Morjensta taas.
Olen pohtinut pitkään as-ongelmaa.
Ja kun nyt heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä synkkään painajaiseen, enkä saa unta, voin viimein ratifioida ideani. Rakkaan kihlattuni, jolla myös as, hänen kanssaan olen jo jonkin verran puhunut aspergerien voimien yhdistämisestä. Eli yhdistyksen luomisesta.
Asperger on heikkous ja vahvuus. Luovuuden ja erikoisosaamisen suhteen se on vahvuus. Joillain se on vuorokausirytmin menetyksen ikuinen painajainen! Muuten elämä sujuu mutta vuorokausirytmiä ja kykenevyyttä arjen pikkuaskareisiin ei ole, koska kodinhoito tms hoidetaan vasta kun ihan pakko.
Olemme fiksuja, hahmotamme asiat eri tavalla, lykkäämme monia realiteetteja kunnes on pakko suorittaa. Silti meissä on neroutta, yleensä kapean alan tai välillä hyvinkin laajalle menevää (itselläni pieneläintiede, mikrobiologia, goottirock-kulttuuri ja taide). Ja vain toinen as. voi ymmärtää toista ja tukea... Jopa rakastaa sydämensä pohjasta itsellisyyttään menettämättä kuten minun ja kihlattuni suhteessa.
Me aspergerit VOIMME OLLA yhdessä vahvuus, koska luomme oman tukiryhmämme jossa ei välitetä yksilön poikkeavuudesta, koska kaikilla on sama vaiva. Ei välitetä siitä, että henkilö kaipaa "liikaa omaa rauhaa, ei ole juhlien sielu, ei ole normaalihuvitusten tms perään". Miksi olisimme, olemme asseja?!
Mutta nyt olisi tullut AIKA LOPETTAA NYHRÄÄMINEN, ei enää nettisaitteja vaan yhdistys.
Itse asun Helsingissä.
Ja meitä on ympäri maata. Mutta kuinka monia aspergereita löytyy 09-a? Riittävästi as-kerhoon joka silloin tällöin tapaisi Hesassa sovitussa paikassa? Toivon hartaasti niin.
Entä Kaakkois-Suomi, esmes Kymenlaakso, sieltäkin tunnen muutaman aspergerin. Pohjois-Suomi ja Keski-Suomi jne. eli MEITÄ ON PITKIN MAATA...
On monia muitakin ihmisryhmiä joilla on oma liittymä, tai tukiryhmä. Esim. isäni kuuluu AA:han, ja hän kertoo että vain juoppo tuntee toisen juopon ja voi auttaa. Ja olen nähnyt, että niin se on, karvanaamainen katuojan ukko on noin vuodessa ollut taas se reipas maanviljelijä tai firmaosakas josta viinan himo hänet rappioon suisti.
Me olemme myös tunteikkaita, herkkiä, hyvin aitoja ihmisiä. Luovia ja vahvoja omalla sarallamme, tai surusilmäisiä ja hukassa elämämme suhteen. Se heikkous ajaa monia meikäläisiä tuhoon, vaikka voisimme myös valjastaa kovan keskittymiskykymme ja objektiivisuutemme menestyäksemme elämässä. Vain toinen assi voi tukea toista kun on kyse normielämän rytmistä ja sen pitämistä.
Eli jos luodaan tapaamisia, palaverejä silloin tällöin, moni assi saisi tukea jota ennen ei ole uneksinutkaan.
Eivät tavalliset ihmiset tai neuropsykologit voi meitä auttaa, koska meidän vaivamme on POIKKEAVA OMINAISUUS, jotain joka on koodattu GEENIIMME. Sitä ei voi napsauttaa päältä näennäismyötätuntoisella ja lässyttävällä terapialla jota psykoanalytiikka tai neuropsykologia on. Emme ole koneita, joissa on asperger-toiminto ON/OFF ja klikkaa tuosta.
Vain se tietty kurinalainen rytmiikka, "elämän lukujärjestys" auttaa jossa päivän rytmit on luokiteltu. Ja vain me voimme tukea toisiamme sen ylläpitoon.
Ottakaa yhteyttä, 09-a aspergerit ja muut. Nyt on aika tehdä tukiryhmiä meidänkin ja laajentaa solutoimintaa paikallisyhdistyksiin koko maahan.
Visio on mahtava, mutta pienestä kaikki on alkanut.
Itse maapallon elämäkin alkoi yhdestä solusta.
Olen pohtinut pitkään as-ongelmaa.
Ja kun nyt heräsin perjantain ja lauantain välisenä yönä synkkään painajaiseen, enkä saa unta, voin viimein ratifioida ideani. Rakkaan kihlattuni, jolla myös as, hänen kanssaan olen jo jonkin verran puhunut aspergerien voimien yhdistämisestä. Eli yhdistyksen luomisesta.
Asperger on heikkous ja vahvuus. Luovuuden ja erikoisosaamisen suhteen se on vahvuus. Joillain se on vuorokausirytmin menetyksen ikuinen painajainen! Muuten elämä sujuu mutta vuorokausirytmiä ja kykenevyyttä arjen pikkuaskareisiin ei ole, koska kodinhoito tms hoidetaan vasta kun ihan pakko.
Olemme fiksuja, hahmotamme asiat eri tavalla, lykkäämme monia realiteetteja kunnes on pakko suorittaa. Silti meissä on neroutta, yleensä kapean alan tai välillä hyvinkin laajalle menevää (itselläni pieneläintiede, mikrobiologia, goottirock-kulttuuri ja taide). Ja vain toinen as. voi ymmärtää toista ja tukea... Jopa rakastaa sydämensä pohjasta itsellisyyttään menettämättä kuten minun ja kihlattuni suhteessa.
Me aspergerit VOIMME OLLA yhdessä vahvuus, koska luomme oman tukiryhmämme jossa ei välitetä yksilön poikkeavuudesta, koska kaikilla on sama vaiva. Ei välitetä siitä, että henkilö kaipaa "liikaa omaa rauhaa, ei ole juhlien sielu, ei ole normaalihuvitusten tms perään". Miksi olisimme, olemme asseja?!
Mutta nyt olisi tullut AIKA LOPETTAA NYHRÄÄMINEN, ei enää nettisaitteja vaan yhdistys.
Itse asun Helsingissä.
Ja meitä on ympäri maata. Mutta kuinka monia aspergereita löytyy 09-a? Riittävästi as-kerhoon joka silloin tällöin tapaisi Hesassa sovitussa paikassa? Toivon hartaasti niin.
Entä Kaakkois-Suomi, esmes Kymenlaakso, sieltäkin tunnen muutaman aspergerin. Pohjois-Suomi ja Keski-Suomi jne. eli MEITÄ ON PITKIN MAATA...
On monia muitakin ihmisryhmiä joilla on oma liittymä, tai tukiryhmä. Esim. isäni kuuluu AA:han, ja hän kertoo että vain juoppo tuntee toisen juopon ja voi auttaa. Ja olen nähnyt, että niin se on, karvanaamainen katuojan ukko on noin vuodessa ollut taas se reipas maanviljelijä tai firmaosakas josta viinan himo hänet rappioon suisti.
Me olemme myös tunteikkaita, herkkiä, hyvin aitoja ihmisiä. Luovia ja vahvoja omalla sarallamme, tai surusilmäisiä ja hukassa elämämme suhteen. Se heikkous ajaa monia meikäläisiä tuhoon, vaikka voisimme myös valjastaa kovan keskittymiskykymme ja objektiivisuutemme menestyäksemme elämässä. Vain toinen assi voi tukea toista kun on kyse normielämän rytmistä ja sen pitämistä.
Eli jos luodaan tapaamisia, palaverejä silloin tällöin, moni assi saisi tukea jota ennen ei ole uneksinutkaan.
Eivät tavalliset ihmiset tai neuropsykologit voi meitä auttaa, koska meidän vaivamme on POIKKEAVA OMINAISUUS, jotain joka on koodattu GEENIIMME. Sitä ei voi napsauttaa päältä näennäismyötätuntoisella ja lässyttävällä terapialla jota psykoanalytiikka tai neuropsykologia on. Emme ole koneita, joissa on asperger-toiminto ON/OFF ja klikkaa tuosta.
Vain se tietty kurinalainen rytmiikka, "elämän lukujärjestys" auttaa jossa päivän rytmit on luokiteltu. Ja vain me voimme tukea toisiamme sen ylläpitoon.
Ottakaa yhteyttä, 09-a aspergerit ja muut. Nyt on aika tehdä tukiryhmiä meidänkin ja laajentaa solutoimintaa paikallisyhdistyksiin koko maahan.
Visio on mahtava, mutta pienestä kaikki on alkanut.
Itse maapallon elämäkin alkoi yhdestä solusta.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Miten olisi jos loisimme keskustelualueen vaikka gmailiin - näin voisimme paremmin tavoittaa toisemme paikasta riippumatta?
Assien kautta olen alkanut oivaltaa omaakin syvällä sisimmässäni asustavaa minääni. Teillä on kyky haastaa monet "tavan" kulkijat toisiin ajatuksiin. Ihailen aloitekykyäsi ja tapaasi kertoa ajatuksistasi. Yhdistys olisi varmasti hyvä foorumi keskustelulle ja tuki etsivälle. Älkää silti sulkeutuko meiltä muilta. Asseilla on kyky vaikeuksistaan huolimatta antaa sellaista uutta, joka pysäyttää, rakentaa ja eheyttää.
Taidat olla se kaveri, joka sai diagnoosin alle viikossa?
Mihin sä muuten hävisit, jos oot?
Niin, on tuo hyvä ajatus. Voidaan ehkä oppia toisiltamme jotain ja tukea toisiamme. Mutta tosiaan yhdistys toimisi juuri tukimielessä. Tuli tuossa kans keskustelua aiheesta ja voi olla huono, jos muodostuu sellainen oma porukka, jossa eletään todellisuuden vastaisesti. Tarkoitan, että täytyy varoa unohtamasta todellisuutta. Paremmin selviää As, jos pystyy sopeutumaan, kuin että sulkeutuisi.
Kas, terve vain... Niin, mulla on ollut opiskelukiireitä, koejaksoja ja työselkkareiden kirjoittelua. Opiskelu on kyllä etusijalla kun vaan pystyy keskittymään siihen... Stressiä pukkaa aika paljon, muuten menee OK.
Niin, ja nyt on hieman aikaa, yritän toteuttaa vihdoin tän ideani. Isohan se kyllä on.
Mutta tarttis tehrä jotain, sanoi Härmän jätkä kun puukko selkään lyötiin... :)
Meidän aspergerien tukiryhmät ovat aika surkean tasoisia. Tehdään itse parempi.
Hei!
Kävin luomassa ryhmän asseille. Ryhmän kautta saamme kontaktin toisiimme ja voimme keskustella vertaisyhdistyksen perustamisesta.
URL:
http://groups.google.com/group/Assit
Ryhmälle postia:
[email protected]
"toisemme päämäränä" p.o. "toisemme päämääränä"
siellä etusivulla.
eli perustaja, kantsii lukea teksti ja korjata niitä.
Te ette nyt tajunneet pointtia. Nuo nykyiset ryhmät ovat väärällä periaatteella luotuja ja virheellisiä.
Ne EIVÄT HOUKUTTELE asseja juuri minkäänlaiseen toimintaan, tai neuvota heitä oikein. Nuo ryhmät lähtevät pelkästä lässyn lässyn-periaatteesta
ja joutavista keskusteluista liikkeelle, mutta eivät nouse sen korkeammille tasoille.
Ja aika monet kokevat "taviksien" tavan käsitellä ongelmaa varsin holhoavaksi ja ylemmyydentuntoiseksi. Niinpä, niinhän se olisi meilläkin, jos esim. tutkisimme downien tai ADHD:iden ongelmia. Koskaan se "normaalimpi" osapuoli ei ole täysin vilpittömästi puolueeton ja tasa-arvoisesti tunteva "epänormaaliimpaan" nähden.
Mun ideani loisi pohjan
1) ohjeistamiselle ja elämäntapojen rytmitykselle
2) sosiaalisoisi meitä riittävästi omiin tarpeisiimme nähden, koska toimijat olisivat toisia asseja. Näin ollen kukaan ei patistaisi meitä enempään sosiaalisuuteen kuin huvittaa ja on tarpeen.
3) Toisi henkistä tukea ja todellisten vahvuuksien kartoittamista mahdolliseksi, koska me tarkastelisimmekin yhteisiä ongelmia omalla uniikilla näkemyksellämme, joka voi avata erilaisia väyliä pärjätä. Asenne kun olisi samaan aikaan puolueeton, mutta erittäin objektiivinen kuten meillä on tapana olla.
4) Tavalliset ihmiset eivät kuuluisi yhdistyksen vakiopiiriin; he eivät saisi olla jäseninä eivätkä VARSINKAAN kontrolloivassa asemassa siinä.
Heistä ei ole hyötyä tällaisen yhdistyksen toiminnan kannalta muutoin kuin "taviksien" näkemyksien suhteen. He voisivat käydä, mutta eivät virallisina osallistua.
Niin, syy siihen, miksi kirjoitin tuon edellisen viestin, oli oma tietoni muista aiemmin tehdyistä yhdistyksistä. Niissä yhdistyksen kontrolloijat ja tekijät ovat toimineet virheellisesti.
Seuraava teksti lainattu Yahoo-groupin sivustolta:
"Erilaisia yhdistyksiä ja säätöitä on autisteille ja aspergereille on jo perustettu Suomessakin. Tarvitaanko siis uusi yhdistys? Kannattaa kiinnittää huomiota sanoihin autisteille ja aspergereille.
Ongelmana näissä yhdistyksissä ja säätiöissä on, että ne on muiden kuin assien (autistien ja aspergerien)itse perustamia. Vaikka varmasti tarkoitus on hyvä ja yhdistykset tekevät hyvää työtä, olen itse törmännyt tilanteisiin, joissa puhutaan hyvää tarkoittaen ohi assien."
Niin, aspergereja ja autisteja ei voida pitää samana porukkana. En koe samaistuvani täysin puhumiskyvyttömiin ja sulkeutuneisiin ihmisiin.
En tietäisi yhtään miten olla oikean autistin seurassa. Asperger on toisenlainen, hyvinkin
kaunopuheinen, oman laisensa.
Muitakin, hyvin vastenmieliseksi ja virheelliseksi koettuja asioita noista jo olemassa olevista yhdistyksistä olen havainnut.
Jos alamme luokitella liiaksi, päädymme yhdistykseen, jossa ei ole kuin me itse. Katsoin ulkomaalaisia vastaavia ryhmiä - joissa olivain yksi jäsen. Mitä me sellaisella yhdistyuksellä teemme. Olemme itse sellainen yhdistys. Miksei puhumattomat voi olla mukana? En näe siinä ongelmaa. Itsekin olen mieluummin hiljaa - mutta haluan olla mukana.
On hauska huomata, että yhdistysasiasta on syntynyt ilahduttavaa keskustelua. Kuten alkuperäinen ideoitsija totesi, yhdistyksen ei pitäisi jäädä vain keskustelujen tasolle.
Kiitos korjauksista! Tule mukaan muotoilemaan todellista assi-ryhmää pohjaksi aktiiviselle ja särmikkäälle yhdistykselle.
jos assit ovat huonoja yhdistysihmisiä, niin autisti tuskin on ollenkaan. En voisi kuvitella että puhumaton omassa maailmassaan elävä ihminen voisi toimia yhdistyksessä muuten kuin edustajansa kautta. Siinä sitten tulisi yhdistykseen niitä ulkopuolisia.
On autisteja jotka osaa puhua.
mikä sitten erottaa autistin aspergersyndroomaisesta?
Olen käsittänyt että as-ihminen kuuluu siihen päähän autismin kirjoa, joka pystyy elämään normaalisti, on älyllisesti keskitasoa lahjakkaampi ja muutenkin varustettu ominaisuuksilla että hän pystyy toimimaan joten kuten esim. yhdistyksissä. Varsinainen autisti taas sijoittuu toiseen päähän.
Jos sama koskee autistia, olen ilmeisesti käsittänyt koko asian väärin.
Jos on niin ilmoittautukaa. enkä tarkoita asbergereita.
Lukekaa vähän - vaikka Ikosen toimittama kirja Autismi. Meitä on moneksi kuten muitakin immeisiä.Miksi haluatte esotella. Jos en puhu, niin kirjoitan. Autistina haluan vaan olla omissa oloissani. Niimpä tämä tapa viestitä sopii meille monille.
Mitä pahaa on siinä, että en halua puhua? Sen takia ei minua ole suljettu muistakaan yhdistyuksistä. Miksi muut assit haluaa minut ulostaa - enkö olekaan yksi heistä. Tuntuvat olevan pahimpia rasisteja kuin herra Asperger!
Jos kerran tällainen aspergerdiagnoosi on tehty, miksi ahdistut niin kovasti siitä että tehdään ero aspergerin ja muiden autistien välillä?
Otahan rennosti ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet (jos nyt edes olet?) ja hyväksy myös se että autismi tuo elämään rajoituksia. Siksihän se on diagnosoitukin. Jos ongelmia ei olisi, ei tarvittaisi diagnoosiakaan. Hih!
... antakaa palaa vaan.
Sitkeästi geenistössä pysyvä "virhe" saattaa tarkoittaa sitä, että pitkässäjuoksussa se on ihmiskunnalle hyödyllinen. Näin on sanottu jopa Skitsofreniasta.
Muistakaa myös, että Albert Einsteinillä oli Aspergen, mikä ratkaisevasti paransi hänen keskittymiskykyään.
"Eli jos luodaan tapaamisia, palaverejä silloin tällöin, moni assi saisi tukea jota ennen ei ole uneksinutkaan".
1) Assit ovat autisteja - asseihin kuuluu niin aspergerit kuin tourettetkin.
2) Assit voi olla vahvoja vain yhdessä - yhteen hiileen puhaltamalla. Yhdistys tarkoittaa yhdessä tekemistä.
3) Tasa-arvo pitää olla - riippumatta assien erilaisista kommunikaatiotavoista puhuivat, änkyttivät, kiroilivat tai olivat vaiti.
Jos haluamme tavoitteisiin pitää ottaa kantaa puolesta tai vastaan.
Olemmeko valmiit hyväksymään sen, että me kaikki assit olemme omalla tavalla erilaisia, vaikka assius meitä yhdistääkin?
Olemmeko valmiit työskentelemään kaikkien assien tasa-arvon puolesta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000727&posting=22000000010295463
Olin aloittelemassa assitapaamisia Helsingissä vuonna -97. Sen jälkeen tapaamisia on ollut tauotta, ja toiminta on laajentunut useisiin kaupunkeihin. Ryhmät toimivat perinteisten autismiyhdistysten puitteissa, mutta itsenäisinä. Niitä vetävät assit, eikä minkäänlaista tunkeilua suvaita, eikä yrityksiä ole juuri esiintynytkään.
Tietoa ryhmien tapaamisista saa kätevimmin as-keskustelupalstalta, www.aspalsta.net. Siellä on myös vuosien varrella tullut useampaan kertaan esiin oman yhdistyksen perustaminen. Aktiivisia organisaattoreita ei vain ole löytynyt tarpeeksi, yhdistyksen perustaminen kun vaatii sitä että kokoonnutaan suunnittelemaan sääntöjä, jakamaan lakisääteisiä tehtäviä ja pitämään perustamiskokousta. Ne palstan ihmiset, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita, tutustuisivat mielellään uusiin asseihin joilla on halua käytännön toimintaan.
Itse olen kehittänyt ikään kuin harrastuksen assien tai yleensä autismikirjon ihmisten yhdistystoiminnan seuraamisesta, useissa maissa. Tähän mennessä olen saanut laskettua kahdeksan virallisesti rekisteröityä organisaatiota. Ensimmäinen perustettiin USA:ssa 90-luvun alussa, ja viimeisin Saksassa viime kuussa. Tarvetta olisi paljon enemmän, mutta yhdistysten käynnistäminen on hankalampaa kuin luulisi. Hyvin pian huomaa, että assit eivät ole herttaisen yksimielisiä yhteisistä tavoitteista.
Assien tapaamisia on tällä hetkellä löydettävissä Helsingissä (3 eri ryhmää, yksi ei assivetoinen), Turussa, Tampereella, Oulussa ja Joensuussa. Jyväskylässä saattaa syntyä jotain lähiaikoina.
Niinpä, assit ei todellakaan varmaan ole mitään loistavia yhteispelaajia noin niin kuin laajassa skaalassa. Jotkut tulevat keskenään hyvin toimeen, mutta erilaisuudet ja tiukat mielipiteet sekä nämä huonot sosiaaliset tavat ja huomaamattomuus voivat olla melkoinen kitka.
Ja heh, täytyy muistaa, että todella ollaan epätasapainoisia ja impulsiivisia.
Hei, millainen yhdistys sopisi psykopaateille parhaiten? : ) (sen kummemmin vertaamatta kahta ryhmää)
Minusta as ei tarkoita automaattisesti samaa kuin epätasapaino ja impulsiivisuus. Jotkut assit joita tunnen, sellaiset oman lokeronsa löytäneet, ovat hyvin säntillisiä, rauhallisia ja tasapainoisia. Muuten vaan erikoisia.
Kun as/hfa yhdistykset toimivat hyvin, ne onnistuvat mahduttamaan mukaan monenlaista ilmaisutapaa. Ne luovat sääntöjä joilla pehmennetään yhteentörmäyksiä. Ne hyväksyvät äänekkäät ja monisanaiset, mutta tekevät tarvittaessa tilaa hiljaisille. Minusta ne näyttävät toimivan monesti paremmin kuin nt-organisaatiot, koska suurin osa jäsenistä kokee tarpeelliseksi toimia yhteisten sääntöjen mukaan, ja melkein kaikki inhoavat hierarkioita ja klikkejä. Toisaalta keskustelut ja kokoukset repeävät helposti pitkiksi ja harhaileviksi, ja joskus tarvitaan päättäväistä keskushenkilöä joka pistää vaan asioita tapahtumaan välittämättä pienistä valituksista.
Vertailin itseäni toiseen as-henkilöön ja tulin siihen tulokseen, että olen varsin tasapainoinen häneen verrattuna ja lisäksi toimin suht suunnitelmallisesti ja pidemmän tähtäimen suunnitelmilla, kuin hän. Mutta silti lienee niin, että tasapainoni perustuu erilaisiin rutiinimalleihin ja ilman tiettyä valmista toimintaohjetta olisin erittäin impulsiivinen. Olen myös taipuvainen tekemään "mitä haluan" sillä hetkellä, vaikka se ei olisi kovin edullista kannaltani. Kuten aiemmin mainittu, voi alkaa vaikka lukemaan jotain muuta, kuin pitäisi, vaikka sillä, mitä pitäisi olisi kiire.
Ja tunteiden kanssa on yhtä nuorallatanssimista.
Voin olla hyvinkin tasapainoinen pitkään, mutta sitten alkaa tulla oireita jostain toisesta tilasta ja voin masentua ihan omia aikoijani.
Juu ja toisaalta asseilla on järkevämpi oikeudentaju monesti, kuin NT:illä. NT:t ovat kokemuksieni mukaan sellaisia, että niin sanotusti lyövät heikompia ja käyttävät ihmisten heikkouksia helposti heitä vastaan. Assit taasen enmmän välittävät heikommille jäävistä ja vähän kuin varovat pahoittamasta toisen mieltä, myös kohteliaisuus on tyypillistä asseille. NT:t ovat taipuvaisia ylimielisyyteen ja pätemiseen heikompien kustannuksella.
Kuitenkin on täysin mahdollista saavuttaa karismaattinen asema heidän silmissään, mutta se vaatii jonkinlaisen yliotteen saamista heidän mielikuvistaan ja on todellista nuorallatanssimista pitää karismaattinen asema, sillä pienikin virhe voi aiheuttaa ketjureaktion, jolloin assista tehdään idiootti ja vammainen.
(se on erikoista, miten pienestäkin asiasta voidaan ihminen "teilata") Onko se sitten jotain vihaa erilaisuutta kohtaan, kun as käyttäytyy jollainlailla "yleisten sopimusten" vastaisesti, niin normaaleilla menee "pää sekaisin" ja eivät kestä erilaisuutta lyömättä tätä ja leimaamatta.
Näin voisin sanoa normaaleista parin kymmenen vuoden kokemuksella.
"joskus tarvitaan päättäväistä keskushenkilöä joka pistää vaan asioita tapahtumaan välittämättä pienistä valituksista."
NT:tä paimentamaan arvaan;)
Ei kiitos, ei todellakaan. nt-vetoiset systeemit ovat yleensä kaatuneet omaan mahdottomuuteensa. Kyllä toimivissa as/HFA-organisaatioissa on päättäväinen assi (tai pari, tai useampia), jotka pistävät tapahtumaan. Täytyy vaan olla oikealla tavalla suuntautuneita ihmisiä. Ei voi olla niin äärimmäisen tunneherkkä tai yksityiskohtiin takertuva, ettei voisi työntää näitä taipumuksia syrjään siksi aikaa kun hoitaa käytännön jutut. Ei tietysti onnistu kaikilta, mutta eipä onnistu kaikilta nenteiltäkään. Kaikissa ihmisryhmissä on niitä joilta organisointi sujuu, ja niitä joilta ei.
Ensimmäinen miitti, Hesassa, aika ja paikka? Mieluummin jokin viikonloppu, toivoisin. Ja keitä tulisi OIKEASTI mukaan? Ritalin ja muut, no?
Nyt tehdään miitti. Me ollaan asseja, mutta emme hiiriä. Ja NT:t pysyköön kaukana poissa näistä hankkeista, heitäpä en sinne suvaitse.
Semmoinen as-yhdistys, joita tavis yrittää johtaa, on mun sietokyvylleni liikaa.
Juuri niiden negatiivisten piirteiden takia, joita
Ritalinkin luetteli:
"Juu ja toisaalta asseilla on järkevämpi oikeudentaju monesti, kuin NT:illä. NT:t ovat kokemuksieni mukaan sellaisia, että niin sanotusti lyövät heikompia ja käyttävät ihmisten heikkouksia helposti heitä vastaan. Assit taasen enmmän välittävät heikommille jäävistä ja vähän kuin varovat pahoittamasta toisen mieltä, myös kohteliaisuus on tyypillistä asseille. NT:t ovat taipuvaisia ylimielisyyteen ja pätemiseen heikompien kustannuksella."
Jos joku yrittää olla mulle ylemmyydentuntoinen, tekisipä mieli antaa antaa selkään, jos en verbaalisesti häntä päihittäisikään.
Pinna voi palaa assillakin...
Ja välillä NT:t ottavat päähän pätemisineen, jos tietävät jotain toisen erilaisuudesta tai asemasta. He eivät aina olekaan niin ystävällisiä kuin väittävät.
paikasta ja ajasta sitä varten luodussa ryhmässä:
http://groups.google.com/group/Assit
"Ensimmäinen miitti, Hesassa, aika ja paikka? Mieluummin jokin viikonloppu, toivoisin. Ja keitä tulisi OIKEASTI mukaan? Ritalin ja muut, no? Nyt tehdään miitti. Me ollaan asseja, mutta emme hiiriä."
asialistasta, ajasta ja paikasta osoitteen:
[email protected]
Jos saatte sinne yhdistyksen, niin voin siellä käydä katsomassa. Helsinki on sen verran kaukana, että en tulisi olemaan kuitenkaan aktiivisesti mukana tuossa. Mutta perustakaa vaan se yhdistys, ihan hyvä siitä tulee.
on tulossa mukaan ja päätetään sitten sopivasta paikasta ja ajasta, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Yhdistys ei tarvitse olla paikkakunnasta riippuvainen.
triangelissa - Jyväskylä, Helsinki, Kotka...
itselläni diagnosoitu as 12,5 vuotta sitten ja oikeastaan vasta ihan viimeaikoina on alkanut olla ongelmia asian kanssa ja olisi tärkeää saada keskusteltua asioista jonkun ammattilaisen kanssa koska ongelmat ovat jo niin pahoja, että uhkaavat minun ja pikkuveljeni suhdetta hyvin vakavasti. olen 28-vuotias nuori Jyväskylästä ja olisin kiitollinen kaikista neuvoista joita täältä mahdollista saada
Jaahas, taas serkku asialla :)
tarkoitatko ammattilaisella jotain neuropsykiatria tai lääkäriä? itse olen saanut parhaan avun vaihtaessani kokemuksia vertaisten kesken. 0len käynyt lukemassa tuota aspergerinfon foorumia silloin tällöin ja se tuntuisi asialliselta paikalta keskustella.harmi ettei siellä oteta uusia rekisteröintejä tällä hetkellä vastaan.
tietysti paras vaihtoehto olisi jutella jonkun sellaisen kanssa jolla on asperger ja joka ymmärtäisi minua ja tialnnettani jollain tavalla. myös jonkun neuropsykiatrin neuvoista voisi olla apua
ongelma on se, että olen selvästi riippuvainen pikkuveljeni seurasta ja hän on pian 20-vuotias nuorimies eli itseäni lähes yhdeksän vuotta nuorempi henkilö. ymmärrän kyllä, että hän tarvitsee omaa aikaa ja tilaa mitä hän on saanutkin viimeaikoina.
osaisitko tarkentaa millä tavoin olet riippuvainen pikkuveljesi seurasta?
minkälaista apua toivoisit elämänhallintasi tukemiseksi sinut diagnosoineelta neuropsykiatriltasi?
Moikka
Kiitokset tärkeän asian esiinnostosta.
Yritetäänpä lähteä uudelleentoteuttamaan aloittajan varteenotettavaa ideaa. Tällä kertaa sen toteuttamiseen käytännössä ei enää uskoakseni tarvittaisi kovinkaan paljoa, kunhan kaikki vain olisivat halukkaita "puhaltamaan yhteen hiileen".
minun osaltani halua ainakin löytyy. olen yrittänyt saada pikkuveljeni lukemaan aspergerista mutta hänellä ei ole siihen ollut kiinnostusta ja nyt pelkään meidän ajautuvan erillemme toisistamme ja se on asia jota en todellakaan halua.