Olen itse vl perheestä ja erosin aika pian rippikoulun jälkeen. Olen aina ollut oman tien kulkija, herkkä taiteilijasielu, joten tiukat (ja joskus täysin järjettömät ja epäloogiset)säännöt tekivät tuhoa minussa. Mutta ei siitä sen enempää.
Minulla on kolme veljeä ja neljä siskoa, kaikki ovat vielä vanhoillislestadiolaisia, samoin vanhemmat ja 90 % lähimmistä sukulaisista. Minulla on myös vielä muutama suht hyvä vl-kaveri niiltä ajoilta, joiden kanssa pidän yhteyttä.
Nyt kun puhun näistä lestadiolaisista, niin tehtäköön se selväksi, että suurin osa heistä on joko Helsingin alueella tai eteläisessä Suomessa.
Nuorina kaikki veljeni olivat villimpiä kuin minä. Jos minä maistelin 15-vuotiaana vähän olutta, etten erottuisi joukosta, niin kaikki veljeni polttivat tupakkaa, kävivät diskoissa ja joivat jopa pari kertaa itsensä aika hyvään humalaan "telttaretkillään". Kaikenlaista musiikkia kuunneltiin ja heti ensimmäiseen autoon ostettiin kunnon poppivehkeet. Elokuvissa käytiin, samoin eri urheilutapahtumissa (lätkää katsomassa yms.) Eikä tätä tehty yksin, vaan mukana kaveriporukassa oli kymmenkunta muuta lestadiolaista. Tämä siis aikaa, joilloin kaikki minua lukuunottamatta olivat "uskovaisia".
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin lähes kaikki ovat naimisissa ja heillä on useita lapsiakin. Ovat toki rauhoittuneet, mutta elävät vieläkin eräänlaista kaksoiselämää. Työmatkat autossa menevät edelleen mukavasti popin/rockin tahdittamana, useilla on TV:t (playstationit näes tarvivat :) ja DVD soittimet. Osa käy edelleen silloin tällöin lätkäpelissä. Lapsiakaan ei tule samalla tahdilla kuin vanhemmillansa. Ehkä johtuu nuoruuden villeistä kuvioista :)
Siskoista ja heidän kaveripiiristään tiedän, ettei heidän elämänsä paljon eroa tavallisesta etelän nuoren naisen elämästä. Hiuksia kuulemma värjäillään todella yleisesti (ei kuitenkaan liian näkyvästi, vaan niin, että esim. aurinko olisi voinut sen vaalentaa :) ja päällä ovat viimeiset trendivaatteet. Lähes kaikki vuokrailevat leffoja viikottain, koska kaikissa uusissa tietokoneissa on DVD soitin. Netistä lataillaan musiikkia yms.
Samalla olen huomannut, että asenteet ovat jopa todella suvaitsevaisia, esim. homoja, sivareita tai muita uskontoja kohtaan. Tässä siis ollaan menty eteenpäin.
Jokainen tuntemani henkilö, vaikkakin käyttäytyy yllämainitulla tavalla, on silti tiukasti lestadiolainen, enkä usko, että kukaan sisaruksistani tai kunnolla tuntemistani kavereista tulee kieltämään uskoaan.
Mitä tulee käymään lestadiolaisuudelle tulevaisuudessa? Onko niin, että taas ollaan kahtiajakautumisen edessä? Kokemukseni Pohjois-Suomen lestadiolaisista on erilainen. He ovat paljon konservatiivisempia ja tiukempia. Varmasti sieltäkin löytyy oman polkunsa kulkijoita, mutta en tunne niin paljoa pohjoisen porukkaa, että voisin sanoa mitään varmaa.
En usko, että etelän vapaamielisempiä lestadiolaisia olisi vain kourallinen - kyllä heitä on todella paljon. Kuten eräs siskoistani sanoi, ei tarvi käydä muuta kuin katsomassa ihmisten pukeutumista Helsingin rauhanyhdistyksellä ja sen jälkeen lähteä vaikkapa Oulunsaloon. Ero on suuri.
Halusin tämän kertoa myös siksi, että ei-lestadiolaiset tietäisivät, että lestadiolaisista löytyy paljon rentoakin porukkaa. Jos aikaisemmin lestadiolaisen erottaminen joukosta oli helppoa, niin nyt se on paljon vaikeampaa.
Minulla on kolme veljeä ja neljä siskoa, kaikki ovat vielä vanhoillislestadiolaisia, samoin vanhemmat ja 90 % lähimmistä sukulaisista. Minulla on myös vielä muutama suht hyvä vl-kaveri niiltä ajoilta, joiden kanssa pidän yhteyttä.
Nyt kun puhun näistä lestadiolaisista, niin tehtäköön se selväksi, että suurin osa heistä on joko Helsingin alueella tai eteläisessä Suomessa.
Nuorina kaikki veljeni olivat villimpiä kuin minä. Jos minä maistelin 15-vuotiaana vähän olutta, etten erottuisi joukosta, niin kaikki veljeni polttivat tupakkaa, kävivät diskoissa ja joivat jopa pari kertaa itsensä aika hyvään humalaan "telttaretkillään". Kaikenlaista musiikkia kuunneltiin ja heti ensimmäiseen autoon ostettiin kunnon poppivehkeet. Elokuvissa käytiin, samoin eri urheilutapahtumissa (lätkää katsomassa yms.) Eikä tätä tehty yksin, vaan mukana kaveriporukassa oli kymmenkunta muuta lestadiolaista. Tämä siis aikaa, joilloin kaikki minua lukuunottamatta olivat "uskovaisia".
Nyt reilu kymmenen vuotta myöhemmin lähes kaikki ovat naimisissa ja heillä on useita lapsiakin. Ovat toki rauhoittuneet, mutta elävät vieläkin eräänlaista kaksoiselämää. Työmatkat autossa menevät edelleen mukavasti popin/rockin tahdittamana, useilla on TV:t (playstationit näes tarvivat :) ja DVD soittimet. Osa käy edelleen silloin tällöin lätkäpelissä. Lapsiakaan ei tule samalla tahdilla kuin vanhemmillansa. Ehkä johtuu nuoruuden villeistä kuvioista :)
Siskoista ja heidän kaveripiiristään tiedän, ettei heidän elämänsä paljon eroa tavallisesta etelän nuoren naisen elämästä. Hiuksia kuulemma värjäillään todella yleisesti (ei kuitenkaan liian näkyvästi, vaan niin, että esim. aurinko olisi voinut sen vaalentaa :) ja päällä ovat viimeiset trendivaatteet. Lähes kaikki vuokrailevat leffoja viikottain, koska kaikissa uusissa tietokoneissa on DVD soitin. Netistä lataillaan musiikkia yms.
Samalla olen huomannut, että asenteet ovat jopa todella suvaitsevaisia, esim. homoja, sivareita tai muita uskontoja kohtaan. Tässä siis ollaan menty eteenpäin.
Jokainen tuntemani henkilö, vaikkakin käyttäytyy yllämainitulla tavalla, on silti tiukasti lestadiolainen, enkä usko, että kukaan sisaruksistani tai kunnolla tuntemistani kavereista tulee kieltämään uskoaan.
Mitä tulee käymään lestadiolaisuudelle tulevaisuudessa? Onko niin, että taas ollaan kahtiajakautumisen edessä? Kokemukseni Pohjois-Suomen lestadiolaisista on erilainen. He ovat paljon konservatiivisempia ja tiukempia. Varmasti sieltäkin löytyy oman polkunsa kulkijoita, mutta en tunne niin paljoa pohjoisen porukkaa, että voisin sanoa mitään varmaa.
En usko, että etelän vapaamielisempiä lestadiolaisia olisi vain kourallinen - kyllä heitä on todella paljon. Kuten eräs siskoistani sanoi, ei tarvi käydä muuta kuin katsomassa ihmisten pukeutumista Helsingin rauhanyhdistyksellä ja sen jälkeen lähteä vaikkapa Oulunsaloon. Ero on suuri.
Halusin tämän kertoa myös siksi, että ei-lestadiolaiset tietäisivät, että lestadiolaisista löytyy paljon rentoakin porukkaa. Jos aikaisemmin lestadiolaisen erottaminen joukosta oli helppoa, niin nyt se on paljon vaikeampaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisi tosiaan hyvä jakaa liike tiukkapipolinjaan ja iloisempaan linjaan. Ainaisen koko porukan mollaamisen luulisi vähentyvän. Ja vielä paremmin, jos ryhmittymän nimestä jätettäisiin tuo henkilöpalvontaan viittaava Laestadius-johdannainen pois.
Tuo lestadiolaiset nimi on annettu alkuaan ulkopuolisten taholta, olemme vain olosuhteiden pakosta hyväksyneet sen. Olemme aina vieroksuneet henkilöpalvontaa, erikoisesti uskomme piirissä. Monet ns eriseuratkin ovt syntyneet joidenkin vahvojen persoonien, ns eriseuran päämiesten ympärille.
Ruotsisssa oli ennen Laestadiusta käytössä nimi lukijaiset tai lukijat. Itse käytämme mieluummin nimitystä uskovaiset, joskus myös meikäläiset. Nimitykset eivät sopine yleiseen käyttöön monitulkintaisuuden vuoksi. Myös rauhanyhdistysläisten nimitystä on käytetty, tuntuu jotenkin kankealta. Näissä palstakeskusteluissa käytetyt lyhenteet, VLt ja RYläiset vaikuttavat ytimekkäiltä ja luonteviltakin.
Kyllä sama ilmiö näkyy myös el-joukossa. On kaksi hyvin erilaista linjausta, mitä tulee käytännön asioihin. Ja sitten tietysti lukematon määrä versioita tästä välistä.
Välttämättä kysymys ei ole pelkästään pahasta asiasta. Vastakohtaisuudet ruokkivat avoimempaa keskustelua, kun on ihmisiä joiden näkemykset ovat selkeästi erilaisia. Päästään irti siitä perinteisestä juu-juu linjasta ja puhutaan oikeasti asioista. Tietysti tässä kulttuurissa erilaisuuden kuunteleminen ja kestäminen ovat melko vaikeita lajeja.
Erilaiset näkemykset koskevat yhtä hyvin käytännön asioita kuin myös opillisia kysymyksiä. Haluaisin tässä vakuuttaa, että pääasiasta, vanhurskauttamisopista, ollaan kuitenkin yhtä mieltä. Mutta taitaa siinäkin olla muutamia erilaisia painotuksia... Silti suurin osa erimielisyyksistä aiheutuu ihan puhtaasti käytännön elämän eroista ja valinnoista. Ja näistähän meidän on jotenkin helpompi kiistelläkin, koska kuka tahansa saa näistä otteen omilla kokemuksillaan, ja voi siten valita puolensa. Uskonkysymyksissä rajanveto onkin vaikeampaa. Siinä joutuu kohta itsekin Sanan peilin eteen, ja se on vähän vieras tilanne, kuitenkin.
Hämärästi muistan aikaa kolmenkymmenen vuoden takaa, jolloin keskustelua ei liikkeen sisällä kovin sallittu, vaan keskustelijat siirtyivät tai savustettiin ulkopuolelle. Siksi olen kiitollinen tästä avoimuuden ajasta, jolloin mekin vähän toisin ajattelevat mahdumme liikkeen lämpimään syliin.
Tottakai sama jako löytyy Oulun alueeltakin. Oulunsalon ry:n vertaaminen Helsinkiin ei toimi, koska Oulun alueen nuoriso käy Oulun ry:llä. Joten väitän, että jos vertailu pukeutumisen suhteen tehtäisiin Oulun ja Hki:n välillä, eroa ei jurikaan olisi.
Elokuvien suhteen on oltu vapaamielisiä jo pidemmän aikaa. Tiedän _useita_ puhujia, joiden kotona katsotaan myös vuokrattuja elokuvia. Hiuksia sävytetään huomaamattomasti myös täällä pohjoisessa. Tietenkään kukaan ei tunnusta tällaisia asioita keskusteluillassa mikrofoonin edessä.
Minun näkemykseni on, että vl keskuudessa on voimakas jakautuma, joka pikkuhiljaa vaatii näkyvyyttä. Joko 1. konservatiivisempi, "puhdasta" uskoa vaaliva linja löystyy (mielestäni mahdotonta), 2. "vapaamieliset" tekevät parannuksen tai 3. tulee eriseura. Itse uskon ja toivon viimeisintä.
Toivoisin, että tulisi selvä jako, vaikka sitten eriseura.Kauhistuttaa, että jos on niin paljon ihmisiä, jotka tavallaan ovat olevinaan uskovaisia vaikka eivät ehkä sydämessään sitä todella ole.
En tosiaan toivo jakoa, vaan toivon, että omantuntonsa turmelleet ja paaduttaneet löytäisivät tilansa ja saisivat parannuksen armon.
Kirjoittajien kuvailema "jako" taitaa olla heidän omaa toiveajatteluaan. Varmasti löytyy väkeä, joka mielellään kulkee toinen jalka toisella puolella. Näin on ollut aina. Ennen pitkää sitten uskominen ulkonaisestikin jää.
Vanhojen puhujaveljien muistan puhuneen myös "nuoruuden huikentelevaisuudesta". Sehän on sitä, että nuoret ovat nuoria ja että vaikka syntiä ei saakaan hyväksyä, on kuitenkin rajoja vastaan kapinointi sinänsä terve asia. Se, että uskovaisten kotien nuorten porukoissa on juopoteltu, on murheellinen asia. Että samat ihmiset ovat kuitenkin saaneet palata/säilyneet uskomassa, on kuitenkin hyvä asia. Olisikohan aloittajalla vähän vikomisen mieltä kirjoituksessaan? Ehkä hänenkin olisi parempi huolehtia omasta osastaan kuin muiden.
Minä en näe kuvaillun kaltaista jakoa vl-liikkeessä.
Tuntuu että viestissäsi ihastelet tietyntyylistä rentoutta uskomisessa. Musiikki ilman mitään rajaa, viina ja elokuvat yms. Jos näin rentoa on elämä, voiko sitä sanoa enää, että on uskovainen? Ei se seuroissa käyminen sitä uskoa takaa, vaan uskosta eläminen. Uskon voi kieltää myös teoillaan, vaikka ei suullaan sitä kieltäisi.
Jos tämä juttu on totta, kyseessä on oikein vakava asia. Vakava nimenomaan niiden kannalta, jotka sitä rentoa elämää viettävät. Onko käynyt niin, että he ovat joutuneet väärään rauhaan; heistä itsestään kaikki sujuu kuten uskovaisena tuleekin sujua eikä omatunto sano mitään. Onneksi on olemassa sinun kaltaisiasi, jotka huomaavat, missä on vikaan menty. Toivottavasti saat voimia puhua samoin niille, joiden tiedät kuvaamallasi tavalla elävän. Jos haluaa kuulua uskovien joukkoon, synnistä on tehtävä parannus.
Valitettavasti synti ei noudata maantieteellisiä tosiasioita. Parannukseen on aihetta myös täällä pohjoisempana. Ei ole mitään syytä lestadiolaisuuden jakaantua, sillä valtakunnan raja on selvä. Joko uskossa tai sitten maailmassa.
Pitäisiköhän edelleen muistaa, että vl-usko ei ole EIKÄ SAISI olla tekojen uskoa vaan VAIN JA AINOASTAAN sydämen uskoa. Nuoret vl:t sortuvat usein sellaiseen ehdottomuuteen että sekoittavat uskot ja teot. En nyt kannata juoppoutta ja muistuttaisin siitä, että alkoholi on todella vaarallinen eikä sovi uskovaiselle. Siltikin Jumala on ainoa joka näkee sydämen uskon ja jakaa tuomiot. Tästä vl-saarnamiehet muistuttavat etteivät ihmiset omassa erinomaisuudessan ja onnistumisissaan lähtisi ulkoisten asioiden perusteella tuomitsemaan toisia uskovaisia. Pahimmat tuomitsijat on yleensä niitä jotka eivät itse lue raamattua eivätkä tunne Jeesuksen sanoja : yksin uskosta ja yksin armosta.
Kammottaa huomata, miten vl-joukkoon on pesiytynyt jatkuva tarve jakaa uskovaisten porukkaa ulkoisten asioiden perusteella. Ite asetutaan yleensä siihen onnistuneiden joukkoon. Tämä on kipeä mätäpaise joukossamme, että arvioidaan toisten uskoa epäolennaisten asioiden perusteella vaikka raamattu ei anna siihen lupaa. Samanaikaisesti ollaan ahneita, ei piitata lähimmäisistä, juoruillaan jne.. Nämä ovat asioita, jotka Raamattu oikeasti kieltää, eivät meikkaus, elokuvat jne. joiden perusteella osa itseään ylentää paremmiksi. Herätkää hyvät uskovaiset!!! Osa on todellakin niin tekojen tiellä että puistattaa. Ainoa usko on se, että uskotaan Jeesuksen sovitustyön riittävän pelastukseen, ei se että kilvoitellaan sääntöviidakossa toisia valvoen ja toisten uskoa epäillen.