Mulla on jotenkin outo tunne.Aina välillä itsetunto on korkealla ja välillä se romahtaa ihan maahan.Mua on kyllä kehuttu nätiksi,mutta en usko niihin vaikka varmaan oikeasti tarkoittavat,mutta kun on niin maassa vain itsetunto niin en pysty.
Ja joskus on taas toisin.
Huono itsetunto vaikeuttaa tosi paljon siihen kun haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja silloin kun toi 'aalto' tulee niin ei pysty sanomaan mitään.Tai jos pystyy niin koko ajan ajattelee että 'oon varmaa tuonkin mielestä tosi ruma.'
Tuo lause on varmaa melkeimpä jokaisen huonon itsetuntoisen ihmisen mielessä,mutta jokasen vaan pitäisi tajuta että jokainen ihminen on erilainen ja kaunis!
Tää varmaa on ihan normaalia,mutta en kestä tätä enää.Koska aina tulee joku 'masennus' sitte taas menee ohi.
Mikä vois olla avuks että ei tulis noita ihme 'aaltoja' koko ajan?
Ps.Koittakaa tajuta. :)
Ja joskus on taas toisin.
Huono itsetunto vaikeuttaa tosi paljon siihen kun haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja silloin kun toi 'aalto' tulee niin ei pysty sanomaan mitään.Tai jos pystyy niin koko ajan ajattelee että 'oon varmaa tuonkin mielestä tosi ruma.'
Tuo lause on varmaa melkeimpä jokaisen huonon itsetuntoisen ihmisen mielessä,mutta jokasen vaan pitäisi tajuta että jokainen ihminen on erilainen ja kaunis!
Tää varmaa on ihan normaalia,mutta en kestä tätä enää.Koska aina tulee joku 'masennus' sitte taas menee ohi.
Mikä vois olla avuks että ei tulis noita ihme 'aaltoja' koko ajan?
Ps.Koittakaa tajuta. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Mikä vois olla avuks että ei tulis noita ihme 'aaltoja' koko ajan?"
Itsensä täydellinen unohtaminen: ei ollenkaan mieti sitä, minkälainen on, vaan antaa itsensä olla juuri sellainen kuin on. Ja pieni lohdutuksen sananen tähän väliin: JUURI KUKAAN nuori ei vielä pysty tuohon! Joten se ei auta ketään, vaikka tuon sanonkin...
Tunnet itsesi välillä sitten liian rumaksi? Vai niin. No mä tunnen itseni välillä liian kuivaksi... En uskalla aina puhua ihmisille, vaikka haluaisinkin, koska pelkään että he eivät jaksa kuunnella. Jos mulla olisi se ongelma, että pitäisin ulkonäköäni liian rumana, se ei varmaankaan estäisi mua kuitenkaan puhumasta ihmisille. Sillä eihän ketään kiinnosta, miltä toinen tarkalleen ottaen näyttää, vaan paljon enemmän se mitä toinen on hänelle sanomassa. Toisen ulkonäön unohtaa aika nopeasti jutellessa. Joten ole täysin huoleti :) Kukaan muu ei ajattele tuota asiaa noin pikkutarkasti kuin sä!
Mulle on iha sama miltä mä näytän ja mitä muut musta ajattelevat,mutta välillä se on toisin.Tää on aika vaikeeta selittää koska mä tiedän (ehkä) vain miltä tää tuntuu.
Kyllä joskus toi puhuminen muille tökkii myös siinä että olen niin ujo.Nää kaksi asiaa ei oo hyvä yhdistelmä.
Epäilen että tää on vaan tätä aikaa joka tulee jokaisen elämään jossain vaiheessa.Ei voi tietää,mutta kai tää menee ohi ihan ajan kanssa jos ei ole muuta ratkaisua?
tutulta. :) Minulla on nyt kamala masennuksen "aalto". Vihaan itseäni ulkonäköni takia. Minulla on kammottava sivuprofiili, aivan kuin joku olisi sormilla tunkenut silmäni syvälle kuoppiinsa ja nenäni on kamalan pitkä ja rumanmuotoinen. Toivon, että tämä menee pian ohi..
Uskon,että menee ohi.Ja,että jokaisella on joskus niitä vaiheita kun ei hyväksy itseään sellaisena kun on,mutta koita pärjätä!Samoin minä koitan hyväksyä itseni sellaisena kun olen.Ja eihän ketään ole täydellinen. :]
Hyvää marraskuuta kaikille!
mä hämmästyn ku luen näitä, ku niin monel on samaa mitä mulla on. :) mut kumminki et mä tunnen aina ihan samalailla. Tunnen vaa itteni oikeesti niin rumaks vaikka oon ihan tavallisen näkönen, sellanen nätti. ;) mut siis sillee. mut oon niin mielenkiinnottoman näkönen. kyl aina jotkut on sanonu nätiks, mut sitte ku tuntuu et kaikki aattelee sen nätteyden silleen pintapuolisesti tidäksä, et jokaisen pitäs olla sellanen missin nätti, tai sillee. ja pojatki kyylää aina hulluna vaa sellasia tyttöjä jotka on nättejä..:D tietenki! koska kyl mäki katon vähän pitempään hyvännäkösii poikia, se vaa on niin. enkä vaa pysty hyväksyy sitä! Mut siis nykyään oon onneks tajunnu et kauneus lähtee sisältä! :) oikeesti!