Mitäs haittaa as:stä on? Itselläni se luultavasti testien yms. mukaan on mut mitäs sitten? Tietty sosiaaliset kontaktit ovat olemattomia ja muutenkin vähän syrjäytynyttä elämä, mutta en koe sen haittaavan mitään.
Mitä haittaa aspergerin syndroomasta?
odfor
285051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ihmisten erilaisia luonteenpiirteitä on alettu medikalisoida.
Ole tyytyväienn ja pidä hyvänäs. Ei sitä tarvitse mitenkään hoitaa. Hirvitti lukea autismiliiton sivuilta millaiseen holhoukseen ihminen pitäisi laittaa jos todetaan asperger. Onneksi todettiin vasta aikuisena.
as-henkilön äitinä ja puolisona voin sanoa, että kyllä siitä haittaa on, vaikka henkilö ei ehkä itse kärsikään.
Puolisoni on sitä tyyppiä, joka vaikuttaa täysin tunnekylmältä ja piittaamattomalta. Kuvittele itse, miltä tuntuisi elää ihmisen kanssa joka ymmärtään kehotuksen "voisitko keittää meille kahvia?" tai "voisitko viedä veroilmoituksen postiin tänään?" kysymyksenä ja vastaa että toki voisin, muttei tee elettäkään tehdäkseen niin - ei ilkeyttään vaan koska ei tajua sitä pyydetyn. Eron ottaisin saman tien moisesta pässistä, jos en tietäisi, ettei hän tee sitä pahuuttaan. Mutta toivon kyllä, että hänkin ymmärtää ettei ymmärrä pyyntöjäni ja viestejäni oikein ja tekee parhaansa opetellakseen. Niin kuin minäkin teen oppiakseni kommunikoimaan niin että hänkin ymmärtää.
Ja as-lapsemme, hänkään ei itse ymmärrä, mitä haittaa hänen kummallisesta käytöksestään ja häiriöstään on. Ei esim sitä että hänen jatkuva säveletön hyräilynsä matematiikan tunnilla häiritsee muita, tai että koulussa ei voi saada raivokohtauksia tunnilla tai että hän kenties olisi voinut välttää naapurin huonostikasvatetulta mopopojalta saamansa selkäsaunan jos olisi osannut hillitä naamanvääntelyään.
Ja haitta sekin on, että minä joudun joka päivä miettimään huolesta sekaisin, että onko veroilmoitus viety, onko lapsi saanut turpaansa ja joutunut sairaalaan vai onko sittenkin tänään hyvä päivä...
Voi olla, että teillä omasta mielestänne menee ihan tarpeeksi hyvin, mutta ovatko teidän läheisennekin onnellisia? Vai onko teillä tosiaan niin autistinen suhde maailmaan, ettei se teitä kiinnosta? Monilla asseilla ei kuitenkaan ole, heitä kyllä kiinnostaa rakastamiensa ihmisten tunteet, mutta he eivät vain pysty kommunikoimaan niistä. Mutta sen voi oppia, assikin niin kuin ihminen oppii ajastamaan videon käyttöohjetta lukemalla.
muualla kuin aspergerissä,
jos ei ymmärrä kysymystä "voisitko keittää meille kahvia?" Ei minulle tuota mitään vaikeuksia ymmärtää. Toteuttaminen voi kyllä tuottaa ongelmia, jos joku rupeaa komentelemaan. Aspergerit eivät käsittääkseni ole kovin hyviä komentojen tottelijoita. Entä jos keittäisit itse?
Vaikea perheensisäistä työnjakoa on opettaa näin nettipalstalla.
Monessa ns. NT-perheessäkin jos vaimo rupeaa kovin komentelemaan miestään, miehellä sulkeutuu korvat.
... tunnetuimpana esimerkkinä Albert Einstein, jota Asperger auttoi keskittymään ratkaistavaan ongelmaan.
Pääasia että itse olet tyytyväinen. Kukaan ulkopuolinen ei voi asettaa toiselle onnellisen elämän kriteerejä.
että Einstain ei olisi muistanut syödä ellei vaimo olisi kantanut ruokaa eteen.
Jos olisi viety muutaman kilometrin päähän kodistaan, ei olisi kuulemma osaanut enää takaisin.
As-oireisiin kuuluu se että ymmärretään asiat "sanasta sanaan". Tosin tämä oire ei esiinny kaikilla asseilla, ei ainakaan yhtä voimakkaasti. Itse kyllä ymmärrän lauseen "voisitko keittää kahvia" niin että alan keittämään sitä.
Jotkut asiat kyl ymmärrän sanasta sanaan -tyylillä. Vieroksun "kiva"-sanan käyttämistä liioittelumerkityksessä. Se että kurjasta ilmasta sanotaan "onpa kiva ilma", kuulostaa todella hölmöltä. Viime talvena kun satoi lunta, mikä on mielestäni aivan ihana ilma, sanoin työkaverilleni "ihana ilma" Hän tietty käsitti että se on ikävä ilma. Korjasin että mä oikeasti tykkään lumisateesta. Tarkoitan aina sitä mitä sanon.
Ellei autistinen tai asperger ymmärrä tällaisia epäsuoria pyyntöjä, on tosiaankin silloin kyse kielellisistä ymmärtämisen vaikeuksista. Kun kyseessä on kyvyttömyys ymmärtää epäsuoria pyyntöjä, vitsejä yms. tai jos henkilö ymmärtää kaiken kirjaimellisesti, niin silloin puhutaan kielen pragmaattisista vaikeuksista. Pragmaattisilla kielellisillä taidoilla tarkoitetaan kielen käyttöä sosiaalisissa tilanteissa.
aika epäilyttävää diagnosoida ihminen hänen jo poistuttuaan tästä maailmasta.
Asperger ilmenee jokaisella eri tavalla, ihmisethän kun ovat kaikki muutenkin erilaisia. Jotkut pärjäävät sen kanssa ilman tukitoimia koko ikänsä, kuten isäni, jonka fanaattisesta kiinnostuksen kohteesta sikisi yksi kansantaloutemme tukipilareista. Isänä, aviomiehenä ja ystävänä oleminen häneltä ei sitten sujunutkaan. Eikä tainnut sujua Einsteiniltakaan....
Poikani pelkäsi koulua, koulukavereita, uusia ihmisiä ja tilanteita, ei kyennyt suoriutumaan edes peruskoulua loppuun, vaikka älykkyydessä ei ole mitään vikaa ja koko perhe, kouluyhteisö sekä joukko ammattiauttajia pani kaikkensa peliin. Sitä ahdistusta oli kamalaa myötäelää - voi vain kuvitella, miltä pojasta itsestään tuntui, hän kun ei osannut tunteitaan kuvata.
Miten edetään nyky-yhteiskunnan suorituspaineissa noilla eväillä? Ennen kyläyhteisöissä omituisiksi luokitelluillakin ihmisillä oli paikkansa - nyt ei ymmärrystä riitä, ennakkoluuloja sitäkin enemmän.
Olkaa onnellisia te, jotka pärjäätte, mutta älkää edes leikillänne mitätöikö toisten kärsimystä.
... vain kärsimyksen tyyppi vaihtelee. Sääliäkö sitten pitäisi? Luuletteko kärsivänne jotenkin enemmän kuin muut? Kuvitteletteko että säälistä on jotain hyötyä? Eikö hyväksyntä ja positiivisuus olisi paljon mukavampaa. Äläkä väitä etten tiedä mistä puhun. Taistelin 10 vuotta vakavan mielenterveysongelman kanssa, mutta selvisin työkykyiseksi. Voin vakuuttaa, että itsesääliin vajoaminen on lopun alku.
Sääli on sairautta, sille ei ole mitään käyttöä meilläkään!
Olisit lukenut ajatuksen kanssa, niin ehkä olisit huomannut, että puhutaan samasta asiasta.
Elämä ei ole helppoa kellään, eikä sen pitäisi olettaa olevankaan, mutta tuskin sinustakaan olisi mieltä ylentävää kuunnella mielenterveysongelmien olevan tekosairautta ja laiskojen lintsauskonsti? Varsinkaan, kun olet päivä päivältä taistelusi itse elänyt.
Kaikilla meillä on joku riesa, miksi niitä pitäisi panna johonkin arvojärjestykseen ja viisastella toisten tuntemuksilla? Jokainen kantaa ristinsä itse, entäs jos suhtauduttaisiin ymmärryksellä toistemme kuormiin - voisko siitä suorastaan olla apua?
Tein tuosta nyt tähän keskusteluun itselleni nimimerkin, jotta tiedetään kuka sanoo mitäkin.
En tosiaankaan käy vähättelemään kenenkään kärsimyksiä. Pyrin puhumaan omasta puolestani varsinkin koska en tunne muita aspergereita laajemmin enkä siten tiedä mitä kaikkia ongelmia meillä voi olla. Tuli vain sellainen kauhea olo sitä autistiliiton sivua lukiessa, että holhotiksi olisin joutunut jos minun lapsuudessani olisi asperger osattu diagnosoida.
Mutta on varmaa että joku toinen tarvitsee paljon apua ja tukea eikä silti välttämättä selviydy.
Isäsi sentään selvisi yhteiskuntakelpoiseksi mutta ei pärjännyt ihmissuhteissa.
Mietin vain sitä että olisinko itse päässyt urallani ja elämässäni tähän tilanteeseen jos minulle olisi virallisesti lyöty otsaan leima *asperger*. Sen varjolla olisi sitten voitu kohdella miten tahdotaan ja aina olisin saanut vastaani sen kyltin: No mitä tuollaisella aspergerilla nyt on sanomista. Hulluksi olisi varmasti leimattu. Tosin on leimattu nytkin, mutta kun ei kenelläkään (paitsi minulla itselläni) ole virallisia dokumentteja asiasta, voin olla kohtalaisen huoleton.
Helppoa ei ole kyllä ollut näinkään eläminen, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä helpompaa on.
että asioista puhutaan ja näkökulma laajenee:)
Liiton sivulla ja muussakin informaatiossa yritetään varmaan ensisijaisesti kertoa saatavilla olevista palveluista ja jakaa tietoa kaikille asianosaisille.
Tosiasiassa tukitoimet ovat kiven alla, niitä ei riitä edes kaikille tarvitseville - takuulla ketään ei tupata holhoamaan. Avuntarvekin on niin yksilöllinen, ettei esiteltyjä tapauksia voi yleistää.
Tuosta hulluksi leimaamisesta meidän tapauksessamme kävi juuri toisin päin kuin itse ajattelit. Neurologisen ns. taudin diagnoosilla väheni paheksunta ja ennakkoluulot, aiempi epämääräinen omituisuus ja epäilty hulluus oli paljon raskaampi kokemus. Puhuimme asiasta avoimesti kaikille kiinnostuneille, ehkä se auttoi ympäristöä ymmärtämään tai sitten meillä vain kävi tässä kohtaa hyvä tuuri.
Elämä jatkuu ja näillä mennään, tilanne on kohentunut vuosien myötä ja toivottavasti suunta säilyy.
Aspergereita on siis hyvin eri tasoisia. Täytyy ottaa huomioon juuri tuo oireiden ilmeneminen erilailla. Ja niin, että jos on tullut joku huippukyky, niin muilla osa-alueilla voi olla pahoja puutteita. Lisäksi autismin vaikeus voi olla eri lainen eri henkilöillä ja moni As onkin hyvin paljon autistia muistuttava. Myös älykkyys vaikuttaa, vaikka kovin alhaisia älykkyyslukuja ei asseilla olekkaan. Mutta, kun monet asiat, jotka NT:t ratkaisevat jonkin niiden kyvyn avulla melkein mietimättä, joudumme älyllisesti pohtimaan sitä.
Tosin assin ja autismin välillä on se ero, että geeneissä olevat mutaatiot eivät ole identtisiä asseilla ja lf-autisteilla.
Tosiaan oma assini regressoituu lähelle autismin piirteitä.
Tiedetään koulutus ja-ympäristötekijöillä olevan niin asseilla kuin keskivertosuomalaisillakin
olevan yhteys yhteiskunnallisen syrjäytymisen kehittymisesä.
Aspergeilla tunnetaan ilmiö, jossa kiinnostuksen kohteetlopahtavat esim koulutuksessa,
suuntaututuen johonkin vähä-arvoiseen "nippeliharrastukseen".
Pääministerin isän työkaluja tuntuu nämä geenit ja älykkyysosamäärät olevan. Hans Aspergerkin toimi järjestelmässä jossa ihmisiä eroteltiin ja eliminoitiin poikkeavuutensa perusteella. Ihmisiä olemme kaikki uniikkeine ominaisuuksinemme. Miksi kaivella heikkouksia - miksei nähdä vahvuuksia ja voimavaroja. Eikö jokaisella ole paikkansa ihmiskunnassa?
Kaikilla on paikkansa luonnollisesti ja kaikilla on vahvuuksia. Jos olisi riittävää suvaitsevaisuutta ja jaksamista ymmärrykseen ja jos vielä kaikki jaksaisivat välittää, niin olisi mahdollisismman hyvät edellytykset kaikkien elää paremmin.
Jotkut poikkeamat, kuten juuri as voitaisiin periaatteessa hävittää maailmasta, jos ne tuntuvat vain sairauksilta, mutta todellisuudessa ne ovat luonnon vaatimuksesta syntyneitä ominaisuuksia.
Hansu se teki hommia natsi-Kroatiasssa. Sanottiin, että hänen työllään ei ollut mitään tekemistä natsien kanssa, mutta todellisuudessa työskenteli Hitlerin alaisena ja hänen tutkimuksiaan oli ilmeisesti tarkoitus käyttää rodunjalostuksesssa.
Aadolf Hitlerillä ja vaimollaan Evalla oli molemmilla runsaasti as-piirteitä.
Herman Göring todettiin psykologisissa testeissä psykopaatiksi. Myös moni natsi-upseeri olisi täyttänyt joko As tai psykopaatti oireet.
Mielestäni on varsin järkevää tutkia geenejä, sillä niitä tutkimalla on selvitetty monia asioita ja pelastettu ihmisiä.
Myös ÄO:n mittaaminen on varsin hyväksyttävää, mutta täytyy muistaa, mitä se käsitteenä tarkoittaa. Rasismia tai mitään sellaista en hyväksy, sitä paitsi sellainen, joka tuhoaa toisia ihmisiä heidän heikkouksiensa takia, on niin vahingollinen, että olisi itse ensimmäisenä tuhottavien listalla.
...minun kohdallani ainakin. Tuntuu kamalalta että vaikka kuinka olen kiltti ja yritän olla hauska ja ystävällinen, silti kukaan ei tunnu haluavan mua ystäväkseen. Olis mukava kun olis edes yksi ystävä, mutta kun en vaan kelpaa kellekään. Töissäkin jokaisella on aina joku joka on parempi juttukaveri kun mä. Jos olen jonkun kanssa kahden, minut unohdetaan heti kun joku "mielenkiintoisempi" henkilö tulee seuraamme. Turha edes yrittää olla mukava, kun en kuitenkaan kelpaa kellekään ystäväksi. >:( Ollaan sitten yksin. Luonnistuuhan se multa.
Vastaavalla lailla me sosiaalisesti normaalit emme ymmärrä ystävän puutetta. Joku haluaa ystäviä itsensä takia, toinen on ystävä luonnostaan sisäisen "anteliaisuuden" vuoksi. Yleensä ottaen on autuaampaa antaa kuin ottaa. Ystäviä saa, kun on itse ystävä toiselle. Koskee sekin, kun ei saa vastakaikua, siksi kai sanotaankin, että koira on ihmisen paras ystävä. Se ei moiti, osoittaa aina kiitollisuutta ja malttaa odottaa huomiota, mutta koirakaan ei ole hyvätapainen opettamatta. Jos ystävyyteni kelpaa, haluan olla ystävä sinulle.
>>Vastaavalla lailla me sosiaalisesti normaalit emme ymmärrä ystävän puutetta>Yleensä ottaen on autuaampaa antaa kuin ottaa. Ystäviä saa, kun on itse ystävä toiselle.
hei tuo on aika yleistä, että assit tykkää eläimistä ja etenkin naiset. Sun suosikkiharrastus taitaa olla juur ne.
Kuinka ne työkaverit suhun suhtautuu? Musta tuntuu usein, että olen myös sellainen paremmanpuutteessa kaveri noille NT:ille. Sosiaalisista taidoista ja Nt tavoista johtuen varmaan niitä ongelmia tulee.
Myöskin ongelmaa varmaan tuottaa se, että ne on liian pinnallisia suhun verrattuna?
Mä suorastaan rakastan eläimiä, etenkin gerbiilejä. =) Se että assit tykkää eläimistä, johtuupi varmaan siitä että eläinten kanssa on helpompi kommunikoida, minusta ainakin. Ne eivät arvostele eivätkä pilkkaa emäntäänsä.
Työkaverit.. Välillä ollaan niin hyvää pataa, joskus olen jopa huomion keskipisteenä. Toisinaan taas olen kuin ilmaa tai jopa kiusataan. Olen juuri semmonen paremmanpuutteessa-kaveri. Exäni vietti enemmän aikaa oman exänsä kanssa kuin mun kanssa. Kavereita vaan olivat. Lopulta tein sen päätöksen että kaikki tai ei mitään, ja pistin poikki. Aivan, monet ihmiset eivät tule toimeen mun kanssa (enkä mä niiden kanssa), koska ovat niin pinnallisia.
Temple Grandin'ista? Hän kirjoitti kirjan, jossa asettui itse teuraseläimen asemaan. Hänen kirjansa perusteella mm.teuraseläinten kohtelua on parannettu.
http://education.guardian.co.uk/higher/profile/story/0,11109,1599485,00.html
Asseilla onkin läheisempää empatia toisia eläimiä ja toisia autisteja kohtaan. Ymmärrämme paremmin toisiamme ja autistisia lapsiamme.
Psykiatrit syyttivät minun ja poikani suhdetta epänormaaliksi, koska pystyn ymmärtämään lastani paremmin kuin he. Nyt he haluavat katkaista vanhemman ja lapsen välisen suhteen! Vierailujani laitoksessa rajoitetaan. Yhteisiä liikuntaharrastuksia kielletään!
Mikä tragedia, kun lapselta viedään yksi elämänsä tärkeimpiä ihmissuhteita "hoidon" nimissä. Perustellaan, että lapsen pitää itsenäistyä. Kyllä alle 10 vuotias lapsi vielä ehtii...
Nämä asiantuntija eivät ymmärrä autisteja eikä eläimiä. Kumpaakaan ei saa pakolla kommunikoimaan niinkuin arvon oppineet yrittävät tehdä.
>>Psykiatrit syyttivät minun ja poikani suhdetta epänormaaliksi, koska pystyn ymmärtämään lastani paremmin kuin he. Nyt he haluavat katkaista vanhemman ja lapsen välisen suhteen! Vierailujani laitoksessa rajoitetaan. Yhteisiä liikuntaharrastuksia kielletään!
http://kaura.blogspot.com/2005_02_01_kaura_archive.html
"Ajattelen yhtä maailman kuuluisimmista autisteista, professori Temple Grandinia, usein kiitollisuudella. Hänen tekstejään voi lukea verkossa, esim.
http://www.autism.org//temple/visual.html
http://www.grandin.com/inc/ads.html
Kun luin niitä ennen kuin lapsellani oli diagnoosista tietoakaan, aloin aavistella, mistä suurin piirtein voisi olla kysymys. Toinen omaelämäkerrallinen autismin valottaja on Donna Williams, jonka Nobody Nowhere (Ei kukaan, ei mistään) on kiinnostava luettava, vaikka ei olisi autismin kirjolla hilluvia läheisiäkään. (Onko semmoisia ihmisiä nykyään?)"
Jyväskylän yliopisto on julkaissut hänen tarinansa puhumattomasta lapsesta tohtoriksi!
Temple Grandin - Margaret Scariano Minun tarinani:
Ulos autismista. Jyväskylän yliopisto, täydennyskoulutuskeskus
Että psykopaateilla on hyvät edellytykset päästä ratkaiseviin virkoihin. : )
>>Psykiatrit syyttivät minun ja poikani suhdetta epänormaaliksi, koska pystyn ymmärtämään lastani paremmin kuin he. Nyt he haluavat katkaista vanhemman ja lapsen välisen suhteen! Vierailujani laitoksessa rajoitetaan. Yhteisiä liikuntaharrastuksia kielletään!
Niin onko kiinan kielestä haittaa? Kiinalaiselle ei ole Suomessakaan, jos osaa lisäksi suomea. Assit ovat samassa tilanteessa, kuin kielitaidoton kiinalainen Suomessa.
Olemme kuin turisteja. Kielitaidottomuus ei meitä itseämme haittaa yhtälailla kuin muita, jotka eivät meitä helposti ymmärrä. He pitävät meitä omituisina, koska emme kommunikoi samalla tavalla kuin muut.
Erilaista kommunikaatiokykyämme voidaan pitää haittana, mutta se saattaa olla myös vahvuus, kuten lauantai-iltojen autistisella tv-salapoliisilla Monkilla.
>>Assit ovat samassa tilanteessa, kuin kielitaidoton kiinalainen Suomessa.
Olemme kuin turisteja. Kielitaidottomuus ei meitä itseämme haittaa yhtälailla kuin muita, jotka eivät meitä helposti ymmärrä. He pitävät meitä omituisina, koska emme kommunikoi samalla tavalla kuin muut.