Miksei kukaan vastannut?

Mitäs tyhmää niissä näet?

Voisitko hieman valottaa, mikä mielestäsi tekee noista kysymyksistä tyhmiä.

Työmies kirjoitti:

Voisitko hieman valottaa, mikä mielestäsi tekee noista kysymyksistä tyhmiä.

täälläkö se puppeli taas on!!!

klien kirjoitti:

täälläkö se puppeli taas on!!!

Täällähän minä. Ollos tervehditty! Kiva sana tuo "puppeli". Kiitos!

tyhmiä vastauksia sen sijaan voi kyllä ollakin.

Koska Jeesus,Jumala ja Pyhä henki alati valvoo,ja ihminen tressaantuu,niin Jumala näki hyväksi määrätä huilipäivän joka seitsemänneksi päiväksi.Hyvä rauhottua ja hiljentyä ajattelemaan elämän tarkoitusta ja etsiä Jumalaa,koska Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä.On kokemuksia rahtilaivoista ennen ja jälkeen uskoontulon,kuukausia töitä jokapäivä,hernekeitosta ja pannareista tiesi mikä päivä oli menossa.

1. Jumala ei käyttänyt loitsua vaan omaa kieltään ja Hänen tahtonsa tapahtui.

** Kuka hänen tahtonsa toteutti; mikä oli se fysiikan laki, jota hän käytti?

2. Varmasti hänellä oli ja on ymmärrettävä kieli ja sanat koska hän myös keskusteli ensimmäisten luomiensa ihmisten kanssa.

** Mikään kieli ei syntynyt itsestään, vaan on tuhansien vuosien kehityksen tulos. Lisäksi ihminen ei ole syntynyt "kerralla", vaan on n. 3.8 miljardin vuoden evoluution tulos.

3.Ihmisillä oli varmasti ensimmäinen yhteinen alkukieli. Raamatustahan voi lukea alkupuolelta myös sen miten muut kielet syntyivät (Baabelin torni)

** Ihmisillä ei olea VARMASTIKAAN ollut koskaan yhteistä alkukieltä. Jokaisella heimolla ja rodulla on ollut omansa.

4.Nuo "sanat" olivat Jumalan tahto ja voima. Hän pystyy kaikkeen.

** Sanoissa ei ole voimaa.

5.Ei, kyseessä ei ollut noituus. Miksi sellaista ajattelet.
---

6.Jumala tarvitsi 6 päivää. Sen kertoo Raamattu. Ehkä hän välillä sunnitteli ja mietiskeli mitä tekisi ja kaiken tämän monimutkaisen maailman luomiseen kaikkine yksityiskohtineen meni kauan. 6 päiväähän on lyhyt aika...

** Eläin- ja kasvilajit ovat kehittyneet 3.8 miljardin vuoden ajan. Ei niitä ole kukaan "suunnitellut".

7. Ei sanota Jumala väsähti, vaan että Hän Lepäsi. Ehkä hän vain istuskeli ja katseli tyytyväisenä luomaansa ja suunnitteli sitten sitä tärkeintä jolle kaiken sen loi, ihmistä.
8´.ks edellinen.

** Jalat (ja koko ruumis) on kehittynyt pitkän evoluuutioprosessin aikana. Mikäli Jumala voisi istua olisi hänelläkin pylly ja pakarat, siis pitkän evoluution tulosta nekin.

niin huomaat sen myyttisen arvon. Lue vaikkapa molemmat luomiskertomukset peräjälkeen ja huomaa kuinka pahoin ne ovat keskenään ristiriitaisia, ts. ne sulkevat toinen toisensa pois.

Aadam on täysin ihmisen mielikuvituksen tuotetta, samoin Eeva. Myös "sielunvihollinen" on myyttinen käsite - peräisin taikauskon ajoilta.

Luepa vähän muutakin kuin sitä Raamattua.

NoMoreMyths kirjoitti:

Aadam on täysin ihmisen mielikuvituksen tuotetta, samoin Eeva. Myös "sielunvihollinen" on myyttinen käsite - peräisin taikauskon ajoilta.

Luepa vähän muutakin kuin sitä Raamattua.

Lue lisää

Et saa ohjauksellasi mitään aikaan. Ilmeiseti luulet, että olen tynnyrissä kasvatettu. Olen rippikoulun käynyt ja rokotettu. Jos Sinulla on jotain jakamista kanssani, niin tule sovittuna aikana keskustelemaan. Minä varaan sillä tavoin, ettet ilman ylpeytesi haavoittamista meiltä lähde. Ensiksi lähdetään jumaluusoppia käsittelemään laista sekä jumalattomien iankaikkisesta tuomiosta. Sitten jos aihetta ilmenee ja sivistystä varteen kasvaa, niin opissa voidaan edetä muihinkin kysymyksiin.
Rehelliset ilmiset kykenevät esiintymään omalla nimellään ja sen tekee Alpo Ahola.

NoMoreMyths kirjoitti:

Aadam on täysin ihmisen mielikuvituksen tuotetta, samoin Eeva. Myös "sielunvihollinen" on myyttinen käsite - peräisin taikauskon ajoilta.

Luepa vähän muutakin kuin sitä Raamattua.

Lue lisää

NoMoreMyths luin ennen kuin vastasin viestiisi ne jutut, jotka löytyivät täältä Suomi24 keskustelusta haulla NoMoreMyths. Niitä taisi olla 28. Toisilta keskustelupalstoilta en katsellut, joten ”tärkeää sivistystä” on siten varmaan vielä varastossa. Siis ”sivistin” itseäni sillä sivistyksellä, joka on kuomaseni Sinulla. Tein sen heti, että tiedän kuinka korkealla sivistyksesi onkaan. Onhan se aika korkealla, nimittäin heti kättelyssä luovutan kilpailemisen tuollaisen tietoniekan kanssa. Sainhan lukea ateismin ja evoluution, raamattukritiikin ja kaikenlaisen myyttisen tiedon torjunnan ja erilaisten ihmisten lausunnot. Olihan ne käteviä, mutta viisauteni ei sittenkään karttunut. En saa sillä tiedolla korkeinta sivistyksen kiitoslausetta vaikka opinnäytteen kenelle tahansa professorille esittäisin. ”Älä nyt ihan kaikkea usko” sanon Sinullekin, kuten sanoit minulle. Uskoisin, ettei meidän sittenkään kannata käydä keskustelua, sillä ei se mitään hyödytä. Totta puhuen, kyllä minä olen kerinnyt elämäni aikana lukemaan tekstejä vinon pinon, etten minä nyt aivan alakansakoulun aapisen varassa ole ollut, joten huolesi sinä suhteessa on aivan turhaa.

Alpo Ahola

Alpo Ahola kirjoitti:

Et saa ohjauksellasi mitään aikaan. Ilmeiseti luulet, että olen tynnyrissä kasvatettu. Olen rippikoulun käynyt ja rokotettu. Jos Sinulla on jotain jakamista kanssani, niin tule sovittuna aikana keskustelemaan. Minä varaan sillä tavoin, ettet ilman ylpeytesi haavoittamista meiltä lähde. Ensiksi lähdetään jumaluusoppia käsittelemään laista sekä jumalattomien iankaikkisesta tuomiosta. Sitten jos aihetta ilmenee ja sivistystä varteen kasvaa, niin opissa voidaan edetä muihinkin kysymyksiin.
Rehelliset ilmiset kykenevät esiintymään omalla nimellään ja sen tekee Alpo Ahola.

Lue lisää

Väitit olevasi rippikoulun käynyt ja rokotettu. Varmaan oletkin. Miksi et kuitenkaan seuraa elämää ympärilläsi vaan pyrit epätoivoisesti eläytymään Paavalin aikaisiin tai sitäkin vanhempiin totuuksiin? Pystytkö kiistämään, että nykyaikana tiedetään asioista, luonnonilmiöistä yms., aivan eri laajuudessa kuin Raamatun aikana? Kannattaako mielestäsi elämää uhrata iänikuisten myyttien vatvomiseen ja kuoleman jälkeiseen tilanteeseen valmistautumiseen? Pystyisitkö siirtämään ajatustasi hieman valoisammalle raiteelle vaikkapa ajattelemalla, että Jumala on kenties sinutkin asettanut tänne maailmaan siinä toivossa, että käyttäisit elämänvoimaasi vaikkapa lähimmäistesi tukemiseen ja auttamiseen? Sitä tehtävää et voi toteuttaa pyhittämällä koko tajuntasi noihin mytologioihin ja luopumalla terveestä uteliaisuudestasi elämään ja ihmisiin.

Työmies kirjoitti:

Väitit olevasi rippikoulun käynyt ja rokotettu. Varmaan oletkin. Miksi et kuitenkaan seuraa elämää ympärilläsi vaan pyrit epätoivoisesti eläytymään Paavalin aikaisiin tai sitäkin vanhempiin totuuksiin? Pystytkö kiistämään, että nykyaikana tiedetään asioista, luonnonilmiöistä yms., aivan eri laajuudessa kuin Raamatun aikana? Kannattaako mielestäsi elämää uhrata iänikuisten myyttien vatvomiseen ja kuoleman jälkeiseen tilanteeseen valmistautumiseen? Pystyisitkö siirtämään ajatustasi hieman valoisammalle raiteelle vaikkapa ajattelemalla, että Jumala on kenties sinutkin asettanut tänne maailmaan siinä toivossa, että käyttäisit elämänvoimaasi vaikkapa lähimmäistesi tukemiseen ja auttamiseen? Sitä tehtävää et voi toteuttaa pyhittämällä koko tajuntasi noihin mytologioihin ja luopumalla terveestä uteliaisuudestasi elämään ja ihmisiin.

Lue lisää

Puhut sellaista, joka ei pidä paikkaansa. Suorastaan heität sellaista herjaa persoonastani, että peruppa sanasi, sillä kerta kaikkiaan et näy minua tuntevan ja elämän suuntautumistani käsittävän. Kiellät juuri sitä minussa, jota minä olen.

Mitä mieltä olet teoriasta, jonka mukaan Mooses sai ilmestyksen luomisesta, kun Jumala kulki hänen ohitseen ja näki Jumalan takaa päin? Olikohan se Tenneyn kirja mistä tuon luin... Siinä selitettiin, että kun Mooses näki Jumala takaa päin, kulki aika taakse päin, ja siten Mooses näki menneistyyteen.

Eihän sitä kukaan varmuudella voi tietää, mutta ihan mielenkiintoinen teoria.

Laurentius kirjoitti:

Mitä mieltä olet teoriasta, jonka mukaan Mooses sai ilmestyksen luomisesta, kun Jumala kulki hänen ohitseen ja näki Jumalan takaa päin? Olikohan se Tenneyn kirja mistä tuon luin... Siinä selitettiin, että kun Mooses näki Jumala takaa päin, kulki aika taakse päin, ja siten Mooses näki menneistyyteen.

Eihän sitä kukaan varmuudella voi tietää, mutta ihan mielenkiintoinen teoria.

Lue lisää

koskaan tuollaisesta kuullut, eikä Raamattukaan tuota väitettä (tai teoriaa) tue. Mistä tuo teoria on saanut alkunsa?

stb kirjoitti:

koskaan tuollaisesta kuullut, eikä Raamattukaan tuota väitettä (tai teoriaa) tue. Mistä tuo teoria on saanut alkunsa?

En tiedä tarkemmin. Luin sen tässä muutama viikko sitten eräästä kirjasta. Muistaakseni Tommy Tenneyn "Tähtäimessä Jumala". Saattoi olla jokin muukin, sillä luin useamman kirjan yhteenputkeen.

"Kaikkiin 8 kysymykseen vastaus on siinä,että ihmiset kirjoittivat muistiin [Raamatun] kaiken minkä saivat Jumalata.

Tässä tapauksessa on kirjoittajana ollut Mooses."

Eihän Mooses ole edes historiallinen henkilö: kuinka hän on siis voinut mitään kirjoittaa?

Laurentius kirjoitti:

Mitä mieltä olet teoriasta, jonka mukaan Mooses sai ilmestyksen luomisesta, kun Jumala kulki hänen ohitseen ja näki Jumalan takaa päin? Olikohan se Tenneyn kirja mistä tuon luin... Siinä selitettiin, että kun Mooses näki Jumala takaa päin, kulki aika taakse päin, ja siten Mooses näki menneistyyteen.

Eihän sitä kukaan varmuudella voi tietää, mutta ihan mielenkiintoinen teoria.

Lue lisää

"Eihän sitä kukaan varmuudella voi tietää, mutta ihan mielenkiintoinen teoria. "

tuo on täyttä humpuukia. Kyllä teidän lasten pitäsi keskittyä enemmän niihin koulukirjoihin kuin tuollaisiin satukirjoihin.

ihmettelevä ope kirjoitti:

"Eihän sitä kukaan varmuudella voi tietää, mutta ihan mielenkiintoinen teoria. "

tuo on täyttä humpuukia. Kyllä teidän lasten pitäsi keskittyä enemmän niihin koulukirjoihin kuin tuollaisiin satukirjoihin.

Lue lisää

Oppikirjoista on paljon hyötyä, mutta ei niistä elämää löydä. Elämä on Jeesus Kristus, jonka Jumala on ilmoittanut Sanassaan. Raamattu ei ole satukirja, vaan Jumalan pyhää sanaa ja ilmoitusta. Se sisältää Hänen käsittämättömän pelastussuunnitelmansa ihmiskunnalle. Minulle, ja sinulle. Hän on ylösnousemus ja elämä, Hänen kauttaa voi päästä sisälle iankaikkiseen elämään Jumalan yhteydessä.

annakaikkikestää kirjoitti:

"Kaikkiin 8 kysymykseen vastaus on siinä,että ihmiset kirjoittivat muistiin [Raamatun] kaiken minkä saivat Jumalata.

Tässä tapauksessa on kirjoittajana ollut Mooses."

Eihän Mooses ole edes historiallinen henkilö: kuinka hän on siis voinut mitään kirjoittaa?

Lue lisää

Mooses oli ihan todellinen henkilö. Usko pois.

Laurentius kirjoitti:

Mooses oli ihan todellinen henkilö. Usko pois.

ei ole "uskon" vaan TIEDON asia.



Historiallista Moosesta ei ole koskaan elänyt. Juutalaiset historiankirjoittajat "keksivät" hänet n. 550 - 510 eaa. Hänen menneisyytensä plagioitiin Babylonian kuninkaalta Sargonilta, joka eli n. 2300 eaa.

TorviTotuuden kirjoitti:

ei ole "uskon" vaan TIEDON asia.



Historiallista Moosesta ei ole koskaan elänyt. Juutalaiset historiankirjoittajat "keksivät" hänet n. 550 - 510 eaa. Hänen menneisyytensä plagioitiin Babylonian kuninkaalta Sargonilta, joka eli n. 2300 eaa.

Lue lisää

ja tuon sinä varmaan pystyt todistamaan....
siis tuon plagioinnin. Ja historian kirjoissa kirjoitetaan monelasita muutakin jota sinä et ole koskaan nähnyt ja silti uskot...voe voe.

hansutuulia kirjoitti:

ja tuon sinä varmaan pystyt todistamaan....
siis tuon plagioinnin. Ja historian kirjoissa kirjoitetaan monelasita muutakin jota sinä et ole koskaan nähnyt ja silti uskot...voe voe.

Lue lisää

sinä taikauskoinen.

Kaikki vähänkin historiaa lukevat ja muutenkin aikaansa seuraavat tietävät, että mm. Mooses, Aabraham, Nooa, Jaakob jne. ovat myyttisiä hahmoja. Exoduskin on pelkkä myytti;

http://www.textbookleague.org/111hakm.htm

Since then, biblical scholars have inferred that both the Torah and Moses are composites. The Torah was pieced together, some 2,700 years ago, from stories formulated at different times by several different writers. ---> Those writers created, shaped and reshaped the figure of Moses, using him as a narrative device: Through the adventures and utterances that they ascribed to Moses, the writers conveyed their own conceptions of Yahweh, of Yahweh's desires, and of relations between Yahweh and man [note 5]. It is no wonder that the characteristics of both Moses and Yahweh display considerable variation as the Torah progresses.

--> The Torah's stories about Moses, like its stories about Noah, Abraham, Jacob and other important figures, fail when they are tested against historical evidence. Consider, as an example, the legendary enslavement of Hebrews in ancient Egypt. In the Torah, a fecund tribe of Hebrews called the Israelites [note 6], who have been living in Egypt, are enslaved by a fearful pharaoh because they have multiplied extensively, have become more numerous than the Egyptians, and have therefore become a threat to the Egyptian state (Exodus 1:7-14). But the archives left by the Egyptians themselves, who were consummate record-keepers, provide no corroboration for the Torah's claims. The Egyptians' records don't substantiate that Egypt ever had a huge population of Hebrews, or that Egypt had a discrete tribe of slaves, or that the Egyptians created an economy in which slaves outnumbered freemen and constituted the principal source of labor.
Nor have scholars found any support for the Exodus tale about a confrontation between a pharaoh and Moses. As far as we know, there is no Egyptian record of any showdown between a pharaoh and a slave, let alone a showdown in which magicians turned wooden staffs into living serpents (Exodus 7:8-12).
---> Nor is there any corroboration for the Exodus story about the Israelites' flight from Egypt. In Exodus, the pharaoh and a force of Egyptian charioteers chase the fleeing Israelites and overtake them near the Reed Sea [note 7], or Sea of Reeds. Yahweh parts the sea, creating a dry path for the Israelites to use as an avenue of escape -- and then, after the Israelites have fled, Yahweh causes the waters of the sea to reunite and to drown the pursuing Egyptians. But as far as we know, the Egyptians left no historical record of any occurrence in which an Egyptian army was lost while trying to foil a mass escape of slaves.
As for the Israelites' adventures after their escape: We read in the Torah that Moses and his Israelites entered the Wilderness of Sinai soon after their escape from Egypt, and that they wandered there for 40 years. There is no archaeological evidence, or any other evidence, to show that these things ever happened.
The material in Glencoe's Human Heritage is plainly an effort to confuse and mislead students. One way in which the Glencoe writers create confusion is obvious: When they make their pseudohistorical claim about the parting of the sea, they cite "the Bible" -- but they hide the fact that all the rest of their pseudohistorical claims come from the Bible too, and are unsupported by evidence. Notice also that the writers' version of the sea story has been sanitized, for the writers don't disclose that this story, as told in the Torah, contains a stark internal contradiction: After Yahweh drowns the Egyptian troops, their bodies litter the seashore (Exodus 14:30) -- but later the Israelites rejoice that the drowned Egyptians "went down in the depths like a stone" and "plunged down like lead in majestic waters" [note 8]. For biblical scholars, such an internal contradiction is noteworthy because it may help to elucidate the provenance and literary purpose of a biblical narrative. For schoolbook-writers, bent on passing myths off as "history," an internal contradiction is something that must be hidden.
The deceptive material in Human Heritage isn't unique, by any means. Other world-history textbooks -- such as Holt's World History: Continuity and Change, Glencoe's World History: The Human Experience and Prentice Hall's World History: Connections to Today -- contain similar passages. All have been designed to make students believe that biblical myths are accounts of history, and all rely on selective omission and on trickery in the use of words. In the Prentice Hall book, for example, the writers employ such words as recorded and events and history in misleading, dishonest ways. They say that the early Hebrews "recorded events" in the Torah and that the "events" included "a great flood," the enslavement of many Hebrews in Egypt, the ascent of Moses, and the Hebrews' "escape, or exodus, from Egypt." Then they tell students, explicitly, that these and other biblical "events" constitute "history." They don't tell that the Torah's "history" also includes such "events" as a woman's conversation with a talking snake (Genesis 3:1-5) or the conversion of the Nile into a river of blood (Exodus 7:20-21). Nor do they tell that scholars have subjected the biblical story of "a great flood" to especially intensive analysis and have demolished any credibility that it may have had as an account of real happenings [note 9].
It is easy to understand why these false depictions of Hebrew "history" show up in world-history texts. The Hebrews played a significant role in the evolution of the ancient world, and they have to be acknowledged, but any honest treatment of the ancient Hebrews would conflict with Bible-based superstitions that are rampant among poorly educated teachers and in the population at large. So the writers of world-history textbooks omit the real history of the Hebrews, and they present Sunday-school stories instead.
This does not, however, explain the case that I shall consider in the rest of this article. I shall describe how biblical tales, disguised as fact, are presented in a schoolbook that deals not with world history but with American history. These tales of mythic Hebrew patriarchs and prophets have nothing to do with American history, and it is clear that the author is boldly using her book as a platform for religious indoctrination. The case is all the more bizarre because the author, in her attempt to represent biblical stories as "history," gets the stories wrong.

TorviTotuuden kirjoitti:

sinä taikauskoinen.

Kaikki vähänkin historiaa lukevat ja muutenkin aikaansa seuraavat tietävät, että mm. Mooses, Aabraham, Nooa, Jaakob jne. ovat myyttisiä hahmoja. Exoduskin on pelkkä myytti;

http://www.textbookleague.org/111hakm.htm

Since then, biblical scholars have inferred that both the Torah and Moses are composites. The Torah was pieced together, some 2,700 years ago, from stories formulated at different times by several different writers. ---> Those writers created, shaped and reshaped the figure of Moses, using him as a narrative device: Through the adventures and utterances that they ascribed to Moses, the writers conveyed their own conceptions of Yahweh, of Yahweh's desires, and of relations between Yahweh and man [note 5]. It is no wonder that the characteristics of both Moses and Yahweh display considerable variation as the Torah progresses.

--> The Torah's stories about Moses, like its stories about Noah, Abraham, Jacob and other important figures, fail when they are tested against historical evidence. Consider, as an example, the legendary enslavement of Hebrews in ancient Egypt. In the Torah, a fecund tribe of Hebrews called the Israelites [note 6], who have been living in Egypt, are enslaved by a fearful pharaoh because they have multiplied extensively, have become more numerous than the Egyptians, and have therefore become a threat to the Egyptian state (Exodus 1:7-14). But the archives left by the Egyptians themselves, who were consummate record-keepers, provide no corroboration for the Torah's claims. The Egyptians' records don't substantiate that Egypt ever had a huge population of Hebrews, or that Egypt had a discrete tribe of slaves, or that the Egyptians created an economy in which slaves outnumbered freemen and constituted the principal source of labor.
Nor have scholars found any support for the Exodus tale about a confrontation between a pharaoh and Moses. As far as we know, there is no Egyptian record of any showdown between a pharaoh and a slave, let alone a showdown in which magicians turned wooden staffs into living serpents (Exodus 7:8-12).
---> Nor is there any corroboration for the Exodus story about the Israelites' flight from Egypt. In Exodus, the pharaoh and a force of Egyptian charioteers chase the fleeing Israelites and overtake them near the Reed Sea [note 7], or Sea of Reeds. Yahweh parts the sea, creating a dry path for the Israelites to use as an avenue of escape -- and then, after the Israelites have fled, Yahweh causes the waters of the sea to reunite and to drown the pursuing Egyptians. But as far as we know, the Egyptians left no historical record of any occurrence in which an Egyptian army was lost while trying to foil a mass escape of slaves.
As for the Israelites' adventures after their escape: We read in the Torah that Moses and his Israelites entered the Wilderness of Sinai soon after their escape from Egypt, and that they wandered there for 40 years. There is no archaeological evidence, or any other evidence, to show that these things ever happened.
The material in Glencoe's Human Heritage is plainly an effort to confuse and mislead students. One way in which the Glencoe writers create confusion is obvious: When they make their pseudohistorical claim about the parting of the sea, they cite "the Bible" -- but they hide the fact that all the rest of their pseudohistorical claims come from the Bible too, and are unsupported by evidence. Notice also that the writers' version of the sea story has been sanitized, for the writers don't disclose that this story, as told in the Torah, contains a stark internal contradiction: After Yahweh drowns the Egyptian troops, their bodies litter the seashore (Exodus 14:30) -- but later the Israelites rejoice that the drowned Egyptians "went down in the depths like a stone" and "plunged down like lead in majestic waters" [note 8]. For biblical scholars, such an internal contradiction is noteworthy because it may help to elucidate the provenance and literary purpose of a biblical narrative. For schoolbook-writers, bent on passing myths off as "history," an internal contradiction is something that must be hidden.
The deceptive material in Human Heritage isn't unique, by any means. Other world-history textbooks -- such as Holt's World History: Continuity and Change, Glencoe's World History: The Human Experience and Prentice Hall's World History: Connections to Today -- contain similar passages. All have been designed to make students believe that biblical myths are accounts of history, and all rely on selective omission and on trickery in the use of words. In the Prentice Hall book, for example, the writers employ such words as recorded and events and history in misleading, dishonest ways. They say that the early Hebrews "recorded events" in the Torah and that the "events" included "a great flood," the enslavement of many Hebrews in Egypt, the ascent of Moses, and the Hebrews' "escape, or exodus, from Egypt." Then they tell students, explicitly, that these and other biblical "events" constitute "history." They don't tell that the Torah's "history" also includes such "events" as a woman's conversation with a talking snake (Genesis 3:1-5) or the conversion of the Nile into a river of blood (Exodus 7:20-21). Nor do they tell that scholars have subjected the biblical story of "a great flood" to especially intensive analysis and have demolished any credibility that it may have had as an account of real happenings [note 9].
It is easy to understand why these false depictions of Hebrew "history" show up in world-history texts. The Hebrews played a significant role in the evolution of the ancient world, and they have to be acknowledged, but any honest treatment of the ancient Hebrews would conflict with Bible-based superstitions that are rampant among poorly educated teachers and in the population at large. So the writers of world-history textbooks omit the real history of the Hebrews, and they present Sunday-school stories instead.
This does not, however, explain the case that I shall consider in the rest of this article. I shall describe how biblical tales, disguised as fact, are presented in a schoolbook that deals not with world history but with American history. These tales of mythic Hebrew patriarchs and prophets have nothing to do with American history, and it is clear that the author is boldly using her book as a platform for religious indoctrination. The case is all the more bizarre because the author, in her attempt to represent biblical stories as "history," gets the stories wrong.

Lue lisää

toivotonta saada noita myytteihin ja legendoihin uskovia järkiinsä.

Vaikka kuinka esität (hyvinkin tunnettuja ja selviä) todisteita Raamatun myyttisestä arvosta, eivät nämä "uskon sokaisemat" tajua mikä on totta ja mikä taas tarua. On todellakin ironista, että he kuitenkin aina puhuvat "totuudesta", vaikka ovat kaukana siitä.

TorviTotuuden kirjoitti:

ei ole "uskon" vaan TIEDON asia.



Historiallista Moosesta ei ole koskaan elänyt. Juutalaiset historiankirjoittajat "keksivät" hänet n. 550 - 510 eaa. Hänen menneisyytensä plagioitiin Babylonian kuninkaalta Sargonilta, joka eli n. 2300 eaa.

Lue lisää

Kukaan ei voi tietään lopullista totuutta Mooseksen historiallisuudesta. Minä uskon, että hän oli todellinen henkilö, ja se siitä.

Laurentius kirjoitti:

Kukaan ei voi tietään lopullista totuutta Mooseksen historiallisuudesta. Minä uskon, että hän oli todellinen henkilö, ja se siitä.

ole mitään todisteita; päinvastoin on lukemattomia viitteitä siitä, että hänet on sepitetty babylonian historiasta ja sen ajan juutalaistoiveista.

Taidat olle melkoinen epeli kun olet noin älykäskin.

annakaikkikestää kirjoitti:

Taidat olle melkoinen epeli kun olet noin älykäskin.

huomasit! Kristus on tullut maailmaan älykkyydeksi, viisaudeksi, oikeamielisyydeksi, lunasttukseksi ja pyhitykseksi kaikille, kenelle vaan kelpaa.

Kysymykseesi vastaan, että päivä ymmärtää päivää samalla tavalla kuin englanninkielinen ymmärtää toista englanninkielistä ja suomenkielinen toista suomenkielistä. Sille on niin yksinkertainen selitys.