Kohtalon pilkkaa.

Pitkät vaaleat hiukset lepattivat kylmässä talvisessa tuulessa, Darkovian metsän siimeksessä.Suuret vihreät silmät tuijottivat tyhjyyteen.
Nocturne on saanut tehtäväkseen surmata vampyyreitä. Hänen kohtalokseen oli langetettu vampyyrinmetsästäjän julma rooli.
Täällä metsässä hänen olisi määrä tavata rakastettunsa ,vampyyri Ephram.
Yhtäkkiä Nocturne kuuli selkänsä takaa askelia. Hän ei uskaltanut kääntyä vaan pysähtyi.
Nocturne hengitti raskaasti ja tarttui miekkansa kahvaan, vetämättä miekkaa esiin ,vielä.
Hetken siinä seisottuaan hän tunsi lämpimän käden olkapäällään.
Nocturne jähmettyi kauhusta ja veti miekan ulos tupesta. Hän kääntyi vikkelästi ja näki edessään nuoren miehen, vampyyri Ephramin.
Ephramin silmät olivat mustat ja niihin uppoutui vaivatta. Miehen tummat olkapäihin ulottuvat hiukset valuivat kalpeita kasvoja myöten hatun alta.
Hänen pitkä musta samettinen takkinsa osui maahan niin, etteivät edes hänen nahkaiset saappaansa näkyneet sen alta.
"Ephram" Nocturne hengähti toipuneena säikähdyksestä. Ephram puhkesi hymyyn joka paljasti hänen kulmahampaansa. Nocturne tähyili lehdittömien ja tummien puiden muodostamaan metsään ja sujautti miekkansa takaisin tuppeen.
"Oliko sinulla tärkeääkin asiaa?"Kysyi Ephram tutkaillen rakastettunsa kasvoja yhä hymyillen.
Nocturne kohotti katseensa Ephramin mustiin silmiin. Hänen silmiinsä kirposivat kyyneleet ja hän avasi suunsa sanoakseen jotain mutta ei saanut sanaa suustaan.
Ephramin hymy hyytyi ja hän näytti huolestuneelta.
"Kerro mitä on tapahtunut...!?" hän kysyi ja kosketti Nocturnen kylmää ,mutta pehmeää poskea.
Nocturne astui muutaman askeleen taaemmas niin, että saappaiden alla oleva lumi ja lehdet rapisivat.
"Älä..." hän sopersi ja laski katseensa maahan, peittäen hänen kyyneleensä.
Ephram pakotti heidän katseensa kohtaamaan ja Nocturne sai suustaan sen mikä häntä oli painanut jo kauan: "Olen miettinyt tätä kauan...Olen vampyyrinmetsästäjä ja sinä vampyyri. Emme voi ikinä elää onnellisina..."
Ephram tuijotti Nocturnea uskomatta korviaan.
Nocturne näytti epäröivältä ,mutta veti lopulta saappaastaan hopeisen tikarin, joka oli koristeltu verenpunaisin rubiinein.
Ephram avasi suunsa ja sanoi "Ei...Et voi..."
Nocturnen poskia pitkin valuivat kyyneleet ,jotka Darkovian pakkasessa muuttuivat hetkessä jääksi. Ephram lysähti epäuskoisena polvilteen lumen ja syksyisten lehtien peittämään maahan.
Seurasi pitkä hiljaisuus.
Synkän metsän äänet olivat hiipuneet pimeyteen ja kuu tuli esiin pilvien takaa.
Ephramin silmiä kirvelsi kyynelistä kunnes hän puristi silmänsä kiinni ja sanoi paksulla äänellä: "Jos se tekee sinut onnelliseksi, Tee se."
Hetkeen ei tapahtunut mitään. Nocturne vain tuijotti maahan tikari kädessään, itkuisena. Pian Ephram kuuli pienen tömähdyksen. Hän ei uskaltanut avata silmiään, vaan odotti iskua.
Ei kuulunut mitään ,paitsi jäisen pakkaslumen narinaa. Ephram avasi silmänsä pelosta kankeana ja näki Nocturnen tikarin vieressään.
Kun hän kohotti katseensa hän näki Nocturnen katoavan synkän Darkovian metsän varjoihin ,jättäen hänet maahan kuolettavaan lokakuiseen kylmyyteen.