Olen yksin, mutten yksinäinen. Elämässäni on ihmisiä, ihania persoonallisuuksia, jotka merkitsevät paljon, mutta häntä, jonka kanssa haluaisin jakaa kaiken, en ole vielä kohdannut.
Olen tutustunut maailmaan, hankkinut lapsen, matkustellut,elänyt omillani 15-vuotiaasta. Olen ajatellut ajatuksia - ehkä pettynytkin ihmisiin ja samalla myös itseeni. Niin hirveän epäoikeudenmukainen on elämä itsessään, ja ihmiset monesti vielä epäoikeudenmukaisempia.
Mutta kauneuttakin on, ja ystävällisyyttä.
Kirjat, elokuvat, kuvataiteet, musiikki ja eläimet ovat tähän asti olleet parhaita ystäviäni, ja luonto, vaikka kaupunkilainen olenkin. Ihmisten kohdalla olen ollut enemmänkin sivustaseuraaja, tarkkailija. Suhteita on ollut, mahdollisuuksia jopa onneen, mutta olen "paennut paikalta" ennemmin tai myöhemmin. En ole voinut sitoutua johonkuhun vain siksi, että jokaisella "pitää" olla joku. Rakkaudettomassa suhteessa tilan vie itsekkyys - sitä en tahdo. Se, että jakaisi elämänsä toisen kanssa vain tavan / ympäristön painostuksen vuoksi, olisi jo jotain, mitä en itselleni anteeksi voisi antaa. Itsekin haluaisin olla suhteessa rakastettu - en "joku joka menettelee NYT".
Taidan olla toivoton romantikko ? Olen, kyllä.
Yksin kai viihdyn jatkossakin, kuljeskellen, ihmetellen, ihan onnellisenakin vielä.
Mutta, jos kuitenkin menetän jotain todella arvokasta joka hetki ? Jos Hän kuitenkin on tuolla jossain ? Jos.......
Olen tutustunut maailmaan, hankkinut lapsen, matkustellut,elänyt omillani 15-vuotiaasta. Olen ajatellut ajatuksia - ehkä pettynytkin ihmisiin ja samalla myös itseeni. Niin hirveän epäoikeudenmukainen on elämä itsessään, ja ihmiset monesti vielä epäoikeudenmukaisempia.
Mutta kauneuttakin on, ja ystävällisyyttä.
Kirjat, elokuvat, kuvataiteet, musiikki ja eläimet ovat tähän asti olleet parhaita ystäviäni, ja luonto, vaikka kaupunkilainen olenkin. Ihmisten kohdalla olen ollut enemmänkin sivustaseuraaja, tarkkailija. Suhteita on ollut, mahdollisuuksia jopa onneen, mutta olen "paennut paikalta" ennemmin tai myöhemmin. En ole voinut sitoutua johonkuhun vain siksi, että jokaisella "pitää" olla joku. Rakkaudettomassa suhteessa tilan vie itsekkyys - sitä en tahdo. Se, että jakaisi elämänsä toisen kanssa vain tavan / ympäristön painostuksen vuoksi, olisi jo jotain, mitä en itselleni anteeksi voisi antaa. Itsekin haluaisin olla suhteessa rakastettu - en "joku joka menettelee NYT".
Taidan olla toivoton romantikko ? Olen, kyllä.
Yksin kai viihdyn jatkossakin, kuljeskellen, ihmetellen, ihan onnellisenakin vielä.
Mutta, jos kuitenkin menetän jotain todella arvokasta joka hetki ? Jos Hän kuitenkin on tuolla jossain ? Jos.......
Vastaukset 8
Vanhimmat
..... yhteystietosi. Olen kolmekymppinen ja luulisin että hengenheimolaisesi.
Tuolla tavalla kun ajattelee, niin sitä ei enää olekaan niin yksinäinen kuin on luullut olevansa. Minun parhaita ystäviäni ovat ruiskut, neulat, kemikaalit ja lääkkeet. Mihin jotain sosiaalisia hömpötyksiä silloin edes tarvitsee?
... kun ajattelee ? Millä lailla minä ajattelen, siitä sinulla ei ole käsitystä.
Minä e n pakene - nautin elämästä. Miten on sinun laitasi ?
Toivottavasti uskallat jonakin päivänä kohdata itsesi ja elämäsi.
Tekstisi herätti suuresti hmm... kunnioitusta sinua kohtaan.
Itse mietin että menetänkö mitään, kun en seurustele tai ole seurustellut koskaan... Tulin siihen lopputulokseen, että parempi odottaa sitä oikeaa, kuin harrastaa irtosuhteita :)
Älä murehdi sen oikean löytymisestä. Murehtiminen on menettämistä. Joten hymyä!
Poika -78
Kiitos.
Harvat ymmärtävät ja sinä taidat kuulua näiden harvojen kastiin.
Kirjoita : [email protected]
Olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia.
muistan sinut
satoina sanoina
hehkuit outoa voimaa
kaikki ne vuodet
elämänjanona
jäivät sieluuni soimaan...
ootko sä sä ?
.... täällä, Hän.
sä oot fiksumpi kuin moni muu.
hyvä ei tuu väkisin.