Kohta on edessä juhlat. Ei voi muuta kuin vetää nopeesti kännit ennen sinne menoa. Eikä sekään aina auta jos on juomishetkellä jo vähän väsynyt tai masentunut. Ja sama uudestaan:
Kohta on edessä ihmis paljous ja olen tuppisuuna koko illan. Vaikka olen monesti samat naamat nähny niin en osaa olla samanlainen kuin ne. Tilanteen tekee pahemmaksi se että muutamat heistä eivät enää huomioi mua kun ovat varmaan saaneet käsityksen että en kaipaa seuraa.
Ei mutta vielä on yksi pahempi asia!!! : Mulle on sanottu "vitsillä" päin naamaa kaikkien kuullen, parikin kertaa, siitä että oon niin hiljanen. Sen jälkeen tekis mieli kadota siinä silmänräpäyksessä. Kai ne jotkut jotka juttelee mulle, kyllästyy nekin lopulta siihen et mulle pitää aina puhua, kysyä multa jotain. Mä en vaan osaa aloittaa mitään jutun aihetta, pää on tyhjä ja tavallaan väsyttää. Korkeintaan yhden kans voin kerrallaan jotain puhua mut heti kun tulee kolmas mun suuhun tulee vetoketju.
Pääsee taas nolaamaan itsensä ja nolaamaan poikaystävänsä sen kavereiden edessä. Tai sit jään kotiin yksin ja nolaan itseni jollain typerällä tekosyyllä ja ne luulee etten pidä näistä ihmisistä.
Vaikeaa, kuka tulis kuiskaa mun korvaan sanat?
Kohta on edessä ihmis paljous ja olen tuppisuuna koko illan. Vaikka olen monesti samat naamat nähny niin en osaa olla samanlainen kuin ne. Tilanteen tekee pahemmaksi se että muutamat heistä eivät enää huomioi mua kun ovat varmaan saaneet käsityksen että en kaipaa seuraa.
Ei mutta vielä on yksi pahempi asia!!! : Mulle on sanottu "vitsillä" päin naamaa kaikkien kuullen, parikin kertaa, siitä että oon niin hiljanen. Sen jälkeen tekis mieli kadota siinä silmänräpäyksessä. Kai ne jotkut jotka juttelee mulle, kyllästyy nekin lopulta siihen et mulle pitää aina puhua, kysyä multa jotain. Mä en vaan osaa aloittaa mitään jutun aihetta, pää on tyhjä ja tavallaan väsyttää. Korkeintaan yhden kans voin kerrallaan jotain puhua mut heti kun tulee kolmas mun suuhun tulee vetoketju.
Pääsee taas nolaamaan itsensä ja nolaamaan poikaystävänsä sen kavereiden edessä. Tai sit jään kotiin yksin ja nolaan itseni jollain typerällä tekosyyllä ja ne luulee etten pidä näistä ihmisistä.
Vaikeaa, kuka tulis kuiskaa mun korvaan sanat?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei sun tarvitse jutella kenellekkään pakosti mitään, jos ei tunnu siltä ja ei ole asiaa. Kenen takia sun tarvitsisi, jos et halua. Ei kenenkään. Varsinkin silloin jos tilanne on se, ettei sinua halutakaan huomioida, silloinhan se on aivan turhauttavaakin. Ja kyllä jutustelu yleensä on kaksipuolista ettet sinä siitä yksin ole vastuussa jos ei puhuta. Että älä stressaa itseäsi ilman järkevää syytä. Järjestä omaa kivaa. ja kyllä yhdet juhlat menee, se on muutama tunti vaan ja sitten ohi. Miten joku voi sanoa sun olevan hiljainen jos ei edes halua puhua sun kanssa? Ei mitenkään. Mua lähinnä huvittaa ihmiset jotka itse arvostelevat toisten olevan hiljainen, mutta eivät itse kuuntele tai vastaa tai noteeraa muutenkaan mitenkään mihinkään vaikka koittaakin puhua. Turhan takia ei kannata itseänsä kiusata monta kertaa. Saahan sitä arvostella miten huvittaa, mutta kolikolla on aina ainakin kolme puolta. Ota ilo irti juhlista ja tee poikaystävällesi selväksi ettei sun tarvi turhan takia olla mikään puhekone, jota ei kukaan kuuntele. Se se vasta noloa onkin. Huvittaa myös ajatus, että itse sanoisit jollekin, että hei, oleppas hetki hiljaa että toisetkin saa suunvuoron. :) Mutta juttele kuitenkin ainakin niiden kanssa, jotka juttelevat sinulle. Kysy vaikka jotakin ja anna toisen selittää. Useimmat vaan rakastavat puhumista eikä monillakaan oikeastaan kiinnosta kuunnella ketään muita. Juhlissa monesti muutenkin voi olla turhan jäykkää, kun ihmiset ei tunne toisiaan. Hyvin se menee, kun ei pakota itseään väkisin mihinkään.
...kovin tutulta nuo sun sanat. Itsekin inhoan juhlia kun oon vaan koko ajan tuppisuuna ja sitten tulee tunne että kaikki pitää mua ihan täys idioottina kun en sano mitään. Juhlien jälkeen iskee aina masennus ja tuntuu kuin oisin jotenkin huonompi ihminen kuin muut. Ja tosiaan juhlissa tulee sellainen väsynyt olo ettei vaan jaksa enää edes ajatella mitään puheenaiheita tai yrittää olla puhelias kun ei siitä kuitenkaan mitään tule. Puheliaiden ihmisten on vaikea ymmärtää hiljaisempia, ja sitten kun näitä puheliaita ihmisiä on paljon ympärillä niin tuntee olonsa todella surkeaksi..
Pelkään myös aina nolaavani itseni ja myös poikaystäväni siinä samalla, ja sitten kun yritän kovasti olla nolaamatta niin siitä tulee suorastaan pakkomielle että "sano nyt jotain sano nyt jotain" ja sitten jos saan suustani jotain niin se kuulostaa mielestäni täysin aivottomalta ja kaduttaa että sanoin niin ja tunnen oloni entistä arvottomammaksi.
Äitini sanoi minulle joskus kun olin murrosikäinen että "puhuisit jotain, vaikutat ihan tyhmältä". Oli muuten tosi kannustavaa..Nykyään huomaan että hän häpeää minua jokaisissa juhlissa joissa ollaan samaan aikaan. Asiaa ei yhtään auta se että siskoni on kaikkien rakastama puhekone. Minä olen se varjo nurkassa joka salaa vilkuilee kelloa ja toivoo olevansa maan alla. Tällä hetkellä odotan kauhulla joulua kun pitäisi taas olla jotain mitä ei ole.
Kuulostaa niin tutulta:( Juuri olin eräissä juhlissa, joissa taas olin tuppisuuna. Kyllähän jotain yritin puhua, mutta eivät ihmiset hirveän innostuneita olleet tutustumaan. Sitten hävetti lähtiessä että "nonni, taas se meni näin...kaverini ei varmasti enää halua nähdä minua....varmasti heti lähdettyäni alkavat päivittelemään miten hiljainen olin..." Aina saa kuulla "miks sä et puhu mitään?", "älä oo tollanen hissukka", "nukkuiko se siellä vai miks se oli niin hiljainen"... Miksi puhumisesta tehdään niin iso numero?? Miksei voisi vaan alkaa juttelemaan jostain muusta, miksei ihmiset keksi muuta puhuttavaa mulle kuin toi että "miksi olet noin hiljainen?". Saatana ku eivät itsekään puhu mulle mitään.
Ja se kun ne kysyy että "miks oot noin hiljanen" aiheuttaa sen että on vieläkin hiljempaa, mä meen ainakin ihan täydellisesti lukkoon jos joku sanoo mulle jotain mun hiljaisuudesta. Sen tietää kyllä hyvin itse mutta sitä ei vaan kestä kuulla muilta, se tuntuu jotenkin niin henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Harmittaa myös se että monet luulee että olen vihainen, tylsistynyt, ylpeä tai muuten vaan täysin välinpitämätön enkä yhtään kiinnostunut muista. Miten sitä käsitystä sitten korjaamaan..Sitten käy helposti niin että kun alkaa vihaamaan noita tilanteita ja itseään niissä tilanteissa niin alkaa myös pian ärsyttään myös muut niihin tilanteisiin liittyvät ihmiset vaikkei välttämättä olisikaan mitään syytä. Olisi niin kiva jos vaan voisi olla oma itsensä niin kuin ne muutkin.
Oma mielipiteeni on tämä: hiljainen ihminen ei voi olla tylsä tai omituinen, koska ei sano mitään tylsää tai omituista! Hiljainen ihminen on salaperäinen, MIELENKIINTOINEN ja usein kovin sympaattinenkin (riippuu toki yksilöstä). Hiljaisesta ihmisestä ei voi tietää yhtikäs mitään, joten niinpä hän on eräänlainen mysteeri.... Hiljainen henkilö on (henkiseltä) olemukseltaan paljon tyylikkäämpi kuin paskanjauhaja! Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen ihminen olisi paskanjauhaja, joka puhuisi paljon, vaan pidän enimmäkseen sellaisia ihmisiä turhanpuhujina, jotka puhuvat aiheista jotka eivät minua itseäni kiinnosta.
okei, tämä oli varmaan typerin viesti tällä palstalla (niin aiheen vierestä), mutta ei voi sitten mittään :)
Ei hemmetti!! Tuo kuulostaa aivan minulta!!
Jos olen jonkun kaverin kans vieraammassa paikassa, mis on paljon mulle vieraita ihmisiä, niin pelkään ihan tajuttomasti nolaavani tän ystäväni typerällä käytökselläni!
Ja mustakin aina tuntuu, et mun vanhemmat suhtautuu muhun hirveen epäilevästi, kun ollaan yhteisissä juhlissa, tai kun mulle esitellään uusia ihmisiä.
Mut toisaalta pidän jollain tavalla enemmän olosta puheliaiden kans. Silloin koko keskustelusta selviää vaan muutamilla kommenteilla ja myöntelyillä. Vaik tuleehan siinä hieman typerä olo, kun ei saa itse suunvuoroa ollenkaan, tai kun jotain sit yrittää sanoa, niin tuleekin joku ihme takapakki..
Sulla on sentään asiat aika hyvin koska sulla on seurustelusuhde. Itsellä kun ei ole yhtään ystävää eikä koskaan ollut tyttöystävää ja kun tietää että ei koskaan tule saamaankaan tyttöystävää koska on niin ujo ja ruma mies, niin on aivan sama onko hengissä ollenkaan, kun kuitenkaan ei ole elänyt montaakaan päivää elämästään.
tarviiko tollasiin tilanteisiin mennä jos tuntuu siltä että ei pysty suoriutuu siitä? ite ainaki jätän menemättä semmosiin tilanteisiin missä tuntee olonsa epämukavaksi.
...eristäytyy ulkomaailmasta?? Pakkohan niissä juhlissa ja muissa on käydä jos haluaa pitää elämänsä edes suht normaalina.
Tosiaan, on aika ärsyttävää miten siitä puhumisesta ja hiljaisuudesta tehdään aina niin helvetinmoinen numero. Minä olen pienestä pitäen saanut kuulla sitä tavallista: "On se vaan niin hiljanen"/"Se on niin ujo"/"On niin hiljanen, ei koskaan puhu mitään." Minä en esim. sukulaisten kanssa osaa jutella luontevasti, paitsi jos minulta jotain kysytään, silloinkin vastaan lyhyesti.
Minun "juhlani" rajoittuvat yleensä lähinnä vain sukujuhliin. Eikä minulla itselläni ole mitenkään kovin paha olo niissä juhlissa sen takia että olen hiljainen, minä nyt vain olen ja oikeastaan tykkään istua ja kuunnella muiden jutustelua. Itse en halua olla keskipisteenä. Suoraan sanottuna vituttaa, että siltikin vieläkin joku aina jaksaa kommentoida sitä miten ujo olen. Miksi sukulaisten, jotka olen tuntenut koko elämäni, pitää vieläkin kommentoida asiaa? Eniten ärsyttää, jos jonkun on ihan pakko kommentoida asiaa muiden ihmisten edessä. Se on noloa, tunnen itseni aivan idiootiksi ja kummajaiseksi.
Juu kaikki aina muistavat muistuttaa kuinka hiljainen sitä on. Kun tarpeeksi paljon sitä kuulee, niin niille ihmisille ei ainakaan sitten enää puhu yhtään mitään. Eli jakeluun menee aika tehokkaasti. Sitten tulee hirveä uhma, et sille en puhu uhastakaan, eikä enää edes kiinnosta, siinäpäs ihmettelee. Ottaa pikkuisenverran päästä kun ei taida muuta sanottavaa olla kuin muistuttaa, kuinka hiljaisia ollaan, vaikka ei oikeasti aivan niin mykkiä oltaisikaan ja olisikin ensin asiaa. Ei mikään suututa enemmän kuin se, että ei sen vertaa itse viitsitä noteerata että edes kuunneltaisiin tai edes vastattaisiin jotenkin ja sitten kuitenkin arvostellaan. Juttelu ei vaan kiinnosta pätkääkään sen jälkeen, kun huomaa että se on sama vaikka mitä suustaan päästäisi. Mitä ihmeen hyötyä siitä edes onkaan kun jokainen haluaa vaan itse tunkea esille eikä kukaan kuunnella ketään. Olen joskus harkinnut että ilmoitan vastedes samalla tavalla, että sinähän se sitten olet aina niin äänessä, et taida osata koskaan oikein olla suu kiinni hiljaa ja kuunnella ja aina tunkemassa naama yhtenä aukkona esille.. Siitäkään ei hyvää seuraisi. Mutta sen minä vielä teen ja vaikka keskellä sukujuhlia, jos on tarvis!! RÄYHRÄYH!!
Vaikka varmaan tarkoititkin sen "ihan kivaksi".
Vai ettei ole suht. normaalia elämää, jos ei käy juhlissa?? Eiköhän tuo ole ihan sinun mielipiteesi vain?
Itse en pidä juhlissa käymisestä... En edes sellaisissa juhlissa, missä ei tarjoilla alkoholia. Juhla kuin juhla, ei kiinnosta! Olen äärimmäisen herkkä, enkä viihdy ihmisten kanssa muuten kuin kahdestaan. En tiedä, löydänkö ketään samanlaista..... Nykyaikana ihmisillä on niin kova kiire olla joka paikassa ja kokea kaikenlaista. Itse sen sijaan pidän rauhallisuudesta. Plääh...
Pitäisikö niissä juhlissa ravata vaan sen takia että näyttää ulkomaailman silmin "normaalilta" vaikka itse ei haluaisikaan käydä niissä? Jotkut pitää juhlista, jotkut ei. Sillä sipuli. Ei sen takia ketään voi epänormaaliksi leimata jos ei tykkää käydä juhlimassa ahdistavien puolituttujen keskellä.
Aina ihmetyttää, miten toista voidaan sanoa ujoksi tai hiljaiseksi, mutta annas kun itse sanoisit toiselle esimerkiksi, että olet läski, niin siitähän melu nousisi. Ujoa, arkaa tai hiljaista käytetään piilopilkkasanana. Mitähän näille ihmisille sanoisi? Eivätkö ihmiset ymmärrä pilkkaavansa? Omasta mielestäni se on pelkkää vittuilua sanoa toiselle jotain tuollaista.
olen tavannut elämän varrella monia ns.hölösuita itse olen melko hiljainen niin nää hölösuut on kertonut itsestään sen että ollut ujo nuorena kaikista eniten ärsyttää puhekoneissa se että koittaa puhumalla peitellä jotain esim.jännittyneisyys
Usein "tuppisuita" pidetään sosiaalisesti taitamattomina, siis ne pitävät, jotka ovat jatkuvasti äänessä ja korostamassa omaa olemassa oloaan. Mielestäni asia on kuitenkin usein toisin päin. Hulluimpia kommentteja näiltä puheliaammilta tyypeiltä on ollut (jopa yksi läheinen ystäväni on tätä useamminkin käyttänyt): "Sanoisit nyt jotakin!" Tämä kommentti yleensä heitetään, kun ympärillä olevat ovat kovasti keskustelleet ja yhtäkkiä huomataan, että hei tuo yks ei puhu... Mitäs helvettiä siinä tilanteessa pitäisi sanoa?:)
Itse olen päässyt ujoudesta. Kun viimeinkin meni jakeluun, että kellään muulla ei sen järkevämpiä ajatuksia ole, parempia mielipiteitä, ja sen, että varsinkin puheliaimmille ihmisille keskustelussa on tärkeintä, että he itse saavat puhua.
Juhliin menijälle vinkiksi: mieti kysymyksiä, jotka sopivat porukalle, jota juhlissa on. Esim. jos ovat opiskelijaporukkaa, opinnoista on aina helppo kysyä, jonkun tietyn alan ihmisiä kiinnostavat tietyt asiat(ei kuitenkaan liian tungettelevia, tietenkään). Usein on niin, että kun ihmiset saavat puhua itsestään, keskustelu on heidän mielestään antoisaa. Ja siitähän se juttu usein lähteekin liikkeelle, kun he ehkä kysyvät vuorostaan sinulta samoja juttuja. Hei, eli siis mieti vielä omat vastaukset näihin samoihin kyssäreihin!;)