Niin paljon minulla olisi rakkautta, jota antaa. Kun olisi se joku jota rakastaa. Mutta ei koskaan ketään missään. Yksin matkaani edelleen jatkan, enää ketään etsimättä.
Eikä missään koskaan ketään....
sad and lonely
141863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ehkä jossain on joskus joku...
ja jatkaa etsimistä. Kyllähän se joskus tuntuu, että kaikki potkii päähän. Toivottavasti sinulla ei mene niin kauan etsimiseen kuin meikäläisellä. Sinulla on varmasti hyvä sydän.
Olen kokeillut kaikenmaailman kirjeenvaihdot, maikkarin textisivut, netin, ravintolat.
Missään ei ole ketään joka olisi minulle tarkoitettu. Tänä kesänä lopetin etsinnän ja nyt elän vain ja ainoastaan itselleni. Esim. kahden viikon päästä lähden elämäni ensi kertaa Thaimaahan ja olen kolme viikkoa. Syyskuussa toteutin pitkän haaveeni hankin rivarin pätkän, jossa on todella kaunis piha-alue. Olen oikea viherpeukalo ja olen istuttanut jos jonkinnäköistä pihalleni.
Kyllä sitä täytyy pystyä täysipainoiseen elämään ilman kumppaniakin. Ja ystävieni rakkauselämään vierestä seuranneena voin todeta, että paljon on ristiriitoja monissakin suhteissa, jota ilmenee mm. alkoholismina, pahoinpitelyinä, pettämisinä.
olla parempikin että et aktiivisesti odota ketään.. Niin et ainakaan pety joka päivä:)
Ole kuitenkin avoimin mielin, koska missä tahansa saatat tavata miellyttävän ja itsellesi sopivan ihmisen..
Siihen asti voit keskustella meidän kanssa tällä palstalla - tämäkin toivottavasti piristää mieltäsi:)
Ehkä voi olla parempikin että et aktiivisesti odota ketään.. Niin et ainakaan pety turhaan:)
Ole kuitenkin avoimin mielin, koska missä tahansa saatat tavata miellyttävän ja itsellesi sopivan ihmisen..
Siihen asti voit keskustella meidän kanssa tällä palstalla - tämäkin toivottavasti piristää mieltäsi:)
Tuli surullinen olo kun luin aloituksesi,kun tuntuu niin tutulta.Minäkin olen jo melkein luovuttanut...tuntuu että kaikilla muilla on joku paitsi mulla.Tuskimpa kelpaisin kenellekään edes päiväksi...sitä kun ei ole mitään koskaan kokenut pitää kiinni omista uskomuksistaan ettei kelpaa(joka ehkä on tottakin?)
Mutta rakkaudesta silti haaveilen,se kiehtoo minua...se antaisi elämälle suunnan ja värin.Olisi joku kenen kanssa matkata elämän polkuja.
Tahtoisin olla jollekin se ainoa ja tärkein.
tiedän tasan mitä tuolla tarkoitit..mutta kai tähän pitää vaan sopeutua ettei tunnu ketään löytyvän.
Rakkaus ei välttämättä ole ainoastaan kivaa hauskaa, mukavaa...tulee mielenmullistuksia,unohtuu asioita,laskut jää maksamatta..rahaa menee hullutuksiin.
Jollekin voi antaa suuntaakin, wiiviltä on kyllä nyt kaikki kompassit hukassa,miten voi ihmisen elämä mennä sekaisin kolmessa viikossa.ja kaiken lisäksi ...vali vali ,,ei siitä tulekaan mitään, säälipisteitä?ei kiitos, ei ole eka kerta eikä onneksi viimeinen,toivoa on niin kauan kuin on elämää;)tsemmpiä kaikille rakastuneille ja sitä kaipaaville,;)
Etkö sä ollut vasta 19 niinkuin minäkin? Ethän sä vielä voi luovuttaa. Varmaan lesbojen on vaikeampaa löytää oma rakas, mutta kyllä kai suurin osa sen rakkauden löytää, jos haluaa. Mä en edes ole ajatellut että jäisin yksin, vaikka en olekaan edes koskaan suudellut. Tai mä olen toistaiseksi ihan luottavaisin mielin enkä stressaa siitä ja vertaile itseäni muihin, joilla jo on oma kulta.
:) voi kiitos vai 19 ,heh repeilee täällä,kuule jos et huomannut rivien välistä huumoriani ja itsekritiikiäni,niin en ihmettele. kyllä on maailma mennyt taaksepäin, mä suutelin kyllä jo 14 vanhana ja vieläkin ihan mielelläni, kyllä vitsa on nuorena väännettävä, sanoo wiivi...jonka oven takana on varmaan parijono odottamassa, taidankin jäädä ylitöihin..on niin rankkaa elämää;))
en mä sulle kirjoittanut viestiäni vaan freakille... pöh
"Ole kuitenkin avoimin mielin, koska missä tahansa saatat tavata miellyttävän ja itsellesi sopivan ihmisen.. "
En voi törmätä missään keneenkään. Arkisin palaan töistä kotiin, yksin. Ei ole harrastuksia eikä kavereita. Viikonloppuisin en käy baareissa jne. olen vain ihan kotosalla, tai käyn siskon luona kylässä.
Sitä kun on tähänkin saakka ollut aina yksin, niin itsetunto on jo sen verran heikko, että yleensäkään mihinkään en enää usko.
Mutta sääliä en kaipaa. Se vaan on taivaan tosi, että jotkut on luotu kahlaamaan tämä elämän polku yksin ja pimeässä. Mikähän lienee sitten senkin tarkoitus...
Käythän sä töissä, siskolla, kaupassa, täällä -- Sulla on jo niitä mahdollisuuksia törmätä johonkin tosi kivaan ihmiseen..
Nyt vaan hymyä ja positiivisuutta peliin - niin varmasti tapaat jonkun:)
sun tilanne kuulostaa aika samalta kuin mun,minkä ikäinen mahdat olla?