Kertokaahan millaisista yhteydenpidoista teillä on sovittu biojen kanssa. Meillä 2 vuotias tapaa sovitusti joka toinen viikko vanhempansa ja soitto on kerran viikossa. Mutta ongelmana on bioäidin viestittelyt, joita on päivittäin (parhaina päivinä useita). Siis aina jo valmiiksi inhottaa, kun puhelin piipahtaa. Viestit eivät koske suoranaisesti lasta, vaan omaa pahaa oloaan purkaa meihin sijaisvanhempiin..Ja antaa "kasvatus/pukeutumisvinkkejä". Hänelle on useasti asiasta mainittu, mutta meno senkun yltyy..BLÄÄH!
biovanhempien yhteydenotot
rajansa kaikella
11936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
neuvottu pesuja ja tukanleikkuita myöten miten hoitaa lasta/lapsia. Tapaamiset ja yhteydenpito riippuu hyvin paljon siitä, että onko lapsi pitkäaikaissijoituksessa, lyhytaikaissijoituksessa (eli palaa mahdollisesti kotiin), kriisisijoituksessa tms. Myös sosiaalityöntekijöillä on erittäin eriäviä mielipiteitä lapsen edusta (tai se on joiltakin jo päässyt hukkumaankin, etu nimittäin ja sijoituksen sekä huostaanoton tarkoitus).
Uskon kyllä turhautuneisuutesi, kun meilläkin oli aluksi yhden lapsen kanssa tapaamisia lapsen sukulaisiin kahden viikon välein koko viikonlopun ajan ja sitten vielä soittivat päivittäin alkuun. Lisäksi lapsi kävi pitkiä aikoja lomailemassa sukulaisissaan.
Ajan kanssa sovimme, että soittoja voisi olla pari viikossa ja sitten pudotimme yhteen kertaan ja sitä myöten ovat harventuneet niin, että soittavat hieman ennen lapsen vierailuja.
Tapaamisia pyysimme vähentämään, kun lapsi oireili voimmakkaasti tapaamisista. Pyysimme jossain vaiheessa rauhoittumisaikaa, koska tässä tapauksessa hoidettiin sukulaisia, eikä lasta.
Tapaamiset saatiinkin venymään kolmeen ja lopulta neljään viikkoon ja lapsen elämä tasapainottui. No nyt kun lapsi on vanhempi on tapaamisia taas lisätty.
Purnaankin aina pitkäaikaissijoituksessa olevien lasten tapaamisia, jos ne ovat useammin kuin kerran neljässä viikossa. Lapsi ei pääse kiinnittymään ja kotiutumaan vaan jää usein roikkumaan useiden perheiden välille (tarkoitus ei ole repiä irti bioperheestään vaan saada lapselle turvallinen olo myös sijaisperheessä ja tasapainoinen normaali arki). Onko pitemmän päälle hyvä, että lapsi seilaa monessa paikassa eikä edes tiedä mikä hänen kotinsa sillä hetkellä on?
Tapaamiset biologisiin vanhempiin ja sukulaisiin ovat erittäin tärkeitä, mutta lapsen edun mukaisesti tukien lasta kiinnittymään myös sijaisperheeseen, johon hänellä on mahdollisuus myös aikuisiällä tulla kun on paha olla.
Joskus on pakko olla tiukka sijaisvanhempi lasten vuoksi. Olen vuosien kuluessa saanut huomata, että kyllä sitä tässä vahvistuu ja oppii pitämään lasten puolia.
että äiti on vain huolissaan lapsestaan. Pukeutumis -ja hoitovinkit lienee sinullekin tuttuja, mikäli sinulla on omia lapsia ja olet heitä (edes joskus) hoitoon vienyt? On siis äidin kannalta oletettava, ettei sijoitus ole pitkä? Lisäksi katson aika normaaliksi tällaisissa sijoitustapauksissa sen, että äiti/isä ottavat yhteyttä paikkaan, jossa lapsensa ovat? Kyseessä ei siis ole v ä l i n p i t ä m ä t ö n bioäiti, sillä sellaiset vähän välittävät lastensa voinnista. Et myöskään saisi "ammattilaisena" ottaa moista inhoavaa" asennetta yht.ottoihin, sillä se kertoo sinusta paljon.
En ole ottanut kertaakaan mainitsemaasi "inhoavaa asennetta" yht.ottoihin. Olen ollut tähän asti hyvin ymmärtävä ja kärsivällinen. Mutta mietipä, kun monta kertaa päivässä saat hyökkääviä/syytteleviä viestejä. Eipä tässä ole mielestäni kyse kypsästä, lapsestaan välittävästä biovanhemmasta. Sijaisvanhemmat ovat väärä kohde purkaa turhautumiaan. Monesti kun tuntuu, että biovanhemmat tarvitsevat enemmän lastaan, kuin lapsi heitä.. Ikävä kyllä.
esittää aina esittäjän omasta näkökulmasta.
Juttu on kyllä niin, että sijaisvanhemmat tarvitsevat sijaislasta enemmän kuin sijaislapsi heitä. Tuosta hyökkäävydestä on kokemusta minulla bioäidillä. Lapsille varattuna soittoaikoina minulle soitti sijari-isä haukkuen minua luurin täydeltä. Muutaman kerran kuunneltuani annoin samalla mitalla takaisin. Voi sitä valitusta ja vinkumista sen jälkeen sossuun. Sijari-isä ei ymmärtänyt ollenkaan sitä, että häneltä odotettiin myös asiallista käytöstä. Tein hänestä rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä, hän on ammatiltaan ylikonstaapeli, kyllä hänen pitäisi tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Hän esiintyy ylikonstaapeli/sijaisisänä papereissa, mutta tietämäni mukaan hänellä ei sivutoimilupaa ollut haettu. Sijariäiti ilmoitti olevansa seksuaaliterapeutti. Pohdin sossun valintaa, taisi valita sijaisäidin koulutuksen perusteella henkilökohtaisia tarpeitaan varten. Huoltosuunnitelman virallisen osuuden jälkeen sossu keskustelee sitten kahden kesken sijaisäidin kanssa, ammatillisesti. Kaikkea on tullut nähdyksi ja kuulluksi matkan varrella. Ja lapseni siepattiin tuohonkin sijariperheeseen, poliiseilta se käy.
Vai, että sossu käytti seksuaaliterapeuttia omiin tarpeisiinsa.. huh huh (tai siis heh heh)No, näinhän tämäkin keskustelun kulku taas kääntyi. Odotin lähinnä vastausta sijaisvanhemmilta (heidän näkökulmastaan).
Ei toki ole mitään vastaan biovanhemmankaan näkökulmaa, mutta kyllä toivoisin, että tämä sij.vanhempien keskustelupuoli pysyisi asialinjalla ja keskusteluun osallistuisi lähinnä tämän puolen ajatuksia vaihtavat.
hei... meillä tyttö on vajaa puolitoista vuotias ja myös tapaamiset 2 vkon välein, ja soittopäivä bioäidillä 1krt/vkossa ja tämä soittopäivä on nyt syksystä lähtien merkattu huoltosuunnitelmaan koska koko kevään bio äiti terorisoi viestein ja puheluin voisi sanoa että melkeinpä joka päivä, mikä ei todellakan ole mukavaa ja kellon ajat saattoi olla millon tahansa. alkusyksystä pysyi rajoissa tuo viestittely kun oli kokous tiedossa, mutta nyt taas on meno ollut aika hurjaa ja vaikuttaa että jatkuu jos ei mitään tehdä... onneksi sossu tulee meill viikon päästä kotikäynnille....
meillä biolta tulee myös komennuksia mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, mutta onneksi sossu on sanonut että me vastaamme heidän alaisuudessaan lapsen kasvatuksesta ja olemme sen kuulemma tehneet sen hyvin....
ota yhteyttä sossuusi ´ja pyydä heitä laittamaan puhelin rajoitus tai sitten lopetamaan puhelin päivän, itse meinaan nyt sanoa taas tästä asiasta ja monesta muusta....
ns. ulkopuolisia lukijoita ihan vain siksi, että osoitetta mainostettu. Täytyy sanoa, että oikeilla alan ihmisillä, vaikuttajilla yms. saattaa moni asia mennä uusintamietintään kun tietynlaisia asenteitakin sisältäviä kirjoituksia "lapsen edun" nimiin lukee. Toivottavasti Espoossa rakennetaan useampi laitos diakonian esimerkkiä noudattaen, sillä kotiutus tuollaisista perheistä ei saa viivästyä minkään välimatkan piikkiin...
että pysyisi asialinjalla. Sijaisvanhemmat syyllistyvät ihan samalla tavalla puhelinterroriin itsekin. Haukutaan biovanhemmat samasta kuin mitä itse tehdään. Sijaisvanhempien näkökulmasta käsin kukaan tuskin kertoo häiriköivänsä biovanhempiin päin. Ettei menisi ihan överiksi biojen haukkuminen niin ajattelin laittaa tasoitusta, pysyy puntit tasan.
Ja vakavasti otettavaa asiaa! Himothan on hiirelläkin.
Mutta vakavasti puhuen, näinkin voi käydä.
ei meillä ole ongelmia biovanhempien yhteydenottojen suhteen..kun niitä ei ole,tapaamaset sovittiin kuuden viikon välein,mut kertaakaan ei bioäiti "kyennyt" tulemaan.aluksi sovittiin,että soitamme hänelle kerran viikossa.silloin tulikin aina pahaa tekstiä ja mm sitä että lapsi palaa pian hänen hoitoonsa.kun sovitut tapaamiset peruuntuivat aina ja puhelut menivät kehnosti,saimme sossulta luvan jäädä odottamaan ensi vuotta ja tilanteen tarkastamista..