Mä ajattelin teille kaikille anoreksiaa haluavilla ja anorektikoille kertoa mun tarinan niin saisittte mietittävää.Mä ja mun sisko päätettii et hei "ruvetaa laihduttaa" mun mitat oli sillon 165, 53 ja olin 14v vee ja mun sisko 168 ja 57 ja 16..me tiedettii et oltii ihan sopivii ja tällee mut päätettii yhes et ruvetaa silti laihduttaa...no, aluks meni hyvin 2 ensimmäisen viikon aikana mä olin laihtunu jo 6 kiloo,söin päiväs 2 hapankorppuu ja yhen hedelmän ja vettä join, en muuta ja saman teki mun sisko!vanhemmat huomas jo eron kuukauden sisällä ja ne soitti molempien kouluun.sitte molemmat kävi terkkarilla joka kyseli kaikkea. Mä olin meistä se joka myös et päätin kokeilla laihduttamista, ja et se oli vähän niiku mun idea alunperin, sit se tarkkri vaa kerto kaikkee mitä siit voi seuraa ja et mä oon jo yli laiha kiloja oli sillon 41kg.No, mä sitten lopetin sen laihduttamisen mut sisko ei ees myöntäny et laihdutti vaikka oli laihtunu jo, ja sen huomas se jatko, niin kauan ettei enää aamulla pystyny nuosta sängystä, ylös, silt oli hiuksii lähteny ja se oli jo hyvin hauras..siinä sitte koko perhe ja mun sairas sisko lähettii sairaalaa, ja sisko heti paikalle tiputukseen...sen menkat, oli loppunu, hiuksii lähteny, ja kiloja oli enää vaivaset 38..:(:( :O se oli letkuis pari päivää kunnes se pääs kotii, kun kiloja oli tullu 42 saakka :) aluks koko perhe luuli et se söi hyvin, vaik mä tiesin ettei se syöny..:( no, eräänä päivänä ku mä tulin kotii, se oli pyörtyny, ja se makas lattialla, soitin amblanssin ja siinä taas mentii sairaalaa, vanhemmat tuli töistä..ja ne oli ihan paniikissa, mentii sitten odotus huoneesee oottaa kunnes lääkäri tuli ja sano, että "tyttärenne on hyvin huonossa kunnossa, ja ei ole herännyt vielä, eikä tiedetä herääkö koskaan, hän oli kaatuessaan löynyt ilmeisesti päänsä pyödän terävään kulmaan, koska päässä on iso kuhmu.", no me jäätiin odottamaan ja lääkäri tuli ja sanoi, että sanna-mari on kuollut! mun, rakas sisko, miten sille voi käydä jotain tällästä :O :( :( ja mun takii, mun idea koko laihdutus, päätin et munki pitää kuolla pois, koska mun siskoki kuoli..:S mä sairastuis anoreksiaan myös 2 kk myöhemmin, ja nyt mä oon juuri päässy sairaalasta ja oon 15...vielä mul on ongelmia syömisen kanssa, mut oon onnellinen etten koullut, koska en usko, et sanna.mari kaan olis sitä halunnu :) mut hyvät ihmiset mä yritän vaa sanoo et ÄLKÄÄ KOSKA LAIHDUTTAKO ELLEI SIIHEN OIKEESTI OO TARVETTA TAI ELLEI PAINOINDEKSINNE OLE JOTAIN YLI 30 TAI ILMAN LÄÄKÄRIN SUOSITUSTA, KUN ANOREKSIAN SAA ELÄMÄ ON HELVETTIÄ, JA SITÄ SE ON MULLA VIELKI, MÄ USKON ET MUL AINA TULEE OLEMAAN ONGELMIA SYÖMISEN KANSSA :o
t.kAISA
t.kAISA
Vastaukset 9
Vanhimmat
siskosi kuolemaan. ja voimia sinulle.
Kirjoitan tämän viestin siksi että haluan huomauttaa. Kirjoitit:
"ÄLKÄÄ KOSKA LAIHDUTTAKO ELLEI SIIHEN OIKEESTI OO TARVETTA TAI ELLEI PAINOINDEKSINNE OLE JOTAIN YLI 30 TAI ILMAN LÄÄKÄRIN SUOSITUSTA"
Kun paino indeksi ylittää 25 on riski sairastua mm. sepelvaltimotautiin ja 2-tyypin diabetekseenkin koholla. siksi on pysyttävä normaalipainossa vähän alle 25 että pysyy parhaiten terveenä. joten suosittelen laihdutusta tossa tilanteessa vaikkei vielä sairaalloisen lihava olisikaan.
Kiitos, osanotostani, toivottavasti minä olen pian taas täysin terve ja sanoinki että "jotain 30" ;)en sanonut suunnillee..
T.kaisa :)
Miuta alkoi itkettää, kun luin tarinasi. Otan osaa siskosi kuolemaan, ja toivon että sie jaksat eteenpäin. Hienoa kuulla, että olet itse jo kulkemassa kohti tervettä elämää! Voin omasta kokemuksesta sanoa, että anoreksiasta selviäminen ei ole helppo tie, mutta jos sen kulkee läpi, alkaa elämä taas tuntua elämisen arvoiselta. Jaksamista siulle ja koko perheellesi!
Ps: Toivottavasti tarinasi toimisi varoittavana esimerkkinä palstan lukijoille!
no yhyy.
Paljon voimia ja jaksamisia sinulle! Olet urhea ku oot tähän astiki jo selvinny... liikuttava juttu =( tsemppii..
Luin juttusi ja se todella pysäytti. Hienoa että kerroit tilanteestasi, uskon todella että kokemukesi auttaa muita selviytymään. Olen pahoillani sisaresi puolesta. Yritä itse jaksaa ponnistella eteenpäin kaikesta huolimatta. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää!
Paula
hieman provolta
Kiitos, kaikille saan teidän viesteistänne paljon voimaa.Jatkan koko ajan elämää kohti tervettä :) haluan oman perheen ja ehkä niin pian käykin koska selvisi että minä voin vielä saada lapsia, onneksi anoreksiani ei jatkunut enää kauempaaa, mutta vieläkin lievästi varon syömästä karkkia, ja kaikkea rasvasta mutta pikku hiljaa tässä :) olen aloittanut myös terapian mistä saa paljon apua,vaikka aluksi luulisi ettei siitä ole hyötyä tai että mitä järkeä sinne on mennä, mutta siitä on paljonki hyötyä :)
mutta kiitos vielä kaikille
Minäkin otan osaa siskosi puolesta