Minulla ja miehelläni on tällä hetkellä 1 v 10 kk ikäinen poika, ja tänään tuli päätös että mieheni siskon lapset otetaan huostaan (ovat olleet vastaanottokodissa n. 7 kk). Meitä on ehdotettu sijaisvanhemmiksi sossun tms. toimesta, joten tuntuu että olemme "paineen" alla.
Lapset ovat kummilapsiamme ja muutenkin läheisiä, mutta iältään vasta reilut 2 v (poika) ja 3,5 v (tyttö). Heitä on kasvatettu molempien vanhempien perheessä, mutta miehelle tuli alkoholiongelmia ja lasten äiti on harrastanut pelaamista sillä seurauksin, että yleensä ei ole ollut rahaa edes ruokaan yms. Lähellä asuva mummo on onneksi auttanut perhettä ja ollut suurena tukena lapsille. Lapset kuitenkin otettiin huostaan, kun tukitoimet vanhemmille eivät tuottaneet tulosta.
Löytyisikö palstalta sukulaissijoitettuja - mitä on tullut eteen bio-vanhemmilta ja muilta sukulaisilta? Mietityttää myös, miten kolmen pienen lapsen kanssa jaksaa arkea ja miten meidän oma lapsemme tulee reagoimaan asiaan? Käsittääkseni korvaukset ovat suht ok, jotta taloudellisesti ajatellen lasten kanssa pystyisi jäämään kotiin?
Lapset ovat kummilapsiamme ja muutenkin läheisiä, mutta iältään vasta reilut 2 v (poika) ja 3,5 v (tyttö). Heitä on kasvatettu molempien vanhempien perheessä, mutta miehelle tuli alkoholiongelmia ja lasten äiti on harrastanut pelaamista sillä seurauksin, että yleensä ei ole ollut rahaa edes ruokaan yms. Lähellä asuva mummo on onneksi auttanut perhettä ja ollut suurena tukena lapsille. Lapset kuitenkin otettiin huostaan, kun tukitoimet vanhemmille eivät tuottaneet tulosta.
Löytyisikö palstalta sukulaissijoitettuja - mitä on tullut eteen bio-vanhemmilta ja muilta sukulaisilta? Mietityttää myös, miten kolmen pienen lapsen kanssa jaksaa arkea ja miten meidän oma lapsemme tulee reagoimaan asiaan? Käsittääkseni korvaukset ovat suht ok, jotta taloudellisesti ajatellen lasten kanssa pystyisi jäämään kotiin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siis minulta vietiin tytöt, jotka olivat silloin 9- ja 10-vuotiaat. Heidät sijoitettiin Keski-Suomeen perheeseen, jossa kaikki kegätkin jouduttiin tappeleman. Tarinani voit lukea täältä:
Helsingin Sanomat Keskustelut "Huoltajuuskiistansa hävinneiden isien kohtalot tutkitaan Espoossa".
http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=437233
Siisnä vaiheessa kun tyttöni siirrettin siskolleni,joka asuu samassa kaupungissa kuin minä, siskoni sanoi minua itsekkääksi, ettenhän ole huolehtinut moneen vuoteen lapsistani, - hän itse oli vaikuttamassa lasteni huostaanottoon -. Hän myös sanoi, että kuka välittää kakaroistani ja että mikä hän on huolehtimaan minun kakaroistani. Minä en ollut edes tietoinen, että lastani ollaan häbelle siirtämässä. Sitten hän sanoi, että tyttöni ei tule olemaan luonani sen enempää kuin mitä oli kun oli ensimmäisessä sijaisperheessä.
Tyttöni ilmeisesti salaa siskoltani kävi luonani. Ruokarahaa en saanut vaan jouduin tappelemaan ne itselleni. Siskoni sanoi, että "Sinä et ymmärrä kuinka paljon lapsesi syö. Siihen ei riitä eds Espoon kaupungin maksma kulukorvaus".
En ole siskoni kanssa missään tekemisissä enää. En tule olemaan koskaan hänen kanssaan missään tekemisissä.
molemmat vanhemmat antaisivat lapset ilomielin meidän huostaan, kun vaihtoehtona on vieras perhe jossa lapsia on mahdollista nähdä 3-6 viikon välein. Ja kun ei edes ole takuuta, saadaanko molemmat lapset samaan perheeseen..
Siitähän ei tiedä, millaiset välit vanhempiin olisi muutaman vuoden kuluttua! Itse olisin valmis ottamaan lapset joko siksi aikaa, kun vanhemmat saavat itsensä hoidettua kuntoon tai lasten aikuisikään saakka.
Mutta mietityttää oma lapsi ja tietysti meidän perheen jaksaminen!
Hankala tilanne kun joutuu arvioimaan voimansa arjen pyörittämiseen..
Ensisijaisesti teidän tulee kuitenkin ajatella teidän perheen jaksamista. Jos tuntuu siltä että pystytte taistelemaan läpi harmaan kiven, vaikka väsyttäis niin sitten, mutta jos epäilyttää jaksaminen niin ei kannata ryhtyä. Hirveintä on, jos joudutte sitten kesken kaiken luovuttamaan lapset toiseen sijaisperheeseen. Jos päädytte lasten ottamiseen niin kannattaa kuitenkin tehdä selkeät säännöt vierailuista ja KAIKESTA vaikka onkin kysymys sukulaisista, koska siinä voi tulla tosi vaikeita tilanteita jos saavat olla teidän arjessa läsnä miten vaan. Oma rauha täytyy säilyä. Se on hyväksi lapsillekin.
Tsemppiä teille ja uskokaa että oli ratkaisunne mikä tahansa, niin te itse tiedätte voimavaranne parhaiten. Olisi hienoa jos pystyisitte ottamaan mutta älkää missään tapauksessa kokeko syyllisyyttä jos ette pysty!! Se ei ole teidän velvollisuutenne, vaan heillä on vastuu tekemisistään. Voimia!
on sukulaisesi perheeseen. Esimerkkinä voisin sanoa, että siskoni on aina ollut dominoiva, käyttänyt sekä minun että äitini hyvätahtoisuutta hyväkseen taloudellisestikin, valehdellut omaksi edukseen ja vähätellyt aina minua.
Mutta jos pystyt olemaan tukena sukulaisellesi eikä siihen tule vallanhalu ja alistamisen halu, sijoitus voi olla onnistunutkin. Miten te perheenä jaksaisitta, en osaa sanoa. Mutta iso muutoshan se on.
Kuitenkin lapsilla olisi siteet lähisukulaisiin!