Onkohan kenelläkään samanlaista jännitysoiretta kuin minulla? Minun nimittäin on pakka jatkuvasti
nieleskellä aina kun joku toinen ihminen on läsnä.
Se on tehnyt elämästäni helvettiä. Työelämässä jaksoin n. nelikymppiseksi.
Tilanne kävi ylivoimaiseksi sen jälkeen kun töissä alkoi jatkuvasti olla palavereja: viikkopalavereja, tiimipalavereja, laatupalavereja jne. mitä kaikkea. Jännittäjän painajainen, vaikka sanotaan, että pelolle altistaminen, siis sosiaalisiin tilanteisiin "reippaasti" osallistuminen muka auttaisi, niin minulla kävi päinvastoin.
Aloin etukäteen pelätä noita loputtomia palavereja, joissa en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin nieleskelyni tarkkailuun. Se oli sietämätöntä. En jaksanut enää.
Tällä hetkellä olen pois työelämästä.
Onkohan kenelläkään vastaavaa ongelmaa, en todellakaan kenelläkään soisi tällaista, mutta toisaalta kukaan muu ei voi ymmärtää kuinka totaalisen uuvuttavaa tällainen jännittäminen on ja kuinka se eristää sinut jonnekin omaan todellisuuteen??? Onko kokemuksia??
nieleskellä aina kun joku toinen ihminen on läsnä.
Se on tehnyt elämästäni helvettiä. Työelämässä jaksoin n. nelikymppiseksi.
Tilanne kävi ylivoimaiseksi sen jälkeen kun töissä alkoi jatkuvasti olla palavereja: viikkopalavereja, tiimipalavereja, laatupalavereja jne. mitä kaikkea. Jännittäjän painajainen, vaikka sanotaan, että pelolle altistaminen, siis sosiaalisiin tilanteisiin "reippaasti" osallistuminen muka auttaisi, niin minulla kävi päinvastoin.
Aloin etukäteen pelätä noita loputtomia palavereja, joissa en pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin nieleskelyni tarkkailuun. Se oli sietämätöntä. En jaksanut enää.
Tällä hetkellä olen pois työelämästä.
Onkohan kenelläkään vastaavaa ongelmaa, en todellakaan kenelläkään soisi tällaista, mutta toisaalta kukaan muu ei voi ymmärtää kuinka totaalisen uuvuttavaa tällainen jännittäminen on ja kuinka se eristää sinut jonnekin omaan todellisuuteen??? Onko kokemuksia??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi. Mulla on tuo sama nieleskelypakko ,toisinaan vaikka olen yksin niin joutuu nieleskellä mutta varsinkin seurassa. Sosiaalisia tilanteita vältän paljon ja sen takia en pysty työelämässä tällä hetkellä oleen. Uuden lääkkeen olen saanut ahdistukseen ja jännitykseen mutta ei ainakaan vielä ole ollut siitä apua.
Toivon, että sinä et loputtomasti joudu kärsimään tuosta oireesta.
On hyvin vaikeaa ymmärtää mistä moinen pakko tulee. Minä mm. käyn terapiassa ja siellä yritän päästä käsiksi "syntyihin syviin", mutta toistaiseksi ei ole auttanut.
Jonkiverran auttaa Diapam ja kun on viihteellä alkoholi, jota nyt ei kuitenkaan voi suositella, sillä usein seuraava aamu vielä pahempi.
Tällainen pakko todella eristää toisista ihmisistä. Ei voi mennä minnekään miettimättä ensin, miten tämän oireen kanssa selviää.
Joissakin tilanteissa tuntuu, että pää halkeaa.
Toivon sinulle kaikesta huolimatta kaikkea hyvää ja voimia !
Minäkin olen kauhean kova jännittämään ja syljenerityskin lisääntyy huomattavasti jännitystilanteissa. Onko se sitten adrenaliini, joka saa tämän reaktion aikaan? Jostain luin, että jännittäjien kannattaa välttää purunkumin syöntiä, koska se vielä lisää syljeneritystä. En ole ottanut tästä "vaivasta" kauheaa stressiä, koska se on toisaalta niin huomaamatonta, verrattuna siihen, kun olen jännittäessä kauhean levoton enkä haluaisi olla paikallaan.
Voimia sinne!