Mikä on paras?

Parhaaksi albumiksi nostaisin ehkä jonkin näistä neljästä levystä, mutta mahdoton sanoa mikä olisi juuri se kaikkein paras levy.

Highway To Hell
Let There Be Rock
Back In Black
High Voltage

Nämä ovat myös huippulevyjä, ehkä jopa vähän aliarvostettuja AC/DC-levyjä.

Dirty Deeds Done Dirt Cheap
Powerage
Ballbreaker

Highway To Hell ja Back In Black ovat ehkä ne kaksi parasta AC/DC-levyä, näistä kahdesta nostaisin ehkä kuitenkin tuon Highway To Hellin kaikista parhaaksi albumiksi osittain tietenkin myös Bon Scottin takia.

Metalliksi AC/DC:n musiikkia ei voi laskea, sillä vanhemmat biisit ovat myös aika blues-vaikutteisia.

Joo Stiff Upper Lip -albumilla on kyllä valitettavan monta täytebiisiä... Ballbreaker on parempi, mutta pidän enemmän Stiff Upper Lip levyn soundista. Molemmat ovat hyviä levyjä silti.

Powerage on mielestäni ehkä kaikkein aliarvostetuin AC/DC:n levyistä. Tällä kyseisellä albumilla ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä ja tämä levy sisältää monia sellaisia biisejä jotka kuuluvat bändin ehdottomaan parhaimmistoon.

Tässä Powerage-albumin biisilista

Rock `n` Roll Damnation
Down Payment Blues
Gimme A Bullet
Riff Raff
Sin City
What`s Next To The Moon
Gone Shootin`
Up To My Neck In You
Kicked In The Teeth
Cold Hearted Man

DarkFear kirjoitti:

Powerage on mielestäni ehkä kaikkein aliarvostetuin AC/DC:n levyistä. Tällä kyseisellä albumilla ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä ja tämä levy sisältää monia sellaisia biisejä jotka kuuluvat bändin ehdottomaan parhaimmistoon.

Tässä Powerage-albumin biisilista

Rock `n` Roll Damnation
Down Payment Blues
Gimme A Bullet
Riff Raff
Sin City
What`s Next To The Moon
Gone Shootin`
Up To My Neck In You
Kicked In The Teeth
Cold Hearted Man

Lue lisää

Siitä asti kun bändin löysin, on Powerage kuulunut suosikkeihini. Siis v---u mitä biisejä tuolta levyltä löytyykään, ja millä asenteella vedettynä! Kuten Dark Fear totesi, ei mukana ole yhtään huonoa kappaletta.

Levyseppähitsaaja kirjoitti:

Siitä asti kun bändin löysin, on Powerage kuulunut suosikkeihini. Siis v---u mitä biisejä tuolta levyltä löytyykään, ja millä asenteella vedettynä! Kuten Dark Fear totesi, ei mukana ole yhtään huonoa kappaletta.

Lue lisää

Juu, kyllä Powerage on yksi kovimmista ellei kovin AC/DC- levy Let there be rockin, Highway to hellin ja Back in blackin ohella. Kuultaispa vielä noita Poweragen biisejä myös seuraavalla kiertueella.
Poweragen biisejä on kuultu loppujen lopuksi aika harvakseltaan livenä, varsinkin Brianin aikakaudella. Viime vuosina Poweragelta on biisilistaan kelpuutettu eniten biisejä v.2003: Rock´n´roll damnation, Gone shootin´, What's Next To The Moon. Stiff upper lip Euroopan stadion keikoilla v.2001 kuultiin ainoastaan Up to my neck in you. Ballbreaker tourilla v.1996 AC/DC soitti joillakin keikoilla Down payment bluesin mutta heitti samalla kiertueella ennenkuulumattoman setin Lontoossa VH-1 studiolla jossa kuultiin Poweragelta Down Payment Blues, Gone Shootin' sekä eka kertaa Brianin laulamana Riff raff! Toivottavasti Poweragen biisit jyrähtää soimaan seuraavalla AC/DC:n world tourilla!

DarkFear kirjoitti:

Powerage on mielestäni ehkä kaikkein aliarvostetuin AC/DC:n levyistä. Tällä kyseisellä albumilla ei ole mielestäni yhtään huonoa biisiä ja tämä levy sisältää monia sellaisia biisejä jotka kuuluvat bändin ehdottomaan parhaimmistoon.

Tässä Powerage-albumin biisilista

Rock `n` Roll Damnation
Down Payment Blues
Gimme A Bullet
Riff Raff
Sin City
What`s Next To The Moon
Gone Shootin`
Up To My Neck In You
Kicked In The Teeth
Cold Hearted Man

Lue lisää

Powerage on muutamasta syystä SE AC/DC-levy. Harva yhtyy tähän mutta silti..

Bändin nopeista menobiiseistä 'Let There be Rock' ja 'Whole Lotta Rosie' nostetaan yleensä esille mutta 'Riff Raff' menee minun asteikollani sen genren biiseistä ykköseksi, ainoa miinus hieman pitkäveteinen intro.

AC/DC on parhaimmillaan keskitempoisissa biiseissä ja niidenkin parhaimmisto löytyy tältä levyltä. 'Give me a Bullet' ja erityisesti 'Gone Shooting'. Täytyy ihan ihmetellä minkä sähköiskun Cliff Williams saa 'Give me a Bullet'ssa välillä 1'00-1'30. Mieshän soittaa enemmän eri sointuja puoleen minuuttiin kuin koko muulla levyllä. Tuntuu että riffijuna karkaa veturimiehen käsistä mutta ei kuintenkaan.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt AC/DC:n kitarasooloista (Agnus?) mutta tällä levyllä mekin yllättäen osuvat kohdilleen. 'Gone Shooting' ja erityisesti 'Up to my Neck in You' tarjoavat erittäin nautittavan letkeät soolot.

'Downpayment Blues'in armotoman teräksinen kitarasoundi yhdistettynä hymyilyttävään sanoitukseen ei myöskään häpeä lainkaan paikkaansa.

Koko levyn tietty letkeys muutamalla rankemmalla palalla terästettynä nostaa sen maailman kovimman rock-bändin kovimmaksi levyksi.

janne kirjoitti:

Powerage on muutamasta syystä SE AC/DC-levy. Harva yhtyy tähän mutta silti..

Bändin nopeista menobiiseistä 'Let There be Rock' ja 'Whole Lotta Rosie' nostetaan yleensä esille mutta 'Riff Raff' menee minun asteikollani sen genren biiseistä ykköseksi, ainoa miinus hieman pitkäveteinen intro.

AC/DC on parhaimmillaan keskitempoisissa biiseissä ja niidenkin parhaimmisto löytyy tältä levyltä. 'Give me a Bullet' ja erityisesti 'Gone Shooting'. Täytyy ihan ihmetellä minkä sähköiskun Cliff Williams saa 'Give me a Bullet'ssa välillä 1'00-1'30. Mieshän soittaa enemmän eri sointuja puoleen minuuttiin kuin koko muulla levyllä. Tuntuu että riffijuna karkaa veturimiehen käsistä mutta ei kuintenkaan.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt AC/DC:n kitarasooloista (Agnus?) mutta tällä levyllä mekin yllättäen osuvat kohdilleen. 'Gone Shooting' ja erityisesti 'Up to my Neck in You' tarjoavat erittäin nautittavan letkeät soolot.

'Downpayment Blues'in armotoman teräksinen kitarasoundi yhdistettynä hymyilyttävään sanoitukseen ei myöskään häpeä lainkaan paikkaansa.

Koko levyn tietty letkeys muutamalla rankemmalla palalla terästettynä nostaa sen maailman kovimman rock-bändin kovimmaksi levyksi.

Lue lisää

Angus 😊

Sama Thredi löytyikin vähän alempaa, sori.

Mielestäni nuo levyt mitä mainitsit, Amigo, eivät ole huonoimmat levyt.

For Those About To Rock on mielestäni saakelin kova lätty. Siinä on tosi vähän huonoja kappaleita ja levy on mielestäni Brianin aikaisen AC/DC:n parhaimmistoa.

Fly On Th Wall on rasittavan aliarvostettu levy. Loistavia kappaleita levyllä on monta! Tässä levyn suosikit:

- "Fly On The Wall", nimikkobiisi toimii loistavasti, mitä vikaa?

- "Shake Your Foundations", erinomainen, melko tyypillinen AC/DC -kappale, mutta toimii hyvin!

- "First Blood", on aivan aliarvostettu AC/DC -kappale. Mielestäni aivan huippukappale!

- "Danger", vähän erikoisempi kappale, mutta tunnelmallinen.

- "Sink The Pink", on hyvä kappale!

- "Stand Up", myös aliarvostettuja kappaleita mielestäni, sillä kappale on aivan erinomainen!!!

- "Hell Or The High Water", aivan uskomattoman hieno kappale, mutta onko joku coveri tai jotain vastaavaa?

Blow Up Your Video on kyllä huonoimpia AC/DC -levyjä, mutta silti se on aivan kelpo levy.

Blues-Boy kirjoitti:

Mielestäni nuo levyt mitä mainitsit, Amigo, eivät ole huonoimmat levyt.

For Those About To Rock on mielestäni saakelin kova lätty. Siinä on tosi vähän huonoja kappaleita ja levy on mielestäni Brianin aikaisen AC/DC:n parhaimmistoa.

Fly On Th Wall on rasittavan aliarvostettu levy. Loistavia kappaleita levyllä on monta! Tässä levyn suosikit:

- "Fly On The Wall", nimikkobiisi toimii loistavasti, mitä vikaa?

- "Shake Your Foundations", erinomainen, melko tyypillinen AC/DC -kappale, mutta toimii hyvin!

- "First Blood", on aivan aliarvostettu AC/DC -kappale. Mielestäni aivan huippukappale!

- "Danger", vähän erikoisempi kappale, mutta tunnelmallinen.

- "Sink The Pink", on hyvä kappale!

- "Stand Up", myös aliarvostettuja kappaleita mielestäni, sillä kappale on aivan erinomainen!!!

- "Hell Or The High Water", aivan uskomattoman hieno kappale, mutta onko joku coveri tai jotain vastaavaa?

Blow Up Your Video on kyllä huonoimpia AC/DC -levyjä, mutta silti se on aivan kelpo levy.

Lue lisää

Tässä aloinkin puhua lähinnä levyistä kokonaisuuksina, en niinkään yksittäisistä kappaleista. Huonoimmiltakin levyiltä löytyy yleensä vähintään yksi tai kaksi kelvollista piisiä (=huolella tehtyjä ja ideaakin löytyy). Ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. Totuushan on oikeastaan se että täytepiisejä ei saisi olla. Tai siis että niitä ei saisi työmoraaliltaan hyvä bandi päästää levylle saati että ostavat fanit hyväksyisivät niitä. Mieluummin hyviä levyjä harvoin kuin keskinkertaisia usein.

Kokonaisuus kertoo bändin työmoraalista tai mielialoista/sisäisestä kemiasta tms. kyseisenä ajankohtana.

Fly on the Wall on kosiskeleva, populäärimusiikin tyylilajeja heikosti hyväksikäyttävä kokonaisuus.

For Those... on synkkä ja jankkaava. Tosin levyltä löytyy joitakin erittäin positiivisia poikkeuksia.

Blow up... on levyn kantta myöten hutaisten tehty ja kuuntelijoita aliarvioiva.

Se on kato diskossa eri meininki.