Monet ihmiset haluavat tietää onko heidän elämänvaikeuksien takana ehkä as.
He kyselevät dg-asseilta miten vaiva ilmenee.
Kuten noissa alemmissa viesteissä ilmenee,
ihmiset ovat yksilöllisiä.
Ympäristö, koulutus yms. vaikuttaa assienkin elämässä selviämiseen.
Tuhannet assit ilman dg ovat vaikeuksista huolimatta voineet
elää itsenäistä elämää.
Itsellä koulunkäynti lähes tyssääntyi 12v. En pysty analysoimaan
ilman asiantuntija-apua miksi.
Myös henkinen kehitys pysähtyi. Nyt 50 olen yhä 13-15v henkisellä tasolla.
Enää asioihin ei tule muutosta; on loppumaton murrosikä, kapina "auktoriteetteja" vastaan.
Asiani ovat hyvin.Keskivertaisella eläkkeelläni pysyn yhteiskunnan periferiassa
pinnan yläpuolella.
Se on ikääntyvälle, erakoituneelle assille merkittävä saavutus.
Monet kaltaisistani ovat laitostuneet tai eivät elä vanhoiksi.
He kyselevät dg-asseilta miten vaiva ilmenee.
Kuten noissa alemmissa viesteissä ilmenee,
ihmiset ovat yksilöllisiä.
Ympäristö, koulutus yms. vaikuttaa assienkin elämässä selviämiseen.
Tuhannet assit ilman dg ovat vaikeuksista huolimatta voineet
elää itsenäistä elämää.
Itsellä koulunkäynti lähes tyssääntyi 12v. En pysty analysoimaan
ilman asiantuntija-apua miksi.
Myös henkinen kehitys pysähtyi. Nyt 50 olen yhä 13-15v henkisellä tasolla.
Enää asioihin ei tule muutosta; on loppumaton murrosikä, kapina "auktoriteetteja" vastaan.
Asiani ovat hyvin.Keskivertaisella eläkkeelläni pysyn yhteiskunnan periferiassa
pinnan yläpuolella.
Se on ikääntyvälle, erakoituneelle assille merkittävä saavutus.
Monet kaltaisistani ovat laitostuneet tai eivät elä vanhoiksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta ajattele jos sinut olisi diagnosoitu ja ruvettu hoitamaan. Kuten joku täällä sanoi, se olisi kamalaa, joutua muiden holhottavaksi.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa että löysin sellaisen työn joka sopii assille. Tietysti täytyy olla sensuuntaista lahjakkuuttakin.
Olen kohtalaisen tyytyväinen täällä erakonmajassani.
Ihmissuhteitakin on, mutta onneksi sopiva määrä. Energia ei riitä laajaan tuttavapiiriin.
Ehkä tätä vaaraa ei olis lääkitsemisestä olis ollut;
olen fyysisesti terve kuin terve pukki
Tuota en ole tullut ajatelleeksi; energiani ei myöskää
riitä isoon tuttavapiiriin. Vain välttämättömät ihmissuhteet
asialinjalla saa riittää.
Ei kukaan usko kun ikänsä sanoo. Nuorekas on muutenkin olo. En osaa ottaa huoliakaan siinä kuin läheiset. Utelias olen ja murrosiästä on vaikea päästä eroon, mutta pitäisikö? Olen kyllä yrittänyt sosialisoitua, mutta vaikeaa se on - kun pitävät meikäläistä kummallisena eivätkä seurassani viihdy. En tuosta pulttia ota.
Kuten edellisistä viesteistä ilmenee - kavereita asseilla on niukasti. Pitäisikö tätä puolta hoitaa, jos on tyytyväinen olo. On erakkoja aina elänyt.
Assit ovat siitä kummallisia, että heitä itseään ei oma olo osaa askarruttaa, ennenkuin joku muu alkaa ihmetellä. Siis ongelma ei ole assin, vaan muiden, jotka eivät marssilaista ymmärrä. Assina luulen, että muut kokevat maailman niinkuin minäkin.
Ensin huomasin, että miesten ja naisten koemusmaailma on erilainen. Nyt olen havainnut, että myös muut kuin vastakkainen sukupuoli näkevät meikäläisen kummallisena ötökkänä. Tätä on ollut vaikeaa tajuta, vaikka peiliin katsoisi.
Eihän se ole mikään ongelma, jos on erilainen erakko ja viihtyy nahoissaan??
Assiuden vaikeus on nyky-yhteiskuntaan sopimattomuus niillä, jotka eivät kykene hankkimaan ammattia ja työtä itsensä elättämiseksi.
Monet selviävät ilman tukitoimia ja löytävät paikkansa omin avuin, toiset eivät pääse eteenpäin edes tuettuna - assitkaan kun eivät ole keskenään sen enempää samanlaisia kuin kukaan muukaan. Ihmisellä pitäisi olla edes itsensä iloksi mielekästä toimintaa, jos tämä jää puuttumaan assiuden vuoksi, niin ahdistaa se heitä niin kuin muitakin.
Maailmaa ei voi nähdä toisen silmin eikä ainakaan meidän assimme kykene omaansa kuvailemaan. Hänen vaikeutensa ovat useimmiten meille muille täysin käsittämättömiä ja oikean avun antaminen epätoivoista hakuammuntaa. Ei persoona itsessään hoitoa kaipaa vaan tukea tarvitaan käytännön asioissa ja yhteiskunnan systeemien kanssa törmäämiskurssille jouduttaessa.
Ei avuntarve tee kenestäkään holhottavaa tolloa, eikä apua pidä tyrkyttää, jos sitä ei tarvita - mutta kieltääkään sitä ei pitäisi sen enempää muilta kuin itseltäänkään.
Assit on helppo laitostaa - vaikkapa kotiinkin. Se mitä tarvisemme on meille sopivaa koulutusta. Katselin televisiosta viime keväänä kuinka Norjassa puhekyvytön lapsi saatiin kouluttamalla samaan putkeen muiden lasten kanssa.
Me kehitymme hitaammin kuin muut, mutta todellakin kehitymme. kehittymiseemme vaikuttaa se millaista koulutusta saamme. Jos kädet nostetaan pystyyn lapsen kanssa - autisti helposti passivoituu ja laitostuu kodin tai laitoksen nurkkaan.
Nyt me assit olemme nostaneet päätämme kuin toukka etsiessään uutta lehteä ravinnokseen. Ikävä kyllä assien ravinto on vaan niin vaikean matkan päässä, mutta vakaasti vartaloamme taivutellen pääsemme perille, jollei esteitä tiellemme aseteta tai korppi ehdi meitä sitä ennen ravinnokseen napata.
Tukea ja oikeuksia päättää omasta elämästämme tarvitsemme siinä kuin muutkin vähemmistöt.