Avioelämää osa 3.

sonic kirjoitti:

Päivät kuluivat. Kari ja Anne tuntuivat löytäneen toisensa uudelleen, iltaisin Anne kaivautui Karin kainaloon nukkumaan ja he rakastelivat intohimoisesti lähes joka yö. He myös keskustelivat kaikista asioista yhdessä enemmän, aiemmin he olivat usein puhuneet tavallaan vain lasten kautta ja lapsille. Anne oli miettinyt tapahtumia paljon, ensin hän oli ollut hämmentynyt ja vihainenkin, oli suunnitellut avioeroa ja Karin oikeuteen haastamista ja lasten kanssa lähtemistä, mutta kaikki se oli jäänyt miettimisen asteelle, sillä yllätyksekseen hän tunsi rakastavansa miestään enemmän kuin koskaan. Hän havahtui töissäkin siihen, että haaveili Karin vahvojen käsien kosketuksesta, usein hän huomasi suorastaan odottavansa kotiin pääsyä.

Koitti lauantai-ilta. Anne ja Kari olivat sopineet, että Annen paras ystävätär Mette miehensä Antin kanssa tulisi kyläilemään, kuten usein ennenkin vuosien varrella oli tapahtunut. Mette ja Antti olivat lapsettomia, joskin olivat yrittäneet perheenlisäystä jo jonkin aikaa.

Anne ja Mette aloittivat illan vauhdikkaasti, valkoviiniä maistellen he vaihtoivat kuulumisiaan äänekkäästi kikattaen. Antillekin maistui heidän itse tuliaisiksi tuomansa punaviini, mutta Kari ei juonut, sillä hänen mielestään aina toisen heistä aviopuolisoista piti olla lasten vuoksi selvinpäin. Koskaan kun ei voinut tietää milloin vaikka yöllinen korvatulehdus alkoi, silloin täytyi edes toisella olla pää selvänä. Koska Kari tiesi, että Mette oli Annelle mieleinen vieras, hän oli lupautunut olemaan raittiina tällä kertaa.

Vähitellen tunnelma nousi. Mette kertoili vuolaasti, miten Antti oli edellisviikolla yrittänyt korjata heidän cd-soitintaan, niin että lopulta siinä ei toiminut kunnolla enää radiokaan, joka sentään oli ollut ihan kunnossa alkuun. Annekin innostui aiheesta ja melkein tikahtuen nauruunsa selitti kuinka Kari oli puolestaan korjannut pojan polkupyörää. ”Kun Kari sit kokosi osat takaisin, niin siitä jäi jotain ihme palasia yli, eikä se hölmö tienny yhtään enää mihin ne kuulu! Sen täyty jättää ne sitten pois kokonaan! Sit se pöljä oli joka puolelta niin rasvassa, että sillä oli tukassakin sitä mönjää, mä en tajuu miten fillarista saa muka rasvaa sotkettua, eihän siinä edes oo sellaista!”

Valkkari teki tehtävänsä, samaa tahtia kuin naisten ääni kohosi, niin juttujen taso laski. Antti ja Kari juttelivat välillä omiaan keskenään, mutta Annen vaativa ääni keskeytti heidät usein. ”Kari, haetsä meille jääkaapista ne pitsat, tai laitat ne tietysti ensin uuniin lämpeneen, eihän me mitään pakastettuja haluta. Kai sä hei sentään älyyt, että niistä pitää sit ottaa se muovi pois, sehän sulaa muuten”. ”Kari, tuo mulle uus haarukka, tää tippu enkä mä syö meidän lattioilla olleella, tässä sun imurointi taas nähdään, kato nyt mikä pölypallero oli sohvan alla!”

Karin ilme kävi hetki hetkeltä jäätävämmäksi, niin että Anttikin huomasi sen lopulta. ”Hei älä välitä, akat on kännissä, ei noista jutuista tarvii välittää” Antti koitti tasoitella. ”Tiedän”, Kari vastasi, ”ja niin tietää huomenillalla Annekin, kun saa taas isän kädestä.” ”Mitä sä tarkotat?” Antti ihmetteli. ”Et kai sä meinaa oikeesti antaa sille selkään, niin kuin pikkulikalle, hehe?” ”Just sitä tarkoitan” Kari vastasi hiljentäen ja madaltaen ääntään. ”Aion laittaa sen poikittain polvelleni, vedän hameen ylös ja housut alas ja lämmitän pakarat niin että punoittavatkin kunnolla.”

Antin ilme oli välillä epäuskoinen, välillä hän ilme kirkastuen näytti kuvittelevan tapahtumaa. ”Eikse suutu jos sä teet niin? Mitä se sanoo, eikse kerro mutsilleen ja poliisille jos sä lyöt sitä?” ”Suuttuu tietysti ensin”, Kari totesi, ”mutta se tietää tehneensä väärin, josta sitten saa rangaistuksen. Enkä mä sitä piiskaa huvikseni vaan asiasta, enkä hakkaa mitään mustia silmiä tietenkään, hyi helvetti, vaan annan vaan kunnolla selkään paljaalle pyllylle.”

”Hohohoo” Antti hekotteli mielikuvalle niin isosti, että naisetkin kääntyivät katsomaan. ”Mikäs teitä niin naurattaa, kertokaa meillekin et mekin saadaan revetä?” Mette ihmetteli. ”Nooh, ei mitään mikä teitä kiinnostais, hahaha!” Antti jatkoi nauruaan.

Pian tämän jälkeen Antti alkoi tehdä lähtöä ja Meten oli tietysti lähdettävä myös, vaikka naisilla olikin vielä vauhti päällä. Annekin oli nyt jo huomannut Karin viileyden ja vaikka alkoholi sumensikin ajattelua niin etäisesti hän tajusi, että Karin käytöksen täytyi johtua hänestä. Vieraiden lähdettyä Anne kysyi huolettomasti ”ootsä vai vihainen jostain? Mitä mä nyt muka oon tehny, me vaan pidettiin hauskaa, miks sä oot aina tollanen tiukkapipo!”

Kari laittoi kätensä Annen kaulalle, hyväillen sitä kevyesti. ”Tiedät, että käyttäydyit tänään huonosti, en jaksa toiste kuunnella tuollaisia juttuja sinulta, vaikka rakastankin sinua. Tänään voit nukkua, koska olet sen verran päissäsi, että et kuitenkaan muistaisi rangaistusta kunnolla perästä päin. Siispä joudut polvelleni vasta huomenillalla kun lapset jo nukkuvat. Saat 25 lyöntiä avokämmenellä jos asetut syliini vapaaehtoisesti ottamaan rangaistuksen vastaan, rangaistus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän minun täytyy pyydystellä sinua tai kuunnella rähinöintiäsi.”

Kari meni nukkumaan, Anne jäi kalvenneena olohuoneeseen. Anne ei tiennyt mitä ajatella. Vaikka alkoholi tuntui hälvenneen päästä täydellisesti Karin sanojen myötä, Anne ei pystynyt järjestämään ajatuksiaan. Mahanpohjassa tuntui perhosia ja lantion seutua kihelmöi oudosti kun hän vain ajatteli seuraavaa iltaa. Eihän Kari voinut oikeasti niin toimia, kuin oli sanonut. Kai hän vain uhkaili, Anne mietti. Kari oli sanonut, että hänen pitäisi itse asettua Karin polvelle mahalleen... vai vielä! Pyh, mies unohtaisi koko jutun huomisiltaan mennessä, kunhan vaan uhosi!
Annekin meni lopulta nukkumaan, mutta nukkui kevyesti, kiemurrellen pyjamassaan ja odottaen huomista.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä