Sota-aikaan sotaa uhoavat ja fasistit olivat huonoja johtajia ja sotilaita. Parhaita johtajia ja sotilaita taisteluissa olivat ne, jotka inhosivat sotaa ja kaikkea uhoamista - parhaat sotilaat tekivät vain velvollisuutensa - ja senkin parhaalla mahdollisella tavalla - uhota ja näyttää ei tarvinnut. Sotahullut oli todellisuudessa joko pelkureita tai tapattivat itsensä typeryyttään. Siis niin hullua kuin se onkin, pasifistit on parhaita sotureita ja sotahullut/fasistit on keskenkasvuisia pentuja, jotka eivät pärjää tiukan paikan tullen.
Pasifistit on parhaita sotilaita
Sotahullut on kaput
6772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Psykologit testasivat lauman kunnon kansalaisia: heidät pakotettiin antamaan sähköiskuja tovereilleen. Iskut kovenivat koko ajan. He eivät tienneet että oikeasti "uhri" näytteli. Sen he tiesivät että kyseessä oli koetilanne. Iltapäivällä 80-90 % oli valmis käskystä tappamaan toisen.
Parhaimmat tappokoneet tulevat kilteistä oppilaista, täsmällisistä virkamiehistä jotka aina tottelevat (ilman aivojakin) tai sitten niistä jotka saavat kerrankin paikan maailmassa kun pääsevät armeijaan (natsi-Saksan uutterimmat uroot olivat kanafarmareita sun muita). Anarkisti-paskiainen, taitellinen pitkätukka, kapula rattaissa, taitelijasielu on tottunut olemaan omillaan, eikä ryhdy lahtaamaan käskystä...
Niinpä, maailman paras tarkka-ampujakin oli hiljainem, 160cm pätkä. Sanat sai likimain pihdeillä kiskoa. Ammatiltaan oli pienviljelijä. Ihan tavallinen ihminen (joka tosin oli varsin hyvä ampuja).
Parhaansa teki ilman ilman kiihkoilua.
Lukekaapa Tuntematon Sotilas, niin näätte millaista se sota oli. Kirjassahan hahmot lähinnä naureskelevat yli-isänmaalliselle saarnaukselle. Silti hommat hoideltiin asiallisesti (vaikka lopussa kyllä oli kaikille selvää, että Suomi häviää).
Voin suositella kirjaa varsinkin kaikille sodan romantisoijille.
...ollut pasifisti, vaan oli hionut sotilastaitojaan lukuisissa Suojekuskunnan harjoituksissa; ammattimieheksi ei tulla sattumalta.
Mutta toisin kuin nykyään jotkut väittävät, Suojeluskuntakaan ei ollut sotahullu kiihkoilujärjestö, vaikka sen riveissä joitain intoilijoita olikin; olipahan siihen maailmanaikaan tarpeellinen organisaatio, minkä hyödyt näkyivät viimeistään Talvisodassa.
Ei varsinainen pasifisti, mutta ei mikään sotahullukaan. Uskoisin, että hänkin olisi ennemmin rauhassa kuin sodassa.
Oma koti on varmasti suurempi motivaation lähde, kuin kiihko-nationalistinen agitointi.
Suojeluskunnat tosiaan oli suurimmaksi osaksi rentoa urheilua ja ajan viettoa. Eikä siis kierrelty kaupungilla somaleja ja juutalaisia potkimassa.
Mistähän likaisesta lähteestä moinen luulo on peräisin..?
Vielä enemmän tosin ihmetyttää jäsenten leimaaminen vähän koulutetuiksi ja sivistymättömiksi junteiksi. Totuushan on ihan toinen! Jäsenethän oli likimain sataprosenttisesti ylioppilaita (kuten myös jääkäreistä). Nämä "vähän koulutetut ja sivistymättömät juntit" oli sitten punakaarteissa...
Kaikkee sitä pitää keksiä omaa paremmuuttaan vakuutellakseen. Et varmaan usko tuohon edes itse.
tämä oli aivan asiallinen pohdinta. aivan hyvää tekstiä.