En ymmärrä alkoholiriippuvuuden syntyä. Alkoholi on aika tylsän makuista tärpättiä. Maistuuko se aivan erilaiselta eri ihmisten suussa?
miten tullaan alkoholistiksi?
ihmettelijä
11657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on pako todellisuudesta!
Oppivat sietämään viinaa ja tarvitsevat koko ajan lisää. Voihan se olla muutenkin eri ihmisille eri makuista. Luin juuri tupakkatutkimuksesta, joss todettiin, että jokin geeni vaikuttaa osaan ihmisistä niin, että tupakka maistuu heistä sietämättömän pahalta. Sama juttu voisi olla viinan kanssa.
En ole ikinä pitänyt alkoholin mausta se on kamala,mutta se miten se vaikuttaa niin siihen jäin riippuvaiseksi hetkellinen onnellisuuden olo ja mukava hilpeä seura ym...
Olen vasta 21 vuotias,mutta juonut jo vuosia melkein päivittäin,mut ihme kyllä nyt olen ollut yli kuukauden selvinpäin johtuu kai siitä,että rupesin todella pelkäämään krapulaa,luulin joka kerta että tähänkö tää mun elämä loppuu,alkoi tulemaan viina kramppei ja rytmihäiriöitä ja aloin kuulemaan harhoja.
Onnex sain kerrottua äidilleni tilanteesta ja hän on tukenut mua kaikin mahdollisin tavoin,kun alku järkytykseltään toipui (ei ollut aavistanut mitään,oli vaan luullut,että haluan itsenäistyä normaali nuorten tavoin,enkä six pitänyt kotiin yhteyttä) järkkäs mulle tän netinkin,että olis kotona jotain mielekästä puuhaa.
Tosin välistä tekee ihan kauheasti mieli lähteä juomaan,kun mulla ei ole ns.kunnon kavereita vaan juoppoja ja välillä yksinäisyys meinaa käydä sietämättömäx!
Mut koitan täs olla päivä kerralteen.......
että nuin nuori kaveri on havainnut missä mennään.mulla kesti 25 v viinan kanssa.nyt 9v raittiina,voimia sulle jatkossa T:Raid"
Itse olen saman ikäinen ja olen juonut ensimmäisen kerran 10vuotiaana ja ajoittain kunnes täytin 14vuotta siitä asti olen juonut jokapäivä ja en varmaan koskaan nää selvää päivää elämässäni. Rakastan viinaa ja tulen aina rakastamaan. Juon itseni päivittäin tajupihalle. Ehkä masennuksesta johtuu juomiseni mutta elämä on niin ihanaa kun pää on sekasin kemikaaleista. Olen ollut hoidossa A-klinikalla mutta siitä ei ole hyötyä eikä apua, koska siellä voi myös valehdellakin ja alkoholisti valehtelee. Itse olen tajunnut sen että kun kerran olen muutenkin menettänyt tosi ystäväni. Mitä väliä sillä enää on edes lopettaa juomista. Paras ystäväni on kuningas alkoholi.
tuskinpa kovinkaan moni on alkoholistiksi tullut vaan sen takia, että viina ois niin hyvän makuista. syynä on varmasti usein vaikea elämäntilanne, turhautuminen, tekemisen puute etc. sekaisin oleminen on niin helppoa tai auttaa unohtamaan tms. ei se maku vaan se tila, joka sitten jää päälle ja tekee ihmisestä alkoholistin.
se ei kuule paljon vaadi ja vie niin äkkiä mukanaan. tarvitsee paljon omaa tahtoa ja muiden tukea lopettaakseen.
mikä on se asia alkoholissa, joka vie mukanaan???
hilpeä humalatila. ei huolen häivää pikkukekkulissa. ne krapula-aamut onkin sitten toinen juttu, uskoa ja toivoa tuntien jääkaapille, löytyyhän edes se yksi kalja, löytyyhän??
Alkoholi on keskushermostoon vaikuttava myrkky, josta jotkut tulevat riippuvaiseksi. Alkoholistiksi kehittyminen vaatii yleensä vuosien "harjoittelun", eli elimistön totuttamisen siihen, että siellä on aina tietty määrä tätä myrkkyä. En muista kuulleeni monestakaan tapauksesta, jossa heti ensi ryypystä olisi jääty koukkuun. Niitäkin tosin on.
Alkoholi vaikuttaa samalla tavalla kuin muutkin huumeet ja monet lääkkeet: tekee olon mukavammaksi, ahdistus hellittää ja murheet unohtuvat. Ei olla köyhiä eikä kipeitä, ja velat muuttuvat saataviksi - kunnes sitten jossain vaiheessa onkin juotava päästäkseen "normaaliin" olotilaan, eikä ahdistus hellitä, vaikka joisi kuinka.
Monelle alkoholinkäyttö on rentoutumiskeino, ja tällaisille alkoholista tulee helposti jokapäiväinen tapa. Moni pystyy hoitamaan vielä työnsä tässä vaiheessa, ja voi mennä vuosia ennen kuin huomataan minkään olevan vialla. Silloin ihminen ei enää juo "huvikseen", vaan koska EI VOI OLLA juomatta. Jos teille ihmettelijöille ei ole koskaan tullut alkoholista hyvää oloa, olkaa onnellisia! Teillä ei ainakaan ole vaaraa sairastua alkoholismiin.
Se on se oma maailmansa. Alkoholin ympärille rakentuu vaikka minkälaista kulttuuria. Kun siihen kelkkaan hyppää, niin siitä on vaikea jäädä pois. Suurin vaikeus juomisen lopettamisessa on kai kuitenkin se, että selvinpäin olemisesta katoaa kaikki ilo. Mikään ei tunnu selvinpäin miltään, ja ihminen on vain eräänlainen zombie joka raahautuu päivästä toiseen nauttimatta mistään mitään.