Vaimollani on paniikkihäiriö.
se todettiin vuonna -99. Hoitona on käytetty monen merkkisiä lääkkeitä, terapiaa ja hypnoosia. Mikään näistä ei merkittävästi auttanut hän pelkäsi esimerkiksi kaupassa käyntiä koska kohtaus sattoi tulla. mutta vasta ensimmäisen lapsemme synnyttyä tilanne paheni niin paljon että minun täytyi jäädä pois töistä, koska vaimoni pelkäsi jäädä yksin pienen lapsen kanssa. häntä huoletti se että jos hän saa kohtauksen niin vauva jää hoitamatta. Tilanne on äärimmäisen hankala. nyt olemmekin ruvenneet miettimään olisiko suomessa jotakin paikkaa missä olisi mahdollisuus koko perheen asua ja jossa olisi mahdollista saada apua kun sitä tarvitsee ja minäkin voisin palata työelämään. Vaimoni pärjää vallan mainiosti jos joku on hänen seurassaan tai hän tietää että on joku joka voi tulla kun paniikkikohtaus alkaa. kohtauksia hän saa harvoin, mutta pelko kohtauksista on jatkuvasti suuri. jos joku tietää esim. sairaalan jossa hoidetaan kyseisiä sairuksia ja jonka läheisyyteen on mahdollisuus muuttaa niin että saa apua tarvittaessa ja asianmukaista hoitoa vaimolleni, niin voisiko laittaa linkkiä tai muuta tietoa. Kiitos etukäteen.
se todettiin vuonna -99. Hoitona on käytetty monen merkkisiä lääkkeitä, terapiaa ja hypnoosia. Mikään näistä ei merkittävästi auttanut hän pelkäsi esimerkiksi kaupassa käyntiä koska kohtaus sattoi tulla. mutta vasta ensimmäisen lapsemme synnyttyä tilanne paheni niin paljon että minun täytyi jäädä pois töistä, koska vaimoni pelkäsi jäädä yksin pienen lapsen kanssa. häntä huoletti se että jos hän saa kohtauksen niin vauva jää hoitamatta. Tilanne on äärimmäisen hankala. nyt olemmekin ruvenneet miettimään olisiko suomessa jotakin paikkaa missä olisi mahdollisuus koko perheen asua ja jossa olisi mahdollista saada apua kun sitä tarvitsee ja minäkin voisin palata työelämään. Vaimoni pärjää vallan mainiosti jos joku on hänen seurassaan tai hän tietää että on joku joka voi tulla kun paniikkikohtaus alkaa. kohtauksia hän saa harvoin, mutta pelko kohtauksista on jatkuvasti suuri. jos joku tietää esim. sairaalan jossa hoidetaan kyseisiä sairuksia ja jonka läheisyyteen on mahdollisuus muuttaa niin että saa apua tarvittaessa ja asianmukaista hoitoa vaimolleni, niin voisiko laittaa linkkiä tai muuta tietoa. Kiitos etukäteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla todettiin paniikkihäiriö -94 ja olen myös monenlaisia lääkkeitä käyttänyt sekä tietysti terapiaa. Onneksi tauti piti välillä "paussia" ja iski taas kunnolla poikamme ollessa 3-vuotias. Minulla myös pelko että miten käy miehen ollessa töissä ja yövuoron aikaan menimmekin vanhempieni luo yökylään. Minulla on myös tällä hetkellä sama juttu että vointi suht` hyvä kun on joku paikalla tai tiedän että saan jonkun nopeasti kiinni kohtauksen iskiessä. Pelko se on se suurin peikko joka pitäisi pystyä "selättämään". Valitettavasti minulla ei ole tietoa noista paikoista joissa voisi asua mutta ajattelin vaan kertoa että vaikeaa tämän sairauden kanssa on painia. Uskoa teille kuitenkin huomiseen!
kiitos sanoistasi ja tarinastasi. jaksamista ja hyvää oloa sinulle
miten kaukana sairaalasta ? Jos ette, niin lähellä sairaalaa on "turvallisempaa" kun tietää että jos tulee kauhea kohtaus voi mennä heti päivystykseen.
Näin minulla,oon sairastanut paniikkia vuodesta 1991 ja lääkkeiden voimalla menen eteenpäin ihan hyvin.Asutaan puolen kilometrin säteellä sairaalasta. Ei ne tietenkään sielläkään tykkää jos jatkuvasti ravaa mutta tieto siitä että apu on lähellä,rauhoittaa kummasti.
Olisko teillä mahdollisuutta kotiapuun,että pääsisit itse takaisin töihin?
Ihanaa että kannat huolta perheestäsi ja vaimosi jaksamisesta! Sinulaisiasi enemmän!
Hauskaa joulun odotusta teille!
kysellä miel.t.toimistosta tai psykiatrian polilta neuvoa tähän tilanteeseen. Vaimosi saattaisi päästä päiväsairaalaan (vauvan kanssa tai vauva hoitoon), jolloin sinä pääsisit töihin ja illat olisitte kotona yhdessä (jos päivätyö). Tietty olisi hyvä asua lähellä hoitopaikkaa. Psykiatrian polilla sosiaalityöntekijä on mukana hoitojen suunnittelussa, joten lapset otetaan huomioon ilman muuta. Kysele!
paniikkihäiriöiselle. Fyysiset oireet saadaan kuriin ja lääkitys aloitettua, mutta taustalla oleva problematiikka ei tule selvitettyä. Minä suosittelisin tutustumaan eri tahojen järjestämiin ryhmiin ja vertaistukeen, löytyy netistäkin vaikka kuinka monta.
On huonoa olla liian paljon yksikseen,tai vain vauvan kanssa.Olisiko hänellä siskoa,äitiä,tai ystävätärtä joka voisi olla tukena ainekin jonkin aikaa?