Kerronpa omani. Se oli kaksoismunaus.
Seurustelin nykyisen vaimoni kanssa. Hän oli Keski-Suomessa kesälomallaan, itse olin menossa sotaväkeen.
Sattui munaus no 1, sain sukupuolitaudin. Kadun sitä että ryhdyin ollenkaan tilanteeseen.
Sitten munaus 2, kerroin mielitietylleni asian ja kehotin käymään lääkärissä. Hänessä ei tautia ollut. Kadun sitä, että kerroin. Olemme olleet yli 45 vuotta avioliitossa ja saan aika usein vieläkin kuulla mikä olen.
Olen jopa joskus ollut aikeissa lähteä tieheni, mutta jättänyt sen tekemättä.
Arvostan ja kunnioitan vaimoani oikein paljon, enkä aijo enää tehdä mitään halpamaista häntä kohtaan. Se on rakkautta.
Seurustelin nykyisen vaimoni kanssa. Hän oli Keski-Suomessa kesälomallaan, itse olin menossa sotaväkeen.
Sattui munaus no 1, sain sukupuolitaudin. Kadun sitä että ryhdyin ollenkaan tilanteeseen.
Sitten munaus 2, kerroin mielitietylleni asian ja kehotin käymään lääkärissä. Hänessä ei tautia ollut. Kadun sitä, että kerroin. Olemme olleet yli 45 vuotta avioliitossa ja saan aika usein vieläkin kuulla mikä olen.
Olen jopa joskus ollut aikeissa lähteä tieheni, mutta jättänyt sen tekemättä.
Arvostan ja kunnioitan vaimoani oikein paljon, enkä aijo enää tehdä mitään halpamaista häntä kohtaan. Se on rakkautta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vastaan viestiisi. Joko urologin vastaanotto on tullut tutuksi. Jos on kerrankin tauti ollut, vanhana se harha askel kyllä jaksaa muistuttaa.
Ukko vanha, vaisu, ventti,
iloton ja impotentti.
no jopas sinulla on munaus tapahtunu. se on näköjää kovast sattunut vaimoosi, ko viellä näin pitkän ajan kuluttuu on mieles.
televisiossa kanavalla 4 männee kkello 17.30 muutaman päivänä viikossa,sellanen tohtori ohjelma ,tohtori phil.
tohtori neuvoo ihmisii mite selvitä vaikeuksista, hää on todella hyvä lääkäri.
neuvot on monast ihan maalaisjärellä ratkastuja, sellasta sykiatria näköjää onkii, ihmiset ei vaa hoksaa aina yksinkertasta lääkettä,enneko toinen sen sannoo.
sellanen tohtori sais olla suomessakkii joka neuvos ihmisii. hää tietäs mite vanhoist asioista pääsee erroo mieltä kaihertamasta. siihenkii on varmaa ihana yksinkertanen selitys.
elämässäin on sattunut jos jonkinmoista munausta. mutta tuorein on aina noloin, se ko on lähimuistissa, ajanolloon sille voip joskus nauraakin.
olin viime vuonna enne espanjaa lähtöö kaupunkissa ostoksilla matkaa varten. tavarataloon männessä huomasin että presidenttimme tarja halonen seisoo tavaratalon eessä kukkakimppu käessää ja monta mustapukusta miestä ja jokunen nainen muassaa.
olin vastikkää lukenu että hää tekkee maakuntavierailun tännekin päin sillä viikolla.
voi voi nyt ko oon päässy näin lähelle presidenttii miun pittää kiittää häntä ,mite ihmees mie puhuttelen niin korkea arvosta mietin.
samal olin jo hänen eessää ja nyt oli jottain sanottava tai hää lähtee , ko oli kovast viluilemas ajotiellepäin ,vissii kyytii.
teidän korkeutenne tasavallan presidentti sanoin ja kumarsin syvvään, tahdon kiittää teitä toimiessanne hyvänä presidenttinä ja toivon teille terveyttä ja että teiät valitaa uuvelleen. sitten sanoin nimeni ja asuinpaikkani.
noin suunnillee sanoin. presidentti katso minnuu ihmeissää ja mustapukuset miehet ja naiset rupes tirskumaa, presidetti sano että, rouva on erehtynny mie en ole tarja halonen.
mite ihmessä ei oo,vaikka katsoin niin läheltä kyllä työ haloselta näyttätte. ihanko totta ette ole, anteeksi pyytäen hävisin sukkelaa näkyviltä.
miun piti oikee männä penkille istumaa selvitäksein erehyksestä. ja kyllä minnuu nolotti,ikkunasta näin ko hyö mäni kahtee pirssiin ja yhel miehel ol hautajais seppele käsissää.
nykyää olen varovainen, en tiiä mistä johtuu että mie oon usein näkevinnäin millo kenenkin tutun tai tunnetun ihmisen. kuuluukohan se iän tuomii muutoksii näössä.
kerrankin näin jalmarin näkösen miehen istuvan kahvilassa, jos en ois tienny jalmarin kuolleen olisin mänt kysymää mitäs sie täällä teet, niin oli tutun näköinen mies.
mukavaa pyhänseutuu kaikille toivoo lyyli
nauroin ihan ääneen sekä senoran,että Hinriikan kommelluksille ja kun minä nauran ääneen, on varmasti hauska juttu.
En muista muuta kuin yhden pikkunolon jutun.
Olin lähdössä kaupoille ja siihen aikaa oli laskeutuvat tosi leveät kellohameet muotia.
No minäkin hienona rouvana, korkokengin kipsuttelin kadulla.
Perästäni kuului miehen ääni, anteeksi rouva,mutta teillä on hame takaa ylhäällä.
Helma oli jäänyt housun kaulukseen,kai VC:ssä käydessä.
Arvatkaa olinko nolo,matkaakin oli jo tehty aika pitkälti.
Tokko noita munauksia suuruusjärjestykseen osaa laittaa, mutta semmoinen nolo juttu minullakin on mieleen jäänyt vuosien varrelta.
Olin työni puolesta suunnittelemassa yhtä tapahtumaa. Sen takia kävin pilailupuodissa ja ostin sieltä mm. naurukoneen. Raitiovaunussa se vempele pärähti päälle itsestään eikä sitä saanut millään konstilla lopettamaan.
Räkäinen nauru kaikui ja raikui muovikassista kädessäni! Kaikki kanssamatkustajat kääntyivät katsomaan. Minä katselin ulos ikkunasta ja yritin olla sen näköinen, ettei minulla ole mitään tekemistä räkättävän kassin kanssa!
Hohotusta kesti ikuisuuden, eikä minullakaan meinannut pokka pitää.
Vaikka en nähnyt itseäni, niin tiesin, että naamani muistutti ylikypsää tomaattia...
Tuli mieleen toinen juttu, joka ei ollut oma möhläykseni mutta minua koskeva. Olimme menneet kihloihin ollessamme kauppaoppilaitoksessa ja odottelin käytävässä sulhaspojan englannin tunnin loppumista.
Viimein luokan ovi aukesi ja sulhanen jäi ovelle seisomaan, kunnes opettaja tuli perässä. Siinä ovella hän esitteli minut englanninopettajalleen: "This is my fiasco!" Tietenkin hänen piti sanoa "my fiance" eli morsiameni.
Nuori naisopettaja oli tikahtua nauruun ja sulhanen nolouteen. Minä en ollut varma, kumpi olisi ollut oikea reaktio.
Tästä on hyvä jatkaa, olkaa hyvä.
Voi pojat......smörgossarna!
Kihlattuni lähti kesälomallaan syntymäkotiinsa Pohjois-Karjalaan kesäkuun toisella viikolla 1957. Itse menin Sandikseen sotaväkeen 15.6. Ennen sitä etsi käsiinsä ex-sussuni ja päädyimme tietenkin sänkyyn. Sain tippurin.
Tapasin Juhannusaattona kihlattuni Sandiksessa ja pakottauduin kertomaan tippuristani ja kehoitin käymään lääkärissä. Vielä kultahäidemme jälkeenkin saan aina välillä häneltä kuulla, että olen istuttanut häneen tippurin. Olisi ollut viisasta pitää suuni kiinni.
Rakastan ja kunnioitan vaimoani vieläkin.
...ollessani 100-vuotta täyttäneen isäni vieraana Espoossa Austraaliasta käsin. Olen itse 78-vuotias. Oli nolo juttu.