Semmoisen kysymyksen esittäisin, että mistä tietää, onko valmis ottamaan vastuun koirasta?
Olemme harkinneet vuoden koiran hankintaa (ei pentua, vaan aikuinen koira!) ja nyt sitten tuli ns. "hyvä tilaisuus". Jotenkin sitä silti miettii, että onko valmis siihen lenkitysrumbaan, mahdollisiin sairastumisiin jne jne.
Eli onko tällainen epäily normaalia? Jos koira talouteen tulee, niin tottakai kannan vastuuni ja hoidan koiran.. mutta silti jotenkin epäilyttää..
Kokemuksia?
Olemme harkinneet vuoden koiran hankintaa (ei pentua, vaan aikuinen koira!) ja nyt sitten tuli ns. "hyvä tilaisuus". Jotenkin sitä silti miettii, että onko valmis siihen lenkitysrumbaan, mahdollisiin sairastumisiin jne jne.
Eli onko tällainen epäily normaalia? Jos koira talouteen tulee, niin tottakai kannan vastuuni ja hoidan koiran.. mutta silti jotenkin epäilyttää..
Kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
ÄLÄ ota!
et aja :)kyllä se noin on,jos epäilyttää,että sopiiko se koira perheeseen,niin ehkä kannattaa vieläkin miettiä pidempään,vaikka tuo teidän harkintaaika onkin jo ollut huomattavasti pidempi kuin monien muiden.vaikea sanoa kun ei olla tuttuja :)
silloin kun koirakuume iskee se on menoa. Ei malta edes millään jaksaa odottaa sen koiran tuloa. Koira mullistaa kieltämättä entisen elämän tyystin. Jos pieninkin epäily niin kannattaa vielä harkita ja katsella.
haluaa koiran / eläimen. Hän ei epäile: ensimmäisen mahdollisuuden tullen hän hankkii ensimmäisen koiransa. Toimii koiran ehdoilla, ja järjestää elämänsä sille mallille, että siihen sopivat eläimet ja niiden rytmi.
Jos epäilet, et ehkä halua tarpeeksi tosissasi.
Toisaalta: jotkut tositunnolliset ihmiset ovat liiankin varovaisia, vaikka oikeasti haluaisivat tosissaan.
Kyllä elämään pitää uskaltaa heittäytyä mukaan: uskallammehan me tehdä lapsiakin! Jos lapsen hankkimista alkaisi miettiä samalla perinpohjaisuudella kuin jotkut harkitsevat "onko minusta koiraihmiseksi" -teemaa, niin meillä kolmenkymmenen vuoden kuluttua olisi pelkkiä aikuisia maapallolla, tai sitten vain "valiolapsia" "valiovanhemmilla".
Vaan kun elämä on, ja sitä pitää uskaltaa. Sitä saa uskaltaa! Muuten tulevat rohkeammat koiriensa kanssa ja muine rohkeine valintoineen, ja sanovat että get a life...
epäilyttää, niin kannattaa se koiran hankinta jättää sinne tulevaisuuteen.
Niitä mahdollisia omia sairastumisiaan on taas hyvin vaikea ennakoida ja ajatella tulevaisuutta siltä pohjalta, sillä huomisestahan ei kukaan tiedä mitään...mitä tahansa voi tapahtua!
Onko kukaan ikinä mistään 100% varma? Itse en ainakaan ja koiran kanssa menee todella hyvin!
muuttaa elämää hyvin paljon, mutta siitä tulee rutiini. Huomaat että täytyy järjestellä asiat koiran mukaan, eikä se lopulta ole mikään ongelma.
Kaikki alkaa mennä omalla painollaan, jos vain rakastat koiraasi.
Kyllä se lenkilläkäyntikin alkaa tuntua mukavalta vaikka ei kauhean urheilullinen tyyppi olisikaan.
*puhuu kokemuksesta*
Lenkille on pakko päästä jos sitä vähän aikaa harrastaa:)
Kun haluaa järjestää olosuhteet niin, että koiralla on hyvä olla. Vertaa sitä rakkauteen toista ihmistä kohtaan. Kun olet valmis pitämään rakkaasta huolta ja muokkaamaan elämääsi sen mukaan, sitten olet valmis. Oletko valmis antamaan itsesi?
sen tietäisi kuin sinä itse.
Kiinnittyi huomio tuohon aikuiseen koiraan.
Kai kuitenkin tunnet koiran riittävän hyvin. Joskus nimenomaan aikuisena otettujen koirien kanssa tulee ongelmia, kun muutenkin olet epävarma. Tuttavani ottivat vuosi sitten aikuisen koiran. Kiltti ja tottelevainen koira mutta sitä ei voi jättää yksin kotiin, aina oltava mukana.
Älä ota koiraa ennenkuin olet aivan varma, että
voit sitoutua siihen ihan ilman mitään epäilyksiä.