jotkut jutut on varmaankin totta näistä "turhaan" huostaan otetuista lapsista. minä kylläkään en yhtään heistä henkilökohtaisesti ole tavannut. (yhden kyllä joka oli uhkauksen alla, mutta loppui niinkuin pitikin). äiti oli masentunut, väsynyt.lasta ei huostaanotettu.
mielestäni lapsia pitäisi auttaa kotona enemmän. tukea vanhempia kaikilla mahdollisilla tavoilla. vaikka kotiapu joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä. (ei kaikille alkoholisteille, taikka päihdeongelmasille, ei myöskään väkivaltaisille taikka vakavasti mielenvikaisille).
lukien joittenkin vanhempien epätoivoa lasten parhaasta uskon että olisi myös heitä joita voisi auttaa enemmän ennen huostaanottoa. on aika paljon kiinni sos.ihmisestä miten oma lapsuus on ollut jne. monilla heistä ei ole kokemusta elämästä. suojattu elämä alusta asti.
jotkut heistä ottaisi huostaan joka lapsen joka itkee.
myös olen kokenut sen että esim. erikoiskoulun opettaja ´, koulussa joka oli "häiriintyneille lapsille", repi poikaa hiuksista kun poika ei totellut. siis luottakaa ihmisiin ei ammattiin.
mielestäni lapsia pitäisi auttaa kotona enemmän. tukea vanhempia kaikilla mahdollisilla tavoilla. vaikka kotiapu joka päivä, joskus montakin kertaa päivässä. (ei kaikille alkoholisteille, taikka päihdeongelmasille, ei myöskään väkivaltaisille taikka vakavasti mielenvikaisille).
lukien joittenkin vanhempien epätoivoa lasten parhaasta uskon että olisi myös heitä joita voisi auttaa enemmän ennen huostaanottoa. on aika paljon kiinni sos.ihmisestä miten oma lapsuus on ollut jne. monilla heistä ei ole kokemusta elämästä. suojattu elämä alusta asti.
jotkut heistä ottaisi huostaan joka lapsen joka itkee.
myös olen kokenut sen että esim. erikoiskoulun opettaja ´, koulussa joka oli "häiriintyneille lapsille", repi poikaa hiuksista kun poika ei totellut. siis luottakaa ihmisiin ei ammattiin.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Kotiapua vain lisää. Nythän on oikein muodissa lähihoitaja-koulutus, eikö valmistuneista riitä kunnillekin, kyllä rahaa on jos on vain haluja.
Miksei siis kotiapua voisi lisätä, siitä varmasti olisi monessa tapauksessa hyötyä. Ja työtä haluavat saisi töihin, ei tarvitsisi kortistossa olla vuosikausia ja syödä sossun leipää. Itse en kotiapua tarvitse.
Siis mitä häh? Lähihoitaja ja kodinhoitaja ovat kaksi eri ammattia. Lähihoitajia on sairaaloissa, vanhainkodeissa ja päiväkodeissa, kodinhoitajat on asia erikseen, ne tiskaa toisten tiskejä toisten kotona. Huh mitä juttua heität.
lähihoitajat tekevät kodinhoitajien töitä. Nykyään puhutaan kotipalvelutyöntekijästä ja lähihoitaja just pätevä siihen hommaan. Eikä se kotipalvelu pelkkää tiskausta ole, vaan kokonaisvaltaista toisen ihmisen hoitamista. Perhetyöntekijät sitten erikseen. Siihen vaaditaan sitten luultavasti amk-tutkinto(sosionomi tms.)
täysin hyödytöntä sakkia, sen tajuaakin, koska ne ovat naisia. Naisia, jotka kunnon työtä eivät pystyisi tekemäänkään vaan viettävät loisen elämäänsä yhteiskunnan varoja hyödyttöminä tuhlaten. Järkeä, siis miehiä, pitäisi sosiaalipuolelle saada, siten asioihin saadaan parannus.
ole vuosi siinä työssä ja kommentoi sitten!
rintaäänellä yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen. Loisia sanan varsinaisessa merkityksessä. Voiko asiaa selvemmin enää ilmaista. KIITOS!
Eipä taida kuule paljoo lähihoitajia kortistossa olla.. Huutava pulameistä on joka paikassa.. jopa ensihoitajista
minut saat tavata henkilökohtaisesti. niin näet millainen äiti olisin pojalleni ollut.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Uskallatko kerto minkä valheellisen syyn sos.viranomaiset ovat kirjoittaneet huostaanottopapereihin?
Olen lukenut kirjoituksiasi mutta se asia ei ole koskaan käynyt selväksi minulle että minkä vuoksi lapsesi huostaanotettiin?Bastaatko FEROZA
ihan hänen nimimerkin alta ja kun luet ne, saat selville syynkin. Mikäli sinulla ei ole luetun ymmärtämisessä ongelmia.
T: Syyskuusta asti näitä kirjoituksia seurannut
synnytyksen jälkeinen masennus (ajatus lapsen vahingoittamisesta tahtomattaan, vahingossa), lisäksi persoonallisuuden häiriö ja päihteiden käyttäjä mies.
minua yritettiin myös tietenkin syyllistää vaikka miksi narkomaaniksi ja alkoholistiksi koska mieskin on! kaikki testit raskauden ajalta negatiivisia, niitä kai on paha itse yrittää jotenkin huijata. nyt olen eronnut miehestä, ja sossut kyllä tietävät ja uskovat nyt etten ole alkoholisti, eikä mielenterveysongelmia ole, niistä lääkäreiden lausuntoja.
en tiedä onko tuota persoonallisuus häiriötä eri astetta, eli toisella pahempi, toisella lievempi. esim. täällä paljon kirjoitellut maj-lii kärsii samaisesta häiriöstä, hän on kuntoutunut päiväsairaalassa ja kahden vuoden terapian avulla. minulle ei suositella terapiaa vaikka olen siitä itse puhunut, eikä lääkehoidolle ole lääkäreiden mukaan tarvetta (lääkehoito usein tehoton pers.häiriöihin).
huostaanoton syissä on nimenomaan lapsen vahingoittamisen pelko ja oma tasapainottomuus. en tiedä johtuiko tuo tasapainottomuus juuri synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, minua ainakin itketti herkästi ja ärtymys saattoi tulla mitättömistä asioista. nyt olen kuitenkin kuin eri ihminen, elämä on palannut uomiinsa, kun pääsin juoposta ukosta eroon ja ei enää "masenna." töissä käyn ja arki sujuu hyvin. lapsen tai itsensä vahingoittamista ei todellakaan ole! eikö huostaanottoa pitäisi tarkastella uudelleen kun YKSIKIN huostaanoton syistä on poistunut? nyt hakkaan päätäni seinään sossujen kanssa, meillä on niin eri näkemykset huostaanotosta. minulle ei anneta pienintäkään vastuuta omasta lapsesta. olen aivan lopen uupunut ja alitajunnassa jo luovuttanut. yritän koko ajan uutta raskautta.
uutta raskautta kokoajan??
Luin tekstiäsi, "okei, virheitä sattuu. Ei tajunnut ajoissa, että vain hölmö alkaa puuhata lasta juopon kanssa.." Sitten viimeinen lause, "yritän koko ajan uutta raskautta".. EI VOI OLLA TOTTA! Vauvakuume, lapsen ikävä, halua saada itselleen lapsi, voi olla välillä järjetön. Mutta järkevä, lastaan IHAN OIKEASTI ajatteleva ihmine ei laita lasta maailmaan ajattelematta ovatko lähtökohdat LAPSELLE hyvät!
Voitko käsi sydämellä sanoa, että lapsesi olisi hyvä syntyä elämään jota sinä tällä hetkellä pystyt tarjoamaan?
Mistä metsästät isäehdokkaita (kirjoitustesi perusteella elät yksin)? Ovatko he tietoisia päämääristäsi vai läväytätkö elatuslaput vain 9kk kuluttua luukkuun?
olen aina halunnut lapsia 2-3, jos Luoja minulle niitä suo. jatkan elämääni eteenpäin nyt, toinen mahdollinen tuleva lapsi kotona ja toinen sijaisperheessä. en jää odottamaan monia vuosia kun tämä ensimmäinen palaisi kotiin. ja kyllä, käsi sydämellä voin sanoa että kodin lapselle/lapsille pystyn tarjoamaan. jatkan yksinhuoltajana edelleen.
niin, jälkiviisaana voit todeta miksi olen tehnyt lapsen tuollaiselle miehelle. se ei lapsestani tee yhtään vähempi arvoista millainen isä hänellä. rakastan poikaani siitä huolimatta. olisi toki ollut suotavaa että lapsella myös isä olisi, mutta eipä ole ainoa "isätön" tässä maailmassa. luulen että parempi yksi hyvä äiti kuin tappeleva äiti ja isä.
toki haluaisin tämän ensimmäisen lapseni pian kotiin, mutta asiat ei tunnu etenevän. ei hitaasti, saati nopeasti. en "korvaa" poikaani uudella vauvalla, vaan minulla on sitten kaksi lasta.
Niin, et kylläkään vastannut kysymykseen mistä sitä isäehdokasta metsästät ja millä moraalilla..
Ja näinhän uusi viestisikin alkaa.. SINÄ olet HALUNNUT. Entä lapsi?
Ja minä en ole jälkiviisas jos SINÄ olet tehnyt juopon kanssa lapsen. Itse en sellaista helvettiä olisi IKINÄ lapselle järjestänyt vaikka kuinka olisi vauvakuumetta ollut!
Lapsesi ei ole vähemmän arvokas vaikka isänsä on juoppo, mutta vähemmän onnellinen kylläkin!
miksi lapsia saadaan/tehdään?! juuri siitä samasta syystä minäkin olen alkanut perustaa perhettä. olenko ainoa yksinhuoltaja?!
jos olet noin vähä-älyinen ettet tiedä miten lapsia tehdään, niin ota selvää. ei tässä ole moraalin kanssa mitään tekemistä! oletko kuullut keinohedelmöityksestä? oletko kuullut että sitä tekee myös yksinäiset naiset? tai lesboparit!
jos mies-ehdokas löytyy, en suinkaan tee lasta salaa mieheltä enkä todella maksata kunnalla. mies tietenkin vastuuseen asiasta. näin tekee myös juoppoisä.
lienee suurin kysymys on se että kykenenkö itse äidiksi. ennen kuin niitä lapsia yritetään hankkia. kyllä, pystyn. paljon tekisin nyt toisin kuin ensimmäisen lapsen kanssa.
olen yli 30, joten eipä tässä monia vuosia ole aikaa miettiä miten jatkaisi sukuaan.
Että näin aikuinen olet..
Silloin kun lapsesta aletaan haaveilla, ensimmäinen kysymys PITÄISI olla "onko lapsen hyvä syntyä tähän perheeseen"! Mutta jos lähtökohta sen sijaan on "mä HALUUUUUUUN vauvan, huolimatta juoposta miehestä, taloudellisesta tilanteesta, sairaudesta" niin kukahan on etusijalla?? Eikä tarvitse alkaa määkiä siitä etteikö yksinhuoltajat tai homoseksuaalit tai sairaat tai köyhät voisi olla hyviä vanhempia. MUTTA jokainen tälläinen tilanne on poikkeuksellinen tilanne, joten silloin tulisi miettiä miten helpottaa lapsen elämää! Kysymyksiä kuten "mistä saan apua jos en yksinhuoltajana jaksa? miten kasvatan lapselleni niin hyvän itsetunnon, että häntä ei kiusata kahdesta äidistä/isästä? onko sairauteni parhaassa mahdollisessa tasapainossa vauvan tuloa ajatellen? miten pärjään taloudellisesti (paljonko maksaa vaipat/kk, mistä voisin hakea työtä ja säästää jne)?
Kyllä tiedän miten lapsia tehdään. Miehen siittiöt hedelmöittävät naisen munasolu. :o) Mutta tätä voi tehdä monin tavoin! Vai etkö koskaan ole kuullut vauvakuumeisista naisista jotka hässivät mennen tullen miehiä näiden tietämättä vain tullakseen raskaaksi? Tai toisaalta miehestä ja naisesta, jotka rakastavat toisiaan ja järjestävät elämänsä niin, että lapsen on siihen hyvä tulla?
Mutta jos yksin elelet ja vauvaa toivot ja vielä siittäjää "vastuuseen" tuotoksesta niin.. Kiirettä pitää! Kuinkahan hyvin ehditte tutustua vai haetko miestä kantabaarista lapun kanssa jossa lukee "tee minulle lapsi ja elätä hänet!" Vinkkinä; miehet pakenevat ympäriltäsi..
P.s. kielenkäyttöä kannattaa hiukan siistiä sitten kun se iii-iihana vauveli on siellä hoivissasi. :o)
niin, nuo kaikki olen miettinyt. ja lapsen on hyvä tulla tähän perheeseen. ja HALUAN jatkaa sukuani.
voin käyttää ihan mitä kieltä haluan kun sinun kanssa keskustelen. itsehillinnässäni ei ole mitään vikaa.
et edes ymmärtänyt mitä kirjoitin sinulle, toistat samaa mitä juuri olen sanonut!
poistun taas täältä palstalta, ei voi omia mielipiteitä sanoa kun väännät joka asian niin kuin itse haluat. olet todella sairas.
ja kun ei sinun päähän mahdu se että tämä huostaanotto on tehty aivan liian hätäisesti. siitä tulee kunta saamaan moitteen hallinto-oikeudessa, se on jo kunnankin tiedossa. meinaatko senkin vääntää mieleiseksesi?
sellainen, että elarit on hyvät ja perinnöt. Isä kerkiää tietämään asiasta raskauden tultua todeksi, mitä sitä ennakkoon suunnitelmiaan julistamaan. Sillä ei ole väliä onko hän perheellinen eli ei. Perheelliset miehet on helpompia nakkeja. Mieluummin jonkun sossun tai miksei sijarinkin puoliso. Ja yksinhuoltajuus.
bioäiti!
Toki voit tehdä ihan mitä SINÄ ITSE haluat (ja ilmeisimmin oletkin tehnyt..). Sekin kertoo jotain sinusta. :o)
Ymmärrän vallan hyvin lukemaani, itse asiassa olen siitä saanut koulussa mainintaakin. Joten jos kirjoitat muuta kuin tarkoitat, se ei liene minun vika jos en ole ajatusten lukija?
Helppoa on poistua kun tulee ongelmia, vaatii rohkeutta ja voimaa vastata sanoistaan ja teoistaan.
Muistaakseni juuri kerroit oman mittavan sairashistoriasi. Se ei kuitenkaan pyyhkiinny toisia diagnosoimalla. Vai onko sinulla psykiatrian tutkinto? Toisaalta edes he eivät voi toisia sairaaksi leimata nettikeskustekun perusteella.. Vain minä tiedän, että sairashistoriani on olematon. Vain flunssaa ja vatsatautia. :o)
Ja sitten se isäkysymys jäi edelleen hämäräksi.. Että kuinka aiot taltuttaa vauvakuumeesi ilman rakastamaasi puolisoa?
mitä se sinulle kuuluu missä on lapsen isä. jatkan yksinhuoltajana, se on silti lapsen etu. on muitakin perheitä joissa vain toinen vanhempi ja lapset ovat ihan tasapainoisia.
ja minulla ei kyllä ole mitään sairautta, paitsi diabetes. ei ole mielenterveysvikaa, josta useampikin lääkärinlausunto.
voinko soittaa sinulle, että voin selvittää kaikki asiani? täällä se ei näköjään onnistu. sinua tuntuu kovasti kiinnostavan minun asiani.
"synnytyksen jälkeinen masennus (ajatus lapsen vahingoittamisesta tahtomattaan, vahingossa), lisäksi persoonallisuuden häiriö." Näin kirjoitit, unohtuiko?
"voinko soittaa sinulle, että voin selvittää kaikki asiani?" Heheh, johan läpän heitit! Että laittaisin puh.numeroni nettiin? Joopa joo.
Se mikä minua kiinnostaa on LASTEN ASIAT. Eihän minulle kuulu mikään sinun asiasi, olet ilman pakkoa kertonut mitä olet halunnut. Isäehdokkaasta et ole halunnut kertoa mitään. Selvä, se on sinun asia mitä kerrot. Kertomatta jättämisestäkin voi päätellä paljon.
Enkä minä yksinään täällä keskustele, jos et ole huomannut, sinäkin kirjoitat minulle! Kun et sitten häipynytkään vaikka uhosit.. Lasten kanssa suosittelen ainakin pitämään sanansa! ;o)
synnytyksestä on yli vuosi! en kärsi enää synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. tiedätkö että se on aika yleistä?
persoonallisuushäiriö ei ole mikään sairaus. otapa selvää siitä. jokainen ihminen on persoona.
miksi sinulle ei riitä jos sanon että olen yksinhuoltaja? puututko jokaisen yh:n isä tilanteeseen yhtä voimakkaasti?
niin, ja jos en halua keskustella sinun kanssa ja "pakenen" täältä, se ei tarkoita että pakenen ongelmia! minulla ei ole ongelmia nyt, en vain halua keskustella kanssasi, joten voin päättää keskustelun tähän.
minuakin kiinnostaa lasten asiat.
en ymmärrä mitä haet takaa tuolla MINÄ HALUAN, MINÄ HALUAN?! mitenkäs sitten perustetaan perhe, jos lähtökohta on se että lapsen on hyvä tulla, jos ei lasta ITSE HALUA?
taitaa nyt ongelma olla sinulla. HALUAT lapsen mutta et jostain syystä saa sitä. oletko katkera että ne jotka saa, niin niiltä otetaan huostaan? itse pystyisit tarjoamaan hyvän kodin lapselle, muut ei pysty, niinkö?
kaikkea hyvää sinullekin.
Sinä se et malta pysyä minusta erossa vaikka mieli tekisi! ;o)
Ei sinun tarvitse selitellä sairauksiasi, siitä ei ollut kyse. Kyse oli siitä, että nimittelet minua sairaaksi vaikka itse olet sairastanut psyykkisiä sairauksia. Niissä ei sinällään ole yhtään mitään "pahaa". Kyse olikin aivan toisesta asiasta.
VoeVoe kun olet pihalla.. Miten olisi jos sen "mulle-heti-kaikki-nyt" asenteen voisi korvata halulla saada ja kasvattaa lapsi SEKÄ halulla ajatella lapsen etua?
Nuo sinun diagnosoinnit menee kyllä ihan päin pyllymäkeä.. Minulla on 2 maailman rakkainta lasta, täällä kotonamme. Lapsilla on myös maailman ihanin isä, minun maailman paras aviomieheni. Ja sen onnen puolesta puhun! Että aina ei tarvitse olla niin maan ihmeellisiä syitä jos käy keskustelupalstalla puolustamassa lasten etua. Kiitos ja aamen. :o)
Odotan jo innolla seuraavaa purkaustasi. ,o)
parantumaton, eikä se itse sille voi mitään.
"toi hullu paratumaton"..? Sinä?
toisille on vain mahdoton takoa asioita päähän.
lapsen etu on olla minun luonani. näin siksi koska ajattelen lapsen etua. mutta kaikille se ei mene päähän.
olen tätä elämää sen verran nähnyt ja elänyt, että minun ei tarvitse saada "kaikki minulle heti nyt."
ja lapsen etu voi olla elää ilman sitä "minun ihanaa aviomiestä." olisin aikoinani naimisiin päässyt. tällä miehellä on nyt lapsia ja on oikein hyvä mies. ehkäpä haluan elää yksin, siis ilman parisuhdetta? mutta tämäkään ei mene toisille jakeluun. kiinnostaa vain mistä mies ja mikä on lapsen etu!
vähän vissiin jäänyt levy päälle.
sulla. ;o)
Totta kai meitä kiinnostaa lapsen etu ja moraali miten lapsia hankitaan! En häpeä yhtään tunnustaa!
lapsia ei kannata hankkia tuohon elämäntilanteeseesi...ajattele nyt vähän! ole järkevä...FEROZA.
lapsen kanssa ja siihen sokkona lähtisit niillä kokemuksill joita sinulla on ensimmäisestä syntyneestä lapsestasi.
Mit tapahtuu jos saat uudelleen samanlaisen tai vielä syvemmän synnytyksen jälkeisen psykosin?
Olet sitten menettänyt oman itsearvosi.
Mutta ainhan tästä voi keskustella eihän se ole vielä sitä että olisi jo raskaana ja tulevaisuus valmiiksi harmaa.
Toivon että saat pian lapsesi takaisin! Muista, että sosiaaliala on täynnä ihmisiä, jotka jostain syystä puhkuvat kostonhimoa ja lyövät alas ketä vain pystyvät...kohteesta viis!
Tuntuu, että suhteellisuudentaju on monella sossutantalla täysin kadoksissa.
...on (oireeton) skitsofrenia, johtuu isänsä harjoittamasta väkivallasta lapsuudessaan. HÄn kävi jo ennen syntymääni psykologin juttusilla. Hän on akat. koulutettu.
Äitini on terve.
Onneksi he tekivät lapsia! Isäni oli mitä parhain isä, leikki, luki ja oli hauska. Minä elin onnellisen lapsuuden. Eilen käytiin tyttäreni kanssa isän-ja ukinpäivän kahveilla...
Eikö isäni olisi saanut tehdä lapsia?! Onneksi teki. Minä olen onnellinen.
Hyvä Toukonen, jos olisit lukenut kirjoitukseni aivojen kera, tajuisit, että en ole kieltänyt ketään tekemästä lapsia!!! Juuri siitähän kirjoitin, että elämässä voi sattua lähes tulkoon mitä vain, MUTTA se miten nämä "sattumat" hoitaa on eri asia! SIIS isäsi toimi sangen järkevästi kun hoisi itsensä parhaaseen mahdolliseen tasapainoon ennen kuin alkoi sinua puuhata. Enhän ole missään kieltänyt sairaita ihmisiä tekemästä lapsia! Se mistä kirjoitin oli itsekkyys. Halu saada lapsi välittämättä juoposta miehestä, sairauden huonosta tasapainosta tai taloudellisessta tilanteesta. Toisin sanoen isäsi oli mielestäni tehnyt hölmösti jos ei olisi sinua (ja toki itseään) ajatellen käynyt siellä psykologilla hoidottamassa asiat parhaaseen mahdolliseen jamaan! Ymmärrätkö?
Tämän olisit kyllä voinut ymmärtää jo edellisestä kirjoituksesta, jos olisit halunnut..
tekevät lapsia ole itsekkäitä. Mistä sitä tietää, tuleeko vammainen lapsi. Eli raskausaikana voi sattua jo jotain, jolloin lapsi vammautuu.
Tai itse voi kuolla tai puoliso kuolla. Tai voi joutua työttömäksi ja taloudelliseen ahdinkoon.
Elämä ei ole ennustettavissa. Vai onko?
No tällä periaatteella voisi elää ihan miten huvittaa! Ei tarvisi lapsia kasvattaakaan, koska niistä SAATTAA kuitenkin tulla rappioalkoholisteja tms.!
Eiköhän siitä lähdetä, että kun lapsia aletaan tehtaileen, niin järjestetään elämä PARHAAKSI MAHDOLLISEKSI lapselle.
Aika omituinen asenne sulla..
jääneitä. En tiedä heidän kohtaloaan, mutta heistähän voi vaikka kehittyä rappioalkoholisteja, vaikka mitä.
Elämä ei ole ennustettavissa, vai onko?
Sinä et voi tuomita ihmisiä, et vaikka olisi sinun miehestäsi kysymys. Hänellähän voi olla toinen nainen, joka odottaa lasta hänelle...
Mene ja tiedä, kaikkea et pysty sinäkään kontroloimaan, vai pystytkö?
Nyt kyllä ajatuksesi ovat niin sekaisia, että en pysy yhtään perässä! Pitikö nyt Tsunamikin tähän vetää..? Ei hyvää päivää!
Sanoinhan jo, että moni asia on mahdollinen, mutta vastaahan kysymykseeni: "senkö vuoksi ei tarvitse tehdä parastaan lapsen hyväksi?" Siis juopot vaan tekemään lapsia koska ei sitä koskaan tiedä kuinka hyvin he osaavat lapsensa hoitaa?? JUST JOO!
Että ihan vaan kun "kaikki on mahdollista" niin tehdään mitä huvittaa??
Minä en tuomitse ihmisiä. Minä sanon mielipiteeni. Niin sanot muuten sinäkin. Mikä tekee SINUN mielipiteestäsi ei-tuomitsevan?
Niinhän sinä toivoisit.. että olisit maailman parhaan aviomieheni kakkosvaimo. Mutta ikävä tiputtaa sinut maan pinnalle; mieheni ei ole "sellainen"! Vaikka en pysty ennustamaan enkä kontrolloimaan, niin tiedän suhteemme laadun (josta sinä vain uneksit). Jos ei ole kokenut hyvää parisuhdetta, saattaakin luulla, että kuka tahansa voi pettää. Toivon, että joku päivä sinäkin voit TIETÄÄ, että tämä ei pidä paikkaansa.
vaimo luuli ja monen muun!
Onnea avioliitollesi, pidä ukostasi hyvä huoli.
petturi. Minä en LUULE mitään, minä TIEDÄN. Tietysti pidän hänestä hyvän huolen! Ja hän pitää minusta hyvän huolen! Eikö se nyt ole sanomattakin selvää..?
Mutta tasan ei käy onnen lahjat..
tällaisia valheita levitellä ja näin julkisesti:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=443506
on noin 400e kuukaudessa.
Ei sillä rahalla saa useampaa kertaa päivässä kodinhoitajan palveluja.
Raha ratkaisee monessa asiassa, niin myös sijoituksissa.
Alussa bioperhettä täytyykin tukea. Jos tukitoimet ei auta, niin kaikista halvin vaihtoehto on se sijaisperhe.
Mistä tuo 400e on vedetty. 2kuukautta sitten sosiaalitoimi joutui myöntämään hallinto-oikeuden käsittelyssä sijaisperheen korvauksen joka on kolmesta lapsesta 3000e kk. ojalanlaskuopinmukaan siis 1000e/lapsi/kuukausi
Muutaman vuoden kokemuksella voin sanoa, että saan palkkiota sijoitetusta lapsesta 431.58e/kk. Tarkistin "palkkakuitista" oikein täydellisen summan. Tiedän myös sijaisvanhempia, joilla palkkio on ALLE 400e/kk.
Kyllä minäkin osaan laskea, että 3000 jaettuna 3lla on 1000. Tosin tiedän myös, että 431.58 ei ole edes puolta 1000:sta.
T: Sijaisäiti, joka tietää mitä tilille tipahtaa.
joillekkin mene päähän se totuus palkkioista se on juuri se mitä sinä kirjoitit 420.50€ kuukaudessa ennen veroa.
Siis käteen jää minulla/meillä yhteensä 273€ kuukaudessa. Mutta onpahan ihana lapsi jota rakastaa koko meidän suuri suku. Bioäiti saa huomattavasti enempi viikolopusta kun meillä sijoitettu lapsi on hänen luonaan eli se tulee maksamaan kunnalle 1200€ joka kolmas viikonloppu. Tämänkö mukaan joku bioäiti laskee meidänkin sijaisvanhempien tulot.
noin paljon?
Miksi mulle maksetaan vaan 238 euroa kulukorvaus 350 euroa,on se niin väärin:(
Oliskohan kyse perhekodista tm,tuollaisia summia en kyllä sijaisperheiden ole kuullut missään saavan vaikka kaupunkikohtaiset erot palkkioiden välillä onkin huimat.
kun on ihan valalla vannottu lausunto sosiaalivirkailijan suulla lapsilisät ja elatusmaksut. Voitko puolestasi kertoa missäpäin bioäidille maksetaan viikonlopusta noin paljon. kun näiden kolmen lapsen äiti ei saa viikonlopuksi kuin 20e yhteensä joka kolmasviikonloppu.
Kahden hengen bioäidin ja valvoja/tukihenkilö bussiliput 52:- hotelli majoitus 3 yötä 750:-
ruokaraha 3 henk. 100:- huviraha 30:- loput sitten onkin päiväraha sille valvojalle jota ilman ei voi tapaamisia toteeuttaa. Ja jos siihen laskee vielä sen peruspalkan niin ei tuo 1200€ edes riitä.Tämä on silti halpa verrattuna perhekotisijoitukseen.
Näin siis yritetään kannustaa sitä lapsen yhteydenpitoa omaan äitiin. Silti se epäonnistuu ja kaatuu siihen äidin ongelmaan.
jollekkin lapsettomalle:
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=452250
Vastaan koska kysyit!
elämäntilanteessani ei muutu mikään. paitsi jos sairastun syöpään tai vammaudun autokolarissa.
jatkan siis elämääni eteenpäin.
tiedän todellakin mitä on elää yksinhuoltajana. elämäntilanteeni vain on nyt täysin toisenlainen kuin ensimmäisen lapsen kanssa. enkä olisi niin "yksin", silloin olin.
psykoosi on aivan eri asia kuin masennus. sitä pelkään kaikkein eniten että synnytyksen jälkeinen masennus tulisi taas. aina kaikille ei niin käy toisen lapsen kohdalla. ja nyt tiedän että se menee ohi 4-5 kuukauden kuluttua ja siihen saa apua. viimeksi tätä en tiennyt.
olisin valmis ottamaan vastaan uuden raskauden avoimin mielin. tiedän mitä raskausaika on, tiedän mitä siltä odottaa. tiedän sen arjen vauvan kanssa, paljon tekisin toisin kuin viimeksi.
onneksi teistä kukaan ei päätä minun raskauksistani.
olla masentunut, kun huomaa, ettei vauvan isä ole tukemassa ja kantamassa vastuuta. On raskasta kenelle tahansa, jos puoliso on alkoholisti ja siinä on vielä vauva. Ja juuri synnyttänyt äiti tarvitsisi hellyyttä ja sitä, ettei yksin tarvitse kaikesta huolehtia.
Myös sellaisessa perheessä, missä lapset on jo isoja ja alkoholi astuu elämään jommalle kummalle puolisolle, niin kyllä toinen tuntee mielipahaa ja kovasti.
Terveisin: Kokemusta on!
"tiedän että se menee ohi 4-5 kuukauden kuluttua.."
Kirjoitat synnytyksen jälk. masennuksesta näin. Kukahan sinulle tuollaista puppua on kertonut? Eiköhän se riipu HYVIN monesta asiasta kuinka kauan masennus kestää? Ja jos ensimmäinen masennuksesi kesti 4-5kk, ei se tarkoita että toinen mahdollinen masennus kestäisi yhtä kauan!
Niin, tiedä sitten onko se onni vai mikä, että raskaaksi voi tulla kuka tahansa.
useassa synnytyksen jälkeistä masennusta käsittelevässä artikkelissa on sanottu että se kestäisi 4-5 kuukautta. joillakin varmaan sitten kestää pidempään?
mistä tiedän ettei minulla kestä pidempään? no mistä tiedän että tuleeko se ylipäätään minulle toisen synnytyksen jälkeen?! sinulla on kyllä varma tieto että se uusii minulle ja kestää pitkään! niin, on totta että HYVIN moni asia vaikuttaa siihen. nyt vain ei ole stressaavia tekijöitä mitkä siihen vaikuttaisivat. sossujen tiedossa on kuinka lapsen isä käyttäytyi minua kohtaan. ei kukaan kestä sellaista. ja lapsi ei todellakaan ollut minulle se masennuksen syy.
raskaaksi voi tulla kuka tahansa. ei pidä paikkaansa!
No voi useat artikkelit! Se on tilastotietoa ja variaatiot todellisessa elämässä liikkuvat varmasti muutamasta viikosta parantumattomaan!
Et tiedäkään. Enkä minäkään, vaikka taas sanoja suuhuni yritätkin laittaa. En myöskään niin typerä ole, että väittäisin vauvan masennusta aiheuttavan!
Muotoilen viimeisen lauseen uudelleen: kuka tahansa, jolla ei hedelmättömyyttä ole rasitteena, voi halutessaan - ikävä kyllä - raskaaksi tulla.
ai synnytyksen jälkeinen masennus voikin jäädä parantumattomaksi?! no huh huh. yhdessäkään artikkelissa ei noin ole vielä sanottu ja uskon kyllä enemmän näitä tietoperiä ja tilastoja kuin sinua. tai sitten puhut jostain muusta masennuksesta joka voi olla pysyvä (krooninen masennus). tätä minulla ei ole. mikähän kriisi sen voisi puhkaista? ei ainakaan lapsen syntymä.
synnytyksen jälkeiseen masennukseen on muuten hyviä hoitokeinoja. lääkkeitä tai terapiaa tai muuta tukiverkostoa.
onneksi sinä olet aivan huipputäydellinen äiti niin ei ole kohdallasi ainakaan noita "ikävä kyllä"-raskauksia. katsotko muuten ikinä peiliin? kun ihmisten kanssa puhut...
yleensä masennuksesta ja miten se sinulla ilmeni. Hoitosi oliko lääkitys sekä terapiaa.
Naapurin rouva masentui ensimmäisen raskauden jälkee ja masentui kolmen vuoden kuluttua myös toisen raskauden jälkeenkin ja se masennus kesti lähes 15 vuotta ennen kuin rupesi hellittämään.
Sitten hän pääsi tasapainoon elämässään luki sosionomiksi sai työn ja erosi miehestään. Meni uusiin naimisiin muuttivat 3 vuodeksi USA:han jossa miehellä työ. Nyt muutaman vuoden paluun jälkeen on masennus iskenyt ja on hyvin vaikea tilanne juuri tällähetkellä. Tämä vaan esimerkkinä että ei ole mitään yleistä sääntöä että se masennus menee ohi muutamassa kuukaudessa. Kerran masentunut niin...
Jokainen ihminen voi masentua mutta ei sairaaksi asti joten masennus joka ei mene ohi "itsestään" niin on aina otettava huomioon että jos mahdollista niin välttää elämän tilanteita jotka ovat rasittavia ja samalla masentavia. Traumaattisia toistuvia tapahtumia/tilanteita sinulla on ollut joihin et ole itse kyennyt vaikuttamaan. Seuraustksena pitempiaikainen masennustila. Toivonmukaan sinua ei kohtaa elämäsi varrella niitä muistuttavia tilanteita jotka sitten laukaisevat uuden synnytyksenjälkeisen masennustilan.
no en ole naapurin rouvasi.
tiedän minäkin monia masentuneita ihmisiä, heidän elämänsä on aaltoliikettä tai sitten pysyvää masennusta.
luotan ammatti-ihmisiin jotka ovat todenneet ettei minulla ole masennusta, edes huostaanotosta johtuen. ja nämä ammatti-ihmiset ovat tunteneet minut vuosia.
ei todellakaan pidä paikkaansa kaikkien ihmisten kohdalla toteamus "kerran masentunut, aina masentunut!" huomaa ettei sinulla ole silmää näille asioille. tai minkäänlaista tietämystä.
niin, koskaanhan ei tiedä mitä tulee elämässä eteen, traumoja. pitäisikö ihmisten lakata elämästä sen takia kun ei tiedä mitä tulee vastaan ja kuinka niistä selvitä? minä en ainakaan.
mistä keksit tuon että minulla on traumoja jonka seurauksena PIDEMPIAIKAINEN MASENNUSTILA?! eihän tuo pidä paikkaansa. ei minulla ole ikinä diagnostisoitu esim. mitään keskivaikeaa masennusta joka todellakin voi kestää pitkään.
jään odottelemaan uutta synnytyksen jälkeistä masennusta. ilmoitan sitten sinulle kuinka kävi.
Vähänpä tunnut tietävän sairaudestasi.. Tässä sinulle ASIANTUNTIJA tietoa tohtori.fi -sivulta, samaa tietoa löydät monilta muiltakin sivuilta kun laitat hakukoneeseen "synnytyksen jälkeinen masunnus". "Varsinainen synnytyksen jälkeinen masennus alkaa tavallisimmin noin kuukauden kuluessa synnytyksestä, mutta se voi alkaa vasta vuoden kuluttua. Äiti on jatkuvasti ahdistunut, epätoivoinen, saa paniikkikohtauksia, ei pysty nukkumaan eikä syömään, pelkää lapsensa ja itsensä puolesta, tuntee voimakasta syyllisyyttä ja häpeää kokiessaan olevansa riittämätön ja huono äiti. Vakava masennus voi kestää tavallisesti puoli vuotta ja joskus toipuminen vie 3-4 vuotta. Äiti tarvitsee sekä psyykkistä että sosiaalista tukea. Ryhmäterapiasta on osoitettu olevan apua. Tarvittaessa voidaan määrätä moderneja mielialalääkkeitä, joiden ei katsota estävän imetystä. Myös estrogeenihoitoa on kokeiltu."
Totta kai mikä tahansa masennus (tai sairaus) voi jäädä parantumattomaksi jos sitä ei hoideta! Kertoisitko nyt ystävällisesti omien "artikkeliesi" lähteet?
Kiitos kun kehut minua "aivan huipputäydelliseksi äidiksi"! Itse en näin koe olevani, enkä näin ole kirjoittanut. Kateus se on se perisynti..
Nyt kyllä en tiedä mihin uskon. FEROZA oli kirjoittanut että oli masentunut? Nyt hän ei ole ollutkaan masentunut. Lapsi vietiin huostaan ja ei ollut sittenkään masentunut.
Mistähän päin siellä nyt tuulee?
Minulla ei ole silmää mutta työkokemusta senkin edestä.
Etkä ymmärtänyt mitä on elämä ilman että altistaa itsensä tahallaan tilanteisiin että siitä seura uusi masentuminen. Etkö tiedä edes mitä on traumat ihmisellä???
En peräänkuulutakkaan minkä vaiheen masennus sinulla on. Kiva kun ilmoitat olen hengessä mukana.
paistaa läpi!
voi joskus todellakin satuttaa! :o)
ole muiden totuus. Sinun totuutesi ei satuta. Sinun ilkeys ja pahansuopaisuutesi satuttaa.
olen koko ajan puhunut SYNNYTYKSEN JÄLKEISESTÄ masennuksesta kohdallani. kestäköön se toisilla vuosia, minulla ei kestänyt. oliko nyt tarpeeksi selventävä vastaus? minulla ei muuten ollut edes univaikeuksia eikä syömisongelmia. selvisin siis vähällä.
elämä ilman että altistaa itsensä tahallaan tilanteisiin josta voi seurata uusi masennus? no tämän takia en jätä lapsia tekemättä. aika suuri altistus oli viimeksi juoppo mies. tämän on todennut sossut ja psykologi.
no jospa toisen lapsen kohdalla puhkeaa sitten 3-4 vuotta kestävä masennus. sitten voit olla varmaan tyytyväinen itseesi. muista sanoa sitten että "minähän sanoin..."
paitsi ettei se minua satuta. tiedän itse minkälainen olen, se on vahvuuteni.
lukenut?
Kuule, halusit tai et, on olemassa yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä ja tietoa. Ikävä kyllä teidän lapsenne "menettäneiden" totuus on vähemmistönä, yleinen totuus ajaa lapsen etua.
Minäkin voin nimitellä sinua, mutta se ei tee minusta parempaa ihmistä. Siksi pitäydyn asiassa ihmisen haukkumisen sijaan.
olisi ollut hyötyä kun masennuit.
"ai synnytyksen jälkeinen masennus voikin jäädä parantumattomaksi?! no huh huh."
totesin vain!
Ja sinun asiasi, mikähän se on. Mihin tähtäät?
ja yksinäisyytesi taitaa lisääntyä! Enkä yhtään ihmettele!
Ilmeisesti pelkäät jotain tapahtuvaksi omassa elämässäsi. Ettet vain olisi joku katkera nyksä pommittamassa miehensä lapsen äitiä, tuli mieleen. Toivottavasti lähipiiri herää ja toimittaa hoitoon. Et liene huomannut, että olet kertonut itsestäsi aika paljon. Sääliksi käy perhettäsi, ei voi mitään.
väärässä olet! Ihana perhe (äiti, isä ja lapset), ihana, iso suku ja paljon ihania ystäviä!
V..un ku..pää! Oot t..mä ja h..ra! Ja nyt, "en minä nimitellyt! Minä vain TOTESIN!"
heh heh he..
tarve sinulla on koko ajan määritellä ja diagnosoida minua? Vaikka nyt NIIN kovasti toivotkin muuta, niin minulla on oikein hyvä elämä! Ei tarvitse pelätä, ei olla yksinäinen ja minulla on JOPA anoppiini oikein hyvät välit.
Perheeltäni olen jo tänään saanut paljon tunnustusta ("sä oot äiti rakas", "ihanaa ruokaa", "kiitos kaikesta vaivannäöstä vaimoni"). Joten turha sinun heitä on sääliä. He saavat täyden arvostukseni ja rakkauteni, joten heidän on ihan hyvä olla. Siksi he saavatkin myös pysyä aina luonani.
Minä säästäisin sinuna säälisi lapsiin, jotka vanhemmat ovat hylänneet. Teitä minä en vaivaudu edes säälimään, sen verran ottaa kaaliin lasten puolesta!
ilikee ihminen? Ilikut täällä ihmisille, joilta rakkaimmat on viety? Menetkö hautajaisiinkin ilkkumaan kun ihmisillä on suru?
Jotain erittäin pahaa sinulle on täytynyt tapahtua? En muuten ymmärrä sinu pahantahtoasi!
no jokin ihme tarve sinulle on tuoda julki omaa hyvyyttäsi, ehkä pönkittää itsetuntoa. niin ankarasti tuot mielipiteesi esille ja omat näkemyksesi. tarvitseeko lyötyä vielä lyödä?
minuakin kiinnostaa aidosti lasten asiat. ja pistää vihaksi "tahalliset" huostaanotot, esim. huumeäitien kohdalla. miksi et voi uskoa että moni täällä, esim. minä, olen huolissani lapsestani vaikka hän on sijaisperheessä, ikävöin häntä päivittäin ja olen aidosti kiinnostunut lapseni asioista. ja jos sanon että haluan suurentaa perhettäni, niin sinä automaattisesti tuomitset etten pärjää. ei pidä paikkaansa että jos yksi lapsi on huostaanotettu, niin toinenkin otettaisiin. esimerkkejä on kuinka näin on käynyt, äiti tehnyt jopa kolme lasta.
mutta minä en todellakaan leiki lasten kustannuksella, että tehtaillaan vaan lisää niitä yhteiskunnalle huostaanotettavaksi. lapsi ei ole esine jota voi pitää silloin kun itse haluaa tai huvittaa. lapsi ei ole mikään itsetunnon kohotus eikä äitiys mikään itseisarvo. mieti miksi sinä olet kaksi lasta halunnut/tehnyt/saanut ja mieti sitten miksi minäkin niin toivoisin omalla kohdalla.
"ihanaa ruokaa". " sä oot äiti rakas" ja "kiitos kaikesta vaivannäöstä vaimoni". Ihanhan miehesi lausuu kuin muistopuheen. Ettei olis toinen jalka toisen naisen oven välissä.
"He saavat täyden arvostukseni ja rakkauteni, joten heidän on ihan hyvä olla.
Siksi he saavatkin myös pysyä aina luonani." Siis sähän olet pirttihirmu.
Olenko minä hitto vie jotain ILKKUNUT??? Ai, että "lällällää, lapses on viety?" Huh, hu! Kun omatunto soimaa asioista, joissa on toiminut väärin, on helppoa kääntää syyt toisiin ja syytellä toisia.
jo tuolla aiemmin.. Toistan taas, että KIITOS ELÄMÄNI ON HYVIN ONNELLISTA! Lasta kun kohdellaan huonosti, niin alkaa kiehumaan! AAMEN.
NIINPÄ; KATEUS SEN ON MIKÄ HENGISSÄ PITÄÄ VAI MITÄ?? ;o) Kyllä ihminen voi kade olla kun pitää alkaa vääntämään toisen onnesta paskaa että olisi itsellä parempi olo!
Kiitos, minulla ei ole tarvetta tuoda julki "hyvyyttäni" (kiitos taas kehuistasi!) eikä pönkittää itsetuntoani. Jos olisi, en toki sitä täällä anonyyminä tekisi!
Kyllä, olen suorapuheinen ja sanon suoraan mitä ajattelen. Olen pahoillani jos totuus satuttaa.
Uskon toki, että MONETkin bioäidit ovat huolissaan huostaanotetuista lapsistaan. Miksi väität muuta?
Olisitko ystävällinen ja laittaisit lainauksen lauseesta, jossa olen sinut automaattisesti tuominnut sikäli kun aiot suurentaa perhettäsi. Sitä ennen, ota huomioon, että en ole ainoa tässäkään ketjussa sinulle vastannut.
Minä olen kaksi lasta tähän maailmaan saattanut, koska olen halunnut tulla äidiksi ja huolehtia rakkaimmistani. MUTTA en olisi alkanut äidiksi jos olosuhteet olisivat olleet sellaiset, että lapsen ei olisi ollut hyvä tulla tähän maailmaan. Jos en olisi kyennyt antamaan lapselle sitä mitä hän tarvitsee. Silloin olisin luopunut OMASTA halusta lapsen edun nimissä, lapsen parhaaksi. Olisin kenties hoitanut asiani niin, että lapsi voisi minulle syntyä.
Eniten olen kritisoinut tässä ketjussa sinun väitteitä synnytksen jälkeisestä masennuksesta. Ne kun ovat olleet osittain virheellisiä ja sanomasi ristiriitaisia.
Vilpittömästi toivon sinulle hyvää elämää. Mutta rukoilen sitä lapsellesi.
Hei vaan Feroza!
Myös minulla on ja on aina ollut mielessä lasten paras. Nuorimmaiseni on sijoitettuna perheeseen, murkkuiän vaikeuksien vuoksi. Vanhimmat lapset asuvat jo omillaan ja opiskelevat.
Harkitessani nuoren sijoitusta ajattelin vaan lapsen parasta vaikka minuun sisälle sattui. Näin melkeen kahden vuoden kokemuksella voimme yhdessä lapseni kanssa todeta että tein silloin oikean ratkaisun.
Sinä olet sairas! Mene hoitoon!
Pitää ensin olla mitä kadehtia. Olet kuule itse kakkinut oman pesäsi. Jos todella olisit sitä mitä täällä yrität väkisin takoa, käyttäytyisit toisin. Tuomitset täällä muut huonoiksi äideiksi ja katsot oikeudeksesi heitä solvata mielesi mukaisesti. Jokin ärsyke saa sinut solvaamaan ja tuomitsemaan. Sinua ei äitisi ole rakastanut varmaankaan lapsena, ei ole pitänyt sylissä. Paha olosi purkautuu täällä, mutta et täältä tule apua saamaan. Mene hyvä ihminen hoitoon, tuolla menolla vaurioitat lisää lapsiasi. Lapsillasi näyttäisi myös olevan ongelmia. Ongelmanne eivät ratkea haukkumalla muita.
ei tietenkään totuus satuta. minähän olen kanssasi samaa mieltä että lapset ensin ja että lapsella pitää olla hyvät lähtökohdat tähän maailmaan. minä ärsyynnyn myös jos lasten asiat huonosti tai lapsia kaltoinkohdellaan.
olet tuominnut minut jo sillä että mistä "saan uuden isän" lapselleni. miksi puutut asioihin mitkä ei sinulle kuulu? moraalini on liian korkea siihen että tekisin lapsen mieheltä salaa. ja olet tuominnut minut myös sillä että masennus menee niin ja niin ja ei kannata enää lisäänyä kun on KERRAN ollut masennus. tunnetko sinä minut paremmin kuin minä itse?!
olet ärsyynnyttänyt täällä jo monet muutkin noilla "minä tiedän kaikesta kaiken"-kommenteillasi. sanoin jo aiemmin että katso joskus peiliin.
minäkin rukoilen lapseni puolesta. kiitos myötäelämisestä.
Olet itse itsesi tuominnut jos kysymykseni tulevan lapsesi isästä tuomiolta tuntuu!! Puutun asiaan, koska koen sen tärkeäksi LAPSEN KANNALTA. Puututhan sinäkin minun asioihin, utelemalla kaikenlaista minun asioista!
Katsos, itse kirjoitat, että haluat pian raskaaksi. Kerrot myös, että et elä parisuhteessa. Ihmetteletkö siis kysymystäni, että "miten tulet raskaaksi pian jos sinulla ei ole isäehdokasta valmiina"? Yleinen käsitys kun on, että kun perhettä aletaan perustamaan on äiti ja isä valmiina. En väitä etteikö muutenkin asia luonnistuisi ja toimisi, mutta en saa päähäni miten lapsia tehdään ilman isää.. Tai toki tiedän keinohedelmöitykset ym., mutta se vaatii käsittääkseni suuren summan rahaa..?
Kukaan ei toki pakota sinua vastaamaa. Paljon olet itsestäsi kertonut, kuten sairauksistasi, joten miksi tämä on arka paikka?
Moraalisi ei muuten ole niin pilviä hipova kuin kuvittelet..
En ihan ymmärtänyt tätä masennustuomiotani.. Siis "olet tuominnut minut myös sillä että masennus menee niin ja niin ja ei kannata enää lisäänyä kun on KERRAN ollut masennus"??? Mitä?
Jos laitan lainauksen asiantuntijan tekstistä, kertoen siitä miten synnytyksen jälkeinen masennus ilmenee ja kestää, se ei ole tuomio! Haloo! Mutta tässä taas oiva todiste siitä miten totuus voi tehdä kipeää!
En myöskään ole kirjoittanut, että "ei kannata enää lisäänyä kun on KERRAN ollut masennus"! Sekoitat minut ehkä toiseen vastaajaan, joka saattoi asiasta jotain vihjata. Minä en todellakaan ole sinua (enkä ketään muutakaan!) neuvonut lisääntymisasioissa.. Heh he, johan vitsin murjaisit!
Minä en tunne sinua (luojan kiitos) paremmin kuin sinä, etkö sinä minua paremmin kuin minä. Enkä mitään tälläistäKÄÄN ole väittänyt!!!
Niin, sitähän sinä et pysty näyttämään toteen kuinka monen minä täällä olen ärsyynnyttänyt. Niin kuin ei sitäkään voida todistaa kuinka monen SINÄ olet ärsyynnyttänyt. Minä en hae taakseni mitään kannatusta (en muutoin kirjoittelisi täällä huostaanotettujen lasten vanhempien palstalla!), uskallan seistä omilla jaloillani omien ajatusteni takana. Totta kai täällä saan vastustusta koska olen onnellisen perheen onnellinen bioäiti! Poikkean siis joukosta. Mutta olen siitä mahdottoman onnellinen! :o)
Suosittelen lämpimästi peiliostoksia sinullekin!
olevasi sairas, mutta ei se minua kiinnosta!
noin vähä-älyistä!
Mutta totuus se on taas mikä tekee kipeää. ;o)
Ei voi kun nauraa sinun sällittäviä yrityksiä tehdä itsestäsi parempaa ihmistä keksimällä toisista juttuja!
Ilmiselvästi kerrot omasta lapsuudestasi ja epäonnistumisestasi äitinä. SEN NYT HUOMAA SOKEAKIN!
Katsos, MINULLA ON ASIAT OIVALLISEN HYVIN vaikka muuta väittäisitkin. Etkä tätä totuutta muuksi saa! Ja sehän tekee kipeääää!
Sinunkaan ongelmasi ei muuten ratkea muita haukkumalla. Kannattaa mennä itseensä ja miettiä, miksi ne lapset eivät ole sinun luonasi.
Mitä hoitoon menosta tulee, niin kiva että olet saanut apua sieltä kun olet vahingoittanut lapsiasi, mutta minulla ei ole tarvetta. En IKINÄ IKINÄ, vahingoittaisi lapsiani!
no minulla on suuria summia rahaa keinohed.
minäkin seison sanojeni takana. minua ei tarvitse kenenkään puolustella, ja tiedän että sanomiseni monia kiukuttaa. mielipiteitä kun on monia. joten kaikki ärsyyntyneet voivat ottaa yhteyttä.
voi, et tiedä kuinka monesti olen katsonut peiliin. mutta vaikka kuinka tuijottaa, niin vikaapa ei aina löydykään minusta kun näitten sossujen kanssa "tekee yhteistyötä."
toivoisin että joutuisit itse taistelemaan lapsestasi sossujen kanssa, niin tietäisit mistä on kyse. avartaisi vähän sinunkin näkemystä näille "katkerille" kirjoituksille mitä täällä me biot kirjoittelemme.
:o) Niinpä varmasti.
Mistä tiedät sitten kuinka usein minä katson peiliin? Ja kuinka usein tiedät sossujen katsoneen peiliin? "Mielipiteitä kun on monia"..
Toiveesi on turha. Siitä voin lyödä vetoa henkeni. Sen kaupalla nimittäin taistelisin ja lisäksi olen käyttänyt myös aivoja tässä hommassa. Minulla on tukiverkosto, johon voin turvata tarvittaessa. Etunenässä siihen kuuluu tietysti rakas mieheni. Ennen lapsen saamista huolehdimme yhdessä olosuhteista ja mietimme mitä teemme jos toinen kuolee, sairastuu tms. Teimme yhteiset kasvatusperiaatteet ja valitsimme kummeiksi ihmiset, jotka ovat myös lupautuneet ottamaan lapsemme hoivaan jos molemmat kuolisimme. Hätävarjelun liioittelua tai ei, kaiken olemme tehneet varmistaaksemme jälkikasvumme hyvinvoinnin.
Parempaa jatkoa..
Mikset osta rahoilla kunnonmiestä, tekisi varmaan hyvää, Sinullekin. Tuskin kirjoittelusi ja mielipiteesi ketään ärsyttää, luulet vain. Kivahan sossun kanssa on joskus painiskella.
vaahtoamisesi. totuus taitaa tehdä itsellesi niin kipeää, että heilut täällä ettei sinun tarvitse tunnustaa ja joutua kasvokkain totuutesi kanssa. Et kestäisi sitä. Voin kuitenkin luvata sinulle, että edestäsi löydät. Asiasi on päin seiniä, mutta koska olet sairauden tunnoton, on käytöksesi luonnollista. Lasten vahingoittamisenkin otit esille jonkun toisen tekemänä. Huomaa että sydämen kyllydestähän suu puhuu, itse siis vahingoitat lapsiasi.
Helpottiko tuskaasi kun sait taas puhua kehnosta elämntilanteestasi? ;o)
No, perustelehan nyt sitten miten olen ottanut puheeksi "Lasten vahingoittamisenkin otit esille jonkun toisen tekemänä"?? Kun kirjoitin, että en ikinä vahingoittaisi lastani, se oli vastine viestiin jossa minua kehoitettiin menemään hoitoon ennen kuin vaurioitan lisää lapsiani.
Olen kiitos saanut jo tarpeeksi infoa sairautesi laadusta, joten jatka juttujasi seuraavalla psykologin käynnilläsi. Tai toki, jos olen voinut helpottaa tuskaasi lukemalla diagnooseja ja kertomuksia itsestäsi, niin olen tyytyväinen! Helpottaahan se varmaan kun voi keksiä juttuja tuntemattomista ihmisistä poistaakseen omat moraalittomat tekonsa. Vähän vaarallista vain tuollainen itseriittoisuus. Katsos itseäsi et voi korottaa vaikka toisia haukutkin.
Mutta koita selvitä sairautesi kanssa!