Olen tällä hetkellä 19-vuotias nainen. Minua on kiusattu koulussa sellaiset viisi vuotta. Se on ollut todella rankka asia elämässäni ja laskenut itsetuntoani roimasti. Siksi haluankin sanoa Teille kaikille Kiusatuille, että älkää vain missään nimessä hävetkö asiaa ja vaietko siitä! Kiusaamiseen pitää aina puuttua ja ainoa keino omalta osaltasi puuttua asiaan on kertoa siitä opettajalle. Muuta et voi tehdä. Mutta painoitan, että tee se kuitenkin ajoissa! Minun kiusaamiseni olisi loppunut jo kauan sitten, jos olisin vain aiemmin kehdannut tuoda asian esille käsiteltäväksi...
Muistakaa, että sillä teidän kiusaajallanne on aina se ongelma, eikä ollenkaan teissä itsessänne! Ei ole siis mitään syytä hävetä asiaa. Rohkeasti vain sanomaan, kun kiusaamista ilmenee.
Lämpimin terveisin: nainen86.
Muistakaa, että sillä teidän kiusaajallanne on aina se ongelma, eikä ollenkaan teissä itsessänne! Ei ole siis mitään syytä hävetä asiaa. Rohkeasti vain sanomaan, kun kiusaamista ilmenee.
Lämpimin terveisin: nainen86.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse olen tällä hetkellä 19 vuotias mies. Minua kiusattiin koulussa 'vaivaiset' yhdeksän vuotta, joten tiedän tasan tarkkaan, kuinka se pistää vihaksi. Minä en missään vaiheessa hävennyt asiaa. Kerroin vanhemmilleni ensimmäisestä tapauksesta heti ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Asia selvisi puhumalla, mutta hetken kuluttua sama alkoi uudestaan. näin jatkui, kunnes sitä ei enää lässytyksellä saatu estettyä. Opettajat eivät viitsineet tehdä enää mitään. Yläasteella kiusaus alkoi heti ensimmäisellä viikolla. kesti taas reilut kaksi vuotta, ennenkuin kukaan viitsi tehdä asialle yhtään mitään. Vastaus avunhuutooni oli MINULLE erotusuhkaus ja kaksi tuntia jälki-istuntoa! Minut vaihdettiin toisiin ryhmiin, jossa kiusaajaan ei törmännyt. Olinpa jälleen sitten outo uusi oppilas niissä ryhmissä.. kiva kiva. Kiusaaja sensijaan selvisi yhdellä ainoalla puhuttelulla. Minä puolestani näen edelleenkin neljän vuoden jälkeen painajaisia..
Kiusaaminen loppui heti kun pääsin pois peruskoulusta ammattikouluun, jossa kaikki olivat toisilleen vieraita.
Saako esittää pari kysymystä?
Miten on mahdollista että sinua siis kiusattiin koko peruskoulun ajan? Oliko kiusaajasi siis kanssasi samalla luokalla ala-asteelta yläasteelle?? Oliko kiusaajia yksi vai useampia?
Miten kiusaaminen ilmeni (henkistä vai fyysistä väkivaltaa). Mistä syystä juuri sinua kiusattiin?? Mitä eri keinoja kiusaavat käyttivät.
Kiinnostais kuulla enemmän kun kerrankin joku poika kertoo koulukiusaamisesta. Yleensä ainakin tällä forumilla näyttää olevan enemmän tyttöjä jotka kertovat kiusaamisesta.
Oon 16 vuotias tyttö, just peruskoulun päättäny.
Ei mua niin kiusattu, mutta luokalla oli pari ihmistä joita en haluaisi enää nähdä. Kavereita kyllä oli, mutta jotkut pojat luokallani olivat hirveitä.
Loppujen lopuksi, kun ajattelee niitä koulu vuosia huomaa, että ei siellä oikeesti kukaan niin mun kaveri ollut. Ei ne oikeesti mitään välittäny.
Mikä pistää sitten ajattelemaan. On ylä asteen ja ala-asteen luokkakokoukset tulossa. Kannattaako edes mennä sinne?
Mitä mä siel tekisin, ei mua kiinnosta nähdä niit entisii luokkakavereita, vaikka sillon ne niin mun kavereit olikin, mutta ei, ei mua huvita enää nähdä niit, mitä niille edes kuuluu tai mitään.
Mut en o varma... kannattaako niihin mennä.
Tosin niihinkin on vielä aikaa, mieleni asiasta saattaa muuttuu.
Mutta nyt ainakin kun ajattelee niitä menneitä vuosia, en kyllä menisi niihin luokkakokouksiin.
Vai kannattaisiko kuitenkin.
Ei niihin luokkakokouksiin tosiaan ole mikään velvollisuus mennä, mutta voisithan ihan hyvin käydä kurkistamassa, minkälaista siellä on.
Itse jätin hyvissä mielin loukkakokoukset väliin (ala-asteen ja yläasteen osalta). Sen verran hirvittä luokka on ollut...
Piti vain sanoa, että sen verran hirvittäVÄ luokka on ollut
On rohkeata kertoa noin avoimesti tuollainen asia elämästään ja laittaa vielä oman kuvansa näkyviin. Olet mielestäni TODELLA urhea !
Itse ajattelin tehdä myös samoin (tehdä oman profiilin ja laittaa kuvan näkyviin), mutta en sitten uskaltanutkaan... Sen verran arka asia on..
Hyvä, ettei sinua enää kiusata. Tuollainen koulu pitäisi lopettaa!! Aivan sikamaista käytöstä opettajilta.. Toivon todella, että joku viisas haukkuisi nuo maikat lyttyyn. He todella ansaitsisivat sen! Olen pahoillani, että sinulle noin kävi. Mutta hyvä, että elämä siitä huolimatta kuitenkin jatkuu... onnittelut vain uudesta opiskelupaikasta :)
Saat esittää pari kysymystä.
Siten on mahdollista että minua siis kiusattiin koko peruskoulun ajan, että kiusaajia oli useampia. Ala-asteella oli tietty porukka joka kiusasi. Näistä suurin osa tuli samalle yläasteelle, kuitenkin toiselle luokalle. Kiusaajat iskivät välitunnilla ja valinnaisten aineiden tunneilla - siellä minua kiusattiin. Myös yläasteella kiusaajia oli useampia. Kaksi oikein sellaista, jotka tekisi mieli hirttää munistaan kahvikupin sankaan. Toinen näistä oli ala-asteella samassa koulussa, toinen ei.
Kiusaaminen oli pääasiassa henkistä mutta joskus fyysistäkin. Pääasiassa haukkumista, pilkkaa, perättömien juttujen levittämistä koko koulun tietoon jopa minulle täysin tuntemattomille tyypeille ja sensellaista. Joskus saatettiin satuttaakin.
Juu, tytöt kertovat luultavasti herkemmin kiusaamisesta, en tiedä miksi mutta itse oon huomannu näin. Minä taas oon ollu lapsesta saakka enemmin tekemisissä nimenomaan tyttöjen kanssa ja edelleen luotan enemmän tyttöihin. Kai olen sitten saanut vaikutteita luonteeseeni tjsp, mene ja tiedä.
Itse skippasin ala-asteen luokkakokouksen joka tossa taannoin oli: Ei todellakaan voisi vähempää kiinnostaa nähdä yhtä ainoaa kiusaajaa - En uskalla ottaa vastuuta teoistani sellaisessa ympäristössä.
Sen verran kuitenkin löytyy tota vihaa niitä ihmisiä kohtaan. Kuitenkin naksahtais päässä ja tulis ruumiita :D
Sensijaan vietin luokkakokouspäivän sellasessa ympäristössä jossa on hyvä olla, jossa kukaan ei v*ttuile, ei ilku, ei naura, eikä varsinkaan kiusaa. Välittää ja rakastaa. Parhaan ystäväni luona kaukana koko luokkakokouspaikasta, lähes viidensadan kilometrin päässä, eikä tippaakaan kaduta :)
Kiitos.
Itse olen funtsinut sen niinpäin, että kerron asiasta silloin kun joku joskus kysyy. Minun mielestäni kukaan ei ole tehnyt elämässään mitään niin väärin, että ansaitsisi tulla kiusatuksi (ellei itse ole ollut sellainen).
Kerron omasta kokemuksestani, jotta ne, joita parhaillaan kiusataan, saisi voimia itselleen ja uskoa, että tilanteesta selvitään. Olenhan itsekin selvinnyt pääosin tilanteesta.
Minusta kiusaaminen on rangaistava rikos ja välinpitämättömyys vielä pahempi. Sellainen opettaja, joka katsoo kiusausta läpi sormien, olisi tuomittava avunannosta ja vähintään erotettava ko. koulusta.
Koulusta lähdettyäni kirjoitin tosiaankin äidinkielen opettajalle viimeisenä aineena kaikki tuntemukset kaikkia asiaan liittyviä ihmisiä kohtaan.
Kiusaajan haukuin alimpaan helvettiin, jokainen välinpitämätön opettaja sai kuulla kunniansa, kiitin lähimpiä ystäviäni tuesta ja avun annosta.
Olin jo haukkumassa isänikin välinpitämättömyydestä, mutta sitä en kuitenkaan lopulliseen versioon jättänyt.
Ymmärrän hyvin sinua, mikäli asia on arka. Kyllä se minullekin oli pitkän aikaa. Koulun vaihdon myötä en nähnyt enää kiusaajia, joten uskaltauduin ensin yhdelle ystävälleni kertomaan, sitten toiselle ja kohta jo kolmannellekin. Kuitenkaan en ihan kaikkea ole ihan kaikille kertonut, enkä niin myöskään netissä tee, en vielä. En koe olevani valmis avautumaan täysin, koko suomea ymmärtävän väen edessä.