Hei! Mietin itse tällä hetkellä kovasti mitä lukion jälkeen lähtisin opiskelemaan. Vaihtoehtoja on aivan mielettömän paljon, mutta tietoa silti itse eri ammattien sisällöistä ei ainakaan minun mielestä ole riittävästi saatavilla. Onhan työministeriön sivuilla todella monista ammateista kuvauksia, mutta en kyllä uskaltaisi niiden perusteella tehdä yhtä elämäni merkittävintä päätöstä.
Sairaanhoitajan ammatti on nyt tämän viimeisen vuoden aikana alkanut jossain määrin kiinnostamaan. Jollain tapaa olen väsynyt siihen jatkuvaan teoreettisuuteen mitä lukio suurimmaksi osaksi on, ja haluaisin tehdä konkreettisesti jotain, enkä vain siirrellä papereita mapista A mappiin Ö. Samalla kuitenkin pelkään, että mieleni ehtii vuosien kuluessa muuttua, ja sitten kaksvitosena haluaisinkin jonkun siistin sisätyön. Olen pärjännyt koulussa aina hyvin, keskiarvo on suunnilleen yhdeksän, ja pitkästä matikastakin tulee luultavasti melko korkea arvosana. Olisinko siis aivan totaalinen idiootti jos päättäisin koulu-urani odotettua alemmalle tasolle, ja ryhtyisin sairaanhoitajaksi? En missään nimessä pidä sairaanhoitajan ammattia tyhmien hommana, itseasiassa joku paperien pyörittely on omalla tavallaan paljon helpompaa... Tunnen olevani melkoisessa umpikujassa, mikä kyllä näkyy hyvin tässä minun sepityksessäni. Olisi mukava jos joku keksisi jotain fiksua sanottavaa, jotain mikä avaisi mun silmät ja palauttaisi mut todellisuuteen. Musta on niin hirveen väärin, että ammatinvalinta täytyy tehdä näin nuorena, kun ei tajua vielä elämästä oikeastaan yhtään mitään! Vastauksia odotellen...
Sairaanhoitajan ammatti on nyt tämän viimeisen vuoden aikana alkanut jossain määrin kiinnostamaan. Jollain tapaa olen väsynyt siihen jatkuvaan teoreettisuuteen mitä lukio suurimmaksi osaksi on, ja haluaisin tehdä konkreettisesti jotain, enkä vain siirrellä papereita mapista A mappiin Ö. Samalla kuitenkin pelkään, että mieleni ehtii vuosien kuluessa muuttua, ja sitten kaksvitosena haluaisinkin jonkun siistin sisätyön. Olen pärjännyt koulussa aina hyvin, keskiarvo on suunnilleen yhdeksän, ja pitkästä matikastakin tulee luultavasti melko korkea arvosana. Olisinko siis aivan totaalinen idiootti jos päättäisin koulu-urani odotettua alemmalle tasolle, ja ryhtyisin sairaanhoitajaksi? En missään nimessä pidä sairaanhoitajan ammattia tyhmien hommana, itseasiassa joku paperien pyörittely on omalla tavallaan paljon helpompaa... Tunnen olevani melkoisessa umpikujassa, mikä kyllä näkyy hyvin tässä minun sepityksessäni. Olisi mukava jos joku keksisi jotain fiksua sanottavaa, jotain mikä avaisi mun silmät ja palauttaisi mut todellisuuteen. Musta on niin hirveen väärin, että ammatinvalinta täytyy tehdä näin nuorena, kun ei tajua vielä elämästä oikeastaan yhtään mitään! Vastauksia odotellen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse opiskelen ekaa syksyä sairaanhoitajaksi ja kyllä välillä on käynyt mielessä onko minusta siihen... ja varmuuteen en vielä ole päässyt mutta eiköhän se tässä kolmen ja puolen vuoden aikan selviä!
Älä mieti sitä, että olisit sairaanhoitajana jotenkin alemmalla tasolla kuin muut ammattikunnat...se on yksi Suomen arvostetuimmista ammateista (ja jos yliopistoon haluat ei se ole myöhäistä milloinkaan, sitä paitsi hoitsuna pääset ehkä hieman helpommin lääkikseen ;).
Haasteita työssä takuulla on enemmän kuin jossain papereiden pyörittelyssä, olet kuitenkin paljolti vastuussa ihmisten hoitamisesta. Tietenkin uran alussa joudut tekemään paskojakin (kirjaimellisesti) hommia, mutta kukapa sitä heti johtajan pallille istahtaa?!
Palkan takia alalle ei todellakaan kannata lähteä!
Mutta töitä tulee tulevaisuudessa varmasti riittämään, siitä ei ole epäilystäkään!
Koulu ei ole mikään läpihuuto-juttu, vaan saa kyllä tehdä töitä ja tosi paljon opittavaa, jos ei ole lähihoitajan tutkintoa pohjalla. esim. pistämiset, verikokeet, katetroinnit jne... kaikki käytännön jutut sun on osattava! Ja sun pitää tietää tosi paljon mm. kaikista sairauksista, ihmisestä... parhaillaan me opetellaan ihmisen anatomiaa ja sanat on hyvin pitkälti latinaksi.
Mutta sulla opiskelussa on etua lukiopohjasta, joten en usko että tuntisit opiskelut samalla tavalla rankalle kuin minä.
Mutta alan pitää kyllä tuntua omalta, sen voin sanoa... =)
reality tsekkiä tuolla Työpaikat - Terveys- ja sosiaalialantyö-keskustelupalstalla.
Jos sinusta tuntuu, että haluat tehdä konkreettisemmin työtä kuin jotain paperihommia vaan, mutta koulussa olet menestynyt ja haluat sairaanhoitajaa vaativamman ja arvostettumman työn ilman että koskaan varmasti tuntuu, ettei hastetta ole riittävästi ja ettet varmasti tunne kaksvitosena että olisti sittenkin halunnut korkeammalle tai siistimpään sisätyöhön, niin hae lukemaan lääkäriksi! Uravaihtoehtoja on lukemattomasti ihan pelkästä paperityöstä ihan pelkkään käsillä tekemiseen ja haastetta on loputtomasti, eikä kehittyminen lopu koskaan, aina voit kehittyä paremmaksi ja edetä urallasi loputtomiin halutessasi. Itse asiassa lääkärin työtä ei kykene elämän aikana oppimaan kokonaan kunnolla, siitä tulee antiikin latinan sanonta "ars longa, vita brevis" eli taito pitkä, elämä lyhyt, tämä liittyy nimenomaan lääkärin sanomana aikanaan lääkintätaidosta (käytetään usein virheellisesti maalaus- tai muun tämän tyyppisen taiteen yhteydessä, luullaan sen tarkoittavan taiteen elävän pitkään, kun elämä on lyhyt, kuitenkin tuo ars on nimenomaan taito, tarkemmin lääkärin taito, asian voi tarkistaa kattavammista latinan selittävistä sanakirjoista, jos sen kääntää perussanakirjalla sanasta sanaan, niin oma tulkinta saa vallan ja tulee vakava virhe).
Minulla oli myös samanlaisia mietteitä lukio loputtuani. Tosin olen valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 76. Erikoistunut sekä hankkinut hallinnollista pätevyyttä vielä koulutuksen jälkeen. Lukiosta kirjoitin aikoinani myös hyvät paperit. Suurin syy taisi sairaanhoitajan hommiin viedä se, etten jaksanut enää sitä loputonta(?) lukemista vaan halusin jotakin konkreettista.
Tähän asti olen ainakin viihtynyt työssäni. Osaamista on ollut mahdollista parantaa jatkuvasti. Tosinaan se kyllä "syö" jollakin tavalla (enkö minä sitten ole koskaan valmis:D?!). Työssäni olen pitänyt siitä, että minkään päivä ei ole samanlainen. Se koostuu myös erilaisista tehtävistä. Vastuullista ja tarkkaa työtä tämä on. Aikoinani työskentelin enemmän vanhusten parissa ja nyt puolestaan olen siirtynyt nuorten pariin, jossa tarvitaan hyvää muutoksen sietokykyä ja tehokasta toimintaa. Mielestäni sairaanhoitajan koulutus antaa hyvän pohjan erilaisiin ammatteihin:).
Ja sen verran lisäisin vielä tuohon äsköiseen kirjoitukseeni, että itse en pidä ainakaan sairaanhoitajan opintoja alempana kuin toisia. Täsmälleen samalla viivalla ollaan ennen kuin ollaan valmistuneen/maisterin paperit kädessä. Jos nekään sitten lopulta "osittavat" työpaikkaa. Työpaikojen tarjonta riippuu sen hetkisestä tilanteesta. Urani aikana minulla on ollut oppilaina niin matematiikan kuin insinööri puolen opiskelijoita.
Se mihin olen tyytyväinen, niin minun ei tarvitse tehdä mitään mahtavan suuria päätöksiä. Lääkäri pohtii potilaalle annettavat lääkeet ja vastaa niiden sopivuudesta. Minä puolestani toteutan tarkoin lääkehoidon eli oikea määrä lääkettä oikeaan aikaan, oikealle ihmiselle;D. Toki annan lääkärille ohjeita, että tämä lääke ei ole tehonnut tai tällaiseen lääkeen voisi vielö lisätä ja kyslen mitä mieltä hän on hoidosta.
Työvuorot ovat ainakin meidän yksiköissä pystynyt sopia. Toinen haluaa tulla myöhemmin töihin ja toinen puolestaan on aamuvirkku. Toiveta huomioidaan ja myös kuunnellaan.
Ensimmäisen vuoden opiskelut saattavat olla ehkä pienoinen järkytys sairaala maailmaan tulossa olevalle. Olen ainakin itse kokenut ne hyödyllisiksi, koska näiden perustaitojen pohjalta olen pystynyt kehittymään vaativampiin tehtäviin. En siis valmistuttuani hinkunut temppujen äärelle.