mitä tehdä ku on rakastunut epämeikäläiseen mieheen joka on eronnut ja hänelllä on kahden naisen kanssa kolme lasta??? olen kriisissä koska en tiiä mitä tehdä.. auttakaa!!! koska periaatteessa en ikään voi kyseisen tyypin kans avioitua, jos olen meitsi.
rakastunut?
böö
222324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kaikki riippuu siitä, oletko nainen vai mies.
...sinua tekemästä omaa elämääsi koskevia valintoja/ratkaisuja?
Se muuten sanotaan "epämeitsi"
periaatteet, kun vl-aatteet määräävät elämistäsi.
Arvaapa tuletko aina miettimään mikset tehnyt asian suhteen niin kuin itsestäsi oikealta tuntui, jos et mene sen kanssa naimisiin, jonka kanssa _oikeasti_ haluaisit.
Toisaalta kannattaa tutustua ennen naimisiin menoa ainakin kunnolla häneen, koska eroja on jo kaksi takana. Onko liitot olleet pitkiä, voitko jutella ex-puolisoiden kanssa tästä miehestä, miten lapset suhtautuvat isään jne.
ihmisten mielipiteiden vaikuttaa asiaan.
Tiedätkö, että nykyisin on monia vl-pareja solminut ns. "pakkoavioliiton", kun esiaviollinen suhde on paljastunut esim. raskauden vuoksi.
Voit uskoa, että nämä vanhempien, sukulaisten ja muiden vl:ien painostuksesta naimisiin menneet voivat etsiä suhteestaan sitä mitä sanotaan rakkaudeksi koko loppuelämänsä ajan.
on oikeastaan melko "tuore keksintö". Ei tarvitse mennä kauaksikaan ajassa taaksepäin kun käytännössä vanhemmat valitsivat lapsilleen puolison, ja monissa maissa tämä käytäntö on vieläkin vallalla. Luulisin, että suuri osa näistäkin avioliitoista on ollut onnellisia, ehkä jopa onnellisempia kuin sellaiset hetken huumassa solmitut liitot, joiden pohjana tuntuu olevan lähinnä seksuaalisuus.
Ei ainakaan mun tuttavapiirissä ole sellaista.
Pidätkö oikein kirjaa tapauksista?
...minäkään. Käytännössä kaikissa minulle tutuissa lapsiperheissä (ja niitä on paljon!) on ensimmäinen lapsi syntynyt vajaan vuoden kuluttua avioliiton solmimisesta, eli ihan "normaaliin" aikaan :)
huhun yhdestä ainoasta tällaisesta tapauksesta vl-piireissä, mutta jätin huhun omaan arvoonsa eli en kysellyt tarkempia. Oli kuulemma syntynyt vauva "liian aikaisin" tms. Eivät siis varmaan kauhean yleisiä ole nämä, kun tähän ikään mennessä olen vain yhdestä kuullut...
Varmasti noitakin siis tapahtuu, mutta lienee todella harvinaista.
Jos onnellisuus mitataan sillä, että tullaan toimeen keskenään, niin se voi olla sitä.
Rakkausavioliittoon(ainakin minulla) sisältyy tunteita, joita ei oikein edes osaa kertoa... välillä rakkaus tuntuu siltä, että hyväksyisi ja tekisi aivan mitä vain, että toinen on onnellinen ja välillä rakkaus saa tuntemaan toista kohtaan sellaista vihaa, jota ei kaveria kohtaan voisi kokea (koska silloin se ei olisi kaveri)
Kuitenkin näitä tunteita on molemmilla ja molemmat ymmärtää, että ne johtuvat syvästä kiintymyksestä ja ovat monestikin sellaisia, että niiden hallitseminen on vaikeaa.
Ne vihan tunteet ovat kuitenkin sellaisia, jotka yleensä pystytään ilman tunteenpurkausta käsittelemään.
Asuinpaikkani lienee sitten jokin kumma poikkeus :)
On täällä sellaisiakin tapauksia, että vl-nainen ei ole ennen lapsensa syntymää löytänyt liiton ulkopuolista lasta hyväksyvää aviomiestä, koska syntymättömän lapsen isä ei ole halunut vl:ksi ja vielä vähempi avioliittoon.
Löytyy myös sellainen, jossa lapsen isäehdokkaana oli niin monta vl-miestä, että naimisiin joutui väärä mies. Siinä sitä on hänellä kestämistä, kun lapsen oikea isä käy lastaan usein katsomassa ja pitää tottakai äitiin jatkuvasti yhteyttä lapsen verukkeella.
Mitä vielä paljastan, sivuja riittää kirjanpidossani.
Ei näitä ole pakko uskoa, kerron silti.
...tietysti olisi, jos avioliitossa olisi sopivassa määrin sekä "rakkautta" että "kiintymystä". Tämä on siinä mielessä vaikea aihe, että "rakkaudella" on monta määritelmää ja se sisältää paljon eri piirteitä. "Love is a many-splendored thing", kuten Lontoon murteella sanovat. Usein valitettavasti "ulkonaisilla" seikoilla on liian suuri merkitys.
kaksi-kolme tapaustahan oikeuttaa jo sanomaan, että "nykyisin on monia vl-pareja solminut ns. "pakkoavioliiton", kun esiaviollinen suhde on paljastunut esim. raskauden vuoksi"... Siitähän tietysti voidaan keskustella, että kuinka paljon on "paljon". Toisaalta tällaisissa asioissa yksikin tapaus on liikaa.
solmittua avioliittoa? Hyvähän se on muita neuvoa...
ei se ollut neuvo, se oli kommentti... Itse luotan kyllä sen verran omiin vanhempiini, että jos nyt olisi sellainen tilanne tässä yhteiskunnassa, niin uskaltaisin kyllä jättää heille vastuun aviopuolisoni valinnasta :)
Ottamatta muuten kantaa asiaan totean vain: Jos mies on ollut jo kahden naisen kanssa, niin voit kyllä miettiä sitä, kuinka kauan hän pysyy sinun kanssasi... Kannatta myös miettiä, mikä sinulle on tärkeintä elämässäsi?
olisi, että tutustu mieheen ainakin kunnolla ennenkuin teet mitään ratkaisuja, ettei tule sitten karvaita pettymyksiä ja sinusta tulisi mahdollisesti kolmas ex-vaimo.
Keskustelkaa asioista avoimesti, ja kysele. Selvitä miksi hän on eronnut ensinmäisen kerran, sekä miksi toisenkin kerran vielä. Onko mies kenties syyllinen näihin eroihin mm. että pettää, tai onko muuten käytökseltään sellainen ettei hänen kanssaan voi elää. Voit keskustella ja kysellä myös näiltä ex-vaimoilta. Varmista että tunteesi ovat oikeaa rakkautta ei ihastumista ennenkuin teet mitään lopullisia päätöksiä, siihen voi mennä aikaa.
Jos erot ovat johtuneet naisista, että he ovat esim. pettäneet tai ovat olleet "huithapeleita", niin ei mitään väliä vaikka miehellä ennestään lapsia onkin ja eroja takana, voit saada mitä parhaimman miehen vaikka menneisyyttä onkin. Ei se eron syy ole aina siinä miehessä, voi olla myös naisessa. Jos nämä lapset ovat paljon isällään, niin se kertoo miehestä jo paljon tai jos asuvat tämän miehen kanssa, mutta muista että joskus riitatapauksissa se äiti vie monesti voiton kuitenkin. Ei ne lapsetkaan totuutta kerro jos eivät miehen luona.
Kai siitä miehestäkin voi tulla vl-uskovainen ja sitten solmitte avioliiton. Miehenikin sisar on löytänyt puolison vl-liikkeen ulkopuoleta, ja tämä mies nykyään vl-uskovainen.
Onko heille hyväksi jos tulee lisää ja lisää vanhempipuolia ja sisarpuolia.
Muutenkin jäitä hattuun ja järki päähän. On niitä muitakin ihania miehiä!
Paitsi jos sä oot aivan varma, että kyseessä ois SE OIKEA. Silloin sulla ois jo lapsia ennen avioliittoa oottamassa ja jos lest.periaatteiden mukaan elät, tn. lisää on tulossa ja pian.
SIITÄ OIKEASTA, koska pitäisi asia kääntää niin päin, että miten itse olisin puolisolleni se oikea.
Tässä maassa on liikaa sitä oikeaa etsiviä, jotka eivät löydä häntä millään. Se oikea kun tahtoo vääristyä määritelmään "sopii täydellisesti minulle" ja mistäs sen etukäteen voi tietää. Jahkaillaan vaan muutaman vuoden päästä, että ei tämä kuitenkaan ollut se oikea, vaikka luulinkin, se ei ollutkaan sellainen kuin MINÄ halusin/kuvittelin.
Sen itselle oikeimman voi sitten arvioida keinutuolissa vanhuuden päivillä.
saattaa juuri olla että sitä oikeaa ei pitäisi alkaa etsimään, se kun tuppaa monesti perustumaan juuri niihin omiin toiveesiin. Oikea osuu kohdalleen jos on osuakseen, ei sitä etsimällä löydä.
Ja meillä ihmisillä tuppaa olemaan vielä sellainen juttu, että me etsimme sellaista joka itseä miellyttää, ja aivan erilaista ihmistä kuin meille on tarkoitettu.
Sitten kun se oikea osuu kohdalle, niin hän onkin ihan erilainen kuin mitä osasimme koskaan kuvitellakkaan.
???
Haiskahtaa rasismilta.
E sitte muuta ku otat ja annat. Ja saat seurois viivana kaikki niinku anteeks, siisku nostat oikealla hetkellä vaa kättä, tai niinku huiskautat...Mitä niistä vaimoista, oli tai niinku ei ole ollukaa. Niinku sä itekin. Niinku vois aatella, että oot veikki vaa. Mutta ajatus iha niiku vois noin ollakki.