2,5 vuotias poikani on valvonut koko pienen ikänsä, lähes joka kevyt uni vaiheessa herää.
itkee ja on hysteerinen. kaikkea on kokeiltu. vyöhyketerapiaa, homeopatiaa, neurolog poul selvitetty ja vaikka mitä.
lisäksi hänellä on ollut päivisin raivokohtauksia.
olemme koko ajan lasten psykiatris osast. hoidossa.
Nyt ku lapsi on oppinut puhumaan, hän on jankuttanut kuukauden että, mummo ( siis minun äitini joka kuoli -97) istuu hänen sängyn päässä, ja kiertää ympäyrää hänen huoneessaan ja paijaa häntä ja pikkuvejeä.
hän saa myös päivisin kauhukohtauksia ja hyppää yht äkkiä syliin. Äitini kuvan hän on nähnyt vain parikertaa valokuvia katsellessa. kun kysyin kuka sängyn päässä istuu hän vastaa aina että oma mummo. sitten katselimme kuvia ja osoitti äitini kuvaa ja sanoo että enkeli. ja että enkeli tulee ikkunasta, lentää, Lapseni on hyvin, hyvin peloikas ja on alkanut sulkeutumaan asiasta, vaikka nään sen selvästi mikä painaa.
lisäksi olen kertonut että enkelit suojelevat ja ovat vaarattomia sekä jos hän sellaisen näkee, etenkin minun äitini hän ei meille pahaa halua. olen myös suoraa ilmaissus että en itse sitä nää. mutta jos lapseni sellaista näkee sitä ei tarvitse pelätä.
Miksi äitini käy? käykö oikeasti? vai onko lapsella vaan vilkas mielikuvitus?
miksi en nää häntä
itkee ja on hysteerinen. kaikkea on kokeiltu. vyöhyketerapiaa, homeopatiaa, neurolog poul selvitetty ja vaikka mitä.
lisäksi hänellä on ollut päivisin raivokohtauksia.
olemme koko ajan lasten psykiatris osast. hoidossa.
Nyt ku lapsi on oppinut puhumaan, hän on jankuttanut kuukauden että, mummo ( siis minun äitini joka kuoli -97) istuu hänen sängyn päässä, ja kiertää ympäyrää hänen huoneessaan ja paijaa häntä ja pikkuvejeä.
hän saa myös päivisin kauhukohtauksia ja hyppää yht äkkiä syliin. Äitini kuvan hän on nähnyt vain parikertaa valokuvia katsellessa. kun kysyin kuka sängyn päässä istuu hän vastaa aina että oma mummo. sitten katselimme kuvia ja osoitti äitini kuvaa ja sanoo että enkeli. ja että enkeli tulee ikkunasta, lentää, Lapseni on hyvin, hyvin peloikas ja on alkanut sulkeutumaan asiasta, vaikka nään sen selvästi mikä painaa.
lisäksi olen kertonut että enkelit suojelevat ja ovat vaarattomia sekä jos hän sellaisen näkee, etenkin minun äitini hän ei meille pahaa halua. olen myös suoraa ilmaissus että en itse sitä nää. mutta jos lapseni sellaista näkee sitä ei tarvitse pelätä.
Miksi äitini käy? käykö oikeasti? vai onko lapsella vaan vilkas mielikuvitus?
miksi en nää häntä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Poikasi on tavallista herkempi näkemään ja aistimaan tuonpuoleisen asioita,perimä ukin suvun kautta.Raivokohtaukset johtuu aivojen hapenpuutteesta se taas johtuu sydänvaivasta ja tulee sykleittäin aivojen sähköisen toiminnan vaihtuessa.Lapsi näkee ns.hallusinaation kautta mummosi,(on päiväunitilaa).Kun aortan kaari hoidetaan kuntoon lapsi rauhoittuu ja palaa ns.normaaliin elämänrytmiin.Jos lääkäri ei ole todennut sydänvaivaa,kannattaa se hoidattaa semmoisilla jotka näkee tai toteaa vaivan.
Lapsila on taito nähdä sellaista mitä aikuiset eivät enää osaa, moni on kertonut nähneensä enkelin tai valo-olennon lapsena. Ei tässä mistään fysiologisesta ilmiöstä ole kyse, sen ovat todenneet jo monet länsimaiset tutkijat.
Olen samaa mielta. Aivan liian moni asia yritetaan selittaa "tieteellisesti", koska se kuuluu kulttuuriimme.
Toki mahdolliset fysiologiset vaivat kannattaa sulkea pois, mutta turha niitakaan on aina tarjota "vakiovastauksena"...
poikani on ollut enkeli asioista hiljainen, sen verran on korjannut, kun on nähnyt kuvan enkelistä, että ei en minä nää enkeliä, näin sinun äidin.
muuten hän on ollut hiljaa asiasta, enkä ole viitsinyt tentata tms.
itsellä minulla paljon pyörii päässä kysymyksiä;
- mitä äidilläni on oli asiaa, miksi siis käy-kävi
- mistä tieden mihin uskoa, kun olen varovasti muutamalta tutulta/läheiseltä kysellyt kaikilla eri versio asiasta ja eri uskomuksia, itsellä ollut jo kauan pientä uskon heikkoutta mihinkään. toisaalta uskon... vastat jos voit mitenkään. yst terv Miia
"Mistä tiedän mihin uskoa.."
Tuo on hyvä kysymys, ja siihen ei sitten taida olla oikein hyvää vastausta. Uskominen kun on juuri sitä, uskomista. Kovin moni kun ei voi väittää tietävänsä. Eli sinun täytyy muodostaa oma totuutesi näistä asioista, eli tutki ja kerää tietoa mitä muut ovat kokoneet jos omia kokemuksia ei ole ja muodosta oma käsitys sen perusteella.
Olen tutkinut alan kirjallisuutta aika paljon ja voin antaa oman versioni asioista.
Kuolleet omaiset ovat monesti yhtä kiinnostuneita täällä elävistä omaisistaan kuin eläessäänkin. Siksi he tulevat käymään ja katsomaan miten sukulaiset voivat. Heidän persoonallisuutensa ei siis ole muuttunut miksikään, vaikka he eivät enää ole ruumiissaan. Eli jos joku oli kiltti eläessään, niin he ovat myös sitä kuoleman jälkeen.
Monet ihmiset eivät kuolemansa jälkeen usko olevansa kuolleita, koska he tuntevat olevansa yhä niin "elossa". Ainoa ero kuolleen ja elävän ihmisen välillä on se, että kuolleella ei ole enää raihnaista fyysistä ruumista ja sen tuomia sairauksia ja puutteita. Tämän kerron siksi, koska tuo "kuollut" sana antaa sellaisen pelottavan leiman, kun todellisuudessa henkilö on aivan sama kuin eläessäänkin. Olisikin parempi ajatella että kuollut ei ole kuollut, vaan hän on muuttanut ulkomaille, ja käy silloin tällöin kylässä.
Aikuiset eivät yleensä ole näistä kuolleiden sukulaisten vierailuista tietoisia, muuten kuin ehkä muistaessaan että he näkivät todella todentuntuisen unen, jossa kävivät keskustelua kuolleen omaisen kanssa. Nämä unet ovat yleensä vuoropuheluita, joita käydään unen aikana, jolloin ihminen on samalla tasolla kuolleen kanssa ja kanssakäyminen onnistuu helpommin kuin päivällä.
Lapset toisaalta ovat lähempänä henkimaailmaa, koska he eivät ole olleet vielä kovin kauan fyysisessä maailmassa, eivätkä ole siten kadottaneet vielä kosketustaan henkimaailmaan. Yleensä viimeistään koulussa lapsi "maallistuu" siinä määrin, että ei enää näe noita hienompia energioita ja henkimaailma unohtuu.
Eli en olisi huolissani noista vierailuista, mikäli lapsi on muuten terve. Lapselle kannattaa kertoa, kuten taisit tehdäkin, että "ei mummoa tarvitse pelätä, hän vain haluaa käydä katsomassa sinua". Oikeastaan pahin mitä tuosta voi seurata on pelko, jota lapsi saattaa tuntea.
Oletko muuten kysellyt, mitä hän ja mummo keskustelevat keskenään? Jos aiheet ovat sellaisia kuin mummolta voi odottaa, niin kaikki on hyvin.
-Pete
poikani on vain kertonut, että äitini paijaa häntä ja pikkuveljeä sekä kävelee huoneessa,
lähipiirissä ihmiset viittaavat kintaalla ja sanovat että lapsella on vaan vilkas mielikuvitus. mutta itse ihmettelen miksi ja mistä tuollaista keksisi. ja jutut pysyy samana.
oma uskoni on ailahdellut pitkään ja ympärilläni olevat ihmisit selittävät kaiken tieteellä, itselle on tullut vähän ajatus että jotain todistetta kaipaisi itsekkin. vaikea pitää uskoa yllä kun ihmiset perustelevat kaiken niin tieteelisesti mahdottomaksi. lisäksi elämä on joskus niin rankan tuntuista että uskokin horjuu...
Että riippumatta siitä mihin itse uskot, niin kunnioitat lapsesi kokemuksia, etkä vähättele niitä. Lapsellesi tapahtumat ovat todellisia, ja hänelle on tärkeää että sinä uskot häneen ja hyväksyt hänen kokemuksensa.
Jos kiellät hänen kokemuksensa, hän tuntee tulevansa hylätyksi tai jäävänsä yksin kokemuksiensa kanssa, mikä ei varmaankaan ole hyväksi.
Mitä omaan uskoosi tulee, niin ei kannata stressata siitä uskotko "oikein". Eli vaikka olisit kuinka materialisti, ei se vaikuta henkimaailman olemassaoloon tippaakaan. Ainut ero voi olla siinä, että kuoleman jälkeen umpimaterialistilla voi olla hiukan vaikempaa sopeutua henkimaailmassa elämiseen, koska hänellä voi kuoleman jälkeenkin olla vaikeuksia myöntää olleensa väärässä. Mutta tuokin on vain pieni hidaste, eikä siitä loppujen lopuksi ole mitään oikeaa haittaa. Paras on olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Mielestäni avoin mieli on viisauden alku.
Kyse on lopulta vain siitä millainen maailmankuva sinulla on ja miten tuo maailmankuva auttaa tai vaikeuttaa sinun elämääsi. Itse en voisi kuvitellakaan olevani materialisti kaiken sen jälkeen mitä olen oppinut ja kokenut. Koko ajatus tuntuu täysin mahdottomalta, ja tuntuisi todella ankealta elää, jos todella olisi varma siitä että tämä 70 vuotta on kaikki mitä saa kokea olemassaolonsa aikana.
Mutta ymmärrän myös hyvin jos on vaikea uskoa, jos ei ole kokenut(tai oikeammin ei muista kokeneensa) mitään ns. henkistä tai yliluonnollista. Varsinkin kun koko yhteiskunta on niin tieteellistynyt.
Materialistien uskonto ja jumala on nimeltään Tiede. Se kertoo heille mikä on oikein ja sallittua ja todellista. Mutta täytyy muistaa että tiede muuttuu koko ajan. Mikä joskus oli tieteellinen tosiasia on tänään naurun aihe. Ja voit olla varma että sama pätee myös tulevaisuudessa. Olen myös aivan varma että nämä henkiset jutut ovat tulevaisuuden tiedettä. Itse asiassa kanttifyysikot alkavat törmätä käsitteisiin kuten "jumala", ja että "kaikki universumissa on sidoksissa toisiinsa" ja "kaikki näkyvä on illuusiota" jne. Nämä käikki väittämät ovat tuttuja erilaisista henkisistä filosofioista, ja nyt tiede alkaa päästä vähitellen samoihin johtopäätöksiin minkä meditoivat munkin ovat tienneet aikojen alusta. Eli kyllä se tiedekin taivaan löytää, mutta se tie on vain vähän pidempi.
Eli älä huolehdi, lapsesi on kunnossa ja mummolta se vierailija vaikuttaa, joten senkin puolesta ei mitään hätää. Muista rakastaa lastasi, sehän se loppujen lopuksi on tärkeintä.
-Pete
kiitos ajatuksistasi, kun luin niitä tunnistin kyllä paljon tuttua ajatus maailmaa, ehkä nämä teoreetikko läheseni eivät ole saaneet kaikkein sisintäni muutettua, tuli tekstistäsi jotenkin rauhalinen mieli. en mielestäni ole poikani asioita vähätellyt, päin vastoin ehkä liikaakin miettinyt. mutta lapseni pelko joka on ollut hyvinkin suurta sai minut kirjoittamaan jopa tänne nettiin, mitä en yleensä tee. punnitsemaan vaihtoehtoja ja miettimään kovasti mitä voin pienen kultani pelolle tehdä. tämä tapahtunut asia ehkä siksi myös minua vaivasi, että huomaan ikäväni ja jopa katkeruuteni, äitini menetystä kohtaan olevan voimakasta. olin 17.v. kun hänet menetin. nyt vuosien aikana ei ikävä ole helpottanut ja hänen tukeaan ja rakkauttaan olisin tarvinnut. lapseni voimakas pelko kaikesta rauhoittelusta huolimatta on ollut hyvin suurta ja hänen tukemistaan on varmasti vaikeuttanut oma hämmennykseni ja epävarmuuteni hengellisistä asioista. yst. terv. alkuper
On hienoa että nykyään on edes näitä keskustelufoorumeja, joissa voi kertoa asioistaan vapaasti, ja voi saada henkistä tukea varsinkin näissä asioissa, joista ei kovin helposti voi kaikille kertoa. Eli on siitä tieteestä paljon apuakin.
Tuli mieleen tapa, jolla voit todennäköisesti helpottaa lapsesi pelkoa...
Yksi mahdollisuus on pyytää rukoilemalla, että mummo ei kävisi ainakaan niin usein, koska lapsi pelkää. Samalla voi myös pyytää lapselle suojausta ja rohkeutta, että kyseiset asiat eivät enää pelottaisi.
Sinun ei tarvitse olla uskovainen tai "hihhuli", mutta monesti rukous auttaa näissä asioissa. Rukoushan on vain keskustelua rajan tuolle puolen ja sitä voi jokainen tehdä, riippumatta siitä mihin uskoo.
Jokainen meistä on loppujen lopuksi hengellinen ihminen, ja tosipaikan tullen kädet menevät ristiin jopa materialisteilla. Olen monesti lukenut tapauksista, joissa ihminen on esim. negatiivisten henkien hyökkäysten kohteena, eikä voi liikkua. Henkilölle tulee kuitenkin mieleen rukoilla apua, "kun ei muuta voi". Ja kun ensimmäiset avunpyynnön sanat saa suustaan, niin ahdistava tilanne loppuu kuin seinään. Eli rukous todella auttaa, riippumatta kysyjän uskonnollisesta taustasta, tai sen puutteesta.
Pyyntö kannattaa tehdä vaikka ennen nukkumaan menoa, kun mieli on rauhoittunut päivän kiireistä. Tärkeintä on pyynnön vilpittömyys, ja kun siihen liittää vielä lastasi kohtaan tunteman rakkauden, on rukouksella jo valtavasti voimaa.
-Pete
Hei! Sun juttua oli kiva lukea ja huomata, että on muitakin jotka ovat lukeneet ja kiinnostuneet.
Itse olen täysin samaa mieltä, että kuollut läheinen haluaa olla läheistensä läsnä. Ihminen ei todellakaan muutu "kuoleman" jälkeen vaan jatkaa kasvuaan vaikkakin toisella puolen.
Sielut vaan eivät ymmärrä olevansa haitaksi vaikka hyvää tarkoittavatkin ja siksi niitä on joskus häädettävä pois. Kiitos jutustasi,auttaa jaksamaan kun huomaa ettei ole yksin=))
Siis meitä henkisiä ihmisiä, luulen vain että useimmat eivät pidä itsestään näin paljon melua.
Minusta vain on mukava jakaa omaa maailmankatsomustani, koska ainakin minua se rauhoittaa kummasti. Toivon, että sillä on rauhoittava vaikutus myös muihin ihmisiin, varsinkin kun he kohtaavat asioita joita ei pitäisi olla olemassa.
Siinä tuntee jäävänsä äkkiä yksin, kun ei oikein kenellekään uskalla kertoa hyvinkin todellisista tapahtumista, "kun ne kuitenkin luulee hulluksi, eivätkä kohta enää halua olla minun kanssa".
Hyvä että on edes tämä paikka, jossa voi kysyä neuvoa, ilman että heti tungetaan rauhoittavia suoneen.
-Pete
Oma vähäinen kokemukseni oli tällainen. Näin yhtenä tavanomaisena päivänä kolme ihmisen kaltaista hahmoa pihallamme. Huusin jotain heille ja he pysähtyivät kuin jähmettyneenä katsomaan suuntaani. Juoksin sisälle ja kerroin asiasta kotiväelleni, mutta eihän pihalla enää ketään ollut. Naurua ja ilkkumistahan siitä syntyi jopa vuosiksi eteenpäin. Silloin jo huomasin ettei ihminen pysty olemaan täysin rehellinen asioissaan.
Tiedän että kokemukseni oli tosi vaikka ikää ei tällöin ollut kuin 4 - 5 vuotta. Tästä tapahtumasta on jo vuosikymmeniä, mutta muistan sen hyvin elävästi.
ei ole kuin demonien muodossa. Tämä on vain minun neuvoni, mutta kannattaa sanoa lapselle ettei aaveita ole. Ne ovat demoneita lampaiden vaatteissa jotka uskottelevat ihmisille saatanan ekan valheen, eli ihminen ei kuole niin kuin jumala oli sanonut vaan jatkaa elämää tuon puoleisessa. Mutta mielikuvituksesta tuskin on noin pienestä lapsesta kyse, et itse näe sitä koska silloin henki tekisi itsensä liian ilmeiseksi. mutta nyt kun lapsi osaa puhua saat siitä olennosta tietoa niin luulen sen pian poistuvan.
Tulee mieleen, että mummon sielu vaikuttaa kotonanne. Hänellä on ikävä lastenlapsiaan eikä halua poistua tuonpuoleiseen vaikka pitäisi.
Oma isäni jäi myös kotiimme ja aiheutti harmeja mutta johdimme hänet valoon kuten 16 muuta sielua samalta maatilalta pari vuotta sitten. Sieluja on runsaasti jäänyt maanpäälle ja harva edes tajuaa niiden läsnäoloa. Itse tunnen ne viileinä väristyksinä vasemmalla puolen kehoa. Ne lähtee yleensä helposti käskemällä pois mutta joskus ammattilaisen apu on tarpeen.