Ollessani vielä melko nuori, noin kahdeksan vuoden ikäinen, alkoi nukkumaan mennessäni tapahtumaan kummia. Asuimme melko vanhassa talossa, jossa oma huoneeni oli yläkerrassa veljeni huoneen vieressä. Kummankin huoneen ikkuna oli samalla puolen taloa ja käytännössä katsoen ne olivat aivan vierekkäin. Minulla oli valoa läpäisevä rullaverho jonka yöksi vedin aina alas.
Eräänä sunnuntai-iltana (muistan edelleen viikonpäivän) sammutettuani valot ja mentyäni nukkumaan n. klo. 22-23 kieppeillä, tuli huoneeseeni verhon läpi voimakas valo, joka välillä himmeni ja välillä voimistui. Koin sen erittäin ahdistavana ja pelottavana. Laitoin lukulampun päälle ja ilmiö loppui. Ongelmallista oli että se toistui sen jälkeen tulevina öinä säännöllisesti. Joskus katsoin ikkunaa kohden ja näin rullaverhon läpi erilaisia liikkuvia varjoja, jotka toisinaan olivat säännöllisiä ja välillä ikkuna välkkyi kuin viallinen televisioruutu. Valo oli kirkas ja tuntui ikäänkuin purevan kylmältä. Reagoin aina erittäin voimakkaalla pelolla ja välillä olin niin kauhuissani että olin läpimärkänä hiestä. Pahinta oli herätä kyseiseen ilmiöön yöllä. Tilanne päättyi aina siihen että laitoin lukulampun päälle ja nukuin lopun yötä valot päällä. En ikinä uskaltanut esim. nousta ylös ja mennä avaamaan rullaverhoa. Tilanteen jatkuttua n. vuoden, äitini lopulta hankki huoneeseen pimennysverhon. Siitä huolimatta, aloin myös pitää kirjoituspöydän valaisinta päällä öisin ja lukioikään asti nukuin valot päällä. Kerroin asiasta pienempänä veljelleni ja hän sanoi ettei ole itse ikinä nähnyt mitään omituisia valoja huoneessaan, vaikka nukkui ikkunan vieressä. Itse nukuin omaan ikkunaani nähden huoneen toisessa päässä. 16-vuotiaana muutin isän luokse ulkomaille asumaan kolmeksi vuodeksi, eikä vastaavaa siellä koskaan tapahtunut. Palattuani Suomeen, siirryin takaisin vanhaan huoneeseeni asumaan ja loppuajan jonka talossa asuin, nukuin aina verhot ylhäällä sekä valot sammuksissa. Mitään ei enää tapahtunut ja sain nukkua yöni rauhassa.
Mistä ihmeestä oikein oli kyse? Koko homma tuntui mauttomalta kiusanteolta ja pelottelulta. Myöhemmin sain kuulla äitini olevan ns. kontaktihenkilö, joten mietin että liittyiköhän valot jotenkin siihen. Itselläni ei ole muistoja mistään kohtaamisista maan ulkopuolisen elämän kanssa. Jos koittivat minulle jotain viestittää, niin siinä kyllä epäonnistuivat.
Olen kuullut erilaisia selityksiä tarjottavan. Sen tiedän että kyseessä eivät olleet auton valot tai naapurin ulkovalo, jonka edessä oksat olisivat heiluneet. Tuskin se on ollut mikään sähkömuuntajakaan, vaikka sähköpylväästä tulevat johdot olivat ihan ikkunani vieressä kiinni. Minkä takia ilmiö alkoi vasta asuttuamme talossa n. vuoden ja miksi se ei enää toistunut muuttaessani takaisin huoneeseen?
Olisi mukavaa jos joku voisi hiukan "valaista" asiaa.
Eräänä sunnuntai-iltana (muistan edelleen viikonpäivän) sammutettuani valot ja mentyäni nukkumaan n. klo. 22-23 kieppeillä, tuli huoneeseeni verhon läpi voimakas valo, joka välillä himmeni ja välillä voimistui. Koin sen erittäin ahdistavana ja pelottavana. Laitoin lukulampun päälle ja ilmiö loppui. Ongelmallista oli että se toistui sen jälkeen tulevina öinä säännöllisesti. Joskus katsoin ikkunaa kohden ja näin rullaverhon läpi erilaisia liikkuvia varjoja, jotka toisinaan olivat säännöllisiä ja välillä ikkuna välkkyi kuin viallinen televisioruutu. Valo oli kirkas ja tuntui ikäänkuin purevan kylmältä. Reagoin aina erittäin voimakkaalla pelolla ja välillä olin niin kauhuissani että olin läpimärkänä hiestä. Pahinta oli herätä kyseiseen ilmiöön yöllä. Tilanne päättyi aina siihen että laitoin lukulampun päälle ja nukuin lopun yötä valot päällä. En ikinä uskaltanut esim. nousta ylös ja mennä avaamaan rullaverhoa. Tilanteen jatkuttua n. vuoden, äitini lopulta hankki huoneeseen pimennysverhon. Siitä huolimatta, aloin myös pitää kirjoituspöydän valaisinta päällä öisin ja lukioikään asti nukuin valot päällä. Kerroin asiasta pienempänä veljelleni ja hän sanoi ettei ole itse ikinä nähnyt mitään omituisia valoja huoneessaan, vaikka nukkui ikkunan vieressä. Itse nukuin omaan ikkunaani nähden huoneen toisessa päässä. 16-vuotiaana muutin isän luokse ulkomaille asumaan kolmeksi vuodeksi, eikä vastaavaa siellä koskaan tapahtunut. Palattuani Suomeen, siirryin takaisin vanhaan huoneeseeni asumaan ja loppuajan jonka talossa asuin, nukuin aina verhot ylhäällä sekä valot sammuksissa. Mitään ei enää tapahtunut ja sain nukkua yöni rauhassa.
Mistä ihmeestä oikein oli kyse? Koko homma tuntui mauttomalta kiusanteolta ja pelottelulta. Myöhemmin sain kuulla äitini olevan ns. kontaktihenkilö, joten mietin että liittyiköhän valot jotenkin siihen. Itselläni ei ole muistoja mistään kohtaamisista maan ulkopuolisen elämän kanssa. Jos koittivat minulle jotain viestittää, niin siinä kyllä epäonnistuivat.
Olen kuullut erilaisia selityksiä tarjottavan. Sen tiedän että kyseessä eivät olleet auton valot tai naapurin ulkovalo, jonka edessä oksat olisivat heiluneet. Tuskin se on ollut mikään sähkömuuntajakaan, vaikka sähköpylväästä tulevat johdot olivat ihan ikkunani vieressä kiinni. Minkä takia ilmiö alkoi vasta asuttuamme talossa n. vuoden ja miksi se ei enää toistunut muuttaessani takaisin huoneeseen?
Olisi mukavaa jos joku voisi hiukan "valaista" asiaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kirkastumiseen ja himmenemiseen voi olla syynä silmien herkkyysvaihtelut esim. pupillin suureneminen antaa vaikutelman valojen kirkastumisesta ja pieneneminen himmenemisestä.
Huoneesi ollessa pimeä, silmäsi ovat paljon herkemmät valolle, jolloin ilmeisesti pystyit huomaamaan pienenkin muutoksen pupillisi koossa kirkkauden muutoksena. Taasen yölampun ollessa päällä silmän herkkyys valon muutoksille vähenee.
Taasen se että miksi pupillin koko olisi vaihdellut mahdollisesti johtu verenkierron häiriöstä eli hapen hetkellisestä puutoksesta silmässä.
Valo siis tuli ikkunasta rullaverhon läpi. Se oli niin kirkas että valaisi koko huoneen hetkessä siten että huoneessa olevat esineet jättivät varjon. Verhon läpi näkyi kuvioita jotka toisinaan liikkuivat ja joskus taas olivat paikoillaan. Valo välillä siis himmeni ja välillä sammui kokonaan vain kirkastuakseen uudelleen. Kun laitoin huoneessa valot päälle, siis oman lukulampun, ei ikkunasta enää valoa tullut.
Kyse siis tuskin oli silmän verenkiertohäiriöistä, koska siirryttyäni toiseen paikkaan asumaan ei vastaavaa enää tapahtunut.
Näin aikuisiällä luonnollisesti menettelisin vastaavassa tilanteessa niin, että menisin ja avaisin verhon tapahtuman aikana nähdäkseni mistä on kyse. Lapsena en uskaltanut juuri edes hievahtaakaan, muuta kuin kurottaakseni peiton alta sen verran että sain lampun pantua päälle.
Myöhemmällä iällä olen nähnyt useita painajaisia, joissa tapahtuma toistui, mutta katkaisin ei toiminut. Olen myös nähnyt lukuisia unia joissa olen mennyt avaamaan verhon. Se mitä olen toisella puolen nähnyt on vaihdellut. Mieleenjäävin uni oli kenties sellainen jossa verhon avattuani näin maailman ydinkatastrofin jäljiltä, sairastuneita eäimiä ym..
Tapahtumista on nyt aikaa jo n. 15 vuotta, mutta asia on jäänyt vaivaamaan siinä määrin että haluaisin tietää mikä ilmiön oikeasti aiheutti.
tullut ulkoa ja myöskin noinkin useasti ilmennyt, niin kyllä varmasti joku muukin olisi nähnyt tukien kertomustasi. Tekstistäsi päätellen kukaan muu ei todellakaan nähnyt mitään, joten ilmiö on joko fysiologinen, painajainen, ilmiö on ollut muille tavanomainen (esim. pilvien varjoon jäävä kuu voisi olla syy), joten heidän mielestään mitään ei tapahtunut tai sitten puhut puppua.
Se että laitoit yölampun päälle ei lopeta toisia valoja, vaan peittää ne alleen kirkkaudellaan.
Se kyllä ihmetyttää kun ei niitä valoja kukaan muu koskaan nähnyt, ei edes veli vaikka hänen ikkuna oli ihan omani vieressä. Juuri henkilökohtaisuutensa takia ilmiö osittain tuntui kauhistuttavalta. Painajaista se ei ollut sillä piti laittaa oma valo päälle ennen kuin edes unta sai. Kuukaan ei ollut kyseessä, koska valot tulivat joka yö ja olivat kuuksi liian kirkkaat. Tuntuu myös ihmeelliseltä että laitettuani oman lampun päälle, ilmiö lakkasi kuin seinään. Verhon läpi ei tullut edes kajastusta, vaikka huone olisi hetkeä aikaisemmin ollut täysin ikkunasta tuleva kirkkaan valon vallassa.
mahdollisuutta jäljelle kuin fysiologiset eli silmäsi ja aivosi, vaikket halua myöntää näitä mahdollisuuksiksi.
Jos fysiologiset eivät mielestäsi selitä asiaa, niin tietenkin voit etsiä "totuutta" enkeleistä, ulkoavaruuden olioista, kummituksista, metsän peikoista ym. taruolennoista mielenrauhasi puolesta.
Hmmm.. Jonkin matkan päässä ikkunasta oli sähköpylväs, josta tulevat johdot kiinnittyivät aivan ikkunani viereen. Valo oli ikäänkuin sähköistä ja ainoa luonnollinen selitys jota olen asialle pohtinut on että josko kyseessä olisi jonkin sortin sähköpurkaukset. En kyllä edelleenkään tiedä miten ikkunassa näkyneet kuviot voisivat selittyä.
Se, etta "muut eivat nae/kuule/aisti jne..." ei ole mikaan asiaa poissulkeva juttu.
Henkimaailma ottaa yhteytta juuri niihin, joiden uskotaan olevan "kuulolla" ja tarpeeksi herkkia nakemaan/kuulemaan/aistimaan asioita.
Ja se on pelkastaan fakta, etta useimmat ihmiset EIVAT aisti mitaan tai eivat halua aistia...
Pikemminkin niin, etta se sahkojohdon lasnaolo saattoi mahdollistaa kasvaneet "paranormaalit" ilmiot...
Itse olen sita mielta, etta naissa "ilmioissa" kyse on joka tapauksessa sahkomagnetismista.
Asiaa ei vain tutkita/haluta tutkia tarpeeksi.
Oma kehu haisee :P
Faktahan tuo on, etta enemmisto ihmisista ei nae/kuule/aisti tai ei MYONNA nakevansa/kuulevansa/aistivansa, koska muutenhan ei olisi kyse PARANORMAALEISTA/YLILUONNOLLISISTA ilmioista.
Vaan asioita pidettaisiin "normaaleina", koska ne olisivat niin arkipaivaisia.
Minun mielipiteeni on se, etta "kasvoit ulos ilmiosta"...siis ei niin, etta olisit kuvitellut kaiken, vaan niin, etta henkimaailma "luovutti" suhteesi, koska et ottanut "kutsua vastaan" silloin nuorempana.
Yleensahan murrosikaiset vetavat helposti kaikenlaisia ilmioita puoleensa...siis ainakin helpommin kuin vanhemmat ihmiset...
Toisaalta poikkeuksiakin on...itsellani "kyvyt" nakyvat vain kasvavan ian myota...
En ollut vielä murrosikäinen siihen aikaan. Läpi murrosiän nukuin valot päällä.
En kyllä aistinut valossa mitään positiivista, rakkautta, lämpöä tms. Päinvastoin, koin sen kylmänä ja jollain tapaa jopa vihamielisenä. Ehkä tulkitsin väärin. On silti vaikeaa kuvitella sen olleen mikään kutsu. Luulisi kutsujan huomaavan kutsumistavan olevan väärä jos kohde hikoilee, tärisee pelosta ja piiloutuu peiton alle.
Olen harkinnut kysyä asiaa joltain selvännäkijän kykyjä omaavalta. Ehkäpä esim. Markku pystyisi jotain kommentoimaan..?
Kerran, taas yhdessä aiheeseen liittyvässä unessa joku selitti minulle että ikkunani takana on kohta jossa ihmisistä kertyneet patoutuneet aggressiot purkautuvat ja se näkyy valona.
En toki sulje pois mitään luonnollisiakaan selityksiä..
Ehkapa sinun pitaisi vieda joku meedio/selvannakija sinne itse "paakallopaikalle" fiilistelemaan...
Asiaan on muutenkin hieman vaikeaa ottaa kantaa nain "kauko-ohjatusti"...
Siina olet oikeassa, etta mikaan "ystavallinen kutsu" se ei missaan nimessa ole ollut.
Ehka silla maantieteellisella alueella, jossa ilmiot tapahtuivat, on "synkka historia" tms...
Tai sitten "vain" ufot ottivat sinuun yhteytta...;)
Meillä kävi aikanaan muistaakseni vuonna -91 selvännäkijä. Hän sanoi paikan historiasta sen verran ainakin että alue on siunattu 1800-luvulla ja että se on hyvä paikka asua. Tuota "ufovaihtoehtoakin" olen miettinyt, sillä toisella talossa asuneella perheenjäsenellä oli puolestaan niistä kokemuksia.
Itselläni on yksi saman suuntainen kokemus vuosien takaa. En muista tarkalleen, minkä ikäinen olin. Ehkä noin 10-15-vuotias.
Oli talvi. Olin mummolassa yökylässä. Talo on vanha iso rakennus, jossa on korkeat ikkunat ja joka sijaitsee maalla harvaan asutulla kylällä.
Heräsin jossain vaiheessa yöllä siihen, kun sänkyni jalkopäässä oleva ikkuna kylpi kirkkaassa valossa. Makuukammarin toinen ikkuna taasen oli ihan hämäränä, niin kuin yöllä ikkunat yleensä ovat maalla.
Ajattelin ensin, että se on auto. Kirkas valo senkun oli ja pysyi. Sitten rupesin ihmettelemään, että mitenkä kummassa autonvalot voisivat valaista niinkin korkean ikkunan alhaalta ylös saakka ilman varjon häivääkän, vaikka tienreunasta hiukan yli talon sivun on todella korkea kuusipuuaita.
Sen mietteen jälkeen minua rupesi pelottamaan niin, että en saanut enää unta. Hikoilin ja odotin silmät kiinni, että valo häviäisi. Ehdin monta kertaa raottaa silmiäni tarkistaakseni, että onko valo kenties kadonnut. Jossain vaiheessa minä sitten kai nukahdin.
Aamulla hangessa ei ollut mitään merkkejä siitä, että joku olisi käynnyt pilailemassa ikkunan takana. Toisaalta sellaiseen valomäärään, jolla sen kokoisen ikkunan saisi valaistua, tarvittaisiin valonheitintä.
Kukaan ei tietenkään uskonut puheitani, kun öisestä kokemuksestani kerroin. Itseäni ihmetyttää edelleen, että mikähän ilmiö on kyseessä mahtanut olla...
Olen myös itse tarkastellut aikoinaan hankea ikkunan alla, huomaamatta siinä jälkeäkään. Tosin, ikkuna oli ylemmässä kerroksessa, joten valoilmiönkin on täytynyt tapahtua sillä tasolla.
Oma kokemukseni oli hieman erilainen omaasi nähden siinä että valon kirkkaus muuttui. Joinakin öinä se vuorottain himmeni ja voimistui. Toisinaan taas se suorastaan välkkyi. Lisäksi ihmetyttää tosi paljon mitä rullaverhoon heijastuneet kuviot meinasivat. Nekin välillä liikkuivat ja joskus olivat paikoillaan.
Oma asuinpaikkani oli myös maaseudulla ja alue oli harvaan asuttua. Öisin siis normaalisti oli määrä olla pimeää.
"ystävämme" avaruudesta olivat hakemassa äitiäsi...? Jos hän kerta on kontakti henkilö... Yleensä näissä " sieppaus " tapauksissa joissa siepattavan ihmisen lähettyvillä on muita ihmisiä niin muut ihmiset " lamaantuvat " tai jollain tavalla aika pysähtyy... Mutta ilmeisesti jostain syystä niitä ei häirinnyt se että huomaat heidät, ehkä jopa halusivat viestittää sinulle jotain...Minkä ikäinen veljesi oli kun nuo ilmiöt tapahtui?
Itsellänikin on hiukan saman tyylinen kokemus, tosin minun tapauksessani näin selvän " aluksen ", eikä siitä tullut juurikaan minkäänlaista valoa...
Olenkin monesti miettinyt sitä että valot saattoivat liittyä äitini sieppauskokemuksiin. Veljeni oli siis tapahtumien aikoihin hieman alta kahdenkymmenen, hän kun on minua tasan kymmenen vuotta vanhempi. Kuulin vasta hiljattain aika erikoista tietoa, jolla saattaa kenties olla valojen kanssa tekemistä. Äitini tuntee myös joitakin muita kontaktihenkilöitä ja yksi heistä oli kertonut hänelle järkyttyneensä voimakkaasti nähdessään minut ensimmäistä kertaa. Olin kyseisen henkilön mukaan varmuudella nimittäin ollut joskus samanaikaisesti aluksella, mutta en siepattuna vaan jonkinlaisen assistentin roolissa. Itselläni tosin ei ole mistään aluksista tai maan ulkopuolisen elämän kohtaamisesta mitään muistikuvia, saatika siitä että olisin itse ollut jossain tehtävissä niihin liittyen.
Jos tiellä liikkuvan auton valot osuivat juuri sinun ikkunaasi? Itsekin olen joskus öisin pelästynyt kun yhtäkkiä valoa loistanut hetken ajan ikkunasta sisään ja kuullut lopulta moottorin äänen joka vähän helpotti tilannetta=D