet ihmisen alut joita joku toinen haluaisi niin kamalan paljon rakastaa.. Ihan tulee itku tämän elämän epäreiluudesta...
ja joku tuossa kirjoitti viellä että ei toivotut lapset ovat......eli ihan kun ne vahinkuraskaudet olisi todella vahinko ja abortti ok.pitäkää jalat ristissä tai steriloikaa tavaranne,kun ette osaa olla.kerron esim.työpaikaltani.nuori hupakko oli pomon ystävä kauan....jossainvaiheessa tuli raskaaksi en tiedä kelle,tiesikö itsekkään,no oli raskaana kun päätti pitää lápsen,kävi neuvolassa ja esitteli neuvolakorttiaan,käviköhän ultrassakin,muuttikin mielensä halusi lapsen pois,joutui lupaa jostain anomaankin....kaiken hoippu oli kun oli niin vihainen jouduttuaan synnyttämään ja sattuikin kovasti.eipä viellä mitään,melko pian taas raskaana siis ihan heti ja synnytti ihan elävän lapsen.että näitä mielijohteita.eläkää ihmiset niin että tiedätte mitä teette kun makaatte,abortti ei ole ehkäisy.meitä lapsettomia on paljon joitain voi lääketiede auttaa toisia ei.sitten jotkut käy abortissa kuin kauneushoitolassa.olen ollut suuressa lapsettomuusleikkauksessa,samassa huoneessa makasi rouva jolla oli ulkopuolinenraskaus ja lapsettomuushoitoja-tutkimuksia tehty,siinnä meidän keskallä oli vuode jossa sinäaikana kävi 3-4 aborttipotilasta juoksuttivat hoitajia kuin kuninkaalliset.kyllä vilkaisimme aina toisiamme.että ajattelemista on.
Itseasiassa on hyvin yksinkertaista ilmoittaa itsensä tukiperheeksi jos oma elämäntilanne on kunnossa.
Tässä tietoa ensialkuun, jos todella olet valmis toimimaan lasten hyvinvoinnin hyväksi:
http://www.ehja.fi/tukihenkilo2.htm
http://www.pelastakaalapset.fi/lastensuojelupalvelut/tukiperhe.php
ja onhan täällä suomi24:ssäkin keskusteluita aiheesta kun hakee.
Tulkaa ihmeessä mukaan, uusia perheitä tarvitaan jatkuvasti!
haluan vain kysyä, mitä se lapsettomia auttaa, jos joku tekee abortin? ei heistä kuitenkaan "hedelmällisiä" (en oikein keksinyt toista sanaa, kuulostaa aika ilkeältä) tule. kyllä maailmassa riittää lapsia adoptoitavaksi! jos nyt ensin annettaisiin hyvä koti kaikille maailman yksinäisille lapsille ja sitten synnytettäisiin ne "ei-toivotut" teiniäitien lapsoset.
Tukiperhe ja sijaisperhe kaks eri asiaa!
molemmissa saa välittämisen viestin perille, joten ei mennä saivarteluun... :)
en tiedä oletko sairaanhoitaja-tutkia-äiti vaiko kärsit lapsettomuudesta,mutta juttusi oli täyttä asiaa,kiitos monien puolesta.kiitos että viitsit ja uskalsit kirjoittaa,älä välitä tyhmistä kommentointi kirjoituksista.ja pidä mielipiteesi.kiitos
Moi!
Mistä olet tekstin löytänyt? Teemme koulussa esitelmää aborteista ja tuosta tekstistä löytyisi hyviä juttuja.
Kiitos jo etukäteen!:)
En jaksanut kovin pitkälle lukea, mutta heti alusta jäi vaivaamaan, Kun olen tuota ihmisen käyttäytymistieteitä opiskellut aikamoisen paljonkin, niin olen ollut käsityksessä, että ihminen syntyy kyllä ihan persoonattomana. Ja tuossa tekstissä oli, että jo syntymättömällä lapsellakin olisi persoona? Eli olisiko tarjota lähteitä, että voisi tutustua, onko tuossa tekstissä mitään perääkään, vai onko kaikki vain omaa miettimistäsi Pauliina, sillä psykologian gurut tähän asti ovat pitäneet persoonallisuuden syntyä hiukan eri asiana kuin sinä. Vai tarkoitatko persoonaa jotenkin ruumiillisena juttuna (siis englannin person, joka tarkoittaa henkilöä), vai käsitätkö sen kuten yleensä kun puhutaan persoonallisuudesta, ihmisen temperamantista, luonteesta jne? Noita psyykkisiä persoonan ominaisuuksiahan ei ole kenellekään kehittynyt vielä syntyessäkään, joten tuskin kohdussakaan.
Muutenkin tekstissä puhutaan meistä...? Siis sinä ja paras kaverisi? Vai jokin asiantuntija tahoko on tekstin kirjoittaja?
otsikkosi kysymykseen vastauksena voisin sanoa, että minä ainakin voisin itkeä tekstin kirjoittajien puolesta, olisi vain kiva myös tietää keitä he ovat. Toisaalta heille voisi sanoa, että itkevät suotta, sillä he ovat ymmärtäneet ainakin osan asioista väärin; ei tarvitse huolehtia 0-vuotiaan persoonallisuudesta (siis psyykkisestä kyvystä), eikä heidän tarvitse surra jos joku käsittää esimerkiksi myötätunnon eritavoin kuin he, ei ne ole sellaisia asioita, että voisi odottaa suurelta massalta niin paljon empatiaa, että haluasivat itkeä kirjoittajien puolesta... Jokaisen on itkettävä vain omat itkunsa, sillä he ymmärtävät oman hädän parhaiten, itse he löytävät parhaimman tavan myös selvitä surustaan. Vinkkinä voisin tekstin kirjoittajille antaa, että mikäli opiskelisivat ja tutustuisivat asiaan jota pohtivat paremmin, niin voisivat korjata väärinkäsityksensä ja lopetttaa näistä väärinkäsityksistä johtuvan suremisen.
Joo myönnän että olisin saanut laittaa tuon tekstin hiukan parempaan muotoon, meni vähän hätäilyks. Asia kuitenkin on mun mielestä niin tärkeä, että oli pakko laittaa jotakin.
Tosiaan tuo teksti on kopsattu ja tässä osoite, jos haluaa kattoa lisää aiheesta.
http://koti.phnet.fi/elohim/Abortti
Kyllä mäkin olen jonkin verran psykologiaa lukenut ja siitähän ei olla yksimielisiä että milloin ihmisestä tulee persoona.
Jokainen meistä syntyy kuitenkin ihan ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi, toista samanlaista ei ole.
Sillä lapsella, joka abortoidaan, jolta riistetään henki, on hedelmöityksestä asti ollut perimä, joka määrää suurelta osin, miten hän olisi mihinkin ympäristön vaikutukseen reagoinut jne. ja miilainen persoonallisuus hänelle loppujen lopuksi olisi syntynyt.
Eikös muuten joku psykologian osa-alue oo sitä mieltä, että ihmisellä on esim. temperamentti jo syntyessään?!
Milloin sinä ite sitten uskot ihmisen persoonallisuuden kehittyvän huippuunsa? Ihmisen persoonallisuushan on hyvin monipuolinen juttu, liekö se joillakin koskaan kehittyvän "valmiiksi". Miten esim. kehitysvammaiset jne...?
luin kyllä kaiken, mutta vain tähän haluan kommentoida vaikka muustakin olin ehkä toista mieltä..
samanikäinen sikiö joka abortoidaan koska äiti ei sitä syystä tai toisesta halua tai ole koskaan halunnutkaan tulee juuri yhtä hyvin toimeen kuin samanikäinen ennenaikainen vauva. Eli kumpikin menehtyy kyllä hyvin nopeasti ilman asianmukaista hoitoa ja nyt ei ole vain ravinnosta kyse. Noilla viikoilla syntynyt lapsi on niin monen erityishoitotoimenpiteen alainen että sen oma selviytyminen on todella vitsi..
Lastahan tehohoidetaan vuorokausia ympäri useita kuukausia ja pakottaen. Pakolla tarkoitan sitä että kukaanhan ei oikeasti kysy onko hommassa järkeä vai ei ja olisiko lapsen paras antaa hiipua pois. Kun meillä kerran on hoito aloitettu sitä ei lopeteta ennekuin kuolema on vääjäämätön eli tauti on siinä vaiheessa ettei kyse ole kuin ajasta. Ei siis ole edes mahdollista todeta että hoidosta aiheutuu lapselle suunnaton kärsimys ja siksi olisi armeliaampaa antaa olla..
Kaikkia ei ehkä toivottuna ja haluttunakaan ole tarkoitettu elämään vaikka me niin päätämme. Tämä on asia joka itseäni surettaa huomattavasti enemmän kuin pääsääntöisesti alkuraskaudessa keskeytetyt sikiöt joilla ei ole tiettyjä toimintoja ja jotka eivät ole persoonia saati edes tiettyä sukupuolta tms. Alkeelliset elintoiminnot ovat, mutta muuta ihmismäistä tai inhimillistä ei vielä aikoihin..
Ja ne jotka keskeytetään myöhemmin ovat niin perusteltuja että en alkaisi moralisoimaan kovinkaan paljoa. Vammaisuuden perusteella kun esim down keskeytykset ovat ilmeisen harvinaisia ja tilastoa vamman laadusta joka johtaa keskeytykseen ei ole. Monta muuta sairautta sen sijaan voidaan todeta vasta niin myöhään että ollaan lähellä raskauden puoliväliäkin kun päätöstä tehdään. Ja silloin on valittava kahdesta pahasta se vähemmän paha..
Naisen oikeudesta sen verran että jos todella aborttia ei saa tehdä sillä perusteella, niin moni muukin asia alkaa olla jo samassa kastissa ja itsemääräämisoikeus hakusessa eli sen pakan avaaminen antaa niin monelle pahalle tien että ei kannata. Tuolla periaatteella raiskauskin alkais olla luvaton käyttö kun sen seurauksena raskaus on tilapäinen olotila.. vai varomaton luvaton käyttö jos tulee raskaaksi tai saa taudin ja muuten vain luvaton??? ei jaksa enempää..
Kiitos äitee :D
Nuo abortin vastaisuudet lähtee aina jostain yksittäistapauksesta "kun niin isoa sikiötä ei saisi enää abortoida" tms. joka yleistetään sitten kaikkia abortin tekeviä koskeviksi. Sitten kun ihmiset kertoo todellisia syitä abortin takana, alkaa vastustaja lieventämään kantaansa "kyl mä nyt ton ymmärrän"...
Eikös vastustajat voisi alusta saakka ajatella ihan loppuun saakka ajatuksensa ja rajata mielipiteensä järkevästi ihan todellisten tilastojen valossa ja todellisten ihmisten tarinoiden pohjalta.
Sanotaan, että tässä maailmassa olisi olemassa juuri sun kokoinen aukko ilman sua.
Miettikää vaan kuinka monta ihmisenkokoista "aukkoa" tässä maailmassa on. Niitten, joiden pieni elämä katkaistiin jo niin varhaisessa vaiheessa.
murheellista:`(
Mä uskon että ne kaikki elävät ja kasvavat kuitenkin taivaassa, jossa niille riittää rakkautta.
Mun eräs kaveri on antanut tuhota vauvansa eli tehdä abortin, mutta ei tiiä että mä ooon tietoinen tapauksesta. Uskon, että teki abortin, koska ei uskonut voivansa pitää lasta vielä siinä elämän vaiheessa. Ja tiiän ja ymmärrän että sillä ei ollu todellakaan helppoa. eikä oo viel nykyäänkään...
Tiiän senkin että on tuhonnut aiemmin juuri alkaneen ihmiselämän alun jälki"ehkäisyllä".
Mun oli aika vaikee olla ku sain tietää tapauksesta...mutta siitä huolimatta että tää tyyppi teki jotain hirveää, mä en halua tuomiata sitä. Js se vois avautua siinä asiassa mulle, niin voitais yhessä itkeä asiaa...ja kaikkea mitä siihen liittyy.
Mä vastustan aborttia, koska tiiän että jo hedelmöityksestä alkaa uusi ihmiselämä, niin ainutlaatuinen. Ja käsky "älä tapa" kuuluu ihan varmasti siihen.
Mä haluan puolustaa niitä pikkusia. 0:)
Joka päivä kuolee valmiita ihmisiä. Riennä heidän pariinsa! Joku menettää elämänsä tälläkin silmänräpäyksellä ja iso osa ihmisiä rakkaansa siinä. Eikö se jos mikä ole aukko elämässä?
Sulla on varmasti ollut onni suojeltua "oikeilta kuolemilta" kun osaat ajatella sikiötkin lapsina.
Minulta on kuollut pikkuveli aivokasvaimeen, eno haulikon hauleihin ja isoisä vanhuusiän sairauteen. Pää hajoaisi jos pitäisi vielä itkeä sikiöiden perään.
Minä tiedän mikä ero on luopua rakastamastaan läheisestä ja pienestä vahinkoalkiosta. Tuskallista on, mutta hyvin eriasteista ja erikestoista!
En usko että siitä itkemisestä on hyötyä kenellekään. Se ei valmista sinuakaan tuleviin kolhuihin. Ei pahalla. Suuntaudu johonkin kehittävämpään.
Joo uskon että sulla on ollu rankkaa...mä en tiiä miten mä voisin olla ja elää jos mun pikkusiskoille esimerkiks tapahtuis jotain kamalaa...en voi muuta sanoa ku että oon pahoillani.:(
Ja varmaankin se suru on syvempää, kun menettää jonkun tosi läheisen.
Jos esim mä nyt sattuisin olemaan raskaana, niin kyllä se sikiö siellä ois mun LAPSI. Ja sen elämän riistäminen olis ehdottomasti ihmiselämän tuhoaminen. Ja tottakai niihin alkioihin ja sikiöihin voi kiintyä yhtä lailla kun juuri syntymän kokeviin lapsiin.
Mut joo...voimia sulle...
ja tulet raskaaksi niin tulen jeesusteleen sulle ja puhuun syntymättömän ihmisen puolesta!
Älä sinä vaivaudu enää! Lapseni tuskin haluaisi uskovaisen sekopään itkevän, etenkin kun hän kärsii nyt paljon vähemmän mitä täällä maan päällä olisi kärsinyt.