Vauvojen ihanuudesta

tämä vauva-arki on hyvin pitkälle stressiä siitä ja tästä.Odotahan,kun pääset itse kokemaan kaiken tämän ihanuuden,tulet huomaamaan,että kyllä tästä on ihanuus usein hyvinkin kaukana:)

-eilen oli paska päivä,tänään aivan mahtava.Tyttö,melkein 8kk nousi mahani päällä seisomaan.

-alkoi bussissa yhtäkkiä huutamaan ja höpöttämään ihan täysillä

-antoi suukon=nuoli äidin naaman märäksi

-kikatteli iloisesti vaippaa vaihdetaessa ja oli LÄHES paikallaan

-söi kiltisti kaiken annetun ruoan

-ei pulautellut tai levittänyt ruokaa silmiinsä kertaakaan

-meni kiltisti nukkumaan klo 19(JEEJEEJEE!!!)

-on edelleen untenmailla

-herää huomenna klo 12.NIIN VARMAAN!!!:)

Mun kaveri tokaisi joskus että sä tuut vielä kaipaamaan sitä aikaa kun vauva oli vielä mahassa koska se on niin helppoo. Se lausahdus tuli taas eilen mieleen kun istuin vauvani kanssa lattialla yltäpäältä oksennuksessa.

vauva 5kk naureskelee ja hymyilee ja ottaa kaiken suuhunsa (oikeasti kaiken, välillä oikein hyökkää käteni/posken/leuan/lelujen kimppuun ja kuolaa kaiken ihan märäksi:D) Tämä on varmaan paras vaihe, alun vatsakivut, yövalvomiset yms on takana ja hampaat ja kiukuttelut edessä:) Nyt me vaan kikatellaan:)

(Täällä palstalla on sen takia paljon negatiivista juttua, kun ongelmiin haetaan apua.. Aika harvoin muuten vaan tänne kirjoittelee:) Mutta usko pois, kyllä vauvat on ihania:) ainakin silloin kun on saanut itse levättyä!)

meidän tyttö (nyt jo yli 2v) on aina ollu niin helppo tenava, että pelkään ajatella mitä seuraava tuo tullessaan. meinaan, et ku pääsin ekan kaa helpolla ni toinen, joka syntyy vuoden vaihteessa, on varmaan sit vaikeampi.. =D
mut tosiaan, tyttö nukku ensimmäisestä yöstä lähtien tosi hyvin, pärjäs tissin syömisellä ensimmäiset 7kk, itki tosi vähän. hermot ei ollu kireällä, koska sain nukkua tarpeeks. ei ees pulautellu, ku muistaakseni kerran.. :) sairauksia ei oo ollu ku nuhaa. vauvarokko kyl oli mut sekään ei ollu paha, meni itestään ohi.
nyt se on jo "iso" tyttö, tuos juttelee vieres ja kattoo välil telkkua..
onnea kaikkien vauvojen vanhemmille ja tuleville sellasille! :) öitä..

Vauva on 2kk 1 vkoa vanha. En olis ikinä uskonu kuinka ihanaa tämä on.

Ennen raskautta en pitänyt itseäni minään äiti-ihmisenä, mutta siitä huolimatta uskaltauduin yrittämään, vaikka pelkäsinkin, että miten tulen selviytymään. Jostakin ne äidin vaistot vain löytyvät. Luonto järjestää. Jos ei järjestäisi, ihmiskunta olisi jo aikoja sitten kuollut sukupuuttoon.

En ymmärrä, kun jotkut melkein aina lapsettomat ihmiset sanovat, että lasten tekoa varten tulisi suorittaa joku lastentekokortti, jossa mitattaisiin kelpoisuus vanhemmaksi. Sellaista ei voi suorittaa. Ihmisestä joka toisten silmissä näyttää sellaiselta, ettei hänestä tulisi hyvä vanhempi saattaakin tulla mitä parhain vanhempi. Kun taas yhteiskunnan silmissä arvossa pidetty henkilö saattaa keskittyä omaan kuvaansa ja uraansa ja jättää lapset vähemmälle huomiolle. Tämän halusin vain sanoa, koska itsekin joskus olen miettinyt, että millainenkohan äiti tuostakin entisestä koulu- tm. kaverista on oikein tullut tai tulee, kun oli silloin sellainen...

Totuus on, että ihmiset kasvaa ja aikuistuu. En vain minä, etkä vain sinä, vaan ne muutkin. Äitiyteen kasvetaan äitiyden mukana. Sitä ei kannata pelätä, koska juuri se pelko tai murehtiminen siitä mitä on menettänyt syö sen nautinnon. Jos tahtoo saada jotain, on myös luovuttava jostakin.

Olisinko onnellinen, jos vielä kymmenen vuoden päästä olisin samassa tilanteessa kuin pari vuotta sitten: lapsettomana, vastuuttomana ja ilman siteitä. Silloin tulisi ehkä olemaan vaikeaa enää muuttaa tilannetta toiseksi. Olisin myös ymmärtämättömämpi, enkä olisi kasvanut ihmisenä niin kuin nyt. Sehän on elämän tarkoitus kasvaa ihmisenä. Kummasti sitä tulee reilusti sen toisen tarkoituksen mukana, mikä on suvun jatkaminen.

Vastaukseni on: Tämä on aivan mielettömän ihanaa ja juuri sitä mitä minä tarvitsen. (Tosin kaikki kyllä sanoo, että odotappas... =D Saas nähdä kuinka moneen kertaan ehdin muuttaa mieleni. Tosin se varmasti jää vain väliaikaiseksi mielenhäiriöksi. ;)

Kiitos kaikille ihanille jotka ootte vastannu!! Saa toki pistää vielä enemmän vaavikertomuksia, en pistä pahakseni ollenkaan :) Vauvakuume yltyy vain päivä päivältä. Viime yönä näin untakin vauvoista!! Mies ei tosin ole ihan yhtä innoissaan näistä vauvahaaveista.. :P

Hei;
Meillä ainakin isukki on muutamaan kertaan todennut, ettei tiedä mitään ihanampaa, kuin sen kun hän tulee töistä kotiin ja meidän vauva hymyilee isukille aina oikein leveän "tervetuloa kotiin" hymyn. Tämän tavan aloitti n.3kk ikäisenä.

Tämän voi kertoa sille "ei niin kuumeiselle isäehdokkaalle".

Ps. Meilläkään miehellä ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta, mutta sain hänet puhuttua ympäri ja hän on nyt jälkikäteen minua siitä usein kiittänyt... On myöntänyt, että kun lapsen saamisesta aikoinaan oli niin kovasti puhetta, taisi hänelle iskeä hetkellinen "vauvanuha" ei siis vauvakuume. =)

on ollut todella helppoa, ainakin tähän asti :)
Raskausaikani oli helppo,ei pahoinvointeja tms,synnytys oli helppo ja nopea. Ja nyt tämä vauva-aika on ollut luultua helpompi.Poika nyt 8kk.On iloinen, nauravainen,tottakai joskus on hänelläkin känkkäränkkä päivä niin kuin aikuisillakin.Yöt olen saanut nukkua alusta asti todella hyvin.Ihan vielä ei kuitenkaan ole toisen vauvan aika...on vielä tuoreessa muistissa synnytys tai pikemminkin ponnistusvaihe vaikka sekään ei kastänyt kuin 10 min mutta ne kivut on ihan järkkyjä...mutta eiköhän nekin unohdu kun aikaa kuluu.
Ja jos joskus tuntuu ettei jaksa tai on huono päivä niin päivä paranee heti kun vauva nauraa ja hymyilee :)

meillä kohta 6kk tyttö.on aina nukkunut ja syönyt hyvin.ei ole sairastellut eikä pahemmin kiukunnutkaan.todella loisto paketti ja niin niin niin suloinen.

kyllä (pienen lapsen) äitinä olo vie luopumaan paljosta siitä, millaista elämä oli ennen. ei voi enää tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa, eikä mennä ihan joka paikkaan minne haluaa, ei syödä ja nukkua milloin haluaa.. mutta kun mietii mitä sen niin nk.vapauden tilalle saa, niin tuntuu se luopuminen useimmiten mitättömän pieneltä kuitenkin.. ja itse olen huomannut, että on oikeastaan ollut hyväkin se, että moni turhakin asia on elämästä karsiutunut pois..

Ihanaa, että tällainenkin keskustelu laitettiin pystyyn, kun tosiaan tänne kertyy enemmän ongelmia ja rasitteita kuin ihanuuksia.

Parasta omassa kolmikuisessa tytössäni on ehdottomasti koko tyttö itse. Joskus illalla, kun tyttö on nukahtanut viereeni imetyksen jälkeen tulee vaan katseltua häntä ja ajateltua, kuinka ihmeessä onkan noin ihanan olennon saanut aikaiseksi. Myös vauvan hymy huonosti nukutun yön jälkeen tuo ihmeesti voimia uuteen päivään. Myöskin on ihana seurata vauvan kehitystä, miten vauva aina oppii uutta. Ensin seuraamaan lelua ja nyt jo tarttumaan siihen. Miten aivan yhtäkkiä vauva alkoikin jokeltelemaan ja miten oma vauva on ollut alusta alkaen oma persoonansa.

Eniten omassa elämässäni olen kiitollinen ja ylpeä tuosta ihanasta vauvastani.