Osuipas silmiini kerran -ja tuli mieleen nyt kun luin kirjoituksia sikiön ihmisoikeuksista- että Unicef on kirjannut lapsen oikeudet. Ja yksi niistä kuuluu osapuilleen seuraavasti:
"Lapsella on oikeus syntyä toivottuna."
OIKEUS syntyä TOIVOTTUNA. Toivottua lasta voi odottaa turvallisin mielin ja onnellisena. Vanhemmuuteen liittyy tietysti paljonkin epävarmuutta ja erilaisia tunteita -niin huonommuuden kuin pärjäämisenkin- mutta toivotun lapsen kohdalla vanhemmat voivat luottaa siihen, että he pärjäävät, tuettuina tai ilman.
Jos jo raskaus on ei-toivottu, ei lapsen elämälle ole kovin hyviä lähtökohtia. Hän oppii tietämään ja tuntemaan itsessään hyvin pian, että ei ole haluttu, riittävä ja hyvä. Millaisen kokemuksen tämä lapsi kantaa itsessään aikuiseksi saakka?
Vanhempien tehtävä kaikessa vaativuudessaan on sellainen, joka vaatii vastuun ottamista erittäin haavoittuvasta pienestä mielestä. Eräänlaisena abortin oikeutuksena pidän tämän vastuun kantamista; silloin kun ei lasta todella halua, täytyy olla mahdollisuus päättää raskaus.
"Lapsella on oikeus syntyä toivottuna."
OIKEUS syntyä TOIVOTTUNA. Toivottua lasta voi odottaa turvallisin mielin ja onnellisena. Vanhemmuuteen liittyy tietysti paljonkin epävarmuutta ja erilaisia tunteita -niin huonommuuden kuin pärjäämisenkin- mutta toivotun lapsen kohdalla vanhemmat voivat luottaa siihen, että he pärjäävät, tuettuina tai ilman.
Jos jo raskaus on ei-toivottu, ei lapsen elämälle ole kovin hyviä lähtökohtia. Hän oppii tietämään ja tuntemaan itsessään hyvin pian, että ei ole haluttu, riittävä ja hyvä. Millaisen kokemuksen tämä lapsi kantaa itsessään aikuiseksi saakka?
Vanhempien tehtävä kaikessa vaativuudessaan on sellainen, joka vaatii vastuun ottamista erittäin haavoittuvasta pienestä mielestä. Eräänlaisena abortin oikeutuksena pidän tämän vastuun kantamista; silloin kun ei lasta todella halua, täytyy olla mahdollisuus päättää raskaus.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mutta kuitenkin, miltä tuntuu näistä äideiltä loppuelämänsä??
Itse olen abortin tehnyt ja päivittäin funtsin mikä olisi tullut poka vai tyttö eli mielenrauhaa en saa.
Olen käynyt psyykkeellä abortin jälkeen ei kykenyt kuraattori antaan vauvaa takaisin roskiskesta olen nyt tasan 20 v. yrittänyt toipua.
Kaikkein pahin on se että tiedän että on niin monia perheitä, vanhempia jotka olisivat mielihyvin ottaneet muksuni heti syntymän jälkeen,,,
Siis tämä syyllisyys ja tämä miettiminmen päivästä ja kuukaudesta vuodesta toiseen,,
En ikinä sanon suoraan tule enään samaksi ihmiseksi mitä olin ennen tätä juttua..
sinä sitä, että se VASTUU on otettava sillon jo, kun aletaan sitä suoroa tunkemaan! Eikä sen jälkeen. Jokainen tietää mitä voi paneskelusta seurata. Jokainen joka tekee abortin, niin piäisi sterilisoida, samoin lapsen isä.
Nimim. Isä, jolta lapsi abortoitu ilman omaa halua
Tilanteesi on varmasti ollut kauhea, jos itse olisit ollut valmis saattamaan lapsen maailmaan mutta lapsen äiti ei. Olen omalta osaltani pahoillani että sinulle on käynyt näin, mutta tuomitseva asenteesi meitä muita kohtaan ei mielestäni silti ole kovin hyvä keino parantua omista henk.koht. traumoista. Tai ehkä se onkin se ainut keino, johon tällä hetkellä pystyt. En tiedä.
tarkoittaa että kun menet autoon ja joudut kolariin niin olet ottanut tietoisen riskin eli oma moka! sama lennolla, laivassa jne..
On niin monta asiaa joiden seuraus on ennelta arvattavissa JOS jotakin menee pieleen. Hurskastelua on taas sanoa että ole sitten tekemättä kokonaan..
Ilmeisesti olisit ollut halukas ottamaan lapsesi täysin omalle vastuullesi sekä fyysisesti että taloudellisesti jos äiti olisi sen synnyttänyt? Ikävää ettei se ole mahdollista..
Tämä samainen lastenoikeuksien julistus on siis yleismaailmallinen. Kaikki maat ovat oikeudet allekirjoittaneet. Suomessa esimerkiksi tuo kohta (oikeus syntyä toivottuna) on otettu kirjaimellisesti käyttöön mm. aborttilainsäädännössä. Mutta esimerkiksi yhdysvallat tulkitsevat lakia toisin, joissain osavaltioissa... Julistus voidaan ottaa myös siltä kannalta, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna yhteiskunnan kannalta, eli lapsien oikeuksia korostetaan yhteiskunnallisesti, yhteiskunta haluaa ja toivoo jokaista lasta ja tukee pärjäämisessä lasten kanssa. Huomioon jätetään ottamatta haluaako se perhe sitä lasta. Yhteiskunta toivoo lapsia, vaikka perhe ei lasta haluakaan, siksi perheet pakotetaan lapsi pitämään, abortti on kielletty.
On selvää, että yksilöiden kannalta oikeuksien tulkinta on Suomessa huomattavasti edistyksellisempi, kuin maissa jotka abortin kieltävät. Täällä julistusta on meillä lähdetty noudattamaan inhimillisesti, ottaen huomioon myös aikuisten ihmisten oikeudet, eikä vain sen lapsen oikeuksia, mutta kuitenkin ne lapsen oikeudet on nostettu korkeimmaksi kaikessa lain säädännössämme. Lapsella on siis oikeus olla toivottu meillä myös siinä elämänsä perusyksikössään, eli perheessään.
Tuon saman logiikan mukaanhan Hitlerkin toteutti vain juutalaisten ihmisoikeuksia pistäessään heitä kaasukammioon. Hänen näkökulmastaanhan juutalaiset olivat ei-toivottuja kansalaisia hänen johtamassaan valtakunnassa. Eihän hän juutalaisvastaisena valtakunnanjohtajana olisi voinut taata juutalaisten muiden ihmisoikeuksien noudattamista maassaan eikä sitä, että he olisivat toivottuja jäseniä yhteiskunnassa, joten siksi oli tietenkin "inhimillistä" päästä heistä eroon (=surmata heidät).
"...ottaen huomioon myös aikuisten ihmisten oikeudet, eikä vain sen lapsen oikeuksia, mutta kuitenkin ne lapsen oikeudet on nostettu korkeimmaksi kaikessa lain säädännössämme."
Niin, sekö olisikin oikein, että yhteiskunta ryhtyisi puolustamaan täysivaltaisten aikuisten oikeuksia ja eduntavoittelua puolustuskyvyttömän syntymättömän lapsen etua ja oikeuksia vastaan?
Mistä sinä puhuit? Liittyikö nyt oikeaan asiaan, vai sattuiko vastauksesi väärään kohtaan?
Mutta jos nyt tuohon jotain yritän... Edistyksellisempiä täällä ollaan abortti lainsäädännössämme kuin esim yhdysvalloissa siksi, että olemme pystyneet muuttamaan lakiamme yhteiskuntamme mukana, johon jäykät jenkit eivät ole kyenneet. Meillä on nähty tarpeelliseksi ja kansalaisten oikeuksien mukaiseksi muutta lainsäädäntömme abortin suvaitsevaksi. Siellä se on yhä kiellettyä, koska ei kyetä joustamaan ihmisten tarpeiden mukana. Siksi me olemme edistyksellisempiä, sillä olemme paremmin ajan hermolla lakeinemme.
En ymmärrä kuinka Hitler toteutti juutalaisten ihmisoikeuksia tappamalla heitä? Eikö mielestäsi juutalaisella ole muita oikeuksia kuin kuoleminen? On eri asia mikä oli Hitlerin näkemys heidän oikeuksistaan, sillä yhden miehen näkemys ei varsinkaan Hitlerin tapauksessa saanut mitään yleistä hyväksyntää, eli, että kaikki ihmiset yleisesti olisivat allekirjoittaneet hänen näkemyksensä, mukaan luettuna juutalaiset. Jokaisella siis voi olla aivan vapaasti oma mielipide, joka voi olla täysin yleisen näkemyksen vastainen, kuitenkaan yksi mielipide ei voi olla toisten oikeudet...
Yleismaailmalliset suositukset esimerkiksi suositukset lastenoikeuksista, eivät luonnollisestikaan ole mitään yhden miehen (kuten Hitler) ajatusten tuotteita, vaan vähän suuremman organisaation aikaansaannoksia. Joten ne eivät pelaa aivan yhden ihmisen mielipiteiden pohjalta, kuten natsit esimerkiksi tekivät. Siksi ymmärtänet, että minun on vaikea käsittää vertaustasi natsisaksasta yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin.
???
Niin, sekö olisi oikein, että yhteiskunta alkaisi polkemaan täysivaltaisen aikuisen oikeuksia syntymättämän lapsen etujen nimissä? Siis se juuri teki meidän laistamme edistyksellisen, että molempien oikeudet on otettu huomioon (toisin kuin joissain USA:n osavaltioissa, joissa syntymätön lapsi on ennen aikuista). Mutta koska olemme sitoutuneet noudattamaan aloituksessa esiintyneitä suosituksia, niin lapsen oikeudet menevät aina ohi aikuisen oikeuksien, joten lapsi on todellakin aina enemmän suojeluksen kohteena kuin aikuinen. Tuolla taas ei ole mitään tekemistä abortin kanssa (ei muuten natsisaksankaan...), koska lapsen ei katsota olevan lapsi syntymättömänä, syntymättömänä häntä koskee äitinsä oikeudet, aikuisen oikeudet päättää itse omasta kehostaan ja elämästään. Aikuisen oikeudesta päättää itse, että hän haluaa pitää lapsen, aikuisen oikeudesta saada tukea yhteiskunnalta silloin jos hän ei yksin kykene lastaan elättämään jne. Tällein nämä oikeudet ja suositukset ovat siis otettu meillä käyttöön edistyksellisesti ja erittäin hyvin...
Tuota tuota... Vaikuttaa tosiaankin siltä, että et nyt oikein ymmärtänyt.
"En ymmärrä kuinka Hitler toteutti juutalaisten ihmisoikeuksia tappamalla heitä?"
En minäkään. Enkä sellaista ole omana mielipiteenäni esittänyt. Sitäkään en ymmärrä, kuinka syntymättömän lapsen oikeuksia voi toteuttaa surmaamalla hänet.
"Eikö mielestäsi juutalaisella ole muita oikeuksia kuin kuoleminen?"
Sellaistakaan en ole väittänyt. Eikö sinusta syntymättömällä lapsella ole muita oikeuksia kuin kuoleminen? Sen käsityksen kirjoituksissasi annat.
"Niin, sekö olisi oikein, että yhteiskunta alkaisi polkemaan täysivaltaisen aikuisen oikeuksia syntymättämän lapsen etujen nimissä? Siis se juuri teki meidän laistamme edistyksellisen, että molempien oikeudet on otettu huomioon (toisin kuin joissain USA:n osavaltioissa, joissa syntymätön lapsi on ennen aikuista)."
Syntymättömällä lapsella ei ole oikeutta surmata vanhempiaan, eikä sellaista tietääkseni missään ole vaadittukaan. Joten huoli aikuisen oikeuksien polkemisesta lapsen etujen nimissä on aiheeton. Jos molempien oikeudet oikeasti otettaisiin tasavertaisesti huomioon, ei varmaan kummallekaan suotaisi oikeutta surmata toista.
Korjataan vielä muutama asiavirhe kirjoituksissasi. Väität Suomen aborttilainsäädäntöä edistyksellisemmäksi (millä tarkoitat nähtävästi abortin vapaata saatavuutta) kuin USA:ssa. Käypä katsomassa asiaa esim. erään aborttioikeuksia puolustavan järjestön sivuilta, missä maailman maat on jaettu viiteen kategoriaan aborttilainsäädännön rajoittavuuden mukaan. USA kuuluu kaikkein vapaamielisimpien (Without Restriction as to Reason) maiden ryhmään, Suomi pykälää rajoittavampien maiden joukkoon. USA:n kohdalla täsmennyksenä todetaan "Federal system in which abortion law is determined at state level; classification reflects legal status of abortion for largest number of people ". Samanlaisen jaottelun löydät monesta muustakin lähteestä.
http://www.crlp.org/pub_fac_abortion_laws.html
Jos väität minun asettuneen jotenkin puolustelemaan Hitlerin tekoja, niin lukisitko ja miettisitkö uudelleen.
Tämä ei liity itse asiaan, mutta on paikallaan korjata myös tietosi siitä, että natsi-Saksan toteuttaman juutalaisten kansanmurhan taustalla olisi ollut vain "yhden miehen näkemys", mitä moneen kertaan esität. Halutessasi voit aloittaa asiaan tutustumisen etsimällä luettavaa vaikkapa ns. Wannseen konferenssiin liittyen. Myöhemmin on haluttu syyllistää jopa kaikkia saksalaisia siitä, että he eivät tehneet mitään estääkseen vähemmistöjä kohdanneita ihmisoikeusloukkauksia ja vainoja.
Perustelujasi kuitenkin seuraillen voisi tietysti kysyä, että olisiko sinusta abortti sitten siinä tapauksessa eettisesti väärin, jos sen hyväksymistä kannattaisi vain yksi ihminen ja kaikki muut vastustaisivat? Tämän johtopäätöksen voi tehdä tavastasi etsiä perusteita Hitlerin tekojen oikeudettomuudelle siitä, että enemmistö ei olisi niitä hyväksynyt.
Yritän nyt vääntää vielä rautalangasta. Korostat, että lapsen oikeuksiin kuuluu siis olla toivottu. Jos alulle saatettu lapsi ei kuitenkaan ole toivottu, on siis mielestäsi lapsen oikeuksien mukaista abortoida hänet. Täsmälleen samalla logiikalla voisi perustella kansanmurhien oikeutusta, niiden uhreiksi joutuneet kun eivät olleet vahvemmassa asemassa olevien mielestä toivottuja. Ja minä siis EN asettunut itse puolustelemaan kansanmurhiin syyllistyneitä. Useimmat lukijat analogian luultavasti käsittävät, vaikka eivät sitten samaa mieltä olisikaan. Jospa koettaisit pohtia uudelleen.
Oletan, että käsityksesi perustuu aborttioikeuksien kannattajien mielipiteeseen siitä, että syntymätöntä ihmistä ei pidä määritellä ihmiseksi. Tämän näkemyksen mukaan ilmeisesti syntymähetkellä tapahtuu joku lääketieteelle tuntematon taika, jonka seurauksena aikaisemmin olemassa olematon ihmiselämä syntyy yhtäkkiä tyhjästä.
Lainaan kirjoittamaasi: "...lapsen ei katsota olevan lapsi syntymättömänä, syntymättömänä häntä koskee äitinsä oikeudet..." (Tulkitsen, että tarkoituksesi oli varmaankin sanoa, että "syntymättömänä sillä ei ole oikeuksia", sillä "häntä koskee äitinsä oikeudet" tarkoittanee lähinnä samaa kuin "hänellä on samat oikeudet kuin äidillään")
Paljastat itsekin, ehkä huomaamattasi, tämän ajattelumallin sisäisen ristiraadan, kun itsekin käytät syntymättömästä lapsesta ilmaisua "lapsi" ja "hän". Väite "lapsi ei ole lapsi" on loogisesti mahdoton, mutta annat kuitenkin selvästi ymmärtää mielipiteesi perustuvan tällaiseen.
En halua loukata, mutta täytyy todeta, että kirjoituksesi hapuilee vähän sinne tänne, etkä näytä oikein ymmärtävän toisenlaista ajattelutapaa. Vaikuttaa siltä, että olet omaksunut itseäsi miellyttävän kannan asiaan ja etsinyt sille perusteluita sitä tukevilta tahoilta pohtimatta asiaa kuitenkaan muista näkökulmista. Voin omasta puolestani vakuuttaa, että olen pohtinut asiaa varsin monista näkökulmista ja huolellisesti. Kenenkään aborttia harkitsevan tilanne ei varmasti ole helppo eikä mukava, on vain huonoilta tuntuvia vaihtoehtoja. Toivottavasti sinäkin pystyisit ajattelemaan asiaa ennakkoluulottomasti myös kanssasi eri mieltä olevien perustelut huomioiden.
Oletko tullut ajatelleeksi, että ei-toivotun lapsen voi myös antaa adoptoitavaksi, jos aidosti välittää siitä, että lapsi on toivottu? Adoptiolapset ovat yleensä adoptiovanhemmille enemmän kuin toivottuja ja saavat osakseen rakkautta ja välittämistä.
...lukea, anteeksi.
Vieläkin jäi siis epäselväksi, että jos sanon, että suomi toteuttaa hyvin lastenoikeuksien julistusta, ottaen huomioon lapsen oikeudet ja aikuisenkin ihmisen ja tuo on edistyksellistä ajattelua, verrattuna esimerkiksi joihinkin yhdysvaltojen osavaltioihin (siis niihin joissa abortti on kielletty), joissa kyseistä tekstiä tulkitaan eritavoin. Miten tuo oli sama asia kuin Hitlerin toteuttamat juutalaisvainot? Unohda nyt syntymättömät lapset ja niiden ihmisoikeudet, sillä ne ovat aivan jokaisen mielipide asia, nyt puhutaan kansainvälisestä ihmisoikeuksien, tarkennettuna lasten oikeuksien julistuksesta, eikä mielipiteistäsi...
Tuo jäi rehellisesti kiinnostamaan; miksi Hitleri toteutti mielestäsi edistyksellisesti Juutaisten ihmisoikeuksia, sillä mielestäsi oli sama asia kun se, että Suomi toteuttaa edistyksellisesti lasten oikeuksia?
Vielä tuon asian ohi keskusteluusi haluan todeta, että meillä on tehty juuri abortti asiaankin liittyen päätös, milloin ihmisen elämän katsotaan alkavan, milloin ihmisoikeudet alkavat. Sitä ei ole tehty mielipiteiden pohjalta, vaan se on tehty asiantuntija lausuntojen perusteella, ottaen huomioon monet näkökannat ja asiaan liittyvät tekijät. Siksi syntymättömällä lapsella ei ole meillä samanlaisia oikeuksia, kuin mitä on joissakin muissa maissa, joissa myös niiden omat asiantuntija ryhmät ovat tehneet heidän rajansa (saattaa jossain olla myös yhden ihmisen päätöksiä, kuka tietää)... Siksi meillä ei syntymätöntä lasta koske kuin vanhemman ihmisoikeudet, vaikka se joistakin (sinusta) on mielipiteellisesti väärin. Ihmisten etuja voi polkea niin hirveän monella muullakin tavalla, kuin viemällä heidän henkensä, Suomen vankiloissakin istuu paljon muitakin kuin murhaajia, jotka ovat tehneet vääryyttä muille ihmisille.
Sillä onko abortti minusta eettisesti väärin, ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa miten hyvin Suomessa on tulkittu lastenoikeuksien julistusta... Eikä mielestäni muuten natsisaksallakaan ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta koska mielestäsi oli niin kertoisitko miten se liittyi asiaan?
Lapsi on minusta lapsi, silloin kun se on lapsi... Sekään ei asiaan liittynyt, mutta mitä väliä on sillä milloin minusta lapsi on lapsi. Se, että itse olen tehnyt abortin, ei muuta asiaa, että minusta lapsi on lapsi. Minä olen tappanut oman lapseni, sillä eihän se muuta ollut. Miksi sen pitäisi asiaa muuttaa onko se minusta lapsi vai solumöykky, sama olio se kuitenkin on, asia on sama käsite vain eri? Eriasia lainsäätäjien ja minunkin näkemyksessäni kuitenkin on onko lapsi syntynyt vai syntymätön.
Mutta enää ei tarvitse noin pitkää selostusta kirjoittaa, vain se riittää että miten Suomen lastenoikeuksien julistuksen katsonta kanta on verrattavissa natsisaksan juutalaivainoihin?
Ei tarvitse pyydellä anteeksi, vaan lukea aiemmat kirjoitukset, joista löytyy vastaus siihenkin, mitä nyt kyselet. Kysymyksissäsi väität kerta toisensa jälkeen minun mielipiteekseni sellaista, mitä en ole kertaakaan mielipiteekseni ilmoittanut. Sekin selviäisi lukemalla nuo aiemmat kirjoitukseni. Miksi jonkun pitäisi vastailla sinulle kerta toisensa jälkeen samat asiat, jos et niitä edes lue? Sitten vielä katsot asiaksesi määrätä, miten pitkä vastaus sinulle pitää antaa.
"Sitä ei ole tehty mielipiteiden pohjalta, vaan se on tehty asiantuntija lausuntojen perusteella, ottaen huomioon monet näkökannat ja asiaan liittyvät tekijät."
Tulee sellainen tunne kuin istuisi hiekkalaatikolla alle kouluikäisenä. Kun tulee erimielisyyttä jostain asiasta, niin perustelusi ovat seuraavaa tasoa: "Kyllä tää on näin! Kysytään vaikka meidän äidiltä!" "Eipäs! Kyllä se on niin ja niin, kun kerran meidän isi sanoi, että se on niin! Kyllä meidän isi tietää vähän paremmin kuin sinä!"
Kuvitteletko, ettei maailmasta löytyisi vaikka miten paljon myös sellaisia "asiantuntijoita", jotka ovat kanssasi täysin eri mieltä jostain tietystä asiasta?
Voi olla, että on tehty vaikka mitä päätöksiä, mutta järkevän keskustelun perusedellytys on, että viitataan konkreettisesti tarkoitettuun päätökseen, jotta toinen voi asiaa kommentoida. Tosin joku "tehty päätös" ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että tietenkin kysymyksessä on, niin minun kuin sinunkin osalta, täysin mielipideasia: niin sinulla, minulla, päätöksen tekijöillä kuin kuulluilla asiantuntijoillakin on omat subjektiiviset mielipiteensä, eikä asiantuntemuksen taso muuta niitä yhtään objektiivisemmaksi. Eri asia on, jos et edes itse pidä omaa asiantuntemustasi riittävänä, mutta miksi sitten yleensäkään otat osaa keskusteluun?
Lisäksi katsot ilmeisesti oikeudeksesi määritellä omat MIELIPITEESI objektiivisesti oikeiksi vetoamalla joidenkin sinun auktoriteettina pitämiesi tahojen mielipiteeseen ja kanssasi eri mieltä olevien mielipiteet "vain" heidän mielipiteeksi. Miksi aikuinen ihminen (vai oletko?) edes esittää mielipiteitään jostain asiasta, jos ei pysty ihan itse niitä järkevästi argumentoimaan? Tämän tasoisen keskustelun käymisessä ei ole järkeä.
" mitä väliä on sillä milloin minusta lapsi on lapsi "
Miksi sitten otat kantaa, jos omalla mielipiteelläsi ei mielestäsi ole väliä?
" Se, että itse olen tehnyt abortin, ei muuta asiaa, että minusta lapsi on lapsi. Minä olen tappanut oman lapseni, sillä eihän se muuta ollut. "
Eli itsekin siis kuitenkin pidät aborttia lapsen tappamisena, mutta silti se on sinusta ihan hyväksyttävää...
"Miksi sen pitäisi asiaa muuttaa onko se minusta lapsi vai solumöykky, sama olio se kuitenkin on, asia on sama käsite vain eri? "
Eli sinusta ihmisen surmaamisella ja jonkun epämääräisen möykyn tuhoamisella ei ole mitään periaatteelista eroa...
Nyt kuitenkin ymmärrän inhimillisesti motiivisi (omakohtainen kokemus) etsiä niin vimmatusti perusteluita abortin eettiselle oikeutukselle. Toivottavasti pääset ahdistuksen kieltämisestä ja itse ahdistuksesta eroon.
Miksi sitten rinnastit natsisaksan tähän aiheeseen? Vertailukohtana se oli tähän keskusteluun erittäin huono, koska kysymys on täysin eri asiasta. Vai etkö huomaa mitään eroa siinä, että tapetaan kokonainen "ihmisrotu ja kulttuuri" muutaman täysin ulkopuolisen ihmisen mielipiteen takia tai nainen päättää omasta ruumiistaan ja syntymättömästä lapsestaan, jonka ruumis ja ajatustoiminta ei ole vielä kehittynyt. Jos olisit puhunut esimerkiksi yhteiskunnan vaatimuksesta abortoida tietyt sikiöt äidin tai muiden läheisten tahtoa vastaan, olisin voinut edes jotenkin ymmärtää tämän rinnastuksen.
Kirjoittaja, jolle kommentoit (en ole siis sama), ilmeisesti tarkoitti, ettei hänen käyttämällään termistöllä tätä "eliötä" kohtaan ole minkäänlaista merkitystä asian suhteen. Itse olen samaa mieltä. Voin aivan hyvin sanoa keskeyttäväni raskauden, abortoivani sikiön/lapsen/toukan/solumöykyn tai vastaavasti tappaneeni sikiön/lapsen/toukan/solumöykyn. Kaikki nämä tarkoittavat minulle samaa, eikä eri termin käyttäminen vaikuta asiaan/mielipiteeseeni mitenkään. Tartuit tähän "lapsi ei ole lapsi" ajatukseen: Mielestäni lapsi (siis syntymätön) saa lapsen oikeudet vasta siinä vaiheessa, kun se pystyy tulemaan toimeen ilman äitinsä kehoa. Siis esimerkiksi vasta tietynikäinen keskonen saadaan nykylääketieteen turvin jäämään eloon, tätä ennen tämä syntymätön lapsi on täysin riippuvainen äitinsä mielipiteestä ja toiminnasta. Näin ollen mielestäni vasta "äidistään riippumaton" lapsi voi saada erilliset lapsen oikeudet. Huomaathan, että käytän molemmissa tapauksissa termiä lapsi... Vaikka siis saatoin puhua muutaman viikon ikäisestä sikiöstäni käyttäen sanaa lapsi, se ei kuitenkaan mielestäni ollut lapsi "sanan varsinaisessa merkityksessä", tarkoittaen itsenäistä pientä ihmistä (joka on tietenkin vielä riippuvainen muista ihmisistä, mutta ei kuitenkaan kuole, vaikka äiti kuolisikin tai muuta vastaavaa).
tuo natsirinnastus on kyllä huono, jos ollaan sitä mieltä, että syntymätön ei ole ihminen. Se periaatteellinen ero ei kylläkään ole siinä, että tapetaanko yksi vai monta ihmistä, kaikki ihmisten tappaminen on periaatteellisesti yhtä väärin. Mutta sittenhän tuo natsivertaus on kyllä osuva, jos ollaankin sitä mieltä, että syntymätön on ihminen.
Mielenkiintoinen pointti tuossa määritelmässäsi, että ihmisoikeudet saa siinä vaiheessa, kun pystyy tulemaan toimeen ilman äitinsä kehoa. Alle 5-kuukautisena synnytettyjä on voitu pelastaa, 5-kuukautisena tai vanhempana syntynyt jää kai useinkin nykyään henkiin. Suurin osa aborteista tehdään tietysti aikaisemmin (ja on siis tämän mukaan hyväksyttäviä), mutta eikö tätä vanhempien sikiöiden abortoiminen pitäisi tämän määritelmän mukaan sitten kieltää?
Kerro nyt vain miten se Natsisaksa liittyi tähän asiaan, kiitos.
Sinä siis olet ymmärtänyt miten tuo natsi juttu liittyi asiaan, kun laitoit, että sen voit ymmärtää, jos syntymätöntä pidetään jo ihmisenä... Voitko sinä kertoa minullekin mikä siinä on se yhdistävä tekijä, kun ihmettelijästä ei tunnu sitä vastausta saavan. Vaivaa ihan kiitettävästi. (Hän kykenee arvioimaan ikäni ja mielipiteeni, muttei pysty perustelemaan omaa näkemystään Suomen ja natsisaksan lainsäädönnön samankaltaisuudesta edistyksellisenä asiana.)
Itse siis ajattelin, hänen tarkoittaneen jotain siihen suuntaan, että Suomen laki ottaa edistyksellisemmin huomioon myös aikuisen ihmisen tarpeet ja oikeudet. Natsit ottivat huomioon arjalaisen valkoisen ihmisen tarpeet ja oikeudet ja niiden valossa polki erirotuisten oikeuksia. Eli Suomi polkee syntymättömien lapsien oikeuksia kun taas natsit mm. juutalaisten... Tähän asti olen ymmärtänyt, en tiedä olenko oikein (ja siihen olisin halunnut saada selvennystä..).
Mutta sitten en ymmärrä, kun Suomessa otetaan huomioon molempien oikeudet ja haluttujen lasten (syntyneiden tai syntymättömien) oikein voimistetusti, eli lapsia suojellaan, niin kuinka se natsisaksa kävi tähän kuvioon? Eikö natsikaavan mukaan meillä pitäisi olla pakkoabortti jokaiselle alkunsa saaneelle lapselle? Jos lakiamme toteutettaisiin kuten natsien rodunpuhdistusta (syntymätön lapsi=juutalainen), eikö silloin jokaisen syntymättömän tai syntyvän lapsen vanhemmatkin pitäisi eliminoida, sillä eivät olisi puhtaita? Sitäkään en ymmärrä miten voi verrata, koska abortti on jotain, mikä ei ole yhteiskuntamme taholta suositeltavaa, kuten rodunpuhdistus oli natsiyhteiskunnassa, vaan abortti lukuja yritetään vähentää. En myöskään näe, että kenenkään natsin henkilökohtainen elämä olisi yhtään parantunut, hänen elämänsä täyttynyt enemmän siitä, että juutalainen tapettiin. Kun taas abortti oikeudella on huomattava aikuisen, tuntevan ihmisen elämänlaatua parantava merkitys joissain tilanteissa. Ja se edisteksyllisyys on suuri kysymys merkki... Miten kukaan voi väittää natsisaksan olleen edistyksellinen? Kun taas Suomen lainsäädännön tiedetään olevan edistyksellinen aborttiasiassakin moniin muihin maihin verrattuna. Monia kohtia on siis auki ymmärryksessäni...
Oli kysymyksiäkin sulla, vastailempa työvuoron ratoksi... Tulee varmasti oikea romaani.
Miksi jonkun pitäisi vastata mulle kerta toisensa jälkeen samat asiat, jos en edes vastauksia lue? Sen verran olen aina lukenut, etten kysymykseeni ole vastausta löytänyt. Eli unohda ne samat asiat ja keskitä voimasi vastaamaan kysymykseen.
Kuvitteletko, ettei maailmasta löytyisi vaikka miten paljon myös sellaisia asiantuntijoita, jotka ovat kanssasi täytin erimieltä jostain tietystä asiasta? Miksi niin kuvittelisin? (Ei, älä ota sitä sellaisena kysymyksenä johon tarvitsee vastata, sillä odotan vastausta vain aiheeseen...) Maailma on täynnä paljon teorioita jne. joista olen erimieltä, esimerkiksi voisin mainita sen, että jotkut pitävät ihmistä lihansyöjänä, ja nahkavaatteiden käyttöä sallittavana. Mitä merkitystä sillä on? (Ei, älä vastaa vieläkään tähän...) On kuitenkin täysin eriasia, olla jotain mieltä, kun hyväksyä faktat miten maailma toimii, aina ne eivät toimi kuten juuri se tietty mielipide... (Suomessa on abortti sallittu, koeta nyt vain elää sen kanssa, mielipiteesi ei asiaa muuta...) Suomessa tulkitaan lapsenoikeuksienjulistusta edistyksellisesti verrattuna joihinkin konservatiivisempiin maihin... Sitä sinä et ole allekirjoittanut ja mielestäsi pystyt sen mielipiteitäsi kertomalla kumottua. Minä voisin kertoa tupakanpolton haitoista ja luulla näin saavani kumottua sen perusasian, että Suomen terveydenhuolto ja lainsäädäntö on hienosti toimiva organisaatio tupakoinninkin kannalta. Mitä se kannattaa? (Älä vastaa..) Mutta jos kysyt minulta nyt vaikka miksi Suomen lainsäädännössä on otettu hienosti huomioon tupakointi, niin minä kertoisin sen sinulle, en omia mielipiteitäni tupakoinnista. Siis vastaisin siihen mitä kysyttiin. Ja jos olisin verrannut tupakkalakia esimerkiksi yhdysvaltojen vastaavaan ja sinä tuota yhteyttä ihmettelisit, niin minä juuri sen asian sinulle kertoisin.
Eriasia on jos et pidä itseäsi asiantuntijana, niin miksi sitten otat osaa keskusteluihin? Siis olen ollut tässä esittämässä sinulta kysymystä. Mikä tarkoittanee sitä, että en tiedä vastausta johonkin asiaan, mikä tekee, etten ole asiaa tunteva, ja siksi kysyn sinulta sitä asiaa. Esitin faktan aloittajan tekstiin liittyen, sinä esitit toisen. En ymmärtänyt sinun pointtiasi ja siksi pidän tätä keskustelua yllä, että sinulta asiaa kerta toisensa jälkeen kysyn.
Miksi aikuinen ihminen (vai oletko?) esittää mielipiteinään asioita joihin ei pysty antamaan perusteluja? Lyhensin...(Olen) Mielipiteet voivat olla eriasia kun asiat joihin voi esittää perusteluja. Niitä kutsutaan tieteellisiksi totuuksiksi, siis asioita joihin on pitävät perustelut. Mielipiteeni on, että aborttioikeus on perusoikeuksia, joka on hyvä olla ihmisellä. Minä voin perustella sitä ja paljonkin, mutta kuten tiedät, sitä tieteellistä totuutta tästä asiasta ei ole, joten on turha asiasta keskustella. Molemmat tiedämme perustelumme mitkä on oman mielipiteen pohjalla. Molemmat tiedämme kaikki ne mitkä ovat toisen mielipiteiden pohjalla, joten keskustelu ei ole hedelmällinen, siitä ei opi mitään uutta kumpikaan osapuoli. Tässäkin keskustelussa saatan olla ohimennen sivunnut mielipiteitäni, mutta lähinnä olen ollut kiinnostunut sinun mielipiteestäsi, miksi natsisaksasta voidaan puhua edistyksellisenä, kuten voidaan puhua edistyksellisenä Suomen abortti lainsäädännöstä.
Miksi sitten otat kantaa jos omalla mielipiteelläsi ei ole väliä? En ota kantaa vaan kysyn sinun kannanottoasi. Ikävää kuitenkin, että kysyt minulta milloin mielestäni lapsi on lapsi, kun sitten kun vastaan, oletkin kannalla, etten olisi saanut vastata...
Viimeiset eivät ole kysymyksiä, mutta sanonpahan kuitenkin, että minun arvomaailmassani tällä hetkellä lapsilla ei ole väliä. Siksi minusta on aivan sama onko niitä vai ei, pääasia on, että itselläni ei ole. Miksi minusta täytyisi tuntua pahalta, että olen surmannut jonkun solumöykyn sijasta lapsen, sillä lopputulos olisi ollut sama; ihminen siitä olisi kasvanut, jos olisi saanut mahdollisuuden. Mielestäni ei siis todellakaan ole väärin surmata sitä, miljoonat perustelut, miksi minusta abortti on eettisesti varsin varteenotettava ratkaisu... Mutten ymmärrä sitäkään, miksi luulet sitten, että mielestäni jo tuntevan tai olevan ihmisen/eläimen surmaaminen siis olisi oikein? Tuohon kysymykseen saat vastata; siis miksi se, että sallii abortin tarkoittaa sitä, että voisi sallia jo syntyneen elämän tuhoamista? (Tarkoittiko tuo ihminen jo syntynyttä, "mielestäsi ihmisen tai jonkun solumöykyn tuhoamisella ei ole mitään eroa", vaihtui termi, en pysy mukana? Jos se kuitenkin tarkoitti vieläkin sitä syntymätöntä lasta; niin miten niillä voisikaan olla mitään eroa, sillä ne ovat aivan sama asia...)
Mikä on sinun motiivisi mustamaalata aborttioikeutta? Anna kun arvaan, omakohtainen kokemus, helmoissa pyörivät (tai pyörimään tulevat) puoli tusinaa kekaraa... Jihaa miten suloista! (ja erittäin omaperäistä...)
Ahdistuksesta pääsee astmalääkkeillä ja hiljentämällä tahtia, jos sellaisesta kärsii. Totta, siitä kannattaa pyrkiä eroon, sillä se voi aiheuttaa pahojakin fyysisiä vaurioita... Hieno homma, että olet sen ymmärtänyt, mutta miten se liittyi tähän keskusteluun? (Älä vastaa, retorinen kysymys, keskity vain aikaisempaan kysymykseen..)
"Korostat, että lapsen oikeuksiin kuuluu olla toivottu. Jos alulle saatettu lapsi ei kuitenkaan ole toivottu on siis mielestäsi lapsen oikeuksien mukaista abortoida hänet?"
Korjaan pienen mutta suuren asiavirheen tuossa oletuksessasi, siis mielestäni on VANHEMPIEN oikeuksien mukaista abortoida se ei-toivottu lapsi. Tietenkin se on sitä myös lapsen kannalta, mutta enemmän kyse tässä on aikuisten oikeuksista. Tätä se edistyksellisyys on; otetaan huomioon muutkin asiaan liittyvät tekijät, eikä vain kapea katseisesti tuijoteta vain jotain eettistä periaatetta. Tämä antaa sivistysvaltioon kuuluvan oleellisen osan; VALINNAN MAHDOLLISUUS. Jokainen saa päättää pitääkö vahinkolapsensa ja antaako lapselleen sitä kautta samat oikeudet kuin kellä tahansa ihmisellä, jokainen päättää itse.
Kuten sanoin; jotkut USA,n osavaltiot nostavat lapsen oikeuden samanlailla jalustalle, kun sinäkin, jolloin he pakottavat vanhemmat synnyttämään ei-toivotun lapsensa. Tämä on meillä paremmin (edistyksellisemmin), meillä vanhemmilla on mahdollisuus valita. Heitä ei pidetä koiran asemassa täällä, eli heille ei kerrota valmista mallia kuinka tulee toimia. Näissä osavaltioissa lapsen riittää olevan toivottu yhteiskunnan kannalta, vanhemmilla ei ole väliä, ajatelkoot mitä ajattelevat lapsestaan. Meillä jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus syntyä haluttuna, jopa omien vanhempiensakin haluamana...
Lapsella on oikeus aina syntyä toivottuna, ja usko pois, jokainen lapsi syntyy toivottuna, vaikka lapsen vanhemmat eivät lasta olisikaan toivoneet. On paljon ihmisiä, jotka eivät voi itse saada lasta muuten kuin adoption kautta, jolloin heille jokainen ei-abortoitu, syntynyt lapsi on TOIVOTTU! Mieti sitä.
Kuka käskee kuitenkin laittamaan lapsen alulle, kun ei niitä ei toivottuja tulis, jos pitäis myös housut jalassa.
Ois kovasti paljon kivempi keskustella myös abortin vastustajien kanssa, jos he lukisivat tekstin ennen kuin vastaavat...
Tullessani raskaaksi olin 17-vuotias. Lapsirakas, 13-vuotiaasta asti olin hoitanut sukulaisten pieniä lapsia vastuullisesti yksin useimmiten. Joten tiesin aika paljon kasvatuksesta ja hoidosta.
Näin miten tyytyväisiä ja kiintyneitä he olivat vanhempiinsa ja kasvuympäristöönsä. Tajusin myös siinä samassa ettei minun lapsella ehkä koskaan asiat voisi olla näin. Hänen isänsä oli minua monta vuotta vanhempi ja olin hiljattain saanut selville hänen rikollisesta taustastaan ja rikkinäisestä elämästä. Hän olisi lapsen halunnut, mutta minä päätin toisin.
Meidän yhteis elosta ei olisi tullut mitään. Minun olisi pitänyt olla hänen kanssaan tekemisissiä koko loppu ikäni tai juosta paikasta toiseen lapsen kanssa, jotta saisimme elää rauhassa. Ne olosuhteet olivat mielestäni kaikkea muuta kuin suotuisat lapsen kannalta.
Helppoa ei ole aina ole ollut, mutta lapsen elämääni en pilannut. Jos isä olisi ollut ns. tavallinen mies olisin hyvinkin voinut päättää toisin. Mutta ei ollut ja päätökseni oli lähtökohtana sille.
Kun minulla joskus tulevaisuudessa on lapsia, heillä on myös molemmat vanhemmat ja turvallinen ja rakastava koti. He ovat enemmän kuin toivottuja.
Moi!
Olen itsekin ihan samaa mieltä, että jokaisella tulee olla 100% varmasti oikeus syntyä toivotusti, ei vahingossa tai muuten vaan!
Lapselle merkitsee todella paljon se, että onko äiti itsessään toivonut hänen syntymistään, vai ei.
Siksi esim. itse tein abortin, koska sitä mieltä olin.
Joka ei ole koskaan tavannut isäänsä ja sit sai viä kuulla et isä toivoi aikanaan aborttia. Hän kohta 30. Vaikeudet alkoi murrosiässä, eikä loppua näy.
Kyllä se tieto ei-toivottuna syntymisestä syö loputtomiin itsetuntoa.
Itse sain joskus keskustelun tiimellyksessä kuulla, kun äiti sanoi tehneensä jotain silloin kun odotti minua, muttei vielä tiennyt odottavansa... Ei ollut tiennyt vasta kun yli kahden kuukauden. Vanhempani ei käyttäneet ehkäisyä, sillä halusivat lapsia, siten kaikki oli ok... Mutta olisin kuitenkin toivonut, että minut olisi tekemällä tehty ja minusta olisi oltu tietoisia ja iloisia ihan koko ajan. Tuokin jo siis kolautti omanarvontuntoa, saati se, että saisin tietää olleeni täysi vahinko.
En kyllä ymmärrä miten joku on saattanut kertoa miehelle, että isä toivoi aborttia. Sehän on sama kuin sysäisi kaiken sen paskan suoraan pojan niskaan. Tätä ei olis tarvinnut kertoa, edes vihastuksissa. Toivottavsti hänen äitinsä rakastaa, eikä muistuttele isän törkeyksistä.
Muuten olen samaa mieltä, että lapsen pitäisi saada syntyä toivottuna. Olen kuitenkin tavannut naisia joille on käynyt vahinko, mutta silti he rakastavat lastaan enempi kuin mitään muuta.
Lapseen voi kiintyä jo odotusvaiheessa vaikka ei ollut harkittu teko.
isäni vaati aborttia, mutta äitini ei siihen suostunut. Lopputuoksena "isä" jätti äitini, joka sitten kasvatti minut yksin. Ollessani 8v hän tutustui mieheen josta tuli minulle sitten oikea isä, sain kaksi nuorempaa sisarustakin.
Ihan tavallisen onnellisen lapsuuden sain elää, äiti piti minusta huolta parhaansa mukaan ja mummola oli lähellä. Tottakai kaipasin isää, mietin millainen hän on jne. Kipeää teki selittää uusille kavereille missä isäni on =(. Uusi isäni toi sitten meille sen normaaliperheen mallin ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Hän adoptoi minut ja on pitänyt omana tyytärenään alusta asti.
Aikuisena sitten otin yhteyttä biologiseen isääni, halusin vain nähdä hänet edes kerran. Puhelimessa hän kirosi, haukkui äitini h...ksi ja toivoi ettei minua olisi ikinä ollutkaan. Kertoi olevansa onnellinen uuden perheensä kanssa ja järjestävänsä hankaluuksia jos vielä yrittäisimme sotkea hänen elämäänsä. Kieltämättä tuo sattui. Eniten kävi kuitenkin sääliksi "isän" uusia lapsia, tuon keskustelun perusteella oli vaikea uskoa miehen pystyvän olemaan heille hyvä ja tasapainoinen isä.
Kuten huomata saa, en ollut "isälleni" missään tapauksessa haluttu lapsi. Kaukana siitä. Silti en toivo että minut olisi aikanaan abortoitu. Olen saanut äitini ja oikean isäni taholta kokea olevani haluttu ja rakastettu. Pidän elämääni elämisen arvoisena =)
jota en kyllä ikipäivänä antaisi pois! Olen yrittänyt olla hänelle tukena.
Isä ja äiti olivat eroamassa kun saivat tietää tytön odottamisesta. Pysyivät vielä vajaan vuoden verran yhdessä jonka jälkeen isää ei enää näkynyt, riidat paisuivat sen verta suuriksi.
Äiti alkoholisoitui, tyttö joutui sijaiskotiin. Myöhemmin isä otti tytön uuden vaimonsa kanssa luokseen. Koskaan ei tyttöä kukaan rakastanut.
Minä yritin. Yritän vieläkin. Samalla pelkään, että hänessä on syvään juurtunut itsetunnon puute ja vielä äidin alkoholismin taakka. Päätyy kai samaan kuin äitinsä. Itsekin jo ajattelee niin. Erkaannumme kaiken aikaa. Tyttö toivoo kuolemaa. Tuntuu niin pahalta kun ei voi auttaa mitenkään.
On ihan totta, että joskus alkuun ei-toivottu raskaus on vaan alkusäikähdystä ja odotusaika kypsyttää sitten lasta varten. Syntyessään lapsi saattaa olla toivottu.
Toisaalta, siinä vaiheessa kun alkusäikähdyksissään niitä asioita miettii, ei ole ollenkaan niin varma että edes se yhdeksän kuukautta auttaa mitenkään.
"Päätyy kai samaan kuin äitinsä. Itsekin jo ajattelee niin. Erkaannumme kaiken aikaa. Tyttö toivoo kuolemaa. Tuntuu niin pahalta kun ei voi auttaa mitenkään. "
Nyt on ulkopuolisen avun paikka, kiireellä! Olet tärkeässä roolissa, hänen tukenaan.
Kukapa muu ois sille sen kertonu, kuin sen pojan äiti? Halus kai vaan taas kerätä irtopisteitä. Oli hankkiutunut raskaaksi sanomalla, että syö pillereitä ja sit ku mies lähti niin alkoi lapsen aivopesu.
pitäisi toimia tilanteessa jossa nainen tulee vahingossa raskaaksi ja mies ei lasta halua? Oletetaan nyt sitten ettei kysymys ole mistään tahallaan raskaaksi hankkiutumisesta vaan ihan ehkäisyn pettämisestä tai molempien huolimattomuudesta.
Ajatellaan ettei nainen halua tehdä aborttia ja on valmis pitämään lapsen yksin. Eli mies saa vapasti lähteä eikä häntä vaadita isäksi. Mitä äidin tulee tällöin kertoa lapselle isästä?
Eräälle kaverilleni äitinsä valehteli isän olevan kuollut (kaveri sai totuuden selville joskus murrosiässä ja oli tosi vihainen).
Toisessa tuntemassani tapauksessa äiti on kertonut ettei isä halunnut lasta ja jatkoi siis elämäänsä yksin. Ja että mies ei halua lapsen saavan tietää hänen henkilöllisyyttään. Tuo tieto aiheutti lapsessa toisinaan katkeruutta isäänsä kohtaan.
Mitä sitten on asiallista ja oikein kertoa? Niin lasta kuin miestäkin kohtaan.