Kävin aamulenkillä ollessani viemässä kynttilät muualla haudattujen patsaalle joka on hautuumaallamme. Isän ja äidin haudalle en pääse matkan vuoksi.
Minulla oli jo entuudestaan tiedossa ,että paasi on täynnä eilen vietyjen kynttilöiden kuoria. Niinpä varasin mukaani pari muovikassia ja keräsin sellaiset kynttilät pois jotka eivät enää palaneetja vein roskiin. Oli paljon mukavampi jättää oma kynttiläni sinne palavien joukkoon.
Kun tulin kotiin luin sanomalehdestä,että seurakunnat ovat harkinneet muovikuoristen kynttilöiden kieltämistä niistä tulevan ongelmajätteen vuoksi. Tulee pyhäinpäivän ja joulun aikaan kymmeniä kuutioita muovijätettä.
Nyt ei kuitenkaan vielä ole tohdittu kieltoon mennä,mutta kehotetaan ihmisiä viemään kynttilöitä lasiseen lyhtyyn joka olisi sitten omaisen pois vietävissä ja joka vuosi uudelleen käytössä. Mitä mieltä olette asiasta?
Nythän muovikuoriset kynttilät ovat vielä enemmistönä haudoilla ja jotkut änkeävät vielä kynttilöitä kymmenittäin samalle haudalle joka ei mielestäni ole enää kaunis näky.
Myöskään värilliset punaiset ja vihreät kynttilät eivät mielestäni sovi haudalle .Tuovat mieleen sirkusvalot .
Omien vanhempieni haudalla on metalliset lyhdyt joihin viemme elävän kynttilän. Mutta näin kun tänäänkin kun en pääse itse sinne käymään vien yhteiselle paadelle muovikurisen hauta kynttilän.
Minulla oli jo entuudestaan tiedossa ,että paasi on täynnä eilen vietyjen kynttilöiden kuoria. Niinpä varasin mukaani pari muovikassia ja keräsin sellaiset kynttilät pois jotka eivät enää palaneetja vein roskiin. Oli paljon mukavampi jättää oma kynttiläni sinne palavien joukkoon.
Kun tulin kotiin luin sanomalehdestä,että seurakunnat ovat harkinneet muovikuoristen kynttilöiden kieltämistä niistä tulevan ongelmajätteen vuoksi. Tulee pyhäinpäivän ja joulun aikaan kymmeniä kuutioita muovijätettä.
Nyt ei kuitenkaan vielä ole tohdittu kieltoon mennä,mutta kehotetaan ihmisiä viemään kynttilöitä lasiseen lyhtyyn joka olisi sitten omaisen pois vietävissä ja joka vuosi uudelleen käytössä. Mitä mieltä olette asiasta?
Nythän muovikuoriset kynttilät ovat vielä enemmistönä haudoilla ja jotkut änkeävät vielä kynttilöitä kymmenittäin samalle haudalle joka ei mielestäni ole enää kaunis näky.
Myöskään värilliset punaiset ja vihreät kynttilät eivät mielestäni sovi haudalle .Tuovat mieleen sirkusvalot .
Omien vanhempieni haudalla on metalliset lyhdyt joihin viemme elävän kynttilän. Mutta näin kun tänäänkin kun en pääse itse sinne käymään vien yhteiselle paadelle muovikurisen hauta kynttilän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jo varhain aamupäivällä kävin haudoilla tervehdyskäynnilläni. Sinne jäivät palamaan, lyhtyihin kynttilät. Mutta, kun kysyit muoviset vai lasiset hautakynttilät, niin jo toissa vuonna otin haudoiltamme talteen lasiset hautakynttilät, joista 2 vein taas takaisin, parvekkeellakin ne voi hyödyntää. Muovisia en osta.
Kuriositeettina: Harvinaista kyllä, mutta tulitikkuaski jäi kotiin ja ei kun lainaamaan. Samallahan sain toivoteltua hyvää pyhäinpäivää. Ja. Avaimet olin unohtanut kotiin. Uskomatonta! Miniä riensi apuun (14 km) vara-avaimillaan. Olin tosin lähteissäni kuin "kameli" lyhtyineni, stongeineni, kukkineni, kynttilöineni - puolustelua! Vai onko tää ny sit tätä...
Parvekkeella palaa valkoisessa lyhdyssään valkoinen Suomi-kynttilä. Hyvää Pyhäinpäivä-iltaa!
Voin hyvin kuvitella, että seurakunnat ovat kyllästyneet siihen valtavaan muovijätteen määrään, mikä erityisesti jouluna haudoille kertyy.
Mikä sitten on vaihtoehto? Täällä Helsingissä erityisesti Hietaniemen hautausmaalla metalliset kynttilälyhdyt varastetaan. Ilman tuulensuojaa kynttilät eivät pala.
Muovikoteloisia kynttilöitä varastetaan myös aika paljon, sillä kodittomat käyvät hakemassa niitä pois majojensa lämmittämiseen ja valaisemiseen.
Jos seurakunnat päätyvät muovisuojuksisien kynttilöiden kieltämiseen, niin haudoille ei sitten enää voi viedä kynttilöitä. - Toisaalta: Seurakunnat FUSKAAVAT aivan mahdottomasti hautojen hoidossa, joten on kohtuullista, että kynttilöitä saa viedä hautausmaalle, ja seurakunnat saavat huolehtia edes niistä suurien maksujensa vastineeksi.
Kaunista on katsoa kynttilämerta. Jätettä tulee pari- kolmekertaa vuodessa. Lasisia on myös paljon. Omituista ettei seurakunta voisi niitä poistaa roskiin. Kesä on lyhyt, hautojen hoidoista maksetaan seurakunnille. Halvimmasta päästä kukat, jotka on ostettu ronttikaupalla. Mihin menee kirkollisvero? Muutaman kerran talvessa lumet kulkureitriltä pois. Nykyään lumikin vain viivähtää maassa. Jäätä vain poluilla joita ei hiekoteta.
...ei ylläpdetä hautausmaita. Niillä ehkä rakennetaan uusia, mutta ainakin isoissa paikoissa hautojen hoidosta täytyy maksaa.
Minusta on huonoa mainosta koko kirkolle se, että hautoja hoidetaan maksustakin niin toivottoman huonosti. Jos seurakuntien hautausmaayksikkö olisi yksityinen yritys, niin se menisi konkurssiin huonon palvelunsa takia.
Täällä Helsingissä on puhelinluettelossa numero "Hautausmaiden valvoja". Viimeisen kymmenen vuoden aikana puhelimeen ei ole kertaakaan vastattu. Sitä on yritetty seitsemän eri henkilön voimin.
Minulla ei Helsingissä ole muita kuin mieheni hauta Malmilla. Sinne olen laittanut lyhdyn, joka roikkuu maahan pistetyssä rautakoukussa. Siinä se on säilynyt kesät, talvet. Olen ostanut siihen aina 2½ vrk:n öljykynttilän, mutta muovihan siinäkin on päällä, ei tosin yhtä kookas kuin kannellisissa hautakynttilöissä.
Ongelma on varmasti monipiippuinen. Tuntuu, että muovi on tullut jäädäkseen. Keksitäänkö mitään vastaavaa mutta ympäristöystävällisempää tilalle? Tuskin ainakaan meidän aikanamme...
:) Kiitos, Hintriikka, siis "stonga" = rautakoukku, äsken kirjoittaessani ei millään juolahtanut mieleen.
Käyskentelimme samoilla mailla. -
Vahva pitää luonteen olla ellei hautausmaalla illalla silmä kostunut kävijällä.
Harva hauta oli ilman kynttilää, mutta on heitäkin jokaisella hautausmaalla joita ei hautaan laskiessakaan ollut kukaan saattamassa, siitä eilen aamulla eräs pappi radiossa puhuikin.
Hautausmaalla oleva kaunis muistokivi veistos oli saanut elämän. Kymmenet kynttilät lepattivat, osa jo sammumassa, osa suuressa liekissä.
Niissä oli koko elämän kuva, kuvannollisena näytelmänä, pimeässä marraskuun illassa.
Noista kukkavarkaista on aina puhetta, ja osan kukista siirtelevät linnut, osan syövät jänikset.
Onhan meissä ihmisissä kaikki piirteet, täällä eräältä sukuhaudalta varastettiin iso kiveen kuuluva maljakko kukkinensa, ei ihan yhden miehen voimin kyllä ollut siirrettävissä, joten jokin suunnitelma siinä varkaudessa oli.
Omaisteni haudoilla on metallilyhdyt joihin laitamme öljykynttilät, mutta käymme ne tyhjät muovikotelot kyllä hakemassa poiskin, muuten tuntuu kuin hauta olisi hoitamatta.
Ja eilenkin sytytin muutaman sammuneen kynttilän, koska niiden lasisten kynttilöiden kansi päästää sateessa veden sisään ja sammuvat.
Onhan kynttilän tuoja tarkoittanut sen palamaan.
Ihmisen raadollisuudella ei ole rajoja, joskin yleinen hautarauha lienee ihan hyvä, muutamia poikkeuksia huomioimatta. Kivien kaataminenkin, ihan mieletöntä riehumista, ja sopii kysyä minkä tyydytyksen tekijät siitä saavat.
Tyttäreni tuli 30km päästä tuomaan nurena leukemiaan kuolleen ensimmäisen miehensä haudalle kynntilää.
Siinä kyydissä minäkin pääsin isän ja äidin , sekä vielä appivanhempieni haudalle kynttilöineni.
Minullakin on vanhat lasivaasit (kynttilöistä jääneet) ja niihin sytytin omat kynttiläni.
Tyttäreni kanssa itkimme hänen nuorena kuolleen miehensä haudalla, kun juttu meni siihen kuinka tuollainen paha sairaus vie nuorelta , melkein pojalta, koko elämän mahdollisuuden.
Vaikka aikaa on jo kulunut 20 vuotta, näin sittenkin vielä selvän kuvan elämänvoimaisesta nuoresta miehestä joka jaksoi tapella kolme vuotta sairautensa puolesta, vaikka lääkärit heti alussa sanoivat hänen lähtönsä olevan jo puolen vuoden kuluttua taudin alkamisesta.