Olen kovin nuori neuvomaan mutta toivoisin että viestini herättäisi edes jonkun miettimään. Asiani koskee murrosikää.
Milloin on aika antaa lapsen itse päättää mikä on sopiva aika tulla kotiin? Harrastukseni puolesta tapaan paljon nuoria viikonloppuisin hyvin myöhään illalla kaduilla, erittäin rankassa humalassa tai pahimmillaan aineissa. 14 ja 15 vuotiaita, joskus jopa 11 vuotiaita! He kuuluvat vielä kotiin, eivätkä todellakaan ole vielä aikuisia! Murrosikäinen on ihminen suurimmassa tyhmyydessään, älkää luottako suloisimpiinkaan tyttölapsiinne. He valehtelevat noin 45 % siitä mitä sanovat vanhemmilleen.
Odottakaa lapsenne kotiin iltaisin ja näyttäkää että välitätte missä kunnossa hän kotiutuu ja mihin aikaan. Se on lapselle tärkeää ja hän toivoo että hänestä välitetään. TE olette lapsen ainoat vanhemmat, ja olette sitä varten että asetatte rajoja. Te ette ole nuorelle ystävä, niitä hänellä varmasti riittää. Te olette aikuisia ihmisiä joiden kuuluu huolehtia ja rakastaa jälkikasvuaan enemmän kuin mitään muuta.
Näyttää siltä että liian monelle vanhemmalle lasten kasvatus on nykyään vain vaippojen vaihtoa ja kun sitä ei tarvitse enää tehdä lapsen on tultava itse toimeen. Kaikki nuoret eivät osaa edes syödä, koska vanhemmat eivät työltään ehdi pienokaista opettamaan miksi ei voi syödä joka päivä makaronia.
Mikä on elämän tarkoitus ellei kasvattaa kunnollisia jälkeläisiä joilla on elämän arvot kohdallaan? Yhä harvemmin tapaa ihmisiä joille perhe ja koti ovat tärkeintä maailmassa, tai yleensä edes mielessä. Toivoisin että olette huolissanne nuoristanne ja kysytte jos jotain ette itse tiedä, te olette korvaamattomia lapsellenne.
Milloin on aika antaa lapsen itse päättää mikä on sopiva aika tulla kotiin? Harrastukseni puolesta tapaan paljon nuoria viikonloppuisin hyvin myöhään illalla kaduilla, erittäin rankassa humalassa tai pahimmillaan aineissa. 14 ja 15 vuotiaita, joskus jopa 11 vuotiaita! He kuuluvat vielä kotiin, eivätkä todellakaan ole vielä aikuisia! Murrosikäinen on ihminen suurimmassa tyhmyydessään, älkää luottako suloisimpiinkaan tyttölapsiinne. He valehtelevat noin 45 % siitä mitä sanovat vanhemmilleen.
Odottakaa lapsenne kotiin iltaisin ja näyttäkää että välitätte missä kunnossa hän kotiutuu ja mihin aikaan. Se on lapselle tärkeää ja hän toivoo että hänestä välitetään. TE olette lapsen ainoat vanhemmat, ja olette sitä varten että asetatte rajoja. Te ette ole nuorelle ystävä, niitä hänellä varmasti riittää. Te olette aikuisia ihmisiä joiden kuuluu huolehtia ja rakastaa jälkikasvuaan enemmän kuin mitään muuta.
Näyttää siltä että liian monelle vanhemmalle lasten kasvatus on nykyään vain vaippojen vaihtoa ja kun sitä ei tarvitse enää tehdä lapsen on tultava itse toimeen. Kaikki nuoret eivät osaa edes syödä, koska vanhemmat eivät työltään ehdi pienokaista opettamaan miksi ei voi syödä joka päivä makaronia.
Mikä on elämän tarkoitus ellei kasvattaa kunnollisia jälkeläisiä joilla on elämän arvot kohdallaan? Yhä harvemmin tapaa ihmisiä joille perhe ja koti ovat tärkeintä maailmassa, tai yleensä edes mielessä. Toivoisin että olette huolissanne nuoristanne ja kysytte jos jotain ette itse tiedä, te olette korvaamattomia lapsellenne.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voi voi. Lapsia on turha yrittää kieltämästä juomaan tai ottamaan, siksi meidän lapset (15-vuotiaasta lähtien) saavat maistella muuteman siiderin kotosalla, ettei tarvitse puskaan mennä juomaan. Kaverit saa tulla myös kylään. Lapseni eivät edes tykkää juoda kun siinä ei ole mitään hauskaa (lue: on hauskaa tehdä vasten vanhempien tahtoa) Minun lapsei uskalsi kertoa minulle jopa sen, että on löytänyt itsetyydytyksen. He kertovat minulle kaiken ihastuksistansa lähtien. Lapset ovat minulle kuin ystäviä, ja minä olen lapsilleni myös ystävä. Minun lapsillani ei ole TARVETTA valehdella. Olemme avoimia toisillemme. En ole kumminkaan vapaan kasvatuksen suosija, JÄRKEVÄT rajat tulee olla. Minusta sinun pitäisi miettiä asioita tarkemmin. Älä ikinä aliarvioi teini-ikäiset älykkyyttä ja kypsyyttä. Aliarviointi johtaa suuttumiseen ja näin tulee ongelmia.
Eihän kirjoittaja tarkoittanut juuri Sinua "hyvä äiti". Kirjoitus oli tarkoitettu meille kaikille lasten vanhemmille yhteisesti.
Sinun "hyvä äiti" lapsillasi ei ole tarvetta valehdella väitit. Hyvä jos näin on. Usein vain me vanhemmat olemme riittävän tyhmiä oivaltaaksemme milloin kullannuppu puhuu totta tai valetta. Loistavaa ettei Sinun "hyvä äiti" kohdalla ole näin!
Totean ehkä suruksesi, etten ole omille lapsilleni ystävä kuten Sinä "hyvä äiti" sanot olevasi.
Minä olen lapsilleni isä. Heidän ystävänsä ovat aivan muita henkilöitä.
Hienoa jos Sinun "hyvä äiti" lapset tulevat näin toimeen ilman vanhempia ja pärjäävät omillaan ystäviensä kanssa. Minun lapset tarvitsevat isää ja äitiä.
Sanomattakin on selvää, ettei lasten älykkyyttä tule aliarvioida. Ei yksin teini-ikäisten vaan myös muittenkin.
Lasten kypsyyttä pystyvät mielestäni parhaiten arvioimaan lasten vanhemmat. Eivät "hyvä äiti" niiden ystävät.
Itseäni hirvittää ajatus siitä, että lapseni alkaisivat yht´äkkiä suhtautua minuun kuin ystäviinsä. Tähän asti olen ollut heille isä ja haluan olla sitä myös jatkossa.
Ottakaapa ystävien kesken ne siiderit!
En tarkoittanut että lapseni olisivat totaalisia ystäviä kanssani. Minä kohtelen heitä kuin ystäviä ja he kohtelevat minua samoin. Avoimuus on minun mielestäni avainsana onnistuneeseen lasten kasvattamiseen. Ja en pidä siitä että vanhemmilla nousee kusi päähän ja alkaa pitämään itseään paremapana tai korkea-arvoisempana itseään kun lapsiaan. Vanhemmilla on tiettyyn pisteeseen asti kyllä sana- ja päätösvalta mutta yli se ei saa mennä. Jeps.
Edelleenkin toteat "hyvä äiti", että kohtelet lapsiasi ystävinäsi ja he Sinua "hyvä äiti" ystävänään.
Itse kohtelen lapsiani lapsinani ja lapseni kutsuvat minua isäksi ja suhtautuvat minuun kuten isään (vanhempaan) kuuluu. Siinä meissä 1.ero.
Avoimuus on avainsana kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen, ei yksin aikuinen-lapsi suhteeseen.
Minulla ei "hyvä äiti" ole kusta päässäni vaikka suhtaudun lapsiini lapsinani ja pidän itseäni sellaisena kuin olenkin - siis vanhempana. Itsensä pitäminen parempana tai korkea-arvoisempana kuin omat lapset.... en valitettavasti täysin ymmärrä mitä tarkoitat "hyvä äiti".
Tarkoitatko "hyvä äiti", että jos pidän itseäni sellaisena kuin olen eli lasteni vanhempana niin minulla on silloin kusta päässäni???
Sen vielä lisään, että kaikki lapsiini liittyvät asiat kiinnostavat minua ja kuuluvat minulle. Väitänpä vielä, että heidän tullessa täysi-ikäiseksi haluan edelleen kuulua heidän elämäänsä ja omalta osaltani vaikuttaa siihen positiivisesti, ilman kusta päässäni. Uskallan sanoa senkin, että haluan kuulua vaarinakin heidän elämäänsä isänä, pappana, esimerkkinä omalla tavallani. Lastenlapsilleni olen joskus isoisä, pappa, vaari tai mikä tahansa vastaava, en missään nimessä vain "vanha kaveri"!
Hei kuule hyvä isä arthur,mikäs pakkomielle sulla on haukkua toisten ihmisten kasvatustapoja.Jos kyseisellä perheellä menee hyvin ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä elämäänsä,eivät riko yhteisiä sääntöjä ja arvostavat toisiaan,on heidän kohdallaan tällainen kasvatustapa ilmeisen onnistunut.Tiukkapipoinen isähahmo ei varmastikkaan luo turvallisuuden tunnetta ja jos joskus murrosikäiset lapsesi mokaavat jotain,luuletko että he uskaltavat tulla siitä sinulle kertomaan,perheen pää arthur?Luulempa että lapsillasi iskee paniikki ja he mokaavat juttunsa vielä pahemmin..mene siis itseesi ja mietiskele omia kasvatuskriteerejäsi,toisilta ihmisiltä voi myös oppia jotain.
Kerroppa sinä minulle, miksi en kohtelisi lapsiani kuin ystäviäni? Et kumminkaan taida mitenkään saada pieneen päähäsi sitä, että kumminkin olen lasteni äiti. En ole 100% heidän ystävä enkä 100% kuin TAVALLINEN äiti. Kohtele sinä vaan lapsiasi miten lystäät, en todellakaan kyllä usko että lapsesi ovat sinulle yhtään avoimia. Joka päivä kuulet heidän suustaan velheita, olen siitä aika varma. Olemme perheessä avoimia kuin ystävät toisilleen, tuo oli paremmin sanottu.
En tarkoita että sinulla olisi kusta päässä koska pidät itsesi lasten vanhempana. Pidänhän minäkin itseäni. Valitettavan usein vanhemmilla nousee kusi päähän. Ja lopeta tuo "Hyvä äiti"-hokeminen, tuo vain esille enemän idioottimaisuuttasi.
Haukkumisesta ei kai voi olla kyse. Ilmoitin oman mielipiteeni, enkä tarvitse siihen "hohhoin" tai kenenkään muunkaan erityistä hyväksyntää tai lupaa. Ilmoitin vain mielestäni hyvinkin selkeästi, että lapsilleni olen isä (vanhempi) ystävilleni olen ystävä, kaveri tai mitä nimeä halutaan käyttääkään. Pakkomielle toisten kasvatustapoihin-kommentti on suorastaan naurettava ja lapsellinen ja jätän sen omaan arvottomaan arvoonsa.
Lisäksi mainittuun "kusiseen" päähäni yrität sovittaa tiukkaa pipoa??? Miksi? Siksikö, että kerroin oman mielipiteeni ja pidän siitä kiinni siinä uskossa, että toimin oikein ja YLLÄTYS, YLLÄTYS- meidän perheessä kaikki toimii loistavasti.
Lasteni "mokat" otetaan vastaan sellaisina kuin ne ovat. Niitä on toki ollut ja jos kaikki jatkuu normaalisti niitä tulee lisää.
Kysyit luulenko, että uskaltavatko lapseni tulla kertomaan mokailuistaan kun niitä sattuu. Helppo vastata: EN LUULE, vaan TIEDÄN!
Kasvatuskriteereistäni en ole kanssasi keskustellut. Olen kertonut olevani lapsilleni isä, enkä kaveri ja sillä perusteella olet muodostanut minusta käsityksen "tiukkapipoisena kusipäänä" jota lapset paniikinomaisesti pelkäävät. Huima väite ja vielä väärä sellainen.
Vain yksi asia kirjoituksessasi oli oikein. "Toisilta ihmisiltä voi oppia jotain". Sen olen tehnyt - entä sinä "hohhoi"?
Kerronpa Sinulle "hyvä äiti", kun kerran kysyt, miksi et suhtautuisi lapsiisi kuin ystäviin. Vain ja ainoastaan siitä syystä, että olet heidän äiti. Sopii se sitten Sinulle "hyvä äiti" tai ei kerron edelleen, että näen suuren eron siinä oletko lapsellesi äiti vai kaveri! Todella suuren eron!
Kerro nyt Sinä "hyvä äiti" miksi lapseni ei olisi minulle avoin? Vastauksellasi ei sinänsä ole merkitystä, mutta haluaisin totta vie kuulla, miten tähän tulokseen olet tullut.
Minulla ei ole ongelmia lasteni kanssa toimeen tulemisessa ollut koskaan. Suhteeni lapsiini toimii loistavasti. Se ei tarkoita sitä, etteikö lapseni tekisi sellaisia asioita joskus mitä ei pitäisi. Perheessämme normaali kanssakäyminen lasten ja vanhempien välillä sujuu hyvin luontevasti. Asioista puhutaan paljon, myös niistä vaikeista.
Kerro sitten vielä "hyvä äiti" miksi lapseni valehtelisi minulle joka päivä? En voi ymmärtää väitettäsi mitenkään. Sinulla "hyvä äiti" ei väitteeseesi ole edes perusteita ja lukemani perusteella voin vielä sanoa, ettei Sinulla "hyvä äiti" ole edes edellytyksiä analysoida moista. Keskustelusi taso ei juuri nouse "kusta" ylemmäs.
Kerroppa sinä minulle, miksi en kohtelisi lapsiani kuin ystäviäni? Et kumminkaan taida mitenkään saada pieneen päähäsi sitä, että kumminkin olen lasteni äiti. En ole 100% heidän ystävä enkä 100% kuin TAVALLINEN äiti. Kohtele sinä vaan lapsiasi miten lystäät, en todellakaan kyllä usko että lapsesi ovat sinulle yhtään avoimia. Joka päivä kuulet heidän suustaan velheita, olen siitä aika varma. Olemme perheessä avoimia kuin ystävät toisilleen, tuo oli paremmin sanottu.
En tarkoita että sinulla olisi kusta päässä koska pidät itsesi lasten vanhempana. Pidänhän minäkin itseäni. Valitettavan usein vanhemmilla nousee kusi päähän. Ja lopeta tuo "Hyvä äiti"-hokeminen, tuo vain esille enemän idioottimaisuuttasi.
...ettei joku tajua. Olen varmaan useaan kertaan sanonut herra idiootille että olen lapsilleni ÄITI, olen myös ystävän KALTAINEN ihminen, jolle voi kertoa KAIKEN. Ja se peruste siihen että lapsesi valehtelevat on helppo: jos lapsesi eivät pysty olemaan vanhemmilleen tarpeeksi avoimia, tulee joku paha asia mitä ei USKALLETA kertoa, silloin VALHEDELLAAN että kaikki on ok, tai sitten keksitään joku tarina, luulisi sen IDIOOTIKIN tajuanvan. Kun kakarasi on 14-17-vuotiaita, sanoo menevänsä yöksi, mutta totuus on että menee ryyppäämään. Lapset ovat mestareita valehtelemisessa, etenkin silloin kun pelkäävät. Minulle lasten ei tarvitse valehdella kun en tuomitse ja ymmärrän. Ja mitä tuohon kusipäisyyteen tulee niin en voi muuta kuin nauraa tuolle jutullesi, ja jätän sen omaan alhaiseen arvoonsa niinkuin muutkin alhaiset juttusi. Olkoon tämä viimeinen viesti herra idiootille.
Haiseva vastalause kohtaan "lapsia on turha yrittää kieltää juomaan tai ottamaan": Minkä ihmeen takia? Sehän juuri on (mm.) vanhempien tehtävä; kieltää, rajoittaa ja käskeä!
Lisäksi kerrot sekavia: Jos lapsesi saavat "maistella" MUUTAMAN siiderin kotosalla niin eikö se kuitenkaan ole juomista (koska he eivät ole siitä kiinnostuneet)?
Jos luulet, että vanhemmat voivat olla lastensa ystäviä, omat lapsesi ovat onnistuneet kusettaamaan sinua ja rankasti ;D!
Olet aliarvioinut lapsen ja teini-ikäisen älykkyyttä jo pahastikin toteamalla, että kaikki vanhempien tahtoa vastaan toimiminen on hauskaa. Miten niin? En ole ollut ikinä niin lapsellinen, että olisin tehnyt jotain pelkästään härnätäkseni vanhempiani?! Päinvastoin. Kun tiedän, etteivät he itse käytä ollenkaan alkoholia ja pitävät sitä epäterveellisenä (!) niin en olisi KEHDANNUT alaikäisenä alkaa sitä "maistella" enkä edes "yläikäisenä", vanhempieni läsnäollessa.
Tuosta avoimuudestakin on monia eri muotoja. Itse olen sitä mieltä, että jotain asioita ON parempi olla kertomatta.
Just just. Ymmärrät etkä tuomitse! Juuri kaltaisesi ihmiset ymmärtävät alkoholisteja, narkomaaneja, nuoriso- ja muita rikollisia, muuten elämästä syrjäytyneitä ym. ym. YMMÄRTÄVÄT loputtomiin, mutta eivät OSAA AUTTAA millään tavalla.
Herra Athurilla oli homma ihan hanskassa ja olen täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan. Vanhemmat ovat vanhempia. Ja täytyy aina pitää mielessä, että VANHEMPI ei ole VIHOLLINEN vaan KASVATTAJA. Kasvattaja ei voi olla jos on ystävä.
Ihan sama jos ajatellaan perheen olevan firma. Kaksi johtajaa (=vanhemmat) ja alaisia (=lapset). Kaikkien on noudatettava yhteiskunnan lakeja (= vaikkapa alkoholilainsäädäntö...), olivat johtajat ITSE mitä mieltä tahansa, puhumattakaan alaisista. Sekä firman sisäisiä lakeja (johtajat sopineet keskenään). Johtajat päättävät mitä tehtäviä ANTAVAT alaisilleen; tietysti kykyjen mukaan. Tarkkailevat, että alaiset noudattaa sääntöjä ja toimivat annettujen ohjeiden mukaan. Alaiset voivat antaa vinkkejä johtajille miten heidän mielestään olisi parasta toimia, mutta johtajat päättävät toimitaanko niin. Ellei, niin tarkkailevat alaisiaan ja näiden puuhastelua entistä tarkemmin.
Syytä olisikin valehdella minulle jos lapseni aikoisivat mennä ryyppäämään: Muttei se onnistu. Lapset eivät mene mihinkään paikkaan, jota en TUNNE yöksi. Senkin sovin AINA yöpaikan luottoaikuisen kanssa. Jos paikalla ei ole aikuista (siis oikeaa aikuista) lapseni pyyntö yökylään HYLÄTÄÄN.
Aluksi kerroit olevasi lapsillesi ystävä. Nyt tulee hieman lievempi versio "ystävänkaltainen ihminen". Mitä seuraavaksi?
Parasta olisi jos olisit äidinkaltainen ihminen!
Meissä on se ero vanhempina, että minä olen lapselleni isä ja samalla henkilö, jolle tähän asti ovat asiansa kertoneet. On lapsellista kuvitella, että kullannuppu ottaa vain "hyvä-äiti-ystävän" kanssa siiderin ja lähtee sitten kavereitten kanssa ihan vaan "hengailemaan". Maailmaa on muuallakin kuin kotona.
Pitää osata erottaa muutamat asiat toisistaan. Alkoholin käyttötavoista lapsi ottaa mallinsa kotoa. Silti ei saa olla niin sinisilmäinen ja naiivi, että luulee ettei kaveripiirillä ole vaikutusta.
Tietysti voi suhtautua asioihin ummistamalla silmänsä ja korvansa ja puhua omista lapsista ja toisten "kakaroista", kuten omaa jälkikasvuani kutsuit. Sillä tavalla saa hetkeksi hyvän olon... siis hetkeksi!
Lapsellista olisi myöskin kuvitella, että lapsi joka saa juoda "hyvä-äiti-ystävän" kanssa kotona ei joisi enää kavereittensa kanssa kadulla. Vai oletko kenties siellä mukana, ihan ystävänä?
Minkälainen Sinä olit itse lapsena ja nuorena murrosikäisenä? Oletko "hyvä-äiti-ystävä" niin täydellisesti kasvanut elämän ulkopuolella, ettet yksinkertaisesti ymmärrä mitä kotisi seinien ulkopuolella tapahtuu?
Tunnustan tässä yhteydessä sellaisenkin suuren ja synkän asian, että olen itsekin juonut ja polttanut. APUA, ja vielä alaikäisenä. Tiedän kokemuksesta mitä nuori ja varsinkin murrosikäinen tekee ja keksii. Ja jos oikein tarkkoja ollaan huomaan, että olen ollut sellainen itsekin. Olen elänyt, kokenut ja nähnyt ja kokemastani oppinut.
Sen tiedon siirrän omille lapsilleni, anteeksi "kakaroilleni". Silti uskon ja tiedän, ettei hekään, ainakaan ennen aikuisikäänsä, ihan kaikkia harmittomiakaan toilailuja halua heti kertoa ja koko maailmalle kuuluttaa.
"Kakaroillani" on ystäviä, joiden kanssa he tulevat kokemaan ja kokeilemaan kaikenlaista. Joissakin tempauksissa saattaa olla mukana kasvuun liittyvää uhmaa tai näyttämisen halua. Joistakin tempauksista eivät varmasti hekään ole myöhemmällä iällä ylpeitä. Silti ne kuuluvat kasvuun ja isänä otan ne vastaan varmasti vähemmillä riemunkiljahduksilla, mutta ymmärryksellä. Miksi ei "kusipää-idiootti-isä" ymmärtäisi omia "kakaroitaan"?
Silti tiedän, ettei asiat jotka mahdollisesti joskus salataan johdu pelosta tai pelonsekaisesta kauhusta, joka taasi johtuisi "kusipää-idiootti-tiukkapipo-isästä". Luulenpa, että kyse on silloin ihan normaalista lapseni, siis "kakarani" kasvuvaiheesta.
Ikäsi, ainakin henkinen sellainen, näkyy mielipiteissäsi ja sanoissasi. Ensimmäinen omasta kannastasi eroava mielipide sai Sinut "hyvä äiti" pois tolaltasi. Mitähän tapahtuisi silloin jos ihan vaikka vahingossa kullannuppusi tekisikin joskus jotain vähemmän asiallista omien ystäviensä kanssa? Olisiko maailmasi pienestä teosta yhtä sekaisin kuin se on ollut muutamasta sanasta?
Toivotan Sinulle "hyvä-äiti-lapsesi-kaveri" oikein hyvää elämää. Jos Sinulla sellainen oma on.
Et kait sinä HYVÄ äiti kuvittele, että lapsesi kertovat sinulle kaiken? Minkä hemmetin takia heidän pitäisi? Toivottavasti et kerjää kertomuksia, jottei heidän tarvitse valehdella.
On ihan hyvä lapsenkin tietää, että kotiin saa tulla vaikeidenkin asioiden kanssa. Mutta se on ihan eri asia kuin se, että kerrotaan kaikki. Ja on paljon sellaisia tekoja, jotka ehdottomasti täytyy tuomita. Mutta se ei tarkoita lapsen tuomitsemsita, lapsi on edelleen oma ja rakas. Mutta laittomuudet tulee tuomita eikä yllyttää niihin.
Onneksi minun vanhempani aikanaan eivät odottaneet minun kertovan heille kaikkea. isäni, joka hyvin muisti omat murrosiän vaiheensa, sanoi, että jokaisella (myös lapsella) on oltava oikeus omiin asioihinsa, omiin virheisiinsä ja niistä oppimiseen. Vain jos oppimisprosessi on sellainen, että haluan tulla hänen kanssaan juttelemaan, hän kuuntelee ja sitten keskustellaan ja etsitään ratkaisua yhdessä.
Hienoa tekstiä.
Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä tämänkään jälkeen mistä on kyse.
Hieno kommentti:"teot tuomitaan, ei lasta".
Lapsella pitää ehdottomasti olla oikeus omiin asioihin, kunhan ikä edellyttää sitä!
moi oon 17 vuotias tyttönen ja tahtoisin kertoa että uskon että lapsesi ovat onnellisia...
minä ainakin olen nykyään hyvin onnellinen siitä että minulla on 1 ihmisessä "2 persoonaa" äiti on mulle äiti ja samalla äiti on mulle paraskaveri...ennen kun äiti oli vain äiti...mua ahdisti jotenkin ärsytti että oli tuollainen olento nimeltään äiti...mutta nyt kun olemme "tutustuneet" hieman paremmin huomaan että mulla on aivan ihana äiti me voidaan puhua lähestulkoon kaikesta...mun mielestä just hyvä äiti on sellainen joka on samalla myös ystävä...
kun muutin opiskelun takia kotoa pois nii oon huomannu et siitä lähtien meidän välit on alkanut parantumaan...ja se on mukavaa...
äiti myös varmasti tietää mun ryyppy reissuni mut naureskelee joskus aamuisin jos on heikko olo...mä tiedän sen silti että äiti välittää musta paljon..vaikka se ei ole alkometrin kanssa mittaamassa mun höyryjä...toisin kuin isä...ja isän kanssa mulla ei oo todellakaan nii hyvät välit...isä on mulle tällä hetkellä vielä pelkkä isä..mut toivon sen joskus olevan myös mun yksi paraskamuni....
että ihan vinkiksi muille vanhemmille et tutustukaa lapsiinne....ei teidän tarvi olla pelkkiä äitiä ja isiä kun te voitte olla myös lastenne parhaita kavereita...
sulle hyvä äiti mä voisin vaikka lahjottaa suuren rutistuksen samoin kun omalle äidilleni...=)
Saanen ystävällisesti ilmoittaa sinulle ettet taida olla enää lapsi. Äitisi on myös sen huomannut ja todennut että osaat jo kantaa vastuun itsestäsi ja tiedät mitä teet, hyvä niin.
"Hyvän äidin" tyyli ei vaikuta ollenkaan kypsältä ja aikuiselta, ja pelkään hänen lastensa puolesta ettei hän ole aivan oikeassa kasvatuksen suhteen. Hän on osoittanut lapsilleen hyväksyvänsä alkoholin käytön ja näyttänyt heille huonoa esimerkkiä ostamalla heille alkoholia vastoin lakia. Mielestäni tämä ei voi olla oikein, mutta kaikki perheet ovat erilaisia ja jossakin tapauksessa hyvän äidin periaatteet voivatkin toimia.
Mielestäni hänen tekojaan (ja tekemättömyyksiään) ei kannata soveltaa omien lasten kasvatukseen, koska harva murrosikäinen on riittävän kypsä tuollaiseen äidin ystävyyteen. Minäkin olen nykyään ystävä äitini kanssa, mutta (onneksi) en ollut sitä murrosikäisenä. Tiedän että olisin nyt jotain aivan muuta jos äitini hyväksyisi humalan.
Outoa aikuisetko tosiaan keskustelevat täällä?Ulkopuolisena"keskusteluunne mukaan tulen kyllä kommentoimaan,mielestäni nm:Arthur ei todellakaan haukkunut ketään,tässä vaiheessa.Toi ehkä näkökulmaa esiin että onhan sitä tutkittu ja paljon puhuttukin kun vanhemmat nykyään pitävät itseään lasten kaverina,lapsilta siis puuttuu vanhemmat!Ja joudun kyllä toteamaan olen ollut itsekin vanhimman tosi hyvä kamu=liian hyvä kaveri.Oli vain vaikea muuttaa tilanne yllättäin kun huomasin että se mun kamu penska petti ja pahasti luottamukseni,hyvä ettei omaa koko elämäänsä,kun en ollut kamuna vieressä kuitenkaan ulkona kun alkoi tapahtua.Näin tarkempaa selittämättä en ole penskojen kamu.Olen äiti ja vanhempi,monessa asiassa viisaampi,kun elämä on jo kouluttanut,olen kuuntelija ja ymmärtäjä,mutta kyllä se olen minä tai isä joka määrää,tosin asiat selittäen,ja koskee muuten niin 17 kuin 2 vuotiastakin.Ja yllättävää liene se kuitenkin että meillä tapellaan ja rajusti,mutta teinien mielestä olemme hyviä tyyppejä.
En oikeesti ymmärrä miksi nuoren pitäisi kertoa kaikki vanhemmilleen?ei ole minusta lastenkaan asia kuunnella vanhempien ties mitä juttuja.näin on valitettavan usein!
Tietyt salaisuudet ynm nehän kuuluvat nuoruuteen?
no sitten minä en tätä riski ikäistä 14v yö kylille päästäisikään ilman että soitan vaikka hänelle kännykkään ynm.Ja väitän kyllä jos sinulla on teinejä?kyllä ne joissakin asioissa salaisuutensa pitävät ja valehtelevatkin.Sehän on sitä kasvamista ja kokeilua?
Tosissasko meinaat,että lapsia 14-15 vuotiaita on TURHA KÄSKEÄ OLLA JUOMATTA?TURHA????mielestäni on täysin edesvastuuntonta ja järkyttävää jos vanhemmat noin ajattelisivat!saanko tiedustella ikääsi?
Itsetyydytyksen löytäminen ja kertominen,no minä en "kaipaa lasteni omia henkilökohtaisia salaisuuksia.Niitähän pitää nuorella ollakin.Suosittelen lue kirjituksesi vielä kerran,koita lukea se aikuisena ihmisenä.
hyvä kun laitoit mielipiteesi kaunistelematta,ja kirjoitit täyttä asiaa.
Näin loman jälkeen on mukava palata lukemaan eri ihmisten kommentteja eri asioista.
Kummallista miten me "aikuiset" ajattelemmekaan asioista niin kovin erin tavoin. Onhan toki hyvä kuunnella mitä muilla on sanottavaa, erottaa niistä ne hyvät asiat ja parhaassa tapauksessa ottaa niistä opikseen. Usein vain ollaan niin kovasti sitä mieltä, että oma mielipide on se ainoa oikea.
Kiitos mielipiteestäsi ja hyvää loppukesää! ps.eihän kukaan väittänytkään, että vanhemmuus olisi helppoa