ahdistaa ja stressaa.
olen käynyt mielenterveys-lääkärillä keskustelemassa mitä jatkossa kannattaa tehdä>psykologille puhumaan vaikeasta asiasta.lääkäri yrittää saada yleisvaikutelmaa minusta ja määrää siten ehkä psykologille.
asia josta haluan puhua psykologille on vuosia sitten tapahtunut suuri menetys elämässäni jota olen kieltänyt ja välttänyt ajattelemasta mutta uskon että se on pakko käydä läpi.
nyt kuitenkin on muutenkin ollut paha olla.tuntuu etten tee enää yhtään mitään muuta kun käyn koulussa ja sitten loppupäivän makaan sohvalla ja katselen tv:tä.koulutehtäviäkin on mutta niihin on äärimmäisen vaikea tarttua.
nyt juuri olen työharj.paikassa jota vihaan.olen yrittänyt paikkaa vaihtaa mutta ei kai nyt sitten onnistu.sitä on vielä kk ja ahdistaa niin.
lääkäri nyt kuitenkin sitten alkoi suosittelemaan minulle lääkkeitä mitkä vaikuttavat endorfiinin poispääsyyn ja mieliala paranisi ja pääsisin oravanpyörästä pois pystyisin helpommin käsittelemään psykologilla vaikeaa asiaa.
lääkäri kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä että minun kannattaisi alkaa lääkeitä syömään mutta itse olen hyvin vastahakoinen.lääkäri siis diagnosoi minulle lievän masennuksen.itse olin yllättynyt diagnoosista..en yhtään ajatellut että tämä voisi masennusta olla.
millaisia kokemuksia muilla on näistä lääkkeitä ja kannattaako niitä tosiaankin alkaa käyttämään?
olen käynyt mielenterveys-lääkärillä keskustelemassa mitä jatkossa kannattaa tehdä>psykologille puhumaan vaikeasta asiasta.lääkäri yrittää saada yleisvaikutelmaa minusta ja määrää siten ehkä psykologille.
asia josta haluan puhua psykologille on vuosia sitten tapahtunut suuri menetys elämässäni jota olen kieltänyt ja välttänyt ajattelemasta mutta uskon että se on pakko käydä läpi.
nyt kuitenkin on muutenkin ollut paha olla.tuntuu etten tee enää yhtään mitään muuta kun käyn koulussa ja sitten loppupäivän makaan sohvalla ja katselen tv:tä.koulutehtäviäkin on mutta niihin on äärimmäisen vaikea tarttua.
nyt juuri olen työharj.paikassa jota vihaan.olen yrittänyt paikkaa vaihtaa mutta ei kai nyt sitten onnistu.sitä on vielä kk ja ahdistaa niin.
lääkäri nyt kuitenkin sitten alkoi suosittelemaan minulle lääkkeitä mitkä vaikuttavat endorfiinin poispääsyyn ja mieliala paranisi ja pääsisin oravanpyörästä pois pystyisin helpommin käsittelemään psykologilla vaikeaa asiaa.
lääkäri kuitenkin oli vahvasti sitä mieltä että minun kannattaisi alkaa lääkeitä syömään mutta itse olen hyvin vastahakoinen.lääkäri siis diagnosoi minulle lievän masennuksen.itse olin yllättynyt diagnoosista..en yhtään ajatellut että tämä voisi masennusta olla.
millaisia kokemuksia muilla on näistä lääkkeitä ja kannattaako niitä tosiaankin alkaa käyttämään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis en todella tiedä, pitäisikö lievään masennukseen syödä lääkkeitä. Itsellä masennus oli vaikea ja siitä ei ilman lääkehoitoa olisi noustu.
Mikäli sinulla on itsellä hiukankin tarmoa parantaa tilaasi, niin voisi ainakin aluksi kokeilla "itsehoitoa". Eli ulkoilmaan joka päivä ainakin vähäksi aikaa, kalanmaksaöljyä ja terveellinen ruokavalio. Harjoittelupaikasta ajattelet, että kuukauden kestää vaikka löysässä hirressä, sitten se on lopullisesti loppu.
Tämä harmaus ja pimeys saa melkein kaikki ihmiset vähän vetämättömäksi, se on aivan normaalia, että aina ei jaksa.
Mikäli sinulla on paha käsittelemätön asia, niin suosittelen sen läpikäymistä ammatti-ihmisen kanssa.
Niin ja pillerit eivät auta, jos ei myös itse tee itsensä hyväksi jotain.
mulla todettiin keskivaikea masennus pari viikkoa sitten.Olen niin väsynyt etten muista huolehtia asioistani.saatoin itkeä yhtäkkiä ilman mitään järkevää syytä enkä kuitenkaan ollut mielestäni mitenkään surullinen.Olen fyysisesti väsynyt.Kun herään aamulla olen niin väsynyt että voisin nukkua uudestaan.Onneksi perheeni saa mut heräämään tähän päivään.Rakastan heita ja olen onnellinen heistä.Mua kalvaa eräs velka-asia jossa olen takaajana.Tyyppi ei ole huolehtinut siitä ja saan velkomuskirjeitä Intrumista.Suututtaa että joutuu miettimään tollasia toisten murheita vielä omien lisäksi.Lisäksi lapseltani varastettiin uusi digikamera urheiluhallissa pukukopissa.Tällainen epärehellisyys vie voimat.Kun itse yrittää olla rehellinen ja auttaa toisia kun niillä menee huonosti, niin sitten saa osakseen tällaista paskaa.Lääkkeet ovat erilaisia.Buspar oli turvallinen lääke, jossa ei sivuvaikutuksia ainakaan mulle.Se rauhoitti mielen ja antoi voimaa keskittyä olennaiseen.Ei itkettänyt.Ne ei väsyttäneet ollenkaan.Nyt mulla on masennuslääke.Mulla oli pelkotiloja ja olen päässyt siitä eroon lääkkeillä.Nämä toimii just niinku sun mainitsemasi lääkkeet.Kaikki lääkkeet ei sovi kaikille ja se on vaan kokeiltava.Mutta turhaan niitä ei kannata syödä.Jos on kysymys vaan elämän tarkoituksettomuudesta.Ettet näe mitään syytä tehdä asioita, miksi nousta ylös vuoteesta jne...Se onkin vaikeempi kysymys.Mulla se oli rakkauden puutetta.En rakastanut edes itseäni.Sekin on jo korjaantunut.Seurakunnissa saa siihen lohtua.Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja haluaa antaa sullekin hyvän elämän.Rukouksessa saan uutta voimaa ja toivotan sullekin rakas lähimmäiseni paljon siunausta elämääsi.Elämä on jännittävää kun sen oikein oivaltaa.Eniten olen saanut tyydytystä toisten auttamisesta.Mikään ei palkitse niinkuin kiitollisuus avusta lähimmäistäni kohtaan.Tunnen itseni tärkeäksi ihmiseksi edes jollekin.Omat lapset on toki tärkeitä mulle mutta joskus tunnen itseni orjaksi kotona.teen vain koska on pakko.Nyt vaadin heiltäkin osallistumista töihin.Haluan että hekin oppivat arvostamaan siisteyttä tekemällä töitä sen eteen.Kirjoittele joskus niin ehkäpä se puhuminen auttaa sua selvittämään omia ajatuksia ja elämän suuntaa.Haluan olla lähimmäinen rinnallasi.iso hali sulle.