TaRina (kunan nyt jotaki kirjustin) :)

melliex kirjoitti:

Olen yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman simsmäisesti ;)

Alkuteksti:
Mona on nuori aikuinen joka on juuri päässyt yliopiston läpi parhailla arvosanoilla. Hän on eilen tullut takaisin omaan kotiin ja on juuri tutustunut paikkoihin.

TaRina:
-Parhaat arvosanat joka aineesta, Mona ajatteli itsekseen katsellessaan todistustaan. Hän istahti voipuneena olohuoneen uutuuttaan kiiltelevälle sohvalle ja ajatteli pyöristynyttä masuaan, sekä ihastustaan Alexia. Nälkä kuitenkin pisteli vatsassa, joten hitaasti Mona nousi ylös ja käveli keittiöön valmistamaan porsaankyljyksiä.

Yhtä-äkkiä Mona tunsi tarvetta juosta vessaan ja hän oksensi aamuiset murot WC-pöntöstä alas. Huonona siivoojana WC:n puhdistukseen meni kauan ja takaisin keittiöön tullessaan olivat kyljykset palaneet uunissa. Harmistuneena Mona siivosi sotkunsa.Hän tajusi ettei elämästä yksin raskaana tulisi mitään, sillä nälkä kurni suolissa ja teki mieli kaatua sängynpohjalle ja kunnon juttutuokiotakaan ei ole ollut pitkään aikaan. Niimpä hän päätti soittaa Alexille.
-Hei kulta, Mona liversi puhelimeen.
-Ai Mona kappas vain, Alex vastasi vaivautuneena.
-Meidän pikkuisemme syntyy kohta. Onko sinulla nimiehdotuksia?
-Hmm... Kävisikö Orkidea? Alex kysyi helpottuneena.
-Kaunis nimi. Mä aattelin myös, et pääsisitkö mun luo? Olis yllätys sulle, Mona sanoi kaihoisasti.
-Sori Mona... Mutta mä en ole enään ihastunut suhun... Ollaanhan silti ystäviä Mona? Mona?
-SENKI SIKA! Sulla on takuulla joku toinen! Mona huusi kyynelten läpi ja löi luurin korvaan.

Mona nyyhkytti käsiensä lomasta kunnes ovikello soi ja hän meni tervehtimään hieman yllättyneenä äitiään.
-Hei äiti. Mitä sä täällä teet?
-Tulin onnittelemaan tytärtäni hyvistä arvosanoista, Alice vastasi ja halasi ystävällisesti tytärtään. Mona pyysi äitiään peremmälle olohuoneeseen ja he istuivat kiiltelevälle sohvalle. Hetken rupateltuaan niitä näitä Mona kysyi:
-Oliko sulla jotain muuta oikeaa asiaa? Ku tahtosin päästä nukkumaan.
-Niin aattelin että sinun edun mukaisesti olisi parempi jos muuttaisit takaisin kotia, Alice vastasi katsoen Monaa silmiin.
-Mutta äiti! Mä tiedän että tämä talo on pieni ja kaikkea, mutta jostain on aloitettava. Eikä sinun tarvitse antaa rahaakaan minulle, sillä käynhän minä töissä, Mona puolusti itseään.
-Anteeksi kulta, mutta minä möin jo tämän talosi, koska luulin että tulisit mieluusti takaisin perheesi luo kotia, Alice sanoi pahottelevasti. Mona tunsi vihan kyynelten polttelevan silmäkulmassaan ja puristi kätensä nyrkkiin. Alice ei enään katsonut Monaa, vaan jatkoi:
-Usko pois, se tulee meille kaikille halvemmaksi ja helpommaksi kun muutat takaisin kotia. Sitä paitsi ajattelin että siskosi saisi tähän taloon menneet rahat opiskeluunsa. Ja sinä voit levätä niin paljon kun halu... Mona ei enään kestänyt vaan keskeytti äitinsä huutamalla:
-MÄ EN ENÄÄN JAKSA SUA TAI TEITÄ MUITAKAAN! En haluu enää olla se äidin kiltti tyttö, joka on paras kaikesssa ja joka tekee juuri niinkuin muut haluavat! Mä oon kyllästynyt siihen. Järkyttyneenä Alice nousi ylös ja Mona tönäisi hänet ovesta ulos ja huusi vielä perään:
-Nyt mä teen sitä mitä mä oikeesti haluun!


Miten raskaana ja exälleen, sekä äidilleen vihaisena olevalle Monalle käy, kun hän päättää muuttaa kiltin tytön elämänsä? Haluutteko että jatkan?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä