Tää kuulostaa varmaan joidenkin mielestä kauheelta, mut mä oon oikeesti onnellinen syömishäiriöstäni! Mä oon ollu koko elämäni ylipainonen, mut nyt mä painan vähemmän ku vuosiin. Mä en vieläkään oo normaalin painonen, mut mä lähestyn sitä päivä päivältä.
Se on kumma, miten ihminen voi nauttia nälän tunteesta, ja siitä että saa vaan 100-200 kcal päivässä. Nyt joku 1000 kcal tuntuu ihan epänormaalilta. Tänäänkin söin vaan omenan.
Onko muilla syömishäiriöisillä samanlaisia tuntemuksia? Kyllähän välillä on tosi kyllästyny olo tähän kaikkeen, ja tekee mieli mennä syömään pitsa. Mut ite olen just nyt onnellinen!
Se on kumma, miten ihminen voi nauttia nälän tunteesta, ja siitä että saa vaan 100-200 kcal päivässä. Nyt joku 1000 kcal tuntuu ihan epänormaalilta. Tänäänkin söin vaan omenan.
Onko muilla syömishäiriöisillä samanlaisia tuntemuksia? Kyllähän välillä on tosi kyllästyny olo tähän kaikkeen, ja tekee mieli mennä syömään pitsa. Mut ite olen just nyt onnellinen!
Vastaukset 22
Vanhimmat
aikamoinen dilemma, paino pitäis saada normaaleihin puitteisiin terveyden takia eikä ulkonäön takia. oletetaan että näin olisi sinun kohdallasi, tuommoinen syöminen on niin epäterveellistä kun vain voi olla ja terveys kyllä lähtee nopeasti ja sen mukana saavutettu ulkonäkökin.
nälän tunne on aika mukava kun siihen oppii mutta ei nyt tarvitse liioitella siinäkään, opettele pitämään fyysisestä rasituksesta mielummin, pitkiä ainakin tunnin mittaisia rivakoita kävelylenkkejä hyvän ruokavalion kanssa antaa paremman tuloksen kun syömättä oleminen ja on huomattavasti terveellisempää.
niin ja tiedän kyllä mistä puhun.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että toi ei todellakaan kannata! Vuosi sitten kun itse olin vähällä ruualla ja rankalla liikunnalla ni multa lähti kauheesti hiuksia ja koko ajan oli paha olo ja väsynyt. Olihan se kivaa kun läski lähti ja pysty laittamaan mitä vaan päälle ja näytti hyvältä, mutta olo oli huono ja kasvot kalpeat. Nyt kun yritän järkevästi laihduttaa niin se on erittäin vaikeaa ja tuskallista. Ei tahdo tulla mitään, mutta on ainakin kasvoissa väriä ja olo parempi. En ole ylipainoinen, mutta 5 kiloa haluan pois. Enkä tee sitä itseäni rääkkäämällä, koska tulos ei koskaan ole kaunis eikä myöskään pysyvä...Joten syö paremmin....Lisää kasviksia ja hedelmiä. Onnea!
Kyllä mä lopetan tän heti ku oon normaalipainonen. Mul ei oo mitään halua olla luurangon näkönen. Enkä mä oo ees väsyny eikä heikota. Hiukset on vielä kaikki päässä. Mä oon vaan niin onnellinen ku tää oikeesti toimii! Mikään muu ei oo toiminu näin hyvin.
Siinäpä se kun sä et sitten enää pysty lopettamaan!
Totta! Oon sun kan samaa mieltä!
Ei mullakaan kaikki hiukset lähteny, mutta paljon lähti! Mutta ihmettelen vaan et miten voi olla hyvä olo jos syö omenan päivässä. Ei kropalla ainakaan...Mutta sitten ku tavoitteeseen pääsee ni ei se siihen lopu...Ei siis kannata!
Sun tarvis kuitenkin muistaa, koska kerran väität lopettavas kun oot normaalipainossa, et saat tarpeex tärkeitä vitaamineja ja proteiinei jne. Jos laihdutat tällä tavalla, eli et syö melkee mitää, sit ku lopetat ja alat syödä taas tavallisesti, ne kilot tulee vaan takasin (believe, I know) eli sun tarttis vaan harjotella syömään terveellisesti ja harrastaa liikuntaa. Mä kuntoilen joka päivä noin tunnin ja vaikka syön useinkin yli 2000kcal, paino ei nouse urheilun takia ku kulutan tarpeeksi. Sillä tavallakin kun ne kilot lähtee ja tulee parempi mieli... Mun äidillä on ollut nuorena anorexia, eli sekin osaa sanoa ihan tätä samaa.
Tuon tunteen sillä itselläni oli sama homma.
Painoin ruvetessani laihduttamaan 107kg
ja laihdun ihan hujauksessa 60 kiloon ja se oli just tuommoista,että esim.kax tomaattii päivässä ja nekin paloiteltuna niin,että joka toinen tunti pieni palainen tai sit pelkkää maitokahvia koko päivä!
Nautin nälän tunteesta ja heikosta olosta ja ihmettelin miten tuo laihduttaminen voikin olla niin helppoa,noh sitten,kun olin päässyt 60 kiloon elikkä normaali painoon niin yritin sit lopettaa tuon laihduttamisen,mutta kas,vaikka nostin syömistäni vain 1500 kaloriin niin paino rupesi nousemaan sit yriti taas laihduttaa,mut jotenkin en enään pystynytkään laihduttamaan,kun olin taas päässyt ruuan makuun ja yhtä äkkiä,niin kuin laihduin samanlailla lihoin takaisin yli 100 kilon!!!
Nyt syön päivittäin reilut 2000 kaloria ja paino on pysynyt samoissa lukemissa vuoden verran.
Haluan kyllä laihtua edelleenkin,mutta tuommoinen alle 500 kalorin kuurit kyllä kostautuu sillä niissä tulee niin paljon puutostiloja!!!
Tiedät siis todellakin miltä minusta tuntuu. Paloittelin sen omenan nimittäin 4 osaan, ja söin 2-3 tunnin välein. Hyvä olo siitä sitten päivän päätteeksi tuli, kun hallitsin tilanteen, enkä syönyt mitään pitsaa. Mut mä tiedän, et jos mä ikinä pääsen tohon 60 kg, ni en todellakaan anna itseni lihoa takas! Mä oon painanu painavimmillani 103 kg, nyt painan 87, ja laskee :). Söin tänään yhden pitsan. En muuta. Huomenna saa taas olla omena-päivä.
Koittaisit olla Nutriletilla?
Se olisi kuitenkin turvallisempaa kuin omena päivässä?
Tietenkin se on huippu kallista ja mulla itselläni sen käyttö tyssää sen syyn vuoksi =(
Noh käytä ainakin jotain monivitamiineja ja rautaa!
PÄRJÄILE!!!!!!
Yritän muistaa ottaa päivittäin multi-vitaminin, ja juoda 2 lasia maitoa. Pärjäilen. Pärjäile itekkin!
Kauheelta kuulostaa.Tyttäreni alkoi laihduttamaan muutamaa kiloa kolme vuotta sitten.Koko elämä meni sekaisin,nyt häntä ei enää ole,sairaus vei hänet.
Mulla on ihan sama tilanne kun sulla nyt.
Siis, painan tällä hetkellä noin 88kg, ja
olen ollut uneasti elämässäni syömättä
pitkiä aikoja. Ne on johtuneet siitä, että
on ollut ihmissuhde-ongelmia. Laihimmillani
olen ollut noin 80kg(olen 176cm, joten se
alkaa olemaan jo aika lähellä normaalia)
ja pahimmillani 110kg.
Nyt on taas ilmaantunut elämään eräs ikävä
ihmissuhdesotku, eikä mikään ruoka mene enään
alas. Yritetty on, mutta oksettaa heti kun
yrittää. Pahimmillani olin TÄYSIN syömättä
1vkon ja 5 päivää. Tuona aikana alas meni
vesi, ja ksylitolipurkkaa tuli pureskeltua.
Mutta olin pirun onnellinen! Vihdoinkin aloin
olla lähellä laihuutta, sitä mistä olen aina
unelmoinut!!!
Nyt on sama olo, tuntuu ihanalta...Mutta
tiedän,että jossain vaiheessa se muuttuu,
kun tulee väsymys, ym.Lihakset katoaa, jos
ei liiku paljon, mutta kun eijaksa liikkua.
Vitamiineja söin ja syön paljon. Etenkin
hiusten takia kannattaa vetää sinkkiä ym.
Mutta, ajattelin, että jos sinä,
"Mie"-nimimerkin ihminen, voisit alkaa
vaikka mailailemaan, niin voitas vaihtaa
kokemuksia..Ja tsempata toisiamme! En tosin
pääse koneelle varmaan vähään aikaan, mutta
10.08 jälkeen pääsen melkein päivittäin...
Olisi mukava kuulla miten edistyt...
Joo, mielelläni alan mailailla. Annatko osoitteesi? Tuli vähän myöhässä tämäkin vastaus... :)
Juu, pääsin vasta nyt koneelle, mun sähköpostiosote on [email protected] jos vielä kiinnostaa!
.... jos hoidat itseäsi. Mä olen kirjoittanut niin monta viestiä näille alkuvaiheen anorektikoille etten oikein enää jaksa. Koittakaa nyt tajuta, että te olette vielä siinä kohtaa josta voitte palata normaaliin elämään. Ja sekin vaatii ammatti-ihmisen tukea! Vaikka jatkaisitte vielä vuoden tuota ruokavaliota, seurauksena on ehkä lapsettomuus, keski-iän osteoporoosi, uusiutuva masennus. Eipä tästä sen enempää, tiedän etteivät sanat välttämättä auta. Yritinpä kuitenkin, monta kuolemaa nähneenä.
Mulla on sellainen ongelma että olen laihtunut puolen vuoden aikana 15 kiloa. Lähtöpainoni oli 72 kiloa ja nyt näyttää 57 kiloa, olen 170 cm pitkä, joten näytän aika laihalta.
Yksinkertaisesti en saa ruokaa alas suustani ja jos tulee näläntunne ja ajattelee että nyt ruoka maistuu mutta sepä ei maistukaan. ympäristö alkaa huolestua tästä tilanteesta ja minä itsekin. Syön joka päivä vitamiineja ja olen käynyt kaiken maailman kokeissa mutta mitään vikaa ei ole missään.
Elimistö alkaa reagoimaan mitä kummallisemmilla oireilla tähän tilanteeseen, on huimausta, pyörrytystä, pahaa oloa, käsien vapinaa, yletöntä väsymystä ja haluttomuutta tehdä mitään. Unettomuuskin alkaa vaivata ja koko vaatevarastokin on pitänyt uusia tämän takia.
Ei tämä olotila mitenkään herkkua ole, koko ajan ajattelee että josko se ruokahalu parenee, varmaan huomenna on parempi mutta kun huominen saapuu tilanne on sama.
Olen aina ollut himolenkkeilijä ja sillä varmaan olen saanut vartaloni pidettyä kunnossa mutta lääkärin mukaan kehon rasvaprosentti on liian alhainen ja määräsi minut lihotuskuurille.
Ei se sanominen auta mutta muuten olen aktiivisesti mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja minulla on paljon ystäviä joten minun ei tarvitse olla yksin tämän ongelmani kanssa.
Eletään päivä kerrallaan ja eikohän se vielä valokin näy tunnelin päässä!!!
Mullakin oli samoja tuntemuksia, kun syömishäiriöni alkoi.. Nyt sitä onkin jatkunut reilu kaks ja puol vuotta ja nyt mä en enää jaksa!
mä olen henkisesti tosi loppu, enkä enää tiedä mitä teen. Tekisin mitä vain jos saisin tän loppumaan, mutta mulla se on jo niin paha etten ilman terapiaa enää selviä..Jos selviän sittenkään..
Lääkäri sanoi, ett hyvä jos kaikki sisäelimet on edes kunnossa (joudun sisätautilääkärille tutkimuksiin) ja voi olla etten ikinä tule saamaan lapsia..
Tällä hetkellä tosi vaikeeta, ei oikein meinaa jaksaa edes elää..PRKELE..Enhän mä osaa edes syödä..
Ja tuntuu ettei kukaan välitä..
Joten lopeta vielä kun voit tai olet oravan pyörässä, jossa loppujen lopuksi tuhoat itse itsesi!
Tuttua tekstiä kirjoitit.Menet sisätautilääkärille tutkimuksiin,hyvä,entä onko kohdallasi mietitty psykiatrista-avo-tai-osastohoitoa?Ei syömishäiriön kanssa kukaan jaksa elää,se on eniten vihaamani sairaus!Hienoa,että pystyt kannustamaan edell.kirjoittajaa.Se,etteikö sinusta välitetä,on myös sh aikaansaama tunne.Varmasti sinusta välittää monikin,mutta välitätkö itse itsestäsi?Itseinho on syömishäiriöisille ensimmäisiä oireita,vai mitä?Olen kokenut läheisen kuoleman syömishäiriön seurauksena.Hirveääkin hirveämpi kokemus!Hakekaa apua,sitä on tarjolla.
Hoito on vasta niin alussa, ettei oikeastaan jatkosta ole vielä lääkärin kanssa sovittu..
Syömispäiväkirjaa joudun nyt pitämään, mikä sekin masentaa..
Siis ihan järjetöntä syöt, syöt ja syöt ja sitten tyhjennykselle. Lupaat itsellesi ettei enää ikinä ja silti jo muutaman tunnin päästä sama juttu...Sairasta!
Nyt vielä kun sitten päälle painaa kaikki ihmis-suhde jutut (olen just jäänyt sinkuksi, oltuani 8½ vuotta saman ihmisen kanssa), mun on nyt helppo jatkaa tätä juttua kun kukaan ei ole "vahtimassa".
Musta on tosissaan alkanut tuntua etten selviä tästä, vaikka mä kuinka haluaisin..
Mä en todellakaan toivo tätä kenellekkään!
Tää nyt on tälläistä "avautumista" mutta mä luulen ett tää ehkäpä auttaa mua jollainlailla pääsemään eteenpäin!
Kiitos sinulle!
Mun elämääni hallitsee ainainen kahden mielialan heittely, eli:
Välillä syön, ahmin ku sika ja sit syön vähän lisää. Koko ajan kuitenkin ajattelen "kyllä nyt tarttis jo lopettaa tä ahmiminen". Myöhemmin poden sitten huonoa omatuntoa ja haluisin vaan viiltää ranteet auki.
Toisella hetkellä taas pystyn pitämään sen jääkaapin oven kiinni ja oikeesti oon ilonen, kun kerrankin pystyn olemaan syömättä. Mua vaan harmittaa, ku on niin huono itsekuri, etten pysty pitämään tätä laihdutus-intoa yllä...
Oli pakko ilmoittaa että painan nyt 83 kg! Ja se tulee laskemaan siitä! :)
kannattaa olla kyll raja kaikessa... yks omena... kylhän siinä paino häviää mut kestääkö sydän?