Mikä studiolevyistä on kokonaisuudessaan paras? Mä en osaa valita sillä nämä ovat hyvin tasaisia: Let There Be Rock (australialainen versio), Powerage, Highway To Hell ja Back in Black. Hmm tai ehkä uudesta tulevasta albumista tulee paras? No tuskin...
Mikä on paras?
overdose
223326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
on Back In Black, mielestäni siinä ei ole juurikaan "täytebiisejä", vaikkei AC/DC siihen kovin usein sorrukaan.
Parhaaksi albumiksi nostaisin ehkä jonkin näistä neljästä levystä, mutta mahdoton sanoa mikä olisi juuri se kaikkein paras levy.
Highway To Hell
Let There Be Rock
Back In Black
High Voltage
Nämä ovat myös huippulevyjä, ehkä jopa vähän aliarvostettuja AC/DC-levyjä.
Dirty Deeds Done Dirt Cheap
Powerage
Ballbreaker
Back in black, se on kaikkein tasaisin.
Top kakkosessa on myös Highway to hell, siinä on tiukin meininki.
terv. AC/DC:tä vuodesta 1978
p.s. tiedoksi kaikille: AC/DC on pääosiltaan heavy rockia, ei mitään tekemistä metallin kanssa.
Highway To Hell ja Back In Black ovat ehkä ne kaksi parasta AC/DC-levyä, näistä kahdesta nostaisin ehkä kuitenkin tuon Highway To Hellin kaikista parhaaksi albumiksi osittain tietenkin myös Bon Scottin takia.
Metalliksi AC/DC:n musiikkia ei voi laskea, sillä vanhemmat biisit ovat myös aika blues-vaikutteisia.
TNT
Parrhaat levyt on Back In Black ja Powerage koska niissä ei mielestäni oo yhtään huonoa biisiä. Uudemmista tykkään eniten Ballbreakerista, siinäkin monta hyvää biisiä ja hyvä soundi. toisin kuin Stiff Upper Lip monta täytebiisiä mutta on siinä yks huippubiisikin: Give It Up!
Joo Stiff Upper Lip -albumilla on kyllä valitettavan monta täytebiisiä... Ballbreaker on parempi, mutta pidän enemmän Stiff Upper Lip levyn soundista. Molemmat ovat hyviä levyjä silti.
Powerage on mielestäni ehkä kaikkein aliarvostetuin AC/DC:n levyistä. Tällä kyseisellä albumilla ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä ja tämä levy sisältää monia sellaisia biisejä jotka kuuluvat bändin ehdottomaan parhaimmistoon.
Tässä Powerage-albumin biisilista
Rock `n` Roll Damnation
Down Payment Blues
Gimme A Bullet
Riff Raff
Sin City
What`s Next To The Moon
Gone Shootin`
Up To My Neck In You
Kicked In The Teeth
Cold Hearted Man
Siitä asti kun bändin löysin, on Powerage kuulunut suosikkeihini. Siis v---u mitä biisejä tuolta levyltä löytyykään, ja millä asenteella vedettynä! Kuten Dark Fear totesi, ei mukana ole yhtään huonoa kappaletta.
Juu, kyllä Powerage on yksi kovimmista ellei kovin AC/DC- levy Let there be rockin, Highway to hellin ja Back in blackin ohella. Kuultaispa vielä noita Poweragen biisejä myös seuraavalla kiertueella.
Poweragen biisejä on kuultu loppujen lopuksi aika harvakseltaan livenä, varsinkin Brianin aikakaudella. Viime vuosina Poweragelta on biisilistaan kelpuutettu eniten biisejä v.2003: Rock´n´roll damnation, Gone shootin´, What's Next To The Moon. Stiff upper lip Euroopan stadion keikoilla v.2001 kuultiin ainoastaan Up to my neck in you. Ballbreaker tourilla v.1996 AC/DC soitti joillakin keikoilla Down payment bluesin mutta heitti samalla kiertueella ennenkuulumattoman setin Lontoossa VH-1 studiolla jossa kuultiin Poweragelta Down Payment Blues, Gone Shootin' sekä eka kertaa Brianin laulamana Riff raff! Toivottavasti Poweragen biisit jyrähtää soimaan seuraavalla AC/DC:n world tourilla!
Powerage on muutamasta syystä SE AC/DC-levy. Harva yhtyy tähän mutta silti..
Bändin nopeista menobiiseistä 'Let There be Rock' ja 'Whole Lotta Rosie' nostetaan yleensä esille mutta 'Riff Raff' menee minun asteikollani sen genren biiseistä ykköseksi, ainoa miinus hieman pitkäveteinen intro.
AC/DC on parhaimmillaan keskitempoisissa biiseissä ja niidenkin parhaimmisto löytyy tältä levyltä. 'Give me a Bullet' ja erityisesti 'Gone Shooting'. Täytyy ihan ihmetellä minkä sähköiskun Cliff Williams saa 'Give me a Bullet'ssa välillä 1'00-1'30. Mieshän soittaa enemmän eri sointuja puoleen minuuttiin kuin koko muulla levyllä. Tuntuu että riffijuna karkaa veturimiehen käsistä mutta ei kuintenkaan.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt AC/DC:n kitarasooloista (Agnus?) mutta tällä levyllä mekin yllättäen osuvat kohdilleen. 'Gone Shooting' ja erityisesti 'Up to my Neck in You' tarjoavat erittäin nautittavan letkeät soolot.
'Downpayment Blues'in armotoman teräksinen kitarasoundi yhdistettynä hymyilyttävään sanoitukseen ei myöskään häpeä lainkaan paikkaansa.
Koko levyn tietty letkeys muutamalla rankemmalla palalla terästettynä nostaa sen maailman kovimman rock-bändin kovimmaksi levyksi.
Angus 😊
Let There be Rock on ollut ehkä eniten pyörimässä soittimessa. Highway To Hell on myös loistava.
AC/DC tuotanto on kauttaaltaan ansiokasta, mutta rimanalituksiakin löytyy. Tehdäänpä kysely kolmesta huonoimmasta levystä. Oma mielipiteeni on järjestyksessä:
1. Fly on the Wall: Ei oikeastaan yhtäkään todella hyvää biisiä.
2. Blow up your Video: Pari loistavaa, muut sontaa.
3. For Those about to Rock: Pari nerokasta, jokunen kelvollinen, mutta kokonaisuus kehno.
AC/DC:n kuuntelija jo liki 30 v.
Sama Thredi löytyikin vähän alempaa, sori.
Mielestäni nuo levyt mitä mainitsit, Amigo, eivät ole huonoimmat levyt.
For Those About To Rock on mielestäni saakelin kova lätty. Siinä on tosi vähän huonoja kappaleita ja levy on mielestäni Brianin aikaisen AC/DC:n parhaimmistoa.
Fly On Th Wall on rasittavan aliarvostettu levy. Loistavia kappaleita levyllä on monta! Tässä levyn suosikit:
- "Fly On The Wall", nimikkobiisi toimii loistavasti, mitä vikaa?
- "Shake Your Foundations", erinomainen, melko tyypillinen AC/DC -kappale, mutta toimii hyvin!
- "First Blood", on aivan aliarvostettu AC/DC -kappale. Mielestäni aivan huippukappale!
- "Danger", vähän erikoisempi kappale, mutta tunnelmallinen.
- "Sink The Pink", on hyvä kappale!
- "Stand Up", myös aliarvostettuja kappaleita mielestäni, sillä kappale on aivan erinomainen!!!
- "Hell Or The High Water", aivan uskomattoman hieno kappale, mutta onko joku coveri tai jotain vastaavaa?
Blow Up Your Video on kyllä huonoimpia AC/DC -levyjä, mutta silti se on aivan kelpo levy.
Tässä aloinkin puhua lähinnä levyistä kokonaisuuksina, en niinkään yksittäisistä kappaleista. Huonoimmiltakin levyiltä löytyy yleensä vähintään yksi tai kaksi kelvollista piisiä (=huolella tehtyjä ja ideaakin löytyy). Ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. Totuushan on oikeastaan se että täytepiisejä ei saisi olla. Tai siis että niitä ei saisi työmoraaliltaan hyvä bandi päästää levylle saati että ostavat fanit hyväksyisivät niitä. Mieluummin hyviä levyjä harvoin kuin keskinkertaisia usein.
Kokonaisuus kertoo bändin työmoraalista tai mielialoista/sisäisestä kemiasta tms. kyseisenä ajankohtana.
Fly on the Wall on kosiskeleva, populäärimusiikin tyylilajeja heikosti hyväksikäyttävä kokonaisuus.
For Those... on synkkä ja jankkaava. Tosin levyltä löytyy joitakin erittäin positiivisia poikkeuksia.
Blow up... on levyn kantta myöten hutaisten tehty ja kuuntelijoita aliarvioiva.
1. Back In Black
2. For those About to Rock, we salute you
3. Stiff Upper Lip
4. Razors Edge
5. Ballbreaker
6. Powerage
7. Let There Be Rock
8. Highway To Hell
9. High Voltage
10.DDDDC
ja loput on lähes turhia ,ei mitään menetä vaikkei omistakaan lukuunottamattaja Live (1992).
BiB ei sisällä yhtään turhaa piisiä ,For those...silla vain "night of the long knives" sylettää.
Stiffillä neljä vikaa huonoimmat.
Razorilla gOt you by the balls ja lets make it täytettä. powerage hyvin epätasainen ,välillä hyvä välillä ei. Hellillä viimenen tosi surkee.
highvoltage jotenkin puuduttaa, ehkä huono kopio pitäs ostaa remasteroitu. D Deeds samoin.
ja Brian miellyttää enemmän ääneltään vaikka kyllähän Bon sai lavalle ja yleisöön jytkettä ja rytinää enemmän. lista herättä kummastusta monissa, sillä ei kai nyt ballbreaker ja stiff u.l. parempi ole kuin highway to hell? mutta näin mun vanhat korvat kuulee! ja Razors Edgen olisin nostanut ehkä sijaa ylemmäs mutta alkuperäisrumpalin kunnioittamiseksi olkoon näin.
Chris on taitavampi ,mutta Phil sopii ACDC pöntönpaiskijaksi paremmin. ja koska nämä uusimmat olen nostanut näin ylös odotan seuraavalta levyltä paljon, oliskohan KAIKKEIN PARAS KAUTTA AIKOJEN!! ??
Ihme, että kukaan erottaa levyjä ja biisejä toisistaan. Pari kiekkoa olen jaksanut kuunnella läpi. Thuderstruck-biisi jäi mieleeni ja siitäkin vain thunder thunder.
Se on kato diskossa eri meininki.
Highway to Hell tai Powerage.
Noista kannattaa lähteä, jos pitää yksi valita. Toisena sitten Back in Black, Brianilta.
t: Ei siis
Joo olin siin partsil sit joo kello kaheksan ja sit käännyin ympäri ja siinä oli järkyttävä bbc aiva järkyttävä bbc ja leuka levis lattiaa nöyrä