Suomalaista kauhua?

...kotimainen kauhu olla hakusessa. Petri Hiltunen on kunnostautunut kauhusarjakuvan puolella. Itselläni on juuri Hurtan Käärmeet ja tikapuut lukuprojektina...

Kumpi se muuten teki leipätyönään poliisin hommia? Hurtta vai Nenonen? Muistelen, että Hurtta.

Tuu käymään turuus tää on ihan hirvee

Suomessa kauhukirjallisuuden kirjoittaminen on valitettavasti aika olematonta. Muutamia kirjailijoita taitaa kauhukirjallisuudenkin parista kuitenkin löytyä. Mm. jo aikaisemmin mainittu Boris Hurtta, Marko Kari, Kari Nenonen ja kirjoittipa jopa Mika Waltarikin kauhunovelleja Kristian Korppi nimellä. Jarkko Laine ei puolestaan ole varsinaisesti kauhukirjailija, mutta hän on kirjoittanut mielenkiintoisen vampyyriaiheisen kirjan "Vampyyri eli miten Wilhelm Kojac kuoli kovat kaulassa" (1971), joka on myös tutustumisen arvoinen teos.

Suomessa on myös edustettuna mm. laaja kirjo erilaisia kummitustarinoita kansanperinteessä, joihin kannattaa tutustua!

Kallista kauhua. Keräilen suomalaisia "vanhoja" dekkareita, 60-luvulta taaksepäin. Vammalan vanhan kirjallisuuden päivillä löysin Waltarin Kristian Korppi -nimellä kirjoittaman Kuolleen silmät. Teki mieli, mutta hintalappu koskemattoman näköisen kirjan kääreessä palautti järjen päähän: 300.

Luepas Eija Janssonin Matkalippu pimeyteen. Miten onkin jäänyt suurelta maailmalta huomioimatta!

Eija Jansson on kirjoittanut kauhukirjan nimeltä Kielletyt huoneet. Ja jos joku ei löydä suomalaista kauhukirjallisuutta, niin voi sentään. Onhan sitä. Kyllä Janssonin kirja yöllä aikuista pelotti jonkin aikaa, mutta kirja on kömpelö. Se keskittyy tiettyyn Elina osa-alueeseen liikaa. Mielelläni kokeilin naiskirjailijan tuotosta, luin sen huolella läpi. Pahinta on se, että kirja on loppua kohden sekava eikä lukemisen jälkeen osaa sanoa MITÄ kirjailija on halunnut SANOA tällä kirjallaan. Sen sanoma jäi hämäräksi ja tarkoitus puutteelliseksi. Tuntuu todellakin siltä, että kirjailija vain kokeili kauhua toivomusten mukaan, mutta siihen jäi. Jos joku keksii kirjan ytimen olevan muuta kuin että valo voittaa pimeän niin tule ihmeessä kertomaan. Sen lukee hetkessä, eli kokeile.

Miten olisi klassikko, kornin nimensä voimalla:
http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91mato.htm

JP Koskisen Paholaisen vasara on enemmän psykologinen trilleri kuin kauhua, mutta todella hyvä!

Tiina Kailan kirja nimeltä Koe, sen lukee yhtenä suupalana. Loppua kohden erittäin karmivan kaunista. Ei kauhukirja mutta hyvä kuitenkin! Hei hei.

Mia Vänskän Saattaja oli tosi hyvä ja odotan jo kovasti syksyllä ilmestyvää Musta kuu -kirjaa luettavaksi