Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo vuoden.Rakastan häntä yli kaiken. Ongelma on, että minä en oikein uskalla puhua hänelle, koska pelkään niin kovasti menettäväni hänet... Inhottavaa pitää murheita sisällään... Haluisin myös lapsen hänen kanssaan,hän on täydellinen mies minulle ja olisi myös täydellinen isä lapselle.
Hänellä on jo kaksi lasta aiemmasta suhteesta ja minua häiritsee ne lapset. Lapset tulevat aina joka toinen viikonloppu meille ja se on yhtä kaaosta. Lapset itkee aina kun eivät saa tahtoaan läpi ja pienempi itkee myös kun on nukkumaan meno ja se ei meinaa lopettaa sitä huutoa kun aamu yöstä. Kiva lähteä aina töihin klo 7ään, kun ei ole saanut nukuttua. Ne ei myöskään usko mitään. On ihan sama mitä niille sanoo kun ne ei tottele kuitenkaan...!! Hermot menee.
Tietenkin mieheni nukkuu lasten vieressä kun ei nää niitä niin usein ja se on ihan ymmärrettävää. Ja olen myös mustasukkainen lapsille koska nyt en saa olla mieheni kanssa koko aikaa yhdessä vaan siinä välissä on ne lapset, jotka ei ole edes meidän yhteisiä. Olisi eri asia, jos meillä olisi yhteisiä lapsia. Lisäksi olen miehelleni kateellinen, koska hänellä on jo lapsia....
Miten voisin olla onnellinen heidän kaikkein kanssa? Kun olemme kahden mieheni kanssa olemme onnellisia.. Kertokaa omia kokemuksia...
Hänellä on jo kaksi lasta aiemmasta suhteesta ja minua häiritsee ne lapset. Lapset tulevat aina joka toinen viikonloppu meille ja se on yhtä kaaosta. Lapset itkee aina kun eivät saa tahtoaan läpi ja pienempi itkee myös kun on nukkumaan meno ja se ei meinaa lopettaa sitä huutoa kun aamu yöstä. Kiva lähteä aina töihin klo 7ään, kun ei ole saanut nukuttua. Ne ei myöskään usko mitään. On ihan sama mitä niille sanoo kun ne ei tottele kuitenkaan...!! Hermot menee.
Tietenkin mieheni nukkuu lasten vieressä kun ei nää niitä niin usein ja se on ihan ymmärrettävää. Ja olen myös mustasukkainen lapsille koska nyt en saa olla mieheni kanssa koko aikaa yhdessä vaan siinä välissä on ne lapset, jotka ei ole edes meidän yhteisiä. Olisi eri asia, jos meillä olisi yhteisiä lapsia. Lisäksi olen miehelleni kateellinen, koska hänellä on jo lapsia....
Miten voisin olla onnellinen heidän kaikkein kanssa? Kun olemme kahden mieheni kanssa olemme onnellisia.. Kertokaa omia kokemuksia...
Vastaukset 10
Vanhimmat
mahdat olla, kun ajattelet noin lapsellisesti? Ei yhteinen lapsi pelasta mitään. Sinun on vaan hyväksyttävä miehesi lapsineen tai sitten suhde ei toimi. Olet varmaankin alusta asti tiennyt, että he ovat yksi paketti. Olisit onnellinen että mies on fiksu ja haluaa pitää välit lapsiinsa kunnossa vaikka onkin eronnut lasten äidistä.
Suhteenne ei koskaan tule toimimaan, kun asenteesi on tuo. Ota ero ja etsi mies jolla ei ole lapsia.
Kuvittele kolmas lapsi siihen vielä kiljumaan, niin varmaan lapsienteko haaveet hälvenee aika vauhdilla. Olet miehen kanssa ja yrität kestää tilanteen, tai sitten etsit toisen miehen jolla ei ole lapsia, ja katsot siitä sitten eteenpäin. Kyllä ne lapsetkin siitä vielä aikuistuu.
Siis saat miehen itsellesi 30/4 ja et ole tyytyväinen. Sinusta on tulossa oikein superhiirulainen, jos et uskalla keskustella asioista miehesi kanssa eli olet pelkuri, läheisriippuvainen ja loppujen lopuksi miehesi kyllästyy sinuun.
Ajatteletko vielä, että miehesi rakastaisi teidän lasta 90% ja muille jäisi sitten 5/5. Kenenkään rakkaus lapsiin ei riipu niiden lukumäärästä tai äidistä/isästä.
Kannattaisi myös selvittää eron syyt, muutakin kuin miehen versio.
Ja lopuksi, jos et ole pysty ottamaan koko pakettia, et ole kypsä suhteeseen, jossa toisella on lapsia.
..entiset lapset katoavat johonkin jos teille tulee yhteinen lapsi?
Sitten tappelet kenen lapsesta hän "enempi välittää".
Etkö muka tiennyt että miehellä on lapsia.
Ja nyt hänellä on vielä noin hemmetin lapsellinen ja itsekeskeinen muija, toivottavast mies huomaa, mikä kakara olet!
Minulla on myös ongelmia puhua koska elkään että hän jättää minut.. Mutta jos puhuisin hänen kanssaan en tiedä mitä sanoisin..olemme monta kertaa puhuneet..mutta se menee yleensä niin että minä kuuntelen..yritä tutustua lapsiin ja viettäkää kaikki neljä jonkinlainen hauska viikonloppu..sitä voit ainakin yrittää :D
Miksi kummassa haluat lapsia tuohon tilanteeseen, kun et selvästi edes tule toimeen lasten kanssa? Lapset itkevät, valvottavat ja ovat rauhattomia. Miten luulet, että omien lastesi kanssa pääsisit yhtään vähemmällä, kun et kestä miehesikään lapsia edes paria kertaa kuussa?
Sinuna, sen sijaan, että valittaisin häiriötä ja osoittaisin lapsellista mustasukkaisuutta ja kateutta, tutustuisin miehesi lapsiin ja koettaisin oppia heiltä jotain.
Miehesikin varmasti suhtautuisi lapsentekohaaveisiisi myönteisemmin, jos ensin osoittaisit, että pystyt unohtamaan itsekkyytesi ja omistautumaan lapsille, tai edes tutustumaan heihin. Omistautumista ja itsensä unohtamista lasten kasvattaminen nimittäin enne kaikkea vaatii. Näitä ominaisuuksia sinulta vielä selvästi puuttuu.
No tää ei oo varmastikkaan paras neuvo tuohon tilanteeseen, mutta kerran yhessä lehdessä oli artikkeli naisista, jotka oli tuossa sun tilanteessas ja yksi niistä oli ratkaissut tilanteen niin, että aina kun lapset tulivat viikonlopuksi isälle, nainen lähti yksin tai kavereidensa kanssa rentouttavaan viikonloppureissuun. Siis että ongelmallinen ja kaikki hiertänyt tilanne ratkaistiin näin. Mustasukkaiset,huomionkipeät ja vaikeassa iässä olleet (artikkelin mukaan)lapset saivat ihan rauhassa isänsä koko huomion viikonlopuksi ja isä taas pääsi rauhassa keskittymään lapsiinsa ja nainen pääsi pois häntä stressanneesta tilanteesta. Kaikki voittivat.
Enkä nyt tarkoita että tuota tarvitsisi joka toinen viikonloppu tehdä, mutta aina välillä jos ruljanssi alkaa tuntumaan liian raskaalta.
Minkä ikäisiä muuten olette?
Haloo.. jos meet sen miehes kanssa naimisiin, niin susta tulee niiden lasten äitipuoli. Eli et pääse niistä koskaan eroon. Parempi alkaa siis opetella oleen niiden kanssa, ennenku ongelmat on isompia kun ne on vanhempia, jos siis aiot jatkaa suhdetta sun miehen kanssa.
Eräs tuttavani oli samassa tilanteessa. Eli erittäin mustasukkainen miehen lapsille antamasta huomiosta. Hän kiukkusi kiukkunsa ja mies tiesi mistä kiikastaa..
No, kuitenkin tämä pariskunta sai oman lapsen ja kuinkas ollakaan... Oman/yhteisen lapsen myötä nainen ymmärsi kuinka tärkeitä miehen lapset ovat ja voivat tätä nykyä elää täydessä sovussa keskenään, molempien lapset.
Että joskus asiat voivat myös loksahtaa paikalleen, mutta yritä puhua tunteistasi miehelle. Ei se muuten toimi! Tsemppiä!